Tervetuloa leikkimökkiin

 Kesällä 2014 aloin mieheni kanssa tehdä leikkimökin remonttia. Linkistä näkyy miten se alkoi. Mökki oli aikalailla räjähdyspisteessa. Ensin kunnostimme sen lahonneet laudat ja uusimme katon. Kuisti meni kokonaan uusiksi. Itse vietin tunnin jos muutaman maalaten lattian salmiakkiruudut. Tässä siitä. Muistan vielä sen, että heinäkuu oli kuuma ja helteinen. Selkä tuli kipeäksi, koska lattian maalaaminen ei ollut ihan kerralla valmis.

 

Viime kesänä mökki oli ihan vaan itsekseen. Tosin siskontytär Aino yöpyi siellä neljän kuukauden ikäisen Elsa-vauvan kanssa muutaman yön, kissa-allergia kun estää sisätilojen käyttämisen. Tänä kesänä, kun lasteni lapset pääsivät molemmat jo lähes taaperoikään,  kunnostin alkukesän aikana mökin lopulliseen kuntoon. Olipa muuten kiva sisutusprojekti! Aikaa siihen meni muutama viikko. 

Pihaan hankittiin myös hiekkalaatikko sekä keinu. Kyllä on tänä kesänä kelvannut viettää aikaa mammalan pihalla. 

Suurin osa sisustuksesta on kirpparikamaa tai omia vanhoja juttuja. Miranolia ostin usempaakin väriä. Brion hellan kyllä ostin uutena ja jonkin verran Plaston muoviastioita.

Paljon astioita ja "leikkiruokia" ostin myös Kontista. Sieltä löysin mm. muovisia vihanneksiaja hedelmiä isoja pusseja muutamalla eurolla.

Olen ihan rakastunut tähän leikkimökkiin. Siskontyttökin poikkesi  täällä tyttärensä kanssa, nyt Elsa on jo iso tyttö. He nukkuivat tänä kesänä sen heinäkuun kauniimman viikon pihalla teltassa.  Meidän suvussa on tällä hetkellä siis kolme taapero-ikäistä lasta. Kyllä heillä oli mökissä hauskaa, yksin ja erikseen, ja ensi keäsnä varmaan vieläkin hauskempaa. Pikkuisinkin jo on oppinut kävelemään, konttajalle ahdas mökki ei kyllä oli kivoin paikka.

Tässä kuvassa on Puuilosta löytämäni keinutuoli joka sopii mökkiin hyvin kun jalakset on lyhyet. Eläimet ja nukkekin on kirpputorilöytöjä. Nuken kehto on oman isäni lapsilleni tekemä. Sen maalaaminen jää seuraavaan kesään.


Kuvassa  näkyvät nukenvaunut on myös Papan tekoa. Niiden kukat on taas oma äitini maalannut. Niitä en kyllä malta maalatakaan koskaan. Nukenvaunuihin mieheni vaihtoi uudet pyörät.  Toivo on niirtä työnnellyt ahkerasti, viimeksi nyt perjantaina. Milloin mitäkin on kyydissä: kiviä, palloja, käpyjä mutta myös mökin eläimet ja nukke!

Kontista löytyi myös kivat naulakot sekä pituusmittataulukko. Ystävältä saimme mökkiin pienen  liitutaulun.

Mökissä olen myös viettänyt sateella aikaa Toivon kanssa.

Hänen lempipuuhiaan on tämän pikkuhyllyn esineiden järjestäminen!

Hyvää syyskuun sunnuntaita teille. Täällä ainkin on ihanan kesäistä!

Onnistuin!

Ulkovarastosta löytyi tuoli, jonka olin sinne pistänyt odottamaan kierrätystä. Eurokankaasta löytyi edullista (Ikean) vahvaa kangasta palana. Ikean vahva puuvillahan on ihan markiisi-kankaan vahvuista. Nyt minulla on uusi tuoli. Ja olipa muuten helppoa. Tutkin aikani vanhaa tuoli ja ihmettelin, että miten se kangas on sinne pistetty. 

Kun tajusin homman se olikin sitten ihan vaan helppo suoraa saumaa ja päärmettä. Eipä tarvinnut yhtäkään ruuvia aukaista, kaikki tuntuu tässä ohjaajantuolissa toimivan ihan vaan "painovoimalla". Niinpä ajattelinkin sen säästää kevyemmille vieraille, sen verran hutera istuin on, vaikka tein kankaasta kaksinkertaisen, varmuuden vuoksi.

Kannatti korjata, vai mitä?

Onnistumisen iloa

 Vaikka olenkin kaikkea mahdollista ompelun saralta kokeillut, on  kukkarokehyskukkarot  jääneet minulle kokeilemisen asteelle. Syy? Koskaan en ole ollut tyytyväinen oikein siihen kiinnityssysteemiin, koska kehykseen tulee helposti rumat painanteet, jos niitä yrittää kotikonstein puristaa. (Pilkun viilaaja?.. no tässä suhteessa ehkä hiukan...) No onhan olemassa liima, jota kovin kehutaan. Mutta olen ajatellut, että jos kehys maksaa puolet liimaputelin hinnasta ja liimaa uppoa varmasti koulussa vaikka kuinka paljon pursottavien pienten ja vähän isompien kätösten toimesta  (myös sinne minne ei pitäisi) niin voiko lopputulos olla hyvä. Ennakkoluuloinen? Ehkä sitäkin. Itseasiassa minulla on hiukan liimaa ja kehyksia luokassa, mutta kokeileminen on antanut vielä odottaa itseään.

 Niinpä olin innoissani kun löysin näitä muhkeita ommeltavia kehyksiä ja mielestäni aika edullisesti, hiukan alle neljän euron hintaan. Minulle sopii erinomaisesti se, että tässä on vähän enemmän myös sitä käsityötä, ettei työ ole hetkessä valmis, se oikea työn ja hinnan suhde kun on kyllä näissä koulukäsitöissä tärkeä.

Pohjaan tein kaavaan pulleutta antavat laskokset, jotka antavat tilavuutta pussille huomattavasti enemmän. Ja myös sitä oppimista ja haastetta.  Kaksinkertaisella helmilangalla ommellut tikkaukset ovat kauniita. Sen huomasin, että ne kannattaa alkaa keskeltä kehystä toiseen reunaan, siitä keskustan kautta toiseen reunaan ja lopulta päätellä keskelle. Näin pystyy välttämään sen, ettei kukkaro tulee vinosti kehyksiin.

 Lopputulokseen olen ihana mahdottoman tyytyväinen, tästä tuli niiiin ihana ja samaa sanoivat työkaverit ja oppilaat, joista kahdeksan tänään alkoivat tehdä omia kukkaroitaaan. Kukkaroni kankaasta täytyy vielä sanoa, että se on aitoa todennäköisesti 60-luvun kangasta, jota työkaverini lahjoitti kouluun äitinsä taloa tyhjentäessään.  Tämä oli pienehkö pöytäliina, joka saa uuden elämän hienoina pussukoina ja muina kivoina juttuina!

Kaavan piirtäminen on tarkkaa puuhaa, koska pussiin täytyy saada tarpeeksi leveyttä. Tässä kaavassa on saumanvarat ja kuvasta saa suurinpiirtein systeemin selville. Huomioikaa muuten, että kukkarossa on myös hihna- tai ketjulenkit. Oppialaille sanoin, että pistäkää kaavat talteen. Kun kangas hiipuu käytössä niin, näihin kehyksiin voi ommella uuden kukkaron. Sekin vielä!

Käsityömuseossa

Jyväskylän syyspäivien anti oli mielenkiintoinen, eli ei pelkkää iltajuhlaa. Päivän teema oli "Kestän ja kehityn".

Lauantai iltapäivän luennon piti Globe Hopen Seija Lukkala. Itse siinä luentoa kuunnellesani ajattelin sitä, että jokaisella vuosiluokalla pitäisi tehdä ainakin yksi työ kierrätysmateriaalista. Olemme niitä tehneetkin, muttemme varmaan tarpeeksi! Olen viime aikoina pohtinut juuri tätä käsityön ristiriitaa: pitää tehdä koko ajan, mutta en haluaisi tuottaa mitään krääsää oppilaiden kotiin pyörimään. Siksi kai sitten olenkin pidempien töiden ystävä. Minusta on kiva, että työtä tehdään ajan kanssa ja siinä on monta vaihetta, ettei tehdä aina vaan sellaisia pikkutöitä työ työn  perään. En siis ole mikään askartelija ja minusta nappi ommellaan aina, eikä liimata koskaan!  Eli vanhan linjan naisia...

Sunnuntaina käsityömuseossa löysin monta kivaa ideaa, joissa hyödynnetään myös vanhoja kankaita ja lankavarstoja. Viiririvi toivotti tervetulleeksi,

ja neulegraffitit olivat piristys museon edustalla.

Museosta löysin kivan idean tehdä valopallo tölkeistä. Silti myös pohdin sitä, että onko ekologisempaa pistää tölkki kierrätykseen, vai silputa se tälläiseen... No, nämä ovat minusta silti ok!

Nämä punontatyöt ovat mielestäni ehdottomasti hienoja kierrätystöitä. Olen ehkä vanhanaikainen kun aina ajattelen, että ne esineet on parhaita, joilla on käyttöfunktio... Lankakori vanhoista sanomalehdistä on hieno ajatus!

Nämä himmelikoristeet, jotka oli tehty pilleistä, jotka on saatu pyörittämällä porakoneeseen asetettuun sukkapuikkoon paperia, olivat upeita. Näitä haluasin tehdä joskus koulussa oppilaiden kanssa! Harmi vaan, että juuri hävitin monta metriä  kirjoja...

Näistä rautalangan päälle riepuja kieputtavsita eläimistä tykkäsin ja näitä tänään kuvailin muutamalle luokanopettajalle, jotka opettavat käsitöitä. Hieno tapa yhdistää eläimet ja niiden muodot käsitöihin.

Tämä renkaaseen kiinnitettyyn verkkoon tehty ryijysolmutilateos lämmitti mieltä. Tästä saisi kivan ryhmätyön!

Tämä oli kaunis ja niin totta, tätä käsityö on! Klikatkaa ja lukekaa.

Tälläinen meillä on, on kyllä miehen pihalla apupöytänä ihan alkutilassaan, mutta tämä oli hauska!

Näitä käsityöaiheisia rintanappeja lueskelin ja ajattelin, että pitäisikö tehdä tälläisiä rintamerkkejä itselle tilanteen ja fiiliksen mukaan. Alkuviikosta oli varmaan muutama "niitän mainetta"- päivä, mutta voi olla, että loppuviikosta "vanha loimi" tai "henkiriepu" sopii paremmin! Lauantaina vielä kun on koulutuspäivä edessä, lomaan onneksi vain vajaa kaksi viikkoa!

Villamattoja

Eilen luin Satakunnan Kansasta, että rakennuskulttuuritalo Toivossa on villanäyttely. Sinne siis!

Taiteilija Anja Lähteenmäen villamatot olivat mitä ihanimpia.

 

Nämä on tehty vanhoista villakangastakeista. Anteeksi kuvien huono laatu, olin kai niin tärinöissä, että kuvatkin tärähtivät.

Pitsipyyhkeen ohje

Leikkaa sopiva kohta liinasta, kulmaan, miksei muuallekin. (Itse meinaan kokeilla sijoittamista muihinkin paikkoihin, alareunaan, tai pieni pyöreä liina  vaikka pyyhkeen keskelle; vain mielikuvitus on rajana)) .  Jätä pari senttiä "tyhjää" reunoille. Kiinnitä nuppineuloilla, tietysti voi harsiakin.

Ompele suora ommel (tai siksakkia, riippuu virkkauksen leveydestä) reunoihin, ettei liina purkaannu. (Ylälankana käytin oranssia ja alalankana valkoista.)

                                      Ompele lisää ompeleita virkkauksia pitkin. Seuraa virkkauksen suuntaa. (Ompelin senverran, ettei liina tuntunut kovin irtonaiselta.)

Taita yksitaitteinen päärme pitsin päälle ja ompele jollakin ompelukoneen leveällä ompeleella froteen reunaan.  Tässä vaiheessa molemmat langat saavat olla valkoiset, mutta miten vaan! Eriväriset ompeleetkin voisivat olla kivan pirteitä. Toki voi kokeilla kaksitaitteista päärmettä ja suoraa ommelta,  mutta silloin päärmeestä tulee paksumpi.

Esim. monen piston siksak varmaan toimii hyvin, tässä käytin Berninan ommelta 6, samankaltaisia ompeleita on useimmissa ompelukoneissa, joissa on joustavia ompeleita.

Ripustinlenkkinä käy hätätilanteessa mikä tahansa nauha, tai sen voi  ommella itse kankaasta, tai  vaikkapa virkata.

Kerro kerro kuvastin

Muovipussisulatustekniikka on kiva tekniikka. Olen muovia ennenkin sulattanut, mutta nyt se muistui uudestaan mieleen kun  Liisa kun esitteli omia kauniita töitään blogissaan. Myös porilainen Katri-kollega esitteli meidän yhteisessä opeblogissamme oppilaittensa töitä.
Hyvät ohjeet  tähän tekniikkaan löytyy täältä ja samassa paikassa kiva muovipussigalleria. Olemme koulussa tehneet tosi paljon kaiken mallisia pussukoita, eivätkä ne oikein inspiroineet ja nyt minulle tuli mieleen pienet taskupeilit, joihin muutama vuosi sitten tehtiin kirjomalla kehykset. Niitä on vielä muutama kymmentä jäljellä.

Niinpä sitten kokeilin peilinkehyksiä, mutta oppilaat voivat keksiä vielä paljon mielenkiintoisempia.  Näitä sitten aloitetellaan perjantaina oppilaiden kanssa. Uusia peilejäkin kävin jo kerjäämssä lasiliikkeen roskiksesta ja niitä saan perjantaina lisää, leikattuna. 

Peilestä olin niin töpinöissäni, että näytin (=kehututin ..) niitä opettajanhuoneessa.  Monikaan ei arvannut mistä materiaalista ne on tehty: tekonahkaa?
Keväisen vihreä on ihan aitoa Gigantin muovipussia, hopea Moda-liikkeen pussia tehostettuna Eurokankaan pussin pinkeillä kohdilla! Miettikää mitkä mahdollisuudet tälläisiin muovikollaaseihin yhdistellä eri pusseja.

Pussin peilille ompelin niin, että kehyskappaleen koristelin ensin ompeleilla ja sitten kolmesta sivusta pussin reunat kiinni. Sitten vaan peili sisään ja alareuna umpeen!

Suosittelen lämpimästi muovisulatushommia. Tämä peilikin on helppo tuote, oivallinen taiteelliseen irroitteluun. Muistin ensin, että se muovi haisee pahalta, mutta nämä ei nyt haisseet, ehkä muovilaaduissa on eroa. Mitään myrkkykaasuja nämä eivät kyllä päästä, se on tutkittu. Tietoa siitäkin löytyy Tavan takaa- blogista.

Muovista uusiokäyttöä

Viime aikoina on paljon nähty muovipakkauksista tehtyjä töitä. Viimeksi asian palautti mieleen Liisa.
Samanlaisia tuotteitahan on valmistanut jo useamman vuoden Makee design. 
Itsekin olen heidän tuotteitaan ostanut käsityömessuilta ja Porin Taito shopista. Ne ovat kivoja tuotteita ja on hieno idea valmistaa uusiomateriaalista tuotteita myyntiin.

Minä tein näitä viime viikolla oppilaiden töitä ideoimaan. Tämä on mukava välityöideanakin. Muovitettuja kukkaroita ja penaaleja on oppilaiden kanssa tehty jo useamman vuoden.  Materiaalin hankkiminen on vaan vähän hienovaraista. Ei voi oikein sanoa oppilaille, että opettaja käski ostamaan karkkia: tämä on seuraava työ. Ehkä vanhemmat eivät oikein tykkäisi ajatuksesta... Asiassa pitää olla ovela ja mainostaa sitä pitemmällä tähtäimellä.

Suomalaisilla on kyllä viehtymys materiaalin uusiokäyttöön. Jo äitini virkkasi ja kutoi mattoja maitopusseista 60-luvulla ja itse asiassa niitä kuteita on perittynäkin muutamia keriä.Sama ideahan on jo räsymatoissa: tehdään uutta vanhasta.

 Näitä kahvipussikasseja on tässä maassa nähty jo vuosikausia ja joidenkin mielestä jo kyllästymiseen saakka. Mutta, itsekin, pistän talteen kaikki kahvipussit ja joskus koulussa tehdään sitten yksi luokallinen kahvikasseja. Punomalla näin huolellisesti en ole kyllä itse tehnyt yhtäkään vaan ihan perinteisesti ompelemalla.Tämän kassini on tehnyt edeltäjäni Eva toisesta koulustani, Ruosniemen koulusta. Katsokaa kokeneen käsityötaitajan viimeisteltyjä yksityiskohtia. Mielestäni tässä tekniikassa teollisuuskone olisi tarpeen ja käsitykseni mukaan tämä on sellaisella ommeltukin.. Minulle ompelukonehuoltaja sanoi kahvipussikassejen ompelun  käyvän kyllä aika tavalla koneiden päälle.

 Varmasti on vaikea sanoa, kuka on tämän kritallimuovilla päällystämisen idean keksinyt? Voin ainakin sanoa, että materiaali on jo aika vanhaa ja työtapa.Tämän kritallimuovikukkaron on tyttäreni suunnitellut ja aloittanut ja minä loppuun valmistanut vuonna 1998 tyttären ollessa 7-luokalla.Sitä hän käytti koko kouluaikansa.  Muistan jo 90-luvun alussa  käsityönopettajille jossakin esitellyn kritallimuovia ja sen käyttömahdollisuuksia. Sitä käytettiin tapleteissa ja pienissä tuotteissa. Sen allehan voi ommella myös paperia, kangasta ja vaikkapa kangastilkkuja tai langanpätkiä. Materiaali on käyttökelpoinen monessa tuotteessa. Minäkin olen joskus tällä tavalla teettänyt tapletteja.