Tuntuu, että minulle jäi vaihde päälle. Puhun nyt näistä purjevenesukista, joita saan nyt urakalla kutoa, kun yksi ja toinen haluaa antaa jollekin juuri tälläiset lahjaksi. Tänään valmistui nämä työkaverin purjehtivan ystävän 60- vuotislahjaksi. Eilen taas vein toiselle työkaverille edelliset ihan omaksi. En ole tehnyt yksiäkään ihan samanlaisia, enkä ole näitä varten ostanut vielä yhtään lankoja, varastoja kun piisaa.
Nämä sukat ovat hiukan leveämmät varrestaan kuin edelliset. Levensin vähän mallikertaa, sekä pidensin vartta. Neulontapaikkani on keinutuoli, jonka ostin kesällä kirpputorilta. Ainoa ongelma on se, että myös Nekku on tykästynyt tuoliin ja kyttää paikkaani. Tässä kuvassa esimerkki: lähdin jonnekin ja kun tulin takaisin kissa nukkui keränä paikallani. Niinpä tänäänkin jouduin vähän juoksuttamaan miestä, etten menetä paikkaani: tuo sakset, tuo kaukosäädin tuo sitä tuo tätä... No, onneksi hän on kiltti, eikä valita!
Pidemmät lankajuoksut saa hyvin sidotuksi nurjalta puolelta ja pinta näyttää sieltäkin aika hyvältä. Olisi kurja jos varpaat jäisivät lankajuoksuihin kiinni sukkaa jalkaan vetäessä.
No, nytpä sitten taas penkomaan lankoja, jospa vaikka seuraava meri saisi turkoosin sävyn...
Sanoin jo työkavereille, että pitäisikö jäädä vuorotteluvapaalle ja alkaa tosissaan sukankutojaksi!