Tänään olin koulussa. Koulussamme kävi entisiä koulun oppilaita luokkakokouksessa. He olivat päässeet peruskoulusta vuonna 1975. Itse en ole ollut vielä silloin edes ylioppilas, mutta virkaani silloisen Pohjois-Porin yläasteen kouluun astuin vuonna 1985 niin, että meidän tiemme eivät kohdaneet , sitten ennenkuin tänään. Itse asiassa tajusin, että nämä koulun entiset oppilaat olivat vain kaksi vuotta minua nuorempaa ikäpolvea. Hauskaa oli se, että heillä oli mukanaan silloinen luokanvalvojansa, liikunnanopettaja. Meillä kahdella, minulla ja Raililla, tiet koulussa sivusivat vain muutaman vuoden, koska hän on jäänyt eläkkeelle 26 vuotta sitten ja minä tulin kouluun 29 vuotta sitten. Ihan hullu juttu miten aika hurahtikaan nopeasti tähän päivään.
Vieraat kahvittelivat opettajanhuoneessa mutta he tulivat tutustumaan kolleegan johdolla myös toiseen rakennukseen, jossa sijatsevat peruskorjatut taito- ja taideaineiden luokat. Olin luvannut tulla esittelemään luokkaani. Siinä odotellessani ajattelin ommella itselleni koulun alkua piristämään uuden avainnauhan. Kotoa nappasin mukaani pienen palan Marimekon kangasta, jonka ostin joskus Marimekon palalaarista. Minusta hauskan raidallinen kangas sopii hyvin tälläiseen nauhaan.
Koulussa sehlatessani jo ehdin hukata puhelimeni ja niinpä ajattelin ommella myös puhelimelle pussukan. Laukusta löytyi karbiinihaka roikkumasta ja niinpä sitten tuumasta toimeen.
Tein pussista vanulla pehmustetun vuorillisenja niin napakan, ettei puhelin putoa kassissa.
Kyllä kelpaa aloittaa työt maanantaina!
