Patalappuja à la carte

                               Löysin lankakaupasta kivan kirjan. Olin aivan ihastuksissani siitä.

 Kirja on Taito Uusimaan ja Jaana Vehkasalon patalappukirja, johon on koottu 26 nostalgista perinteistä patalppumallia.

Työkaverin kanssa ihastelimme sitä ja siinä oli meille kummallekin tuttuja malleja, juuri niitä, joita äitimme ja mammamme ovat virkanneet. Hienoa, että tuollaiset hienot perinteiset patalaput ovat saaneet arvoisensa kirjan, joka on vielä niin kauniisti ja toteutettu. Suosittelen lämpimästi!

Hyvän kiertoa

     Viime vuonna tartuin samaan haasteeseen. Nyt nappasin sen taas Sudelta. Ideana on antaa hyvän kiertää. Kolme ensimmäistä, jotka vastaavat tähän vietiin ja ja ottavat haasteen vastaan , saavat minulta jonkun kivan  yllätyksen tämän vuoden loppuun mennessä. Ja he tietysti myös jatkavat haastetta samalla tavalla omassa blogissaan. Koska olen minä, todennäköisesti haasteeseeni tarttuvat saavat käsintehtyä, ommeltua, neulottua... vielä ei aavistustakaan mitä keksin.
No, nyt odottelen, löytyykö rohkeita tarttumaan tähän kivaan haasteeseen.

Ja tervetuloa uudet lukijat, yks kaks teitä on tänne tupsahtanut muutama. Ja anteeksi, etten ole paljoa lukenut ja kommentoinut blogeja, meillä aloitellaan totaalista vessaremonttia joka vaatii osansa minultakin, vaikken sitä tee itse.

Ja kiitos kaikille hyvistä ideoista edelliseen lankamallipostaukseeen. Lankanäytteitä on niin paljon ja monia kaksin kappalein niin, että voisi totetuttaa usemmanakin idean!

Aarre kaappien kätköistä

Valmistuin käsityönopettajaksi vuonna 1980. Nykyisen virkani sain 1985.

Jo heti silloin löysin luokan kaapista Rondo-lankojen lankanäytekansion 70-luvulta. Edeltäjäni oli sen säästänyt. 

Onneksi en heittänyt sitä menemään, koska nykyään pidän sitä aarteena.

 Olen monasti mietttinyt mitä siitä voisi tehdä ja jo kerran, ihan blogini alkuaikoina esittelin sitä hiukan.
Silloin kyselin mielipidettä ja ehdotuksia mitä noista muutamasta sadasta lankanäytteestä voisi tehdä, vaikkapa oppilaiden kanssa. Blogillani ei vain silloin ollut montakaan lukijaa niin, että vinkkejä sain tosi vähän.

Nyt suunnittelen ryijyä, jossa lankanäyterivit vuorottelisivat mustan villakankaan kanssa. Se voisi olla kiva yksityiskohta uuteen luokkaan ja tervehdys menneiltä vuosilta. Onko muita ehdotuksia, ottaisin ilomielin vastaan?

                                  Muuten suomalaisen lankatehtaan mallisto näyttää runsaalta.

Osa lankamerkeistä tuntuu minustakin tutullta: Timantti, Sapporo, Marimba ja onhan siellä jo Nallekin.
Toisaalta, malttaako näistä edes tehdä mitään?

Kesän viimeinen juhla

Tänä viikonloppuna oli kesän viimeinen juhla. Päivällä herkistyin hautajaisissa.

                                 Illalla pihassa syttyivät aurinkoenergiset sudenkorennot

ja värikkäät pallot.

Sisällä kodissani hohtivat ensimmäiset sähköiset valot.

Kukkien valo ulkona hämärässä oli myös hohtava. Tänä vuonna olen ihastunut samettikukkien valovoimaan.

                           1

Syksy on tullut. Tervetuloa!

Käsityöostoksia

 Käsityömarkkinoilta löysin kivoja käsitöitä. Mutta voiko yli viisikymppinen ostaa nukkeja? Tässä tapauksessa voi. On aina kiva tukea nuoria käsityöläisiä. Nämä hassut nuket ovat Kerttukaupasta.

 Kankaanpäästä oleva pärekopan tekijä Jorma Kallio on mestari jo neljännessä polvessa.  Ostin ihan tuoreen, vielä kosteanpainavan  pärekorin, joka oli juuri äsken saanut muotonsa näytöksessä. Kori on nimeltään Pimukori, se on tarkoitettu kauppakoriksi.  Pärekorin tekijä hakee mäntynsä Venäjän Karjalasta, paras pärepetäjä on 250 vuotta vanha, sellaisia ei Suomesta kuulemma enää saa. Tämän korin tekemiseen mieheltä meni tunti.

Pori Folkia

 Porissa vietetään Pori Folk- kaupunkifestivaalia.  Tänään pysäköidessäni autoa Viidennen kaupungin osan eli Viikkarin Sibeliuksen puiston viereen ilahduttivat mieltä puistoon pyykkinaruille ripustetut lasten kansallispuvut.

 Äitini ompeli siskolleni Päiville tälläisen Munsalan kansallispuvun 60- luvulla ja meille kaikille kolmelle muullekin kanssallispuvut, niiden nimiä en muista nyt.

                 Korsmanin talon pihassa pidettiin käsityötoria ja siellä oli varsin mukava meininki!

                                      Korsmanin pihassa on kauniit perinnekukkapenkit.

Pelimannimusiikki antoi hyvän tunnelman tälle kesäiselle lauantaille.

Myyntikojuista suosikkini oli varmaan  Kerttukauppa, jonka kierrätystuotteet olivat varsin viehättäviä!
Täällä myös tein ostoksia, joista lisää myöhemmin.

         Olikohan tämä loppukesän kesäisin lauantai? Kylmenmpää on kuulemma tiedossa.

Laiska bloggaaja

Ensimmäisen kerran, lähes kahteen vuoteen tunnen  olevani laiska bloggaaja.  Kun ei synny käsitöitä, vaan illat menee huilatessa, pitää kuvata  vaikkapa heinäseivästä kiipeävää salkoruusua. 

 Koska koen blogini vahvasti käsityöpainoitteiseksi on outoa, ettei ole mitään käsitöitä, joita kuvata... Mutta tämä kukka on kaunis!

                         No, onneksi on näitä puita sentään, viisi isoa puuta on klapeina pihassa, ne ovat käsitöitä, vaan ei minun...

Ensimmäinen työviikko on takana. Luokka on kunnossa ja sainpa kuin sainpa tehdyksi opettajan sukkanäyttelyn odottamaan seiskaluokan tuntia maanantaina. Anteeksi laiska kommentointi, tuntuu, etten ole ehtinyt mihinkään koko viikkona!

Tämä on varmaan viimeinen kesäviikonloppu: nautitaan loppukesän kukkaloistosta ja auringon lämmöstä!

Kaupan kautta kotiin- ihanaa arkea!

Tänään alkoi todella työt, vaikkei minulla vielä oppilaita vielä oppilaita ollutkaan.

Luokkani on upeassa kunnosta, kurkatkaa vaikka.

        Kaupan kautta kotiin, siitähän se lähtee se arki. Paitsi ruusuja, ostin tietenkin myös arkiruokaa.

        Loman jälkeen tuntuu ihanan ylelliseltä kahvikupillinen töiden jälkeen ja päivän lehti. Loman jälkeen pitää myös tehdä lupauksia, yksi on ainakin se, että kävelen joka päivä edes pienen lenkin (luupiikistä huolimatta) , että jos nyt hiukan tekisin käsitöitä, toisin sanoen alkaisin neuloa. Neulomisessa on ollut muutaman viikon tauko. Sekä lääkäri, että fysioterapeutti molemmat suosittelivat neulomista kevyenä sormijumppana.
Hyvää arkea kaikille muillekin!

Syksyä odotellaan!

Syksy on lempivuodenaikani!  Ja myös kissojeni Nekun ja Rosvon. Ainakin tällä hetkellä....  Olen kuullut, että jotkut odottelevat vielä hellejaksoa, meillä odotellaan kylmenevää! Mutta meillähän  ei koskaan aikaisemmin ole ollut takkaa!

Kun viilenee,

                                silloin sytytetään  takka ja kipin kapin: kaksi kissaa on takan päällä,

                                                                tosi rentona

                                                            silmät sirrillään

                                                          varpaat levällään!

Mieleen säilömistä

 Haluaisin säilöä mieleeni tämän  kauniin elokuun illan. Kun aurinko paistaa alhaalta, ovat valot ja varjot kauniita ja valokuvaaminen helpompaa..