Keskiviikkoa

 

Terveisiä töistä. Minulla on aika paljon tunteja ja pitkät päivät. Keskiviikkona tuntini ovat iltapäivisin, mutta yleensä tulen töihin jo aikaisemmin, koska saan rauhassa silloin tehdä sellaisia juttuja, joita en halua viedä kotiin. Vuoden alussa päätin keventää keskiviikot niin, etten syö koulussa vaan otan eväitä mukaan. Aamupalan syöminen  jää myöhempään, koska ei ole kiirettä töihin ja pärjään kevyemmällä sapuskalla sen muutaman tunnin.

 

Tänään odotan matkahuollosta pakettia ja tulin tänne vähän kuin passiin. Siinä samalla ehdin jo arvioida kasan tyynyjä, sekä korjata pari vähän epäonnista oppilaiden neulejuttua kuntoon, ennen kuin oppilaat tulevat luokkaan. Muutaman kerroksen olen neulonut myös sukkaa, johon upotan vanhan raitalangan.

On ylellistä, kun minulla on työhuone luokan vieressä. Muutenkin oma luokkani ja koko tila on niin viihtyisä, että jaksan siitä edelleen iloita joka kerta kun tulen töihin!

Sunnuntaita

 Sunnuntait eivät koskaan ole olleet lempipäiviäni. Muistan jo lapsena jonkunlaisen sunnuntaiahdistuksen. Muistaisin, että sunnuntaisin oltiin aina kotiympyröissä ja sunnuntain kohokohta oli kuunnelman kuunteleminen joskus iltapäivänä ja se syöminen. Oli sellaista verkkaista ja vähän tylsää. Varmaan silti luin paljon sunnuntaisin, se oli lapsena lempiharrastukseni. Joskus käytiin kylässä ja joskus meillä kävi joku tuttavaperhe kylässä. Sellaista oli sunnuntain vietto 60-luvulla.

Mielestäni vanhempana sunnuntaiangsti se on hellittänyt, ehkä ei mikään stressaa enää niin kovin? 

Viime viikon lopulla vietin syntymäpäivääni oikeastaan viettämättä sitä mitenkään, sekin oli miellyttävästi hyvin vähän stressaavaa!
Eilen silti vietimme syntymäpäiviä siskon luona Merikarvialla, siellä oli 12-vuotissynttärit ja juhlittiin kai siinä sitten vähän kaikkia alkuvuoden juhlia, minun ja myös pikkusiskon juhlia parin viikon päästä.  Eilen vanha ystävä (nelivuotiaasta asti) oli kuitenkin tuonut minulle lahjan ja kortin. Kortti sopii hyvin tunnelmaan, kun ikää kolahti mittariin jo vaikka kuinka paljon.

Koska miehelläni on myös oma talonsa ja siellä oma puuhamaansa, vietän sunnuntaita tänään yksin. Illan suussa hän tulee tänne ja silloin syömme ja jälkiruuaksi maistamme herkkupiirakkaa, jonka ohjeen löysin viimeisimmästä Pirkka-reseptivihkosta. Se löytyy myös täältä. Vielä en maistanut, mutta tuoksu on lupaava; rukiin ja puolukan yhdistelmä varmaan toimii. Ja jokainen pakastimesta poistuva marjapussi on voitto. Se on aina se alkuvuoden urakka!

Langoista

 

 Tämä vuosi on toinen vuosi, jolloin ajattelin tarkkailla langan kulutusta suhteessa lankaostoksiin. Hm... miksi? Ihan vaan mielenkiinnosta! Viime vuonna kulutin yli kahdeksan kiloa lankaa. Suurimman osan langoista sain kulumaan kolmeen peittoon. Tänä vuonna ei taida ihan niin paljon kulua, koska peittoja on jo ihan tarpeeksi!
 

 

 Päivitin eilen laskelmat blogin oikeaan sivuun ja lupaavastihan tämä vuosi on alkanut, ainakin lankojen ostamisen suhteen! Kulutusta laskemalla voi asettaa välitavoitteita: minä esimerkiksi nyt päätin, etten osta lankaa lisää ennenkuin olen käyttänyt periaatteessa sen 700g, mitä jo ehdin ostaa. Tällä tavalla ehkä saa jollakin tavalla hillityksi tätä lankasortumistaipumista....

 

Pirtin kehräämön lankoja osti nettikaupasta, koska haluan neuloa lisää niitä pässinpökkimiä lapasia ja  haluan niistä ihan 100%:n villaisia. Myös Roosa-nauha lankoja sekä Pirkka-lankaa ostin pari vyyhtiä lisää, niitä Porissa saa Taito shopista..

 Eilen  hauskuutin kissoja kerimällä lankoja ja  siinä hommassa ei kauaa nokka tuhissut, kun apuna on kerintälaite ja vyyhdinpuut. Kerintälaite on kyllä ihan ehdoton siinä hommassa! Sitä suosittelen niille, jotka käyttävät vyyhtilankoja.

 

Muutaman valmiin keränkin ostin, nämä ovat Novitan uutuuslankoja, Nallea ja Seitsemän veljeksen sateenkaarilankaa, joissa ruskealla on korvattu edellisen lähes vastaavan violetti. Täytyy sanoa, että tykkäsin kyllä siitä edellisestä enemmän, siis siitä, joka oli edellisen postauksen kettinkisukissa. Se on aidompaa sateenkaarta kun siinä ei ole sitä ruskeaa.
Joskus  on kiva kirjoittaa blogia aamutuimaan työpaikalla kaikessa rauhassa.  Pian jo soittaa koulun kello ja nelosluokkalaiset alkava ompeluhommat, sitten onkin päivä pian pulkassa ja viikonloppu edessä. Ihanaa!

Hyvää viikonloppua kaikille!

Ketjut nilkoissa

 Olen nilkoistani ketjuilla sidottu! Onneksi  nämä ketjut ovat pehmoiset, eivätkä satu, vaan lämmittävät.Jos edelliset sukat olivat luonnonläheiset niin nämä sitten vähän räväkämmät.

 Ostin kirjan Islantilaisia neuleita. Kirja kolahti minuun kirjoneulefriikkiin  kuin olisi halolla lyöty. Ihan nyt heti en ajatellut neuloa itselleni kirjan ihanaa neulepuseroa, epäilen mahtaako ketjutus pukea omaa vartalotyyppiäni. Mutta kirjan kaikki lukuisat kirjoneulekuviot ovat mitä upeimpia ja sopivat mihin vaan kirjoneuleisiin. 

 Kirjan kirjoneulemekko on vallan ihana hoikan nuoren naisen yllä. Minun viimeinen muutaman vuoden takainen sateenkaarikeräni sai kyytiä ja ketjuista tuli sukkien koristus.  Novitan Seitsemän veljeksen loppukerä oli todellinen laiskan naisen lanka mallin toteuttamiseen. Katsokaapa mallia, aikalailla samanlainen värimaailma  ja  ihan automaattisesti. Mallikerta oli 8s, sopi hyvin siis sukan varteen, toistin sen 7 kertaa, silmukoita siis 56 varressa.

Olen liekeissä neulomisen suhteen. Tämän sukan neulomisen aloitin aamulla ja nyt se tuli valmiiksi ja töissäkin olin välillä. Aurinkoenergia antaa voimaa..

Luonnonystävälle

 Sain ystävältä pyynnön neuloa sukat hänen sukulaismiehelleen 80-vuotis lahjaksi. Niinpä nämä sukat matkaavat tällä viikolla lahjaksi Ouluun.

Metsä ja Perämerellä kalastaminen ovat olleet miehelle tärkeää. Niinpä halusin suunnitella vähän fiinimmät lahjasukat, joissa on meren ja metsän värit. Muokkailin hiukan erilaiseksi Haaviston perinneneulemallia ja sain mielestäni mukavat sukat luonnonystävälle.

Tykkään, että näistä tuli kivat ja samaa mieltä oli myös ystäväni, jolle esittelin vielä keskeneräistä sukkaa viime viikolla.

Lankana näissä on Seitsemän Veljestä, lankaa kului 128g.

Tykkään tykkään

Eilen illalla valmistuivat omat Pässin pökkimät lapaseni, joita aloin neulomaan muutama päivä sitten. Mallihan on uudesta Moda-lehdestä, suunnittelijan Emma Karvosen blogista löytyy kuvia koko mallistosta.

Tykkäsin mallista kovin ja minusta se oli helppo hahmottaa ja oppia. Sitä paitsi kun suurin osa neuleesta oli pelkkää oikeaa, se oli myös siis myös suurimmaksi osaksi helppo neuloa. Kärkikavennuksissa kannattaa olla tarkkana, jälkimmäisessä vähän itsevarmana hutiloin ja jouduin ottamaan muutaman kerroksen uusiksi. Minusta kärjet on tässä mallissa tosi kauniit ja kavennukset loppuun asti viilattu ja hyvin suunniteltu!

Lanka minun lapasissani on kahta 100% Suomen lampaan villaa, toinen ostettu muistaakseni Kerimäen kirkon tapulista, toinen jostakin markkinoilta. Lankaa näihin meni 66.8g. Näitä pitää tehdä ehdottomasti lisää!

Pakko vilauttaa

 Vau! Pitkästä aikaa löysin kivan mallin. Uusimmassa Moda-lehdessä oli Kuopion muotoiluakatemiasta valmistuneen Emma Karvosen mallisto: sahalaitakuvioiset lapaset, myssy ja kauluri. Oli ihan pakko kokeilla, varsinkin kun muistin, että minullakin on muutama kerä Suomen lampaan villaa.
Tässä linkki Emman blogiin.

 Näiden kanssa menee varmaan mukavasti pian alkava viikonloppu, vaikka työn alla on myös toinen työ, sukat jotka lähtevät  Ouluun 80-vuotislahjaksi miehelle. Niitä neulon meren ja metsän väreistä. Työkaverin sukulaismiehelle ne ovat kuulemma tärkeitä asioita.

Tuntuu oikein mukavalta innostua neulomisesta. Sen innostuksen voi vaikka laukaista ihastus uudesta mallista, tai paristakin. Kun päästiin pyhistä alkoi arki ja minulle se on yhtä kuin parin tunnin neulomishetki illalla. Ja viikonloppuhan on siinä suhteessa yhtä juhlaa, kun ehtii päivälläkin, vieläpä nyt auringonvalossa.

Siitä saan selvästi energiaa!

Talvi tuli yks kaks

 Tässä toiset samalla kaavalla. Lankana seitsemän veljestä. Varmaan tulevat nämäkin tarpeeseen. Ulkona on -18. Kyllä tuntuu kylmältä, kun joulukin meni viiden asteen lämmössä.... Miten tähän lainkaan sopeutuu?

Lumi on silti vaihteeksi ihanaa ja nähtiinpä täällä tänään aurinkokin, nyt taivaalla möllöttää täysikuu!

Vuoden ensimmäinen työ

 Tämän vuoden ensimmäiset lapaset valmistuivat tänään. Tykkään kovin, taitavat enteillä lunta...
No, sikäli sopivat hyvin tilanteeseen, kun ainakin oppilaani odottavat lunta kovin ja varsinkin Ruosniemen koulussa, jossa laskettelurinne ihan koulun lähellä kohoaa lumettomana.

 Nämä arvotaan kuudesluokkalaisten kesken tiistaina; lupasin neuloa yhdet arvottavat kannustukseksi kaikkien lapasten neuloneiden kesken. Kaikki saivatkin  lapasensa valmiiksi jouluksi ja neljä peräti kirjoneuletta, hienoa!

Näiden lapasten Ullan hyvällä   Norski-ohjeella  olen neulonut aikaisemmin värikkäät lapaset, jotka löytyvät täältä. Niiden neulomisesta on kulunut jo yli kolme vuotta. Jostakin syystä ne tuntuvat olevan blogini suosituin postaus!  Syynä lienee yksinkertainen otsikko "Kirjoneulelapaset", jota varmaan aika moni käyttää hakusanana malleja etsiessään. Näihin uusiin tein tavallisen resorivarren. Siinä ajattelin käytännöllisyyttä, pysyvät paremmin vähän pienemmissäkin käsissä.

Lanka näissä on koulun lankoja, Seitsemään veljestä, painoa hiukan yli 100g.

Siksi sitä en lisääkään omiin langankulutustilastoihini, joka saa vielä odottaa vuoden avausta!

Ristiriitaiset tunteet

Tykkään lumesta. Nyt vaan tuntuu siltä, että taidanpa peukuttaa sen puolesta, ettei sitä lunta enää tulisikaan, kun ei kerran aikoinaan tullut. Pahalta vaan näyttää. Viikon päästä tänne Poriinkin on luvattu talvikelejä. Pakkasta, lunta... Plääh...
Ainoa syy miksi toivoisin pakkasta on se, että lapsilla olisi kivempaa. Ja koulussa päästäisiin luistelemaan. Tälläinen talvi ei ole varmaan liikunnanopettajien ihannetalvi...
Minusta tämä on ihanteellinen, ainakin vaihteeksi muutaman lumisen talven jälkeen: ei ole liukasta, pääsee hyvin kävelemään, kun ei ole pakkasta autoilukin on kivempaa, eikä tarvi töissä aamuisen palelluttaa sormia, kun pistää autoa taskulampun valossa lämmitystolppaan, eikä töistä lähtiessä tarvitse kaivaa autoa lumen alta. No, se valo? Aamulla luimme lehdestä, että päivä on jo pidentynyt yli 20:lla minuutilla. Kyllä se siitä!

Neulon lapasia, jotka eivät jotenkin sovi tähän vihreään talveen. Neulonpa silti!