Tuttinauhatalkoot

Tänään tehtiin talkoilla tuttinauhoja. Se olikin kivaa puuhaa ja yksinkertaista. Koko homma hoitui vauvan vaununokosten aikana, kun oli kaksi tekijää. Tytär toimi suunnittelijana ja leikkaajana ja minä suristin ompelukoneella  nauhat valmiiksi. Eilen poikkesimme Eurokankaassa ostamassa kivannäköisiä palakankaita ja niitähän ei näihin tarvinnut paljon ostaa. Se kangaskauppavisiitti olikin muuten vauvan ihkaensimmäinen kauppareissu!

Vauva lähti kotiin nauhat mukanaan. Hän on kovin suloinen ja rauhallinen vauva. Silti heräsi mieleen muistot vauvojen hoidosta yösyöttöineen ja -heräämisineen kun sen ääniä kuului naapurihuoneesta. On se aika rankkaa aikaa ädille, onneksi tuo tytär tuntuu olevan rauhallinen ja kärsivällinen. 

Huomenna vaihtuu vuosi. Sitä vietämme minä, mies ja hyvä ystävämme kolmistaan ihan täällä meillä maalla, ilman mitään sen kummempia ohjelmia. Tarkoitus on lähinnä syödä joulu pois ja ottaa iisisti kaikinpuolin.. Kinkusta meinaan suurimman osan häivyttää leipomuksiin sekä myös paketin voitaikinalevyjä. Suunnitteilla on siis kinkkupestonyyttejä, joissa tarvitaan kumpiakin.. Samankaltainen respti on täällä. Omassa reseptissäni vain korvataan basilika pestolla.

Hyvää vuodenvaihdetta ja hyvää ja onnellista uutta vuotta 2015!

Joulupäivänä

Joulu alkoi eilen verkkaisesti ja rauhallisesti. Suurimman osan alkupäivää vietin ihan yksiskseni. Kun mies kotiutui, söimme vähän yksinkertaisemman jouluaterian. Mutta sekin maistui kyllä ihan joululta. Illansuussa saimme mieluisia kahvivieraita. Tänään vasta juhlitaan ja syödään ihan koko porukalla pitkän kaavan mukaan, kun tytär nuorimmainen vapautuu joulutyövuoroistaan.

Oikein hyvää joulun jatkoa kaikille muillekin!

Joulutossut pikkuiselle!

Eilen oli kiva saada Poriin  siskoni  Päivi. Päivin kanssa vietimme eilisen iltapäivän ja illan tutustumassa uuteen perheenjäseneemme Toivoon, hyväntuuliseen sunnuntailapseen.

Päivi-siskoni on ollut pienestä saakka vauvahullu. Itse taas olen aina ollut vähän pidättyneempi outojen vauvojen suhteen. Siksi tuntui niin hienolta kokea se välitön siskoni rakastuminen siskonsa tyttärenpoikaan. Päivi jopa aamulla kertoi nukkuneensa huonosti, kun oli nähnyt koko yön unta pikku-Toivosta.

 Tänään minä ompelin pikkuiselle joulutossut ja kun lähetin kuvan hänen äidilleen tuli vastaus: Toivo on joulun söpöin tonttu! Tossun kaavoitus oli yksinkertaista: eilen kun olin Toivoa tapaamassa mittasin hänen jalkansa: etusormeni pituinen jalka! 

Pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa teen blogipostausta. Muutama tuttava jo ihmettelikin miksi ei ole mitään täällä ollut. Pimeä loppuvuosi vei aikalailla mehut ja olen suosiolla keskittynyt hoitamaan koulun kunnialla loppuun arviointeineen ja näytelmäpukuineen kaikkineen. Tänäänkin vielä muutama mattimyöhäinen teki töitään. On ollut myös aika tutustua pikkuiseen uuteen ihmiseen ja  ehkä olo on ollut hiukan euforinen ja bloggaus on jäänyt toissijaiseksi asiaksi!

Parin viimepäivän  aikana aloin neuloa työkavereille muutamia lupaamiani lastenlasten sukkia, joista nyt osa jäi kuvaamattakin. Neulominen alkaa tuntua jo kivalta, varsinkin kun sain kouluvelvollisuudet hoidetuksi. Nämä pikkuiset sukat menevät Elmerille, koko on 30.

Ihana aloitella pitkän pitkää joululomaa. Täällä Porissa oli lyhyt syysloma ja ehkä osittain senkin takia tämä syksy tuntui raskaalta. Pimeääkin on ollut ihan tarpeeksi, mutta nyt on juuri ja juuri lumi maassa.

 Nyt ei haittaa enää lyhyt syysloma, koska se näkyy nyt sitten joululoman pituudessa. Lomaa on yli loppiaisen. 

Joulua päin

Joulu tulla jollottaa ja eipä tässä kauaa enää ole siihen, kun se on jo ihan ovelle. Joululiinan numero ykkösen jo laitoin pöydälle. 

Vauvaneuleiden jälkeen taas vähän erilaista, vaikka tuttua neuletta puikoilla. Tässä lapaset ns. omasta päästä. Ehkäpä hiukan sekavat, mutta onpas ainakin joulun väriset ja mallavat hyvin joulupöytäliinaan.

Kiitos kaikista kommenteista edelliseen postaukseen. Lämmittivät kovin mieltä. :)

Toukalle

Tänään viimeistelin toukkapussin pienelle pojalle. Tyttärenpojalleni, joka saikin se samantien. Nälkäiselle vauvalla pussin sovitus tuntui vaikealta, kun kädet menivät koko ajan suuhun.  Niinpä pussikokeilun jälkeen maito maittoikin ja sitten uni. Tänaan  vauvalla on ikää 4 vrk. Ihana vauva! 

Uskon, että pussi on kätevä vauvalle, jolle kaikki haalarit ovat vielä isoja.

Itse suunnittelin hupun reunat tälläiseksi ja hyvin näyttivät toimivan. Olin tyytyväinen kavennuksiin ja lisäyksiin., niistä tuli mielestäni siistit. Lankana tässä on Karisma, 100% villa.

Toukkpusseista eli villakapaloista tietoa löytyy mm. täältä.

Kesää muistellen

Purjevenesukat omalla mallilla. Kesää muistellen marraskuun pimeydessä.

Haalari

Vauvanneuleet senkun lisääntyvät, mutta nyt on tauon paikka... 

Ja nyt sitten odotellaan.... Toivottavasti viikon sisällä alkaa tapahtua! 

Ihan muutamassa päivässä neuloin vauvalle pikkuhaalarin, kokoa 60 cm. Se pakataan sairaalakassiin ja on aluksi hiukan suuri, mutta eipä haittaa.  Mielestäni hyvä ohje löytyi täältä. Pohjalankana oli Dropsin Baby Merino. Raidat olivat sekalaista seurakuntaa: Nallea ja muuta vastaavaa. Hihoja jouduin vähän fiksaamaan: hihat ovat yhden koon isompaa kokoa leveydeltään. Puikot 3, joustimissa 2.5. Eilen sain työn valmiiksi ja lupasin sen toimittaa perille. Töiden jälkeen poikkesin tulevan äidin luona ja haalari tuntui olevan mieluinen.

Hmm... Asko- kissahan siitä riemastui. Miten nuo kissat ovatkin noin innokkaita kuvausassistentteja!

Tykkään... paitsi haalarista, myös Askosta.

 Ja se mitä tunteita tuleva vauva minussa herättää onkin ihan päivänselvää! <3

Pikkumyssy

 

Pyynnöstö neuloin pienen myssyn Dropsin Merino Extra fine langasta.

 

Pieni tupsu oli vaaleanpunainen pyynnöstä. Pipo on söpö mielestäni ja sopii hyvin päähän. Sädekavennus toimii hyvin pipoissa, vaikka niissä pitää vähän funtsailla sopivan lopputuloksen saavuttamiseksi.

Menneitä ja tulevia

 

Pyhäinpäiväviikonloppu meni, että hurahti ja huomenna taas ollaan arjessa... Pyhäinpäivänä muistellaan menneitä polvia ja täällä myös muisteltiin perinteisesti hautuumaakäynneillä ja muutenkin. Mutta totuuden nimessä on myönnettävä, että meikäläisen ajatukset suuntaa kovin vahvasti tulevaan sukupolveen, koska marraskuun pitäisi tuoda meille uuden sellaisen.  Neuloin lapsoselle pienen ja perinteisen myssyn, sen missä kavennetaan ja levennetään vuoronperään ja mikä istuu hyvin päähän. Muistan neuloneeni äidilleen smanlaisen, mutten sitä löytänyt. On tainnut mennä nukenvaatteiksi joskus... Tämä myssy päässä vauva tulee varmaan kotiin sairaalasta sitten kun se aika tulee. <3

Musta tausta myssylle on musta pöytäliina, josta olen kovin tykännyt. Ihana tausta syksyn keltaväreille!

Kainuun tytölle

Viikonloppuna sain tehtyä pikkuruiset sukat Inari-tyttöselle, joka täyttää kokonaisen vuoden marraskuuussa.

Näitä pikkuisia on kiva neuloa. Hauska yksityiskohta juttu neulomisessa. Neuloin ensimmäistä sukkaa, mies oli tietokoneella. Voitko katsoa, kuinka pitkä on 1-vuotiaan jalkaterä,  huutelin hänelle olohuoneesta. N. 12 cm kuului vastaus melkein samantien. Joo... jännä juttu tää internetti! Miten ilman sitä tultiin ennen toimeen.

Sosiaalista mediaa ja työvoittoja

Syksy on kääntynyt pimeään aikaan. Töissä olen tällä viikolla kokenut työvoittoja. Yks kaks on kutosluokkalisten neulominen kokenut edistystä, suurimman osan kohdalla. Silti on hienoa, että kohdallani on ikä tuonut monen muun hyvän asian myötä myös suhteellisuuden tajua. Niinpä muutamien oppilaiden kanssa sovittiinkin tänään helpompien kämmekkäiden neulomisesta, kun ei se kaikilla ole se neulomisen edistyminen itsestäänselvyys.... Kun ei jaksa millään, sitä se on välillä....

Tänään ilahdutti mieltä myös se, että tällä tytöllä alkoi neulominen sujua, liekö syynä se, että langat on hänen kotimaansa lipun värit. Joskus pitää käyttää vähän psykologiaa, sellaista se opettajan työ on.

Pari päivää on mennyt aikalailla sosiaalisessa mediassa, muttei tässä omassa blogissa.

Maanantai aamulla kymmenen aikaan sain soittopyynnön, jossa Ylen Satakunnan toimittaja kaipaili yhteydenottoa. Oli jättänyt viestin vanhaan puhelinnumerooni, enkä sitä siis ollut saanut..

Lyhyellä varoitusajalla siis astui luokkaani 14 kolmosluokkalaista, sekä toimittaja kameroineen. Hiukan siinä meinasi paniikki iskeä. No, enpä ehtinyt silti etukäteen jännittää, enkä kaunistautuakaan. Hän haastatteli minua aiheena sosiaalinen media ja käsityö. Videossa näette myös monille blogini lukijoille tutun Paulan ahkerana apunani, vaikka hänellä on vielä sairauden hoidot kesken! <3

Jos olette halukkaita katsomaan videon Lounais-Suomen uutisista, se löytyy tästä linkistä, missä se on katsottavissa kuukauden verran. Alapalkista voitte etsiä oikean kohdan, osuuteni alkaa 06,37 minuutin kohdalta. Huomioikaa myös kainalossani luokkamme maskottiapinat, jotka on Suden tekoa!

Illalla oli sitten video poikinut uutisen valtakunnallisille Ylen nettisivuille. Uutinen taas löytyy täältä ja aamulla meinasin pyörtyä kun katsoin Kaarisillan käsityö-blogin tilastoja. Blogia oli eilen luettu 4000 kertaa ja tänäänkin jo yli 3000. Kieltämättä tuli onnellinen ja ylpeä olo!

Uutisen loppu oli minusta hauska ja niin totta, varmaan myöskin joidenkin kutosluokkalaisten mielestä:

–Käsityö on iloinen asia ja parhaimmillaan jopa meditatiivista puuhaa. Itse huomaan rauhoittuvani, kun lanka juoksee sormissa ja värit vaihtuvat. Se on miellyttävää ja laskee verenpainetta. Toki on myönnettävä, että jos homma ei suju, paine voi myös nousta.

Hyvää viikonjatkoa kaikille!

Nimikkosukat

Työkaveri pyysi minulta palvelusta. Voisnko neuloa hänen tyttärenpojalleen sukat. Poika ei ole järin iso, jalatkin kokoa 24. Eilen sain sukat alkuun. Olen näitä nimisukkia neulonut tähän perheeseen ennenkin. Kolmet nimisukat häälahjaksi ja muutamia jo jälkipolvelle.

Pieni kiva sukkatyö. Toivottavasti sukat ovat mieluisat ja ainakin yhden asian tiedän. Nimikkosukat eivät mene hukkaan vaikkapa hoitopaikassa. Kiva ohje ja kirjainmallisto löytyy Ullasta.

Syksyn sukat

Lomalla on ollut mukava neuloskella kirjoneuletta. Näiden sukkien kirjoneuleen löysin Pinterestin näistä lapasista ja koska malli oli just sopivasti jaollinen 16:lla silmukalla, sopi se jetsulleen näihin sukkiin, joissa silmukoita on sama määrä puikoilla, yhteensä siis 64. Lankana on Lidlin musta, sekä mukavasti syksyn oranssin sävyinen samasta kaupasta.

Sinivalkoiset pallolapaset

Edellisiltana aloin neuloa näitä lapasia ja tänään, ensimmäisen lomapäivän aamun vietin niitä neuloen seuranani aamutv sekä ystävä, jonka luon vierailin ensimmäisen lomayön. Ystävä ystävällisesti päätteli kasan villasukkia.  Ehtipä hän nämätkin päätellä vielä tänään, ennenkuin suunnistin takaisin kotiin.

Lapasia aloin neuloa ihan ilman mitään ohjetta ja toisen lapasen neulominen olikin sitten vähän haasteellistä. Neuloin sen toisen peilikuvaksi silmukoita laskeskelleen ilman mitään muistiinpanoja, enhän nyt sellaisia jaksanut kirjata muistiin ensimmäitä neuloessani! Symmetrisen peukalokiilan neulominen vaati aikamoista tihrustelua. Lopputulos on mielestäni kivan raikas. 

 Lankana on Novitalta hyvityksenä saamani sininen Seitsemän veljestä. Huomasin kotona kerän ostettuani, että lankaa oli kerässä vain 100 g, vaikka olisi pitänyt olla 150! Lähetin sähköpostia ja parin päivän päästä sain 200g siniset langat kotiin kirjekuoressa. Siniset siksi, että samassa postissa valitin sitä, että lankavärit Novitan värikartassa vaihtuvat niin nopeasti, ettei perässä pysy. Ja kaikkia perusvärejä, kuten nyt sinistä, ei ole siinä lainkaan. Kannattaa siis reklamoida. Mitään toditusaineistoa vajaasta kerästä minulta ei pyydetty. Selittivät vaan pahoittelujen kera, että kerimislaitteessa on ollut vika ja lanka katkennut ennen aikojaan. 

Esittelyssä reilu takki

Eilen tein itselleni reilun takin. Jos johonkin, niin tähän takkiin sopii sana reilu, se on kovin konstailematon ja vaikka kaiken maailman lisukkeita ja yksityiskohtia, joita takeissa tällä hetkellä tuntuu riittävän. Takin kaavat piirsin ihan suoraan jo lähes kymmenen vuotta sitten ostamastani Rilsin mustasta pilkullisesta kevät/syystakista, jonka olen kuluttanut jo lähes puhki. Takki on reilusti A-linjainen ja siinä on kuminauha helmassa. Kuminauha kokoaakin hyvin väljyyttä ja ehkä hiukan keventää yleisvaikutelmaa. Tällä hetkellä tuntuvat takit olevan kovin tyköistuvia ja vyötäröä korostavia ja meikäläisen vartalotyypille ne eivät kyllä istu kunnolla. Tuntuu, että lähinnä Marimekon takkivalikoimissa on tälläisiä minun mielestäni kivan  pelkistettyjä takkeja. Ja hinta sitten sen ruhtinaallisempi! Enpä ole varmaan pariin vuosikymmeneen ommellut itselleni takkia mutta tätä takkia olen suunnitellut jo vuoden verran!

Kankaat ostin jo kuukausi sitten. Hintaa takille tuli kolmisenkymmnetä  euroa. Eilen aamulla puoli kymmeneltä aloin ommella takkia, jonka sain valmiiksi sitten puoli kolme.  Ensin piirsin kaavat ja leikkasin kaikki kappaleet ja kiinnitin tukikankaat. Sitten alkoikin kolmen unnin ompeluputki! Ompelukokemuksen ja työni takia minun ei tarvi paljoa miettiä yksityiskohtia, kaikki on tullut niin moneen kertaan jollekin neuvottua, mikä tietysti helpottaa. Takista tuli just sellainen kuin olin kaavaillut, mutkaton ja väljä. Ja yllätys yllätys sininen kangaskin tuntuu kivan  raikkaalta.  Takin sisälle mahtuu vaikkapa villatakki ja silti en tunne itseäni siinä ihan pontsoksi. Vuorina on ohut tikkivuorikangas, hupussa minulle mieluinen pilkkukangas ja sen sisällä vielä fleece välivuorina. Kaikki materiaalit vetoketjua lukuunottamatta on ostettu Eurokankaasta, päälikangas vieläpä palalaarista. 

Eiliseen ompeluhätään ei ollut nyörinpäitä ja ompelinkin ne itse kankaasta, minusta niistäkin tuli kiva yksityiskohta.

Läppätaskun painonapin matkin ihan suoraa alkuperäisestä, nappi on piilotettu läpän vuoriin, eikä näy päälle.

Nyt sitten pitääkin alkaa neuloa pipoa, huivia ja lapasia.Mitää sinistä minulla ei tosiaankaan ole! Olisivatko sinipilkulliset liian pilkulliset tähän kokonaisuuteen? Mitä ehdotat?

Yksinkertaiset pallosukat

Ruskeasta ja valkoisesta Citymarketin Suomalaisesta sukkalangasta syntyi yksinkertaiset pallosukat. Sen verran jäivät nämä pallukat kutkuttamaan, että seuraavat teen kokonaan palloilla, myös sukkaosan. Saas nähdä miten pallot sopivat kavennusten kanssa kantapään jälkeen. Tälläiset haasteet aina ovat mielenkiintoisia...

Kaksi päivää töitä ja sitten koittaa syysloma.  Ihanaa! Tänään olin tosi tyytyväinen, että sain ommeltua itselleni takin. Sen minun piti tehdä vasta syyslomalla, mutta aamulla olin niin hyvässä vedossa, että aloin heti aamulla sitä ommella. Hienoa, että sain sen tehtyä niin, että voin lomalla keskittyä vaikkapa takin ulkoiluttamiseen. Siitä kun tuli reipas on ulkoilutakki. Ompeluun meni  viisi tuntia kaikkiaan ja lopputulos oli parempi kuin osasin kuvitellakaan. Siitä varmaan huomenna tarinaa, kun saan sitä työpaikalla tarkemmin takin kuvatuksi. 

Oikein hyvää alkavaa syysviikkoa! Pakkasia on kuulemma tiedossa.

Mansikka-suklaapirtelöä

Neuloin parissa päivässä vähän sekavat kirjoneulesukat. Näiden mallin löysin täältä. Tämä Pinterstin sivu taitaa olla valokuva kirjan "Around the world in  knitted socks" sivulta. Koska tarkempaa ohjetta ei ollut, tein sukan vähän omalla tyylillä, mutta ihan hyvin sain silmukat sopimaan.

Koska kirjava Nalle-lanka on vähän sekavahkoa ei mallineulekaan näytä ihan täsmälliseltä, mutta jotakin kivaa näissä sukissa on. Itselleni tulee varren kuvioista vähän rikkoontuneet kaakelilaatat ja nämä nähnyt työkaveri sanoi , että tulee mieleen Geisha-suklaa.

Vähän tuntuu, että teen toiset samanlaiset sukat ihan yksivärisistä langoista, että saan oikein pirtsakat syyssukat.

Ommeltua, pitkästä aikaa

Viime kesänä tytär haaveili pussikosta vauvan hoitopöydän taakse. Siis sellaisesta, missä kaikki talkit ja pumpulipuikot sun muut vauvajutut olisivat sievästi esillä.  Kesällä Ikeasta Tampereelta löytyi paksua raidallista puuvillakangasta, sekä Eurokankaasta pilkullista. Itse ehdotin, että teen muutaman läpinäkyvän taskun Etolan kristallimuovista. Suunnitelma tehtiin yhteistyössä aiemmin syksyllä ja olen tätä välillä koulussa hyppytuntisin ommellut.

Lupasin, että teen pussikon valmiiksi viikonloppuna ja niinpä tänään aamulla aloitinkin pussikon ompelun. Olin saanut vain alimman taskurivistön tehtyä ja pussikon valmiiksi ompelemisessa menikin  muutama tunti.

Tälläisessä työssä on tosi paljon miettimistä. Pussit upotin saumoihin ja siksi niiden pohjia ei tarvinnut ommella kiinni. Raidallisessa kankaassa näitä saumoja ei edes huomaa.

 Osiin muovitaskuista tein alosan kankaasta, yhden pienen muovitaskun upotin kahden kankaisin väliin.

Kaikissa taskuissa on laskokset reunoissa, jotta niihin mahtuu kunnollatavaraa.

Äitini nappi- ja nauhaperinnöstä löytyi kaksi metallirenkasta, jotka kiinnitin yläreunaan. Niihin voi vaikka laittaa roikkumaan pikkuisen harjan, helistimen tai tuttiketjun. Yläreunan sisälle on piilotettu metalliputki, joka pitää pussikon suorana. Seinään se kiinnitettän roikkumaan lenkeistään koukkuihin.

Sitten edellisen postauksen kysymyksiin virkkauksesta. Olen virkannut suurimman osan aalto-peitoisitani tällä Attic24-blogin ohjeella. Vaikka se on englanninkielinen siitä saa mielestäni hyvin selvää.

Vauvan peitto

 

Viikon sisällä mukavana välityönä syntyi vauvanpeitto vaunuihin. Kokoa peitolla on 70x60 cm.

 

Tämä virkkaus on minulla jo luissa ja ytimissä, niin monta peittoa tällä systeemillä on jo syntynyt.

 

Lankana tässä on sekalaisia lankoja lankavarastostani. Paljon Karismaa ja myös muita vastaavan vahvuisia villasekoitelankoja.

 

Uskoisin, että peitto sopii vaunuihin, joissa on samoja värejä.