Lunta!

Täällä Porissa lumi katosi aikalailla hiihtoloman aikana.. 

Aamun yllätys olikin sitten aikamoinen.

Onneksi linnuilla ruokaa piisaa...

ja kissalla katseltavaa!

Aina iltaisin

Koko viikonlopun olemme saaneet seurata ihmeellistä näytelmää. Kun aurinko laskee meren taakse Preiviikinlahdella, kanadanhanhet lähtevät  lentoon. Taitavat lentää puiduille pelloille tankkaamaan energiaa.

Sadoittain niitä lentää taloni yli ja ääni on kaakatus on huima. Ja siipien suhina. Parvia lentää puolen tunnin sisällä jatkuvalla syötöllä kymmenittäin. Ja vauhti on ihan huimaava. Laskeskelin, että parvissa on noin 50-200 lintua. Tai yritin laskea, minkä vaan ehdin.

Uskomaton luonnonnäytelmä täällä länsirannikolla pistää melkein hiljaiseksi. Lentäkää hyvällä onnella hanhet. 

Ristiriitaiset tunteet

Tykkään lumesta. Nyt vaan tuntuu siltä, että taidanpa peukuttaa sen puolesta, ettei sitä lunta enää tulisikaan, kun ei kerran aikoinaan tullut. Pahalta vaan näyttää. Viikon päästä tänne Poriinkin on luvattu talvikelejä. Pakkasta, lunta... Plääh...
Ainoa syy miksi toivoisin pakkasta on se, että lapsilla olisi kivempaa. Ja koulussa päästäisiin luistelemaan. Tälläinen talvi ei ole varmaan liikunnanopettajien ihannetalvi...
Minusta tämä on ihanteellinen, ainakin vaihteeksi muutaman lumisen talven jälkeen: ei ole liukasta, pääsee hyvin kävelemään, kun ei ole pakkasta autoilukin on kivempaa, eikä tarvi töissä aamuisen palelluttaa sormia, kun pistää autoa taskulampun valossa lämmitystolppaan, eikä töistä lähtiessä tarvitse kaivaa autoa lumen alta. No, se valo? Aamulla luimme lehdestä, että päivä on jo pidentynyt yli 20:lla minuutilla. Kyllä se siitä!

Neulon lapasia, jotka eivät jotenkin sovi tähän vihreään talveen. Neulonpa silti!

Lintujen mökkikylää

 Ensin oli yksi sininen mökki. Sen raahasin muutama vuosi sitten Saarenmaalta ja se olikin aikamoinen raahattava.

 Nyt mökkejä onkin jo aika monta. Minulta kun tahtoo mopo vähän karata käsistä. Silti rakennusalan ammatilainen, siskoni, antoi hyväksynnän mökkikylälleni, vaikka onkin varmaan tiukka virkamies tilanteen vaatiessa.

 Minusta mökkikylä linnuille on ihana väriläiskä olohuoneen ikkunan edessä. Ohikulkijoilta olen myös huomannut sen keräävän hyväksyviä katseita. Linnut ovat  olohuoneen ikkunassa seuraamassa lintujen touhuja, kun olen aloittanut ruokinnan. Aika vilinää siinä onkin.

Olen antanut mökeille vähän erilaisia käyttökohteita ja nimiä. Tässä vasemmalla lintujen grillikatos, jossa tarjoillaan rasvapalaa, valkoinen aitta on kauravarasto, punainen kaksikerroksinen on vähän fiinimpi mökki ja siellä sitten tarjoillaan pähkinäsekoitusta.

Täällä Länsi-Suomessa lunta on vain näöksi, yöllä sataneita pieniä rakeita....

Lintutornissa

 Eilen heti töistä tullessani lähdimme miehen kanssa retkelle Kaarluodon lintutornille Preiviikinlahdelle. Preiviikin lahti sijaitsee linnuntietä kilometrin päässä kodistani, mutta kävellen sinne on kaksi kilometriä.

 Matkalla meren rannalle ylitimme kaksi ojan loppua. Ne laskevat tässä kohdassa ihan matkan päässä mereen, mutta olivat nyt kovin vaisuja. Vesi on kovin matalalla. Jos kiinnostaa niin kurkatkaapa, millainen virta samassa ojassa oli kevällä 2011, kun oja oli täynnä vettä. Silloin hädin tuskin pääsimme sillan yli. Täällä on kyseinen kevätkuvaus.

Lintutornilla on meille erityinen merkitys, koska täällä olimme ensitreffeillä tasan 11 vuotta sitten 2. syyskuuta.

Silloin minulla oli eväänä kaksi omenaa ja rasiallinen salmiakkia. Eilen meillä oli oikein kunnon eväsreppu, joka sisälsi kuumaa teetä, salaattiannokset ja leivät. Jälkiruuaksi olikin sitten suklaata ja se nostalginen rasia salmiakkia. :)

Preiviikinlahti on kaunis, mutta lintuja ei näkynyt. Keväällähän lahti on oikea lintuparatiisi, joutsenten levähdyspaikka. Koska meren pinta on kovin matalalla, tuntui nyt, että merikin oli kovin kaukana....

Luonto tarjosi kaunista katseltavaa

 Tässä teille kuvapläjäys ihanasta lintuhetkestä, jonka sain kokea Punkaharjun Enanniemellä mökkirannassa.

 Isokoskeloäiti uitti vasta kuoriutuneita paaperoita ja piti aika kurnutusta, kun joku meni vähän kauemmas.

 Kaksi kolme linnunpoikaa seilasi vuoronperään äitinsä selässä ja kova oli kuhina ja paikkoja vaihdeltiin tiheään.

 Emo pysytteli ruovikossa, koska ympärillä kierteli lokkeja, jotka mielellään nappaavat nämä taaperot.

 Parin tunnin uimareissu uuvutti pienokaiset, jotka äiti ohjasi nukkumaan kivelle tiukkaan kasaan omaan lämpöönsä.

 Kivellä ne kököttivät aikansa, emo vahti tiukkana, ettei vaara uhkaa. Tämä oli ehdottomasti elämäni upein lintukokemus ja sain sitä kuvata suht läheltä ja olen tyytyväinen oman Canon PowerShot-kamerani kuviin ja sen zoomiin, jolla sain tämänkin tasoiset kuvat, vaikka olisi varmaan paremmat tulleet hienommalla kameralla.

Voi miten kiva oli tämänkin kokea. Tässä meni oikeasti monta tuntia ja en olisi malttanut lähteä minnekään muualle, linnut suoratsaan naulitsivat minut. No, sitten ne lähtivät, ja pääsimme mekin nukkumaan.. Toivon vaan onnea lintuperheelle ja  että poikaset selviäisivät isommaksi ennenkuin joku nälkäinen ne nappaa suuhunsa. Luonto on kaunista, ja julmaa.

Korkealla

 Olen tässä viimeisten kuukausien aikana käynyt kolme kertaa Yyterin Näkötornissa, jota ennen sanottiin kyllä Kaanaan vesitorniksi. Vesitornissa olen käynyt jo aika nuorena, koska se on valmistunut vuonna 1963, ollessani kuuden vuoden vanha.

Syntymäkotini on ollut kivenheiton päässä tornista, mutta jäi silloisen Vuorikemian tehtaan alueelle ja pakkolunastettiin. Yyteristä muistoni ovat hyvin vähäiset, ehdinhän siellä elää vain muutaman vuoden. 

Muutama vuosi sitten olimme siskoni kanssa katsomassa, löydämmekö alueelta mitään vanhasta kodistamme, joka muuten silloin kun sieltä muutettiin, oli ihan vastarakennettu. Ajattelen, että aikamoinen tragedia vanhemmilleni ja varsinkin vanhimmalle siskolleni. Äidilleni talon pihapiiri oli ollut koti puolitoistavuotiaasta.

  Itse en muista talosta muuta kuin juuri sen muuttopäivän, se taitaakin olla ensimmäisiä muistojani. Löysimme sieltä ainoastaan muutaman palasen  kattohuopaa ja sen maakellarin, josta jo silloin varoitettiin lapsia: älkää menkö kellarin katolle, se on niin vanha , että voi sortua. Varmaan yli satavuotias kellari oli vielä kasassa kattoineen päivineen! Jos kiinnostaa mitä siskoni Paula kertoi tästä tutkimusmatkastamme kesällä 2011, perusteellinen kertomus löytyy täältä.

Tornista on komeat näkymät merelle päin. Tehdas näyttää kauhealta ylhäältä katsottuna, vaikka onkin leipää ja toimeentuloa tuonut vuosien varrella monille porilaisille. Kuvassa vähän ikkunan heijastukset haittaavat.

Näkötorni ei ole kyllä ulkoapäin mikään kaunotar, mutta oman aikakautensa rakennus kuitenkin.

Sinne kyllä kannattaa pistäytyä jos kesällä poikkeaa Porissa ja Yyterissä. Minulle koko Yyteri on ollut aina merkityksellinen juuri sen takia, että vanhempani ovat siellä kasvaneet ja käyneet kansakoulua. Isäni on kotoisin pienen  Fatijärven rannalta, aika läheltä merta. 

Kerroksia

 Onpa sumuinen kesäkuun alku.

Sumu saa aikaan kerroksia. 

 Eilen toin pyykit ulkoa sisälle kuivumaan, kun ne eivät kuivuneet lainkaan. Tästä päivästä tuntuu tulevan samanlainen, ei siis kannata lähteä mattopyykille.

Tässä kuvassa lehdenhakuresissulla näkyy hyvin: jo muutaman kymmenen metrin päässä tie katoaa......

My collection of bird's nest

 Tänään olin lenkillä ystäväni kanssa. Häneen olen tutustunut silloin kun hän oli pieni vauva. Koko elämän olemme jossakin määrin olleet tekemisessä. Esittelin hänelle linnunpesäkokoelmani ja hän oli kovin vaikuttunut.

Minulla on kukkaruukku, jonka teki lintu. Se on savesta ja tänä kesänä testaan miten se toimii. Voisin kuvitella, että hyvin, jos sitä kohtuudella kastelee.

Se on tiivistä savea ja päällystetty ruohoilla.

Tässä on linnunpesäkokoelmani. Nämä sain viime kesänä metsätuliaisena mieheltä. Ensi viikolla meidät vihitään.  Tälläinen tuliainen sopii hyvin käsityönopettajalle, vaikka lintu on nämä tehtaillut nokallaan. Ystäväni mielestäni varmaan tämä oli romanttinen tervehdys metsämieheltä. Siellä moottorisahan ja vesurin kanssa äheltäessään hän huomioi hylätyt pesät ja toi ne  minulle. 

Minustakin se oli kaunista. :)

Kevät!

Tuntuu, että eilen tuli kevät tänne Poriin. Ja tänään oli vielä hiukan keväämpi.  Kranssistani puuttuu se kranssi.

 Hiukan hämätyvässä illalla kranssi näyttää vähän hämärältä lumihangella. 

Kevät saa asiat rullamaamaan: tänään opetin kaksikymmentä ennakkoluuloista 6-luokkalaista virkkaamaan isoäidin neliön. Osa ei malttanut lopettaa , vaan piti häätää luokasta väkipakolla ja suunnittelivat menemään ostamaan virkkuukoukun ja lankaa..  Miksi en ollut nuorena ammattitaitoni huipulla, nyt olen aina tälläisen rupeaman jälkeen niin väsynyt...

 Pääsiäiskukkani vein kuistille palelemaan ja virkistymään.

Enitin minua tänään virkisti jään nakertuminen kotipolulla, mutta silti ne virkkaavat tytötkin.....

Jaywalkerin tyyliin

 Netissä on mahdottomasti Jaywalker-sukkien ohjeilla neulottuja sukkia. Katsokaapa vaikka googlen kuvahakua Jaywalker socks. Itsekin olen kerran tehnyt yhdet, ihan kärjestä alkaen kuten ohjeessa neuvotaan, mutta nyt tein ihan oman sovelluksen. Minulle kun sopii "automaattineulontaan" tämä varresta alkaen.

 Mallina oli lapasten ohje, 12 puikolla ja alussa ja lopussa kavennus joka toisella vuoronperään, lisäys joka kerros keskellä.

Helppoa ja nopeaa, toisen sukan tein perjantaina, toisen eilen ja huom, on tässä jo vähän siivottukin.;) Taidanpa tänään aloittaa uusia.

Ja hei, piti ihan tulla lisäämään tämä vielä: kiitos edelliseen postaukseen saamista kommenteista; lämmittivät mieltäni kovasti.
 Meitä on paljon saman kokemuksen omaavia, itse sotaa kokemattomina kannamme sodan jälkiä vanhempiamme ja isovanhempia muistaessamme!

Metsähommia

         Mies on lempipuuhassa, nyt syysmetsässä. Yhtenä päivä laski, että oli kävellyt siellä 14 km.

                                            Tänään hän oli siellä kahdeksasta viiteen.

                       Maasto on tosi märkää ja meinasin jo läkähtyä siellä hiukan kulkiessani kun poikkesin katsomaan töiden jälkeen..

Miten erilainen on metsä nyt kuin kesällä....

Tämä kuva on kesäkuun puolesta välistä samasta taikametsästä, jossa puun kränää riittää , riittää.

Se onkin minun lempipuutani, iloisesti rätisevää ja mukavaa sytykettä.