Kuin kesä ja sitähän piisaa

 Tänään olin onnekas. Kun tulin kotiin fysioterapeutilta (joka neuvoi miten pärjään oikean jalan luupiikin, sormien nivelrikon, sekä olkapäävaivojen kanssa töissä) minua odotti kiva paketti. Siinä sitä kummasti mieli koheni. Voitin Paulan Satunnainen- blogin arpajaisissa kesäkassin, mutta mitä ihmettä! Sainkin kokonaista kaksi ja vielä ihan samaa sarjaa.

 Hauskuukin miestä kuvaamalla kasseja auringonpaisteessa ja eivätkö olekin kuin kesä itse, nämä taidokkaasti ommellut kassit laskoksineen, sisätaskuineen kaikkineen. Raidallinen kangas on ihan kuin taustalla näkyvien koivujen rungot! Kiitos Paula, olen tosi iloinen näistä ja huomenna isompi menee heti käyttöön.

Vaikka on näitä fyysisiä vaivoja, silti on hyvä mieli kun on kaunis ilma ja "vielä on kesää jäljellä", Mamban  vähän kulunuttakin kesäbiisiä lainatakseni. 

Tämä hitti muuten on tasan kymmenen vuotta vanha tänä kesänä. Muistan sen siitä, että silloin oli  todellinen intiaanikesä (olin uimassa meressäkin syyskuussa) ja tapasin silloin nykyisen mieheni. Syystäkin se kappale jäi silloin mieleen! Vietämme runsaan kuukauden päästä tapaamisemme 10-vuotisjuhlapäivää, todennäköisesti vaikkapa hakkaamalla ja pinoamalla puita tai jotakin meille tyypillistä!

Maanantain vaisu KIS(s)Akatsomo

 Sadepäivä. Yöllä jyrisi ja nukuin huonosti. Tänään on siis vaisu kisatunnelma.

  Kissoista on aina kaveriksi tähän tunnelmaan. Katsokaapa rentoa asentoa. Silti korvat valppaana! Meidän perheessä tätä etutassujen (joskus myös käsien, miehellä kun on tapana joskus lepuuttaa käsiään näin kun selittää jotakin tohkeissaan) asentoa sanotaan  "kenguruasennoksi".

 Tälläinen kissan nukkuma-asento on lähellä "kana-asentoa", mutta siinä ihan varsinaisesti tassut ovat kokonaan piilossa. Nämä asentonimet ovat lasteni keksimiä kissojen asentoja.

Itse olen tänään harrastanut ihan reilusti "sohvallamakuu-asentoa". Mutta siitä ei nyt kuvia tällä kertaa....Tosin aamuisella pikaisella kaupunkireissulla sentään ostin kirpputorilta nappeja nappisukkiin, jotka ovat harvinaiset KYH- töistäni, sikäli, että valmistuvat määräaikaan mennessä. Elipä, eipä mennyt oikein putkeen tämä kisa meikäläiseltä mutten sorru selittelemään!

Hyvä perjantai

Tänään on ollut hyvä  arkipäivä. Aurinko paistaa, maalausurakka alkaa olla loppusuoralla.  Kun aurinko paistaa, siitä kyllä virtaa heti enrgiaa.

                    Mies leikkaa nurmikkoa, vaikka hänellä on omakin nurmikko leikattavana.

                  Minulla on mahtava uusi puuvarasto. Tykkään siitä kovin ja naapurikin kehui!

 Työnteko taitaa olla parasta kuntoutusta ja puiden kasaaminen onnistui mieheltä yhdeksällä sormella kummasti. Se kymmenes on vielä ihan tönkkönä. Sirkelionnettomuudesta tuli eilen kuluneeksi neljä viikkoa ja mieli kohenee kun saa puuhailla kaikessa rauhassa..

Kesäkurpitsavuoka kypsyy uunissa. Kotimaiset vihannekset ovat nyt hyviä ja edullisia.

Kahdelta rakkaalta ystävältä sain kivat kortit. Mukava ajatella, että vielä on lomaa jäljellä ja näin hieno ilma!

Oikein hyvää loppuviikkoa kaikille muillekin. Nautitaan näistä heinäkuun viimeisistä päivistä!

70-luvun "tyyliä"

Olen silti ylpeä siitä, että olen saanut ennen syksyä maalattua talon päädyt ja sivut. Havupuiden jäljiltä ne kun  olivat lähinnä vihreänharmaat sammaleista. Asun 70-luvun talossa ja mikä olikaan suosittu materiaali silloin: mineriitti! Sillähän peitettiin jopa puutaloja. En yhtään tykkää siitä mineriitistä, mutta minkäs mahtaa kun sitä on! Ja onneksi vaan näin vähän tässä talossa. Joskus sanoin siskolleni (joka on rakennusalan ammatilainen), että pitäisi varmaan muuttaa mineriitit joksinkin muuksi materiaaliksi. Siskoni vapauttava kommentti oli , että 70-luvun talossa voi olla mineriittiä!

                                Niinpä taloni on siis edelleen "tyylipuhdas"  70-lukulainen!

 Tänä kesänä olen siis maalannut mineriittilevyjä. Kiipeillyt ympäri taloa ja siirrellyt maalauspukkia miehen apuna moneen kertaan ympäri taloa, koska touhussa on monta vaihetta. Koen korkean paikan kammoa jo näissä korkeuksissa. Yhden kokonaisen aamupäivän vietin katolla. Yksi osuus maalattavaa kun oli kahden eri korkuisen katon välillä. Mies toimi apuna, hänellähän  on käsi paketissa niin, ettei voinut paljoa muuten osallistua.. Hän toi ämpärillä vettä ja maalia tikkaiden päähän ja  oli henkisenä tukena ja varoitteli ja vahti, etten vaan tipu.

 Tässä ennen-kuva.  Pihastani on 2000-luvulla kaadettu 13 isoa havupuuta, jotka ovat ympäröineet taloa kuin muuri ja  valuttaneet happamia jätöksiään talon katolle ja katon reunalle. Jokainen kohta levyistä piti siis ensin pestä mekaanisesti hangaten vedellä (tiskiharjalla ja autonpesuharjalla!) ja sitten sammaleen kasvua hillitsevällä aineella. Sen jälkeen kun aine oli vaikuttanut, pinta  huuhdeltiin ja sen jälkeen vasta pääsin mieluisampaan hommaan, siihen maalaamiseen. Ja siihenkin vasta katon reunan teippaamisen jälkeen.

Homman onnistumisen mahdollisti miehen tekemä tukeva pukki, jossa selkeät portaat ja sen verran työskentelytasoa, ettei sieltä ihan heti tipu. Tästä todellakin tykkään; alumiinitikkailla en olisi uskaltanut keikkua! Kiitos J!

Puutarhan häirikköjä

Viime vuonna muistan pihassani nähneeni muutaman jättibalsamin. Voi minua, kun en tajunnut heti sen vaarallisuutta. Mistä ne balsamit ovat tulleet en tiedä, mutta sen nyt ainakin tiedän, että tämä viileä ja sateinen kesä on ollut jättibalsamin riemuvoitto pihassani. Olen niitä niittänyt ja katkonut helpoimmista paikoista, mutta esim. tuoksuvatukkapensaikossa niitä on ollut vaikea niittää. Tässä kuvassa ne ovat jo leikkimökin korkuisia.

Kukkien juuri avattua ajattelin sitten, että nyt tai ei koskaan. Tänään sitten siskon kanssa vietimme aamun repien balsamit pihasta, ainakin suurinpiirten.

                            Meinaan kuivattaa ne muovin päällä ja sitten polttaa.

Mutta ei tässä kaikki! Pihani toinen häirikkö on myös ärsyttävä. Miksi ihmeessa sitä joskus otin tähän pihaan. Hakkuujätekasassakin se riehuu ja kiemurtelee. Onneksi näistä häiriköistä nykyään puhutaan ja varoitetaan. Pihaani muutamia vuosia sitten ilmestyneen jättiputken olen sentään saanut hävitettyä, mutta kyllä siihenkin hommaan meni monta vuotta!

Suomi-areenaa

 Täällä Porissa eletään, paitsi Pori jazzia, myös mitä suuremmin Suomi-areenaa. Tämän päivän ilahduttavin julkkisbongaus oli Toisenlaiset frendit-ohjelman Sanna ja Kata. Ihan pyynnöstä poreerasivat. Olenhan ohjelman fani. Ihanaa, että maailma muuttuu näin. Itse olen ollut nuorena ylioppilaana kehitysvammaisten suuressa hoitolaitoksessa harjoittelijana; onhan tämä ihan muuta kuin silloin, jolloin kehitysvammaiset lähinnä piilotettiin. Kehitysvammaisetkin ovat nyt muiden rinnalla Suomi-areenassa ja tuntuivat olevan kovin suosittuja ja poseerasivat myös muille kuin minulle!

 "Sosiaalinen media- hyötyä vai humpuukia".Mielenkiintoinen keskustelu, keskustelijoina mm. Kaarina Hazard, Merja ylä-Anttila ja Jussi Lähde. Kiinnosti tietenkin bloggaajaa.

Mariskooli  täynnä areena-tuliaisia omalle miehelle, jonka sirkkelionnettomuudesta tuli tänään kuluneeksi kolme viikkoa. Kipua edelleenkin, silti parempaan mennään! Kiva päivä tänään, siskon kanssa omassa kotikaupungissa.

Seitsemännet

Tässä sukat, jotka neuloin Regia-langasta. Nämä ovat ensimmäiset KYH-töistäni, seitsemännet valmistuneet. Vaikka kyhit menevät poskelleen tänä kesänä, ei haittaa. Onhan kuitenkin sukan alkuja vaikka kuinka ja paljon ja nyt niitä on kiva neuloa. Seuraavana jatkuvat keskeneräiset nappi-sukat.

Jos joku miettii mikä on metallinen kyltti kukkaruukussa kerron, että se on vanhoja kasvimerkkejä, joita ostin pari muutaman viikon takaisella lomareissulla Kellokoskelta. Ovat jostakin vanhasta puutarhasta peräisin. Salix purpurea nana, joku paju varmaan?

Eläköön matto!

                         Parikkalassa tutustuin mattonäyttelyyn, siellä Käsityökeskuksessa.

Matoissa oli tarinat, jotka oli kirjoitettu lappuihin. Kuvan punainen matto oli suosikkini. Se oli kudottu pelkästään tutuista, rakkaan ihmisen raitaisista paitakankaista.

Tämä kuva herätti nostalgisia muistoja. Viisikymmenluvulla syntyneenä muistan lapsuudessani matonkuteiden leikkuutalkoot. Mentiin jonkun luo ja leikattiin porukalla matonkuteita ja emäntä tarjosi kahvit, leivät ja kakut. Sen ajan tyyliin varmaan sen seitsemän sorttia! Voi niitä aikoja....

Pienet papukaijat

Puruveden rannalla syntyivät myös toiset sukat. Nämä neuloin keskiviikkona ystävän langoista tuliaiseksi sukulaisvierailulle, jonka teimme Parikkalaan. Lanka on Seitsemän Veljestä Papukaijaa ja tykkäsin langasta kovin, siitä en ollut ennen neulonutkaan. Iloinen lanka!

Parikkalan neulegraffitit inspiroivat

Parikkalan käsityökeskuksessa oli mielenkiintoinen sisääntulo. Neuleella päällystetyt pylväät todellakin toivottivat tervetulleeksi.

Myös virkatutut  pallot katossa olivat kivan näköisiä.

Täällä kotona Ikean halpa aurinkokennovalosarja ilahduttaa jo pimeneviä öitä. Ihmeen hyvin tämä vajaan postikortin kokoinen kenno lataa sähköä. Kauheaa, miten paljon aurinkoenergiaa menee siis hukkaan! Tänään Parikkalan neuleista innostuneena  ajattelin, että täytyisikö puuhun neuloa johonkin oksaan koriste? Jollakin tavalla tuntuu, että puu ihan huutaa koristeita!

Puruvesisukat

 Terveiset Punkaharjulta. Viime maanantaina lähdimme ystäväni Riitan kanssa, eilen lauantaina olin neljän jälkeen kotona.  Ihanaa oli! Silti menomatka oli hauskempi kun oli seuraa; Riittahan jäi rannalle nauttimaan loppukesästä.
Mutta tämä merenrannan tyttö nautti järven rannalla olosta täysin seimauksin. Parit sukat valmistuivat; nämä Regia-sukat ovat kuin Puruvesi itse: sinisen ja vihreän sävyjä.

Tämä kuvan julkaisen senkin uhalla, että se voi herättää pahennusta. Täytyy sanoa puolustuksena silti: että tie oli suora ja takana ei ajanut ketään. Paluumatkan pakkomielteenähän oli "bongata" mittarilukema 12345. Olin varautunut pysähtymään tien varteen, mutta sehän sujui näinkin ja ihan turvallisesti. Tässä ajan Lahden ja Tampereen välillä. VW Poloni tuntui mukavalta matka-autolta. Ensimmäistä kertaa pitkällä matkalla sain nauttia vakionopeuden säätimestä, joka kyllä toimii sopii varsin hyvin tälläiselle luupiikkivaivaiselle . Vaikka silti; kantapää ei tykkää pitkistä matkoista, siltikään. Eilen sen kotona huomasin taas. Tulihan tässä kaikenkaikkiaan köröteltyä pitkälti toista tuhatta kilometriä kun nämä Suomi-neidon helmat ovat aika leveät! Jännä silti se, että Punkaharju ja Pori ovat aikalailla samalla korkeudella vaikka maisema on ihan toinen.

Nyt menee vielä sitten tämä päivä matkan pyykkejä pestessä ja siivotessa. Jossakin vaiheessa poikkean taas tänne tututumaan mitä muiden blogeissa on tapahtunut:

Hyvää sunnuntain jatkoa kaikille!

Kiirusta on!

 Tänään on sadesunnuntai... Toisaalta oli ihanaa kun alkoi sataa, kun oli niin hiostava ilma. Viime viikko meni talon päätyjä maalatessa ja homma on vielä pahasti kesken. Siksi tämä blogimaailma on jäänyt ihan heitteille.  Minä maalasin ja mies oli sirkelisormensa kanssa apupoikana.  Maalipukki muistuttaa asiasta olohuoneen ikkunan edessä, homma jatkuu viikon päästä. Huomenna lähden viikon reissulle ja niinpä hyödynsin sateen ja pesin autoni vahapesuaineella! Olin aikamoinen näky sadetakissa vaahdottamassa autoa ja keräsin huvittuneita katseita ohiajajilta.

Eilinen päivä meni juhliessa tytärtä, joka järjesti  juhlat kodissaan, kukkaloisto on siis sieltä. Olen ylpeä siitä, että tänä keväänä molemmat lapseni valmistuivat. Nyt on perheessä sairaanhoitajan lisäksi myös maisteri!

Huomenna suuntaan hyvän ystävän kanssa näihin maisemiin, halki Suomi-neidon helman:

mökille Punkaharjulle.

.

Oikein hyvää viikkoa kaikille, jotka täällä pistäydytte ja kiitoksia lukuisista kissakommenteista edelliseen postaukseen! Ja tervetuloa uudet lukijat, joita on tänne yks kaks tupsahtanut lisää!

Kissavauvavisiitti

Eilen ajoimme lasteni kanssa Koskelle Varsinaisuomeen  Paula-siskoni  luo kissavauvoja katsomaan. 

Jos olisi nauhalle saanut kaiken sen lässytyksen  ja leperryksen ,joka tuli suustamme  kissanpojat nähtyämme, olisi joillakin ollut naurussa pitelemistä.  Mutta...  Ei voi mitään, kun on neljä toinen toistaan suloisempaa kolmiviikoista n. puolikiloista kissanpentua! Emo-Ruskalla oli kova homma hoitamisessa, vähän väliä pennut etsivät oman ruokapisteensä ja alkoi Ruskan äänekäs kehrääminen. Ruskalla oli tuollainen tyhjän keskittynyt katse, melkein kuin olisi ollut imetystranssissa. Väliajat Ruska nuoli ja hoiti pentujaan. 

 

 Joskus se sentään malttoi mennä pöydälle koriin ja ottaa vähän pesäeroa pentuihin. Varmaan ihanan rentouttava hetki emolle!

 Tässä Daniel, creme-värinen kisu-poika, joka oli kyllä aikamoinen sydäntensärkijä.

Nappasin hänestä varmaan hassuimman kissakuvan forever! Tässä hän kuono punaisena vatsa täpötäynnä rentoutuu syötyään.  Eikä näytä aika inhimilliseltä vauvalta?