Kaavankehittelyä

Sunnuntaiangsti... Ehkä tiedätte mitä se tarkoittaa. Itse olen kärsinyt siitä koko ikäni, vaikken koe toisaalta työkammoa. Tapasin juuri yhden eläkeellä olevan työkaverin, joka sanoi, että potee sitä vielä eläkkeellä!
Tänään Satakunnan Kansassa oli Suuri Uutinen: käsityö vähentää stressiä. Eikös se jo yleisesti tiedetä! No, hiukan masensi ensimmäinen lause "Unohda käsityötunneilla hikihatussa ja virheiden pelossa tehdyt väkerrykset". Itse kun olen yrittänyt olla tässä suhteessa varovainen, ettei kukaan nyt ainakaan pelkäisi!

Minä taas kehittelin tänään mm. käsityötunneille kivan meikkipussimallin, joka ei olisi salamannopea tehdä ja jossa olisi vähän haastettakin. Sen suunnittelu ja toteuttaminen vähensi stressiä, sunnuntaiahdistusta.

Lähtökohtana oli Marimekon ihana (ja kallis) nipsukukkaro, jota olen jo pidemmän aikaa ihaillut, mutten malttanut ostaa.

Sellainen pullukka, jonne mahtuu tavaraa ja jota voi penkoa. Ja vielä tiedoksi: kukkanen, joka koristaa pussia on Kumiko Sudo, jonka ohjeeseen törmäsin norjalaisessa kirjassa "Nye patchwork projekter".Opinpa tässä jotakin uutta!

 Tässä vielä kaavoista kiinnostuneille selkeästi se miten lähdin kehittelemään mallia. Lähtökohtana 18cm:n vetoketju (kaareva kulmiin päättynä reuna ylhäällä). Alareunassa sitä pulleutta tuomassa muotolaskokset. Tämä on siis vuorin kaava.

Päällystä varten leikkasin kaarevasti poikittain kaavan auki, leikkasin muotolaskosten kärjistä alaosan kaavan auki yläreunaan ja suljin muotolaskokset. Ommeltaessa taitoin muotolaskokset avolaskoksiksi  kääntymään sivuille.  Muotolaskokset ja sama väljyys mikä on kaavassa jää tallelle, vaikka muoto on periaatteessa eri. Tälläisestä kaavan kehittelystä tykkään. Opiskeluaikana lempiaineitani oli juuri tämä, mutta vaatteiden kaavoille.

Syy tähän suunnuntaipuuhaan oli tiistainen kolmen muun kässäopen kanssa tekemä Forssan reissu. Matkalla poikkemisimme Humppilassa Tilkkutexissä ja uskokaa tai älkää, se oli kyllä kangashullujen karkkikauppa. Matkaan lähti 30cm. pala maatuskakangasta (ostimme sitä kaikki!) sekä puolen metrin pala kissakangasta, jossa oli minulle niin kovin tuttuja ilmeitä.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja kiitos kaikista kivoista kommenteista edelliseen postaukseen! Ja tervetuloa uudet lukijat, teitä tuntuu nyt koko ajan ropisevan lisää.

Uunituoreet

 Syysloman neuleantia olivat nämä uunituoreet villasukat, jotka neuloin näillä ohjeilla, tosin niitä hiukan muunnellen. Kiva malli, sellainen, jonka opin pian ja joiden neulominen oli kivaa ja helppoa.

 Nekkukin tykkää. Sukkien lankana on pohjavärinä Nallea, samoin pinkki piristysjoustin. Vihreät ovat jotain samanvahvuisia lankoja, ei tietoa enää mitä.

Sukka takaa katsottuna on tälläinen ja tämä onkin se kohta, jossa muutin mallia, koska en halunnut kuljettaa valkoista lankaa nurjalla puolella, vaan annoin ohuen raidan kiertää ympäri sukan. Se oli näin helpompi toteuttaa ja ihan ok näinkin.

Värejä

 Minulle värit ovat tärkeitä. Tuskin voisin elää kovin neutraalissa ympäristössä. Päivi blogissaan pohti syksyisiä värejä ympäristössään. Minä fiilistelen myös väreillä. Kirpputorilta maanantaina osui silmääni pyöreä vanha (käyttämätön?) pöytäliina pyöreään Vanhalta Mammalta (äitini äidiltä) perimään pyöreään pöytään. Se on täydellinen paikkaansa. Ja se maksoi 4e!

Iittalan Tris-kynttilälyhdyt ovat toinen keräilykohteeni ja niitä minulla on jo aika paljon.

 Pienet kurpitsat ostin taannoin silakkamarkkinoilta ja niistä tykkään kovasti. Ne ovat jo olleet eri paikoissa piristämässä syksyä. Nyt ne ovat olohuoneen pöydällä värikkäällä pöytäliinalla.

Myös ulkona piristää mieltä kurpitsa, jonka tyttäreni lupasi tulla lauantaina kaivertamaan , sekä valmistamaan siitä Pumpkin Pien:n, reseptin sain tänään Hesarista, kiitos ystäväni Riitta.Olen vähän pyristellyt tätä Halloween-touhua vastaan. Mutta,mutta, nyt tuntuu siltä, että kaikki juhlat tähän pimeyteen ovat tervetulleita! 

                Kellokanervat ja Callunat piristävät kuistia.

     Sekä lyhdyt ja kynttilät. Valo ja värit pitää hommata vaikka väkisin!

Välityö

Tein pienenä välityönä tyttärelle kämmekkäät lämmittämään käsiä kun tekee töissä tietokoneella hommia. Lanka oli Tico Ticon jämiä, silmukoita 48 ja peukalokiila normaaliin tyyliin. Niistä tuli aika söpöt! Väri on muuten ihan sama kun piharuukun callunassa. Huomenna loma jatkuu Forssan reissun merkeissä, lähdemme sinne porilaisten käsityönopettajien kanssa. Uskon, että matkalla on monta mielenkiintoista kohdetta.

Lomasuunnitelmia

 Pieni tauko syksyn aherrukseen: syysloma. Ilman paineita, päivä kerrallaan.
Sukan kutomiseenkin piti tulla tauko, mutta minkäs mahtaa... Tuli poikettua Dropsin sivuilla ja siellähän on niin mahtavia malleja vaikka kuinka paljon. Aloitin siis pitkästä aika kirjoneulesukkien neulomisen. Lankoja löytyi tähän malliin ihan omista varastoista.

Dropsin sivuilta poikkesin  klik klik Tapion lankataloon ja ostin sieltä hiukan Fabelia, sekä pari kerää Kid-Silkiä, joista neulon ihanan punakirjavan Fabelin kanssa huivin, josta sitten myöhemmin.
Sain myös toisen paketin, koska meillä on Lilan kanssa diili. Kiitos Lila ihanasta pussukkamateriaalista! Voin vaan kuvitella millaista innostusta ne karkki- ja sipsipussit herättävät koulussa kun vien ne sinne oppilaiden pöyhittäväksi. 

Hyvää viikonloppua kaikille ja nautitaan tästä syksystä, kellastuvista lehdistä ja kynttilänvalosta!

Pinkeistä pinkimmät

 Pinkit sukat Nalle Aloeverasta valmistuivat tänään. Ne olivat jotenkin rasittavat sukat.  Hämärässä illalla näin paljon pieniä palmikkoja oli kyllä vähän liikaa.  Värikin tuntui jotenkin liian räikeältä.

Töiden jälkeen toisesta sukasta oli vasta puoli vartta, onneksi nyt sukat on valmiit ja pääsen uusien töiden kimppuun. Suorastaan päätin ja pakotin, että nyt nämä tehdään pois alta. Miten joskus joku työ voikin olla yllättävän rasittava. Sukkasatotavoitteeni on nyt täynnä. Nyt teen jotakin muuta jos huvittaa. Villatakin neulominen houkuttelee....

Ompeluksia

 Pari nuorta naista toisistaan tietämättä sanoivat, että haluaisivat karkkipussukat nimenomaan uusvanhoista Kiss Kiss-pusseista. No, lapset saa sitä mitä tilaa, se on vähän näitä äitien iloja. Itselleni tein Marianne-pussin. "Ikkunoista" myös muka näkyy karkkeja, tosin Mariannet oli kovin vähissä (johtuen  minusta....).

Arpajaisteni suuren suosion takia lisäsin näitä lankavyötepusseja yhden lisää, eli palkintoja on neljä. Nämä punaiset on myös ommeltu Noitarumpu-kankaasta!

Hanskat

Tänään oli koulutuspäivä kolmeen, ihan mielenkiintoinen sellainen. Silti on mukava ajatella viikon päästä alkavaa syyslomaa. Eilen illalla en oikein päässyt viikonloppufiilikseen,  kun tiesin, että kello herättää seitsemältä.
Piristin itsäni kirjomalla halpis villa-polyesteri  jokakoon hanskoihin kukkia. Minulla on iso huopavärivalikoima, jonka ostin käsityömessuilta viime vuonna. Kirjontaan sopivia ihania villasävyjä minulla on vaikka kuinka kun sain niitä taannoiselta Kainon reissulta. Villa-aplikaatioiden kestävyydestä en oikein tiedä, vahinko ei ole silti suuri, koska hanskat oli omasta takaa jo entuudestaan.

Hyvää viikonloppua ja kiitos kaikista nappisukkakommenteista. Sukat taitaakin mennä tyttärelle,kun jo kyseli niiden perään.

Jotakin uutta ja jotakin vanhaa

 Kaksi iltaa on mennyt näiden Novita Sukkalehden sukkien neulomisessa. Täytyy sanoa, että malli oli kyllä mitä kivoin. Sukista tuli söpöt, niissä on jotakin tosi vanhanaikaista ja suloista.Mallin on suunnitellut Minna Metsänen.

 

Napit valitsin suurista nappivarastoistani, joista olen muuten blogini alkuvaiheessa tehnyt postauksen, mutta eihän siellä nyt kahdeksaa samanlaista ollut! Niinpä sukkani saivat napeikseen erisävyisiä- ja kokoisia nappeja, jotka  ovat kuitenkin samanmallisia. Minusta ne ovat oikein Nostalgia Nappeja, niin tutuilta arkivaatteen napeilta ne tuntuvat. (Juuri niiltä, joita käytettiin vaikka niissä sukkanauhoissa, silloin kun niitä vielä oli, 50-luvun lopussa..)

Tämä malli oli niin kiva, että täytyy varmaan tehdä putkeen heti toisetkin, kun mallin sai päähänsä. Kivaa sukissa oli erityisesti napitus, mutta myös kiva kantapää. Kuinka helppo on tälläisen kantapään neulominen sellaisellekin oppilaalle, jolla on nurjan neulominen vaikeaa. Silti kantapää näyttää kauniilta. Kantapään neulomiseen vaan kannattaa ottaa tarpeeksi ohuet puikot, jotta neuleesta tulee tarpeeksi napakkaa. 

Siis suosittelen mallia, ja kyllä näitä jo varmaan on tehtykin ja tehdään tällä hetkellä.

Valmiita ja keskeneräisiä

 Tälläisenä syksyisenä päivänä tälläisten helppojen sukkien neulominen on kivaa. Kun on hämärää, eikä oikein näy kunnolla. Nämä sukat ovat Regiaa ja valmistuivat Sukkasatoon viidensinä sukkinani.

 Novitan perjantaina saamastani Sukkalehdestä olin tosi iloisesti yllättänyt. Kerrankin vaihtelevia sukkaohjeita, erilaisia kantapäitä, kirjoneuleita, pitsiä ja muita. Näitä nappisukkia jo aloittelin. Kotona sattui olemaan hiukan vajaa keräkin just sopivaa väriä. Työkaverini Paula kertoi jo jossakin blogissa nähneensä tälläiset valmiit sukat!

Mielestäni lehti on kyllä hintansa väärti ja samoin Novita-lehtikin oli hienosti uudistunut, ikäänkuin vaalentunut ja keventynyt. Siinäkin oli kolme kivaa sukkaa.

Pinkit palmikkosukat on myös tekeillä. Siinä vaan palmikoita on niin tiuhassa, että vähän väliä saa tihrustaa, että mites se nyt menikään. Tämän mallin kehitin ihan omasta päästä eikä se nyt kummonenkaan älynväläys ole. Kun nyt nämä kaksi sukkaparia saan valmiiksi lokakuun loppuun niin sukkasatoni olkoon valmis! Kaikki muu on sitten ekstraa!

Kerimistä ja tekemisen intoa

Eilen kerin runsaan kilon lankaa. Pikkuapulainen oli koko ajan hengessä mukana.Keriminen on kivaa. Muistelin kouluaikaani, jolloin aina ensimmäiseksi kerittiin langat kun käsitöissä alettiin neuloa. Siskoni kertoi, että hänen koulussaan yksi Minna keri koko kerän kätensä ympärille ja kerä jouduttiin leikkaamaan auki, kun käsi sormet alkoivat sinertää. Opettaja oli pelästynyt.

 Muistelin myös isääni, joka sai eläessään keriä valtavat määrät lankoja ja hän oli siinä supernopea! Äiti virkkasi sängynpeittoja ja isä keri kalalankaa.

Tässä minun keriäni. Ihanat värit, vai mitä? Etualla Zeldan petroolinväristä lankaa, samoin vyyhdillä hänen Nonparelli-merinolankaansa.Vihreät langat ovat 100%villaa, ne löysin talvella porilaisesta lankakaupasta pilkkahintaan(250g/5€). Niistä suunnittelen neulovani kirjoneulevillatakin. Pitkään aikaan en ole halunnut neuloa itselleni vaatteita, mutta nyt laihduttuani mukavasti voisin kyllä. Näin kaupassa ihanan Odd Molly villatakin.Siinä oli kivasti yhdistetty kirjoneuletta ja kuvioneuletta. Noista vihreistä saisi sellaisen vaikka kuinka ihanan. Kun VAAN saisi itsestään irti jotakin muutakin kuin sukan neulomista!

Olen ihan ihmeissäni siitä miten suuren suosion arpajaiseni ovat saaneet! Miehelle sanoin siinä vaiheessa kun osallistujia oli 90, että kauheata kun voittoja on vain kolme. Kai voit tehdä jotakin yllätyslohdutuspalkintoja,hän ehdotti. Mielelläni teenkin! Varsinkin kun  osallistujia on vielä tullut lisää vaikka kuinka monta. Kommentit pussukoista ovat saaneet minut taas kovaan tekemisen intoon.
Kiitos myös kaikille, jotka ovat liittyneet lukijoikseni, vaikkei se ollut mikään ehto arpajaisiin osallistumiselle. Minä myös löysin kivoja blogeja kommentin jättäneisiin blogeihin poikettuani.Tekeminen on kivaa ja se yhdistää kivasti ihmisiä.

Arpajaiset

 Blogini täytti tässä hetki sitten vuoden. Blogini syntymäpäivän kunniaksi pidän arpajaiset.

Arpajaisvoittona on kolme Sukanneulojan Lempipussukkaa. Pussukat on ommeltu Marimekon Noitarumpu-kankaasta ja koristeltu lankavyöttein ja päällystetty ommeltavalla muovilla.

 Kokoa suurensin hiukan ensimmäisestä tekemästäni pussukasta, jotta sukkapuikot mahtuvat pussiin paremmin. Pusseissa on vuori, joka on ommeltu aurinkovärjätystä puuvillakankaasta.

Kolmas, punainen on vielä tekeillä. Eikä tässä vielä kaikki!  Pussukoiden sisälle tulee myös jotain, se olkoon yllätys, vaikkapa jotakin pehmeää ja jotakin hyvän makuista...  Arvontaan pääsee mukaan kommentoimalla tähän postaukseen. Jos omasta blogista linkittää arpajasiiin, saa kaksi arpaa. Ilmoita monellako arvalla olet mukana.   Jos olet sellainen, että sinulla ei ole blogia, ilmoita nimesi niin, ettei se sekoitu mahdollisesti toiseen samannimiseen. esim. sukunimestä ainakin eka kirjain!

 

                   Arjajaiset alkavat NYT ja jatkuvat lokakuun loppuun! Onnea kaikille osallistujille!

Vanha

Löysin autotallista vanhan puulaatikon, jonka toin lapsuudenkodista. Laatikkoani tutkittuani huomasin, että sinä lukee toisessa sivussa Porin Olut ja toisessa päädyssä Tähti Olut. En ollut tajunnutkaan , että se on vanha olutkori. Toin sen olohuoneeseen lehtikoriksi. Tytär kävi kotona ja kysyi olenko ostanut uusvanhan laatikon?  Tällä hetkellähän sisustusliikkeet ovat täynnä uusvanhaa. Keinotekoisesti jossakin idässä halvalle tehtyä ruostutettua ja rapistettua. Olen vähän ajatellut, ettei se uusvanha tavara ole oikein minun juttuni. Varsinkin kun omat nurkkani ovat täynnä vanhaa ja rapistuvaa, iästäni johtuvaa.. Silti jokainen saa tykätä mistä tykkää, tietysti. Varmaan muutaman vuoden päästä nämä uusvanhat kiinalaiset täyttävät kirpputorit, kun ne muuttuvat vähemmän trendikkääksi. Mielestäni tämä vanha olutlaatikko on hieno. Se on vanhaa käsityötä, vieläpä käyttöesine, ajan oikeasti patinoima ja lujaa tekoa.  Se säilyy varmaan oikeasti sukupolvelta toiselle.

Rajoja rikkomassa

Lyhtykurssi oli hieno. Koin rikkoneeni rajojani. Itse en ole koskaan ollut mikään puutyöekspertti. Kouluaikana minulla ei ollut teknistä töitä, enhän käynyt peruskoulua, vaan silloin oli vielä oppikoulusysteemi. Lähipiirissäni on ollut aina mies, joka on mielellään tehnyt puuhommat. Siksi minä olen selvinnyt aika helpolla, vaikka osaan kyllä porakonetta sentään käyttää.

Tässä oma lyhtyni viittä vaille valmiina. Kuusi välipuuta olen aihioista veistellyt ja pohja ja kansikappaleen kaikki erikokoiset reiät porannut, sekä viistonnut levyjen kulmat. Taivutin myös metallia ja tein metallitankoon (kynttilän pidikkeeseen) kierteet. Kurssilla lyhty tehtiin perinteiseti, kaikki veistettiin, ei käytetty santapaperia, lyhdyn piti kai tulla vähän alkeellisen näköiseksi.

 Opettajan minälleni kurssi teki tosi hyvää. Huomasin sen, miten vaikea voi itselle olla joku asia, vaikka jollekin toiselle se on kuin leikkiä. Kun opettaja näytti miten veistellään, näytti siltä kuin hän olisi juustoa veistellyt. Itselle se taas oli vaikeaa ja puun syyt veivät terävää veistä helposti väärään suuntaan. Taas kerran tajusin miten vaikea voi olla joku työskentely sille, joka ei vielä osaa vaikka se itselle on vaikka kuinka helppoa!

Kurssilla oli hyvä henki, kaikki tarvitsivat jossakin vaiheessa toisten apua, työvaiheet olivat sen verran haastavia. Olimme eri-ikäisiä, kaikkia varmaan yhdisti kiinnostus kansanperinteeseen. 

Säästän herkimpiä ihmisiä rakkokuvilta siltä vaiheelta kun niitä puhallettiin ja venytettiin. Tässä kuvassa lyhty vasemmalla on ihan uusi,oikeanpuoleinen on  kuivunut ja sen väri on tasoittunut. Nuo verisuonet häviävät kuivuessaan  ja lyhty muuttuu hyvin pergamenttimaiseksi. Tätä tekniikkaa  on kauan käytetty ja tapa on todettu hyväksi tehdä ohuita läpikuultavia kalvoja ja näitä tämän kaltaisia töitä on ympäri maailmaa. Näin on tehty lyhtyjä ja ikkunoita silloin kun lasi on ollut liian kallista. Rakon käsittely ei tuntunut mitenkään ällöttävältä ja kuulemma hajukin oli tosi lievää verrattuna nahkan parkitsemiseen, kertoivat ne, jotka olivat nahan kanssa työskennelleet.

Itse olen saanut tyttäreltäni Turkista tuliaiseksi lyhdyn, joka on ilmeisesti samalla periaatteella tehty, sen tosin tajusin vasta tämän kurssin yhteydessä.