Nämä herkistävät muistelemaan

 Lapsuudenkodissani oli näitä Festivo-kynttilän jalkoja vaikka kuinka paljon. Ne nököttivät takan päällä ja jokaisen päällä möllötti punainen pallokynttilä. En niistä silloin paljon piitannut. Taisin jopa vähän inhota niitä. Kun täytin 50-vuotta 2007 tammikuussa, pyysin äidiltä nämä kynttilänjalat koristamaan juhlapöytää. Ajattelin, että ne sopivat hyvin minulle 70-luvun nuorelle. Suurimman osan kynttilöistä äiti ja isä olivat varmaan saaneet 50-vuotislahjaksi sillä vuosikymmenellä.

Juhlien päätyttyä äitini sanoi, että me tyttäret saamme jakaa kynttilänjalat  neljään mielestämme yhtä arvokkaaseen osaan ja ottaa omamme. Yllättävää, mutta hauskaa.

Siinä sitten pähkäilimme kynttilöiden tasapuolista jakoa. Joukossa oli myös niitä tosi korkeita, ne meni muistaakseni sille, jolla oli vähiten tilaa. Meillä siskoilla on hyvät välit, niinpä saimme sovinnolla kynttilät jaetuksi. Emme tienneet silloin, että kolmen kuukauden päästä äitiämme ei enää olisi.
Tänään minulle tulee vieraaksi läheisiä ihmisiä, joiden kanssa varmaan muistelemme äiti ja isää. Sytytän nämä  monen väriset kynttilät vanhempieni muistoksi.

Siskon kesäparatiisissa

Vietimme viikonlopun miehen kanssa siskon suvilystipaikassa Koskella Varsinaissuomessa. Meitä oli  kolme siskosta miehineen samaan aikaan samassa paikassa. Oli kivaa.

Talo on kohentunut paljon muutamassa vuodessa kun siskon mies on maalannut taloa ja sisko on raivannut unelmisensa puutarhan pihaan, miehensä myötavaikutuksella.

Kasvihuoneessa kypsyy valtava tomaattisato.

Kuistin remontti on vielä kesken , se suoristetaan ennen maalausta.

Kuistin vieressä oleva salpa

johtaa ihmeelliseen holvikellariin, jonka päälle rakennettu talo on jo kolmas saman kellarin päällä! Sinne minun pitää joka kerta mennä nuuhkimaan.

Ruska saa pentuja parin viikon päästä, hän oli pulleassa kunnossa!

Kissavauvavisiitti

Eilen ajoimme lasteni kanssa Koskelle Varsinaisuomeen  Paula-siskoni  luo kissavauvoja katsomaan. 

Jos olisi nauhalle saanut kaiken sen lässytyksen  ja leperryksen ,joka tuli suustamme  kissanpojat nähtyämme, olisi joillakin ollut naurussa pitelemistä.  Mutta...  Ei voi mitään, kun on neljä toinen toistaan suloisempaa kolmiviikoista n. puolikiloista kissanpentua! Emo-Ruskalla oli kova homma hoitamisessa, vähän väliä pennut etsivät oman ruokapisteensä ja alkoi Ruskan äänekäs kehrääminen. Ruskalla oli tuollainen tyhjän keskittynyt katse, melkein kuin olisi ollut imetystranssissa. Väliajat Ruska nuoli ja hoiti pentujaan. 

 

 Joskus se sentään malttoi mennä pöydälle koriin ja ottaa vähän pesäeroa pentuihin. Varmaan ihanan rentouttava hetki emolle!

 Tässä Daniel, creme-värinen kisu-poika, joka oli kyllä aikamoinen sydäntensärkijä.

Nappasin hänestä varmaan hassuimman kissakuvan forever! Tässä hän kuono punaisena vatsa täpötäynnä rentoutuu syötyään.  Eikä näytä aika inhimilliseltä vauvalta?

Vihreät tomaatit

Tyhjensin eilen pienen ekokasvihuoneeni , joka on ihan kiitettävästi tuottanut satoa. Se puretaan tiistaina ja viedään säilytettäväksi varastoon talven yli. Sain sieltä vielä neljä kiloa vihreitä tomaatteja.

 Parista kilosta tein säilykkeitä Kotilieden reseptillä. Kiva sunnuntaiaamun aloitus! Tänään meinaan vielä kokeilla Paistettuja vihreitä tomaatteja tämän reseptin mukaan. Kiitos samannimisen elokuvan, joka tuli mieleen näistä tomaateista.

Sadonkorjuun aika ja kysymyksiä

Nyt on se vuoden aika, jolloin pitää alkaa päivittäin poimia vadelmia ja kaivaa mehumaija esiin. 

Ihana ekokasvihuoneeni pullistelee liitoksistaan. Verratkaa ....

Laskin, että tomaatteja tulee kolmesta taimesta vaikka kuinka kauheasti. Todennäköisesti saan tehdä vihreitä tomaatteja, joita muistan kouluaikana tehneeni ja joista pidin kovin. No, jos on lämmin ja aurinkoinen syksy, niin nämä muutama sata tomaattia varmaan kypsyvät. Jos joku on asiantuntija, niin voisiko vastata kysymykseen: voiko tomaatin lehtiä karsia tässä vaiheessa vielä, etteivät ne varjosta liikaa? Olen kyllä ottanut oikeaoppisesti ns. varkaat pois, mutta silti tuntuu, että lehtien kasvu on aikamoinen.

Tässä pastatomaatti, sen sato jää pienemmäksi. Muutenkin Terrasta ostettu taimi ei tunnu yhtä hyvältä kuin toritaimet.

Miedot chilipaprikat ovat myös iloinen yllätys. Niitä on vaikka kuinka paljon, mutta punerrusta odottelen vielä...

Katto tulee vastaan. Mitä nyt tehdään? Uskaltaako taimia katkaista vai ohjaanko niitä vaan kattoa myöten? 

Kasvihuoneen kuulumisia

 Aloittelevan kasvihuoneviljelijän into on mitä suurin. Kolme tomaatin tainta on viikossa kasvanut yli kaksikymmentä senttiä.

 Tässä neljäs tomaatti, pastatomaatti. Ei hajuakaan millaisia tomaatteja siitä tulee...

Etualalla viides tomaatti, pensastomaatti, jossa on jo raakileita. Basilika ja mieto chilipaprika taaempana.

Tässä ihan tavallisesta ruokakaupasta ostetut kanelibasilika ja ihan tavallinen,  jotka istutin multaan. Nehän vallan riehaantuivat kasvihuoneen lämmössä.

Minä onnekas

 Muutama päivä sitten siskoni Päivi kehui lasitetulla parvekkeella kasvatettuja tomaattejaan ja ihmetteli miksi en osta talon seinustalle tomaatintaimia ja peitä jotenkin muovilla.

 No, minähän ostin kolme tainta ja luomu-kasvusäkin. J.lle sanoin, että voisiko hän rimoista kasata minulle jonkun kehikon, jonka alle voisin laittaa säkin ja peittää sen muovilla. Tänään minulle tuotiin EKO-kasvihuone, jonka hinnaksi tuli kokonaista 10€. Hinta tuli siitä, että kävin kymmenellä eurolla ostamassa muovia, kun se loppui  kesken.

Kasvihuone kasattiin elementeistä, jotka viedään talveksi suuliin (on jossakin päin Suomea lato..). Elementin puut on metsän harvennuksessa karsittuja rankoja, jotka on kuorittu ja kuivattu. Suurin on muoveista on kierrätyspakkausmuovia, sohvistä ym huonekaluista.

 Siinä on saranoitu ovi. Kasvihuoneen koko on 1,2m sivuunsa.

                                         Saranakin on vanhaa perua.

 

Takaseinällä on tuuletusaukko, jossa säätömahdollisuus ja sarana.

 

Lattialle toin lapsuuden kodista pelastamiani vanhoja yyteriläisiä laakkakiviä.

Tämä ei ehkä sopisi kartanotyylisen talon pihalle, mutta minulle siitä tuli kyllä oikein rakas paikka kertalaakista. Voisiko olla järkevämpää tapaa harjoitella kasvihuoneen pitoa kuin tämä, joka sopii kuin nappi silmään tänne peltojen, metsien ja avo-ojien kupeeseen. Isoon pihaan, jossa on paljon joutoaluetta. Ihmettelin J:n kasvihuoneluovuutta ja hän totesi, että lukioaikana 70-luvun alussa  hän teki äidilleen näitä käyttäen muoveina apulantasäkkejä, joita maataloon tuli paljon.  No kuulinpa senkin, ei ole aikaisemmin ollut puhetta.

Hienoin kasvihuone minkä tietäisin olisi vanhoista ikkunoista kasattu, mutta, mutta.. Ehkä joskus sitten! Viimeiseksi yksityiskohta:  J:n minulle metallikeräyslaatikosta  pelastamasta ruosteisesta Sarpanevan klassikkopadasta kansineen (ei sentään kahvoineen..).
J sanoo aina, että teot puhuvat enemmän kuin sanat, mutta sanon kuitenkin: KIITOS!