Ihana joulunaika on ovella. Tässä kuvassa konkreettisesti minun ovellani.Juuri nyt alkavat ne hienoimmat hetket, joulunodotus kun on niin ihanaa. Se tunnelman luominen ja kodin valmistaminen juhlaan on aina yhtä hienoa ja kutkuttavaa .Ostin tälläisen pienen joululuudan Korsmanin joulumarkkinoilta lauantaina. Se oli mielestäni suloinen ja pistin sen oveen joulua toivottamaan.No, toivottavasti se myös inspiroi siivoamaan, koska sitä inspiraatiota todella tarvitaan!
Myös näistä pienistä sukista tulee joulu mieleen. Myin pari kutomaani sukkaparia työkaverille ja ajattelin vielä bonuksena kutoa nämä pikkutossukat hänen ensimmäiselle lapsenlapselleen, ensi keväänä vuoden ikäiselle Linnealle. Linnean äiti Lotta on myös minun oppilaani runsaan kymmenen vuoden takaa.
tiistai 30. marraskuuta 2010
maanantai 29. marraskuuta 2010
Kissojen välisestä ystävyydestä
Kissojen välinen ystävyys näyttää aika rajulta. Nekku on ollut meillä nyt viikon ja kissat kyllä ilmiselvästi ovat kavereita. Taisteluleikit ovat edelleen suosiossa, mutta ehkä vähän tasoittuneet alkuhuuman jälkeen. Eilen laskeskelin kun olin kotona koko päivän , että neljä kertaa oli kova meno päällä. Menoon sisältyy juoksua, milloin Nekku milloin Rosvo perässä. Parketti vaan tömisee. Muutaman kerran sohvalla istuessani jompi kumpi loikkasi karmille ja siitä melkein ylitseni niin, että olin saada sydärin. Sitten painittiin ja purtiin toista ja tömistettiin tassuilla toista kylkeen.Näytti ihan kauhealta touhulta.
Lauantai-illalla Nekku oli taas Rosvolta valloittamallaan kiipeilytelineen ylimmällä tasanteella, mistä hän kerran jopa ajoi Rosvon pois. Rosvo hyppäsi nukkuvan Nekun viereen ja alkoi hellästi nuolla Nekun niskaa ja selkää.
Nekku näytti ilmiselvästi tyytyväiseltä. Muutaman minuutin päästä Rosvo hyppäsi pois ja Nekku jatkoi uniaan. He olivat tosi söpöjä ja oli hieno saada talletetuksi tämä hellä hetki...
.... ennen uusia kahnauksia ja
painiotteluja!
Tässä lähikuvassa kissaneiti Miu Miu Nekku Neilikka, ikä n.1/2 vuotta!
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
Kerimistä
Muistan ennenvanhaan kun alettiin tehdä käsitöitä, niin ensimmäiseksi piti keriä langat vyyhdiltä keräksi.Koulussakin oli näin. Jotenkin se keriminen oli kiva vaihe siinä neulomista aloitellessa. Kaveri piti vyyhtiä käsissään ja toinen keri ja jos homma sujui, niin se oli kivaa. Kunnes... kävi niin, että langat meni sotkuun ja joutui auttamaan koko ajan ja silloin se ei sitten ollutkaan enää hauskaa.. Siskoni kertoi, että hänen luokkakaverinsa joskus kiersi koko vyyhdin niin piukkaan kätensä ympärille, ettei käsi enää irronnut sieltä lankakerrosten sisältä ja sormien alkaessa sinertää opettaja joutui leikkaamaan kaikki langat irti ja koko vyyhti meni pilalle. Itse olen usein kertonut tätä juttua, kun on koulussa tullut keriminen puheeksi. Nykyäänhän se on aika harvinaista, koska kaikki langat, joita koulussa käytettään, on valmiiksi keritty. Kerran kerroin juttua dramaattisesti ja kaikki oppilaat tapittivat minua. Kun pääsin vaiheeseen, jolloin se käsi ei lähtenyt irti sieltä vyyhdistä en voinut vastustaa kiusausta vaan sanoin:" Niinpä tämä tyttö on joutunut koko elämänsä elämään käsi lankavyyhdin alla!" Näin oppilaiden silmissä kauhunsekaista epäuskoa muutaman sekunnin ajan kunnes kaikki alkoivat nauraa!
Ostin eilen Korsmanin talon joulumarkkinoilta pari vyyhtiä (taas...!) lankaa. Nämä olivat pienten kehräämöjen ihania luonnonvärisiä lankoja, joissa toisessa angoraakin puolet. Niinpä piti kaivaa esille Mamman entiset kerinpuut. Ne on tosi vanhat, ehkäpä käsinsorvatutkin, mutta ihan hyvässä kunnossa. J joutui myös kerimään ja valitteli, että kaikkeen sitä joutuu minun kanssani. Yritin näet ottaa sellaisen kuvan, jossa olisi näkynyt vauhdikas pyöriminen, mutta ei hänen vauhdillaan sellaista voinut ottaa! Hänen kerimistuloksensa oli kivikova pieni kikkare. Sainpas taas kehua omaa isääni, joka oli joutunut kerimään lankaa varmaan kilometrikaupalla. Äiti virkkasi monet pitsiset päiväpeitot ja sitä kalalankaa sitten kerittiin kilokaupalla vyyhdeiltä. Isä oli tässä ihan supernopea, eikä varmaan pitänyt sitä pahanakaan.
Täytyy kehua kyllä J:n vyyhdinpitämistaitoa. Siinä hän ei ollut selvästi eilisen teeren poikia. Yksi vyyhti kerittiin näet käsipelillä ja siinä hän oli kyllä haka. Ranteet ja isot kädet taipuivat juuri oikeassa vaiheessa kun piti vähän myötäillä langan kulkua. Eli sitä hommaa on kyllä joutunut aikaisemminkin tekemään ja ilmeisesti hyvässä koulutuksessa.
Sain päätellyksi yhdet vanttuut, jotka on olleet kesken varmaan jo vuoden. Malli on jostakin perinneneulekirjasta, muistaakseni.
Ostin eilen Korsmanin talon joulumarkkinoilta pari vyyhtiä (taas...!) lankaa. Nämä olivat pienten kehräämöjen ihania luonnonvärisiä lankoja, joissa toisessa angoraakin puolet. Niinpä piti kaivaa esille Mamman entiset kerinpuut. Ne on tosi vanhat, ehkäpä käsinsorvatutkin, mutta ihan hyvässä kunnossa. J joutui myös kerimään ja valitteli, että kaikkeen sitä joutuu minun kanssani. Yritin näet ottaa sellaisen kuvan, jossa olisi näkynyt vauhdikas pyöriminen, mutta ei hänen vauhdillaan sellaista voinut ottaa! Hänen kerimistuloksensa oli kivikova pieni kikkare. Sainpas taas kehua omaa isääni, joka oli joutunut kerimään lankaa varmaan kilometrikaupalla. Äiti virkkasi monet pitsiset päiväpeitot ja sitä kalalankaa sitten kerittiin kilokaupalla vyyhdeiltä. Isä oli tässä ihan supernopea, eikä varmaan pitänyt sitä pahanakaan.
Täytyy kehua kyllä J:n vyyhdinpitämistaitoa. Siinä hän ei ollut selvästi eilisen teeren poikia. Yksi vyyhti kerittiin näet käsipelillä ja siinä hän oli kyllä haka. Ranteet ja isot kädet taipuivat juuri oikeassa vaiheessa kun piti vähän myötäillä langan kulkua. Eli sitä hommaa on kyllä joutunut aikaisemminkin tekemään ja ilmeisesti hyvässä koulutuksessa.
Sain päätellyksi yhdet vanttuut, jotka on olleet kesken varmaan jo vuoden. Malli on jostakin perinneneulekirjasta, muistaakseni.
lauantai 27. marraskuuta 2010
Huopasydän
Ostin käsityömessuilta ison kasan A4:n kokoisia erivärisiä huopa-arkkeja. Amerikkalaisissa ja ranskalaisissa jouluaskartelulehdissä on ollut paljon hienoja huovasta tehtyjä joulukoristeita ja innostuin niistä ja ajattelin kokeilla.
Minulla on iso kasa satiininyörejä, joita sain yhdeltä Arjalta, joka oli polttanut sukunsa adresseja. Ajattelin silloin, että voin kai ne ottaa, vaikka en silloin oikein keksinyt mihin niitä voisi käyttää. Ne on tosi kauniita ja hienon värisiä.
Suuren käsityölehden muutaman vuoden takaisessa joulunumerossa oli tälläinen sashiko-kirjonnalla koristeltu sydän ja aloitin tästä. Se sashiko-kirjonta on sellaista kirjontaa, millä japanilaiset ovat tehneet lämpimiä vaatteita yhdistämällä kankaita, vähän toppakankaan tyyliin.Pistot tehdään etupistoin, siis pistoista helpoimmilla.Sydämestä tuli mielestäni aika hieno ja satiininyöri sopii siihen hienosti.Silti kun netistä katselin lisää aiheesta huomasin, että meikäläisen pistot eivät ole lainkaan niin hienoja kuin siellä olleissa töissä näkyi olevan. Hmm.. Ei haittaa yhtään ainakaan tässä koristesydämessä. Koulussakin jo muutamat 7-luokkalaiset alkoivat tehdä samoja sydämiä koulun huovista. Niissä vaan ei ole niin hienoja värejä kuin omissani.Huomenna meinaan kokeilla niitä Marie-Claire-lehden tähtiä. Niitä sitten myöhemmin...
Minulla on iso kasa satiininyörejä, joita sain yhdeltä Arjalta, joka oli polttanut sukunsa adresseja. Ajattelin silloin, että voin kai ne ottaa, vaikka en silloin oikein keksinyt mihin niitä voisi käyttää. Ne on tosi kauniita ja hienon värisiä.
Suuren käsityölehden muutaman vuoden takaisessa joulunumerossa oli tälläinen sashiko-kirjonnalla koristeltu sydän ja aloitin tästä. Se sashiko-kirjonta on sellaista kirjontaa, millä japanilaiset ovat tehneet lämpimiä vaatteita yhdistämällä kankaita, vähän toppakankaan tyyliin.Pistot tehdään etupistoin, siis pistoista helpoimmilla.Sydämestä tuli mielestäni aika hieno ja satiininyöri sopii siihen hienosti.Silti kun netistä katselin lisää aiheesta huomasin, että meikäläisen pistot eivät ole lainkaan niin hienoja kuin siellä olleissa töissä näkyi olevan. Hmm.. Ei haittaa yhtään ainakaan tässä koristesydämessä. Koulussakin jo muutamat 7-luokkalaiset alkoivat tehdä samoja sydämiä koulun huovista. Niissä vaan ei ole niin hienoja värejä kuin omissani.Huomenna meinaan kokeilla niitä Marie-Claire-lehden tähtiä. Niitä sitten myöhemmin...
torstai 25. marraskuuta 2010
Ulkoelämää
Lintulaudalla on vilinää ja vilskettä. Kurrekin käy murkinoimassa. Otin kuvia ikkunan läpi ja onnistuivat mielestäni aika hyvin.Talvi tuntuu kyllä nyt tosi hyytävältä. Huomenna meillä on TYHY-iltapäivä Kaarisillan koulussa. Menemme tutustumaan Vanhaan-Raumaan. Pitää sinnekin pistää lämmintä päälle, ettei työhyvinvointi kaadu viluun..
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
Huh huh
Tänään oli aika hässäkkä päivä töissä. En istua ehtinyt kuin just vartiksi ruokapöytään ja siinäkin oli kiire välituntipalaveriin. Iltapäivällä lähdimme oppilaiden kanssa retkelle ja sieltä piti mennä vielä takaisin luokkaan järjestämään kun omat tavarat jäivät levälleen....Kotona odotti huumaava orkidean tuoksu. Kukka vaan lisää kukintoaan!
Vähän vielä jännitän miten kissat pärjäävät keskenään, mutta sieltä he kömpivät tahoiltaan silmät ristissä, eli olivat olleet nokosilla...
Eilen sain tämän lapasen tähän malliin. Sen neulominen on mukavaa, mutta haastavaa sikäli, että sitä sitten vaan tehdään. Siinä ei voi paljon keskittyä telkkariin tai muuhun, koska purkaminenkin harmittaa. Tämä on vähän kuin sudokaa ratkaisisi. Ainoa vaan, että tästä jää jotain konkreettista jäljelle.
Vähän vielä jännitän miten kissat pärjäävät keskenään, mutta sieltä he kömpivät tahoiltaan silmät ristissä, eli olivat olleet nokosilla...
Eilen sain tämän lapasen tähän malliin. Sen neulominen on mukavaa, mutta haastavaa sikäli, että sitä sitten vaan tehdään. Siinä ei voi paljon keskittyä telkkariin tai muuhun, koska purkaminenkin harmittaa. Tämä on vähän kuin sudokaa ratkaisisi. Ainoa vaan, että tästä jää jotain konkreettista jäljelle.
tiistai 23. marraskuuta 2010
Käsityömessut
Olin viime sunnuntaina käsityömessuilla Tampereella. Ihan kivaa oli, vaikka vähän tuli sellainen olo, että jonkun vuoden vois jättää väliinkin. Ne samankaltaiset kojut alkavat aina vähän turruttaa. Eniten kiinnostavat minua (tietysti) lankakaupat, ne pienet ihanat, joissa on muutakin kuin Novitan lankoja (joita saa maitokaupastakin). Muutaman lankakerän ostin (sori Anu...; tytär vahtii lankaostoksiani ..). Muutamaa en näytä, koska niistä pitäisi tulla joululahjoja. Näiden lankojen värit olivat ihania ja se oikeastaan ratkaisi sortumisen. Edellisellä viikolla ostin Marimekon kangasta olohuoneen ruokapöydälle. Ne kun ovat (myös) minun heikkoutuni. Värimaailma on muuten ihan samaa lankojen kanssa.Oikein sellainen lämmittävä väriyhdistelmä!
Olen saanut jotakin valmistakin. Nämä sukat tulevat työkaverin miehelle. Lanka oli varastoissa:kaksi kerän loppua Novitan raitalankaa.
Toiset sukat tulee yhdelle työkaverille. Hänen vaimonsa kuoli aika lyhyellä varoitusajalla syksyllä ja tein nämä eläkeläistyökaverin kanssa yhdessä niin, että hän neuloi varret ja minä loppuun. Annan ne jouluksi. Jos ne hiukan lämmittäisivät sydäntä, varpaiden lisäksi... Tämä on myös Novitaa, niitä lintuvärejä. Lieneekö Sinisorsa tai joku sellainen. Ajattelimme, että tämä on jotenkin sellainen suruun sopiva, lohdullinen värimaailma.
Viimeisenä sitten tämä pieni kullanmuru Nekku-kisu, joka on tullut meille loppuvuodeksi kyläilemään Rosvon seuraksi. Meillä on kissan vesikuppi olohuoneen pöydällä. Varmaan pöyristyttävä ajatus joidenkin mielestä...Meille se tuli silloin siihen, kun kukkamaljakko kaatui kissan yrittäessä juoda siitä! Eipä ole toista kertaa sattunut, kun pistää kupin viereen ...
Olen saanut jotakin valmistakin. Nämä sukat tulevat työkaverin miehelle. Lanka oli varastoissa:kaksi kerän loppua Novitan raitalankaa.
Toiset sukat tulee yhdelle työkaverille. Hänen vaimonsa kuoli aika lyhyellä varoitusajalla syksyllä ja tein nämä eläkeläistyökaverin kanssa yhdessä niin, että hän neuloi varret ja minä loppuun. Annan ne jouluksi. Jos ne hiukan lämmittäisivät sydäntä, varpaiden lisäksi... Tämä on myös Novitaa, niitä lintuvärejä. Lieneekö Sinisorsa tai joku sellainen. Ajattelimme, että tämä on jotenkin sellainen suruun sopiva, lohdullinen värimaailma.
Viimeisenä sitten tämä pieni kullanmuru Nekku-kisu, joka on tullut meille loppuvuodeksi kyläilemään Rosvon seuraksi. Meillä on kissan vesikuppi olohuoneen pöydällä. Varmaan pöyristyttävä ajatus joidenkin mielestä...Meille se tuli silloin siihen, kun kukkamaljakko kaatui kissan yrittäessä juoda siitä! Eipä ole toista kertaa sattunut, kun pistää kupin viereen ...
lauantai 20. marraskuuta 2010
Turvallisuus ennen kaikkea!
Minulla on ollut kunnia olla parisuhteessa ompelutaitoisen miehen kanssa yli kahdeksan vuotta. Ihmeellinen sattuma sinänsä, että juuri minun mieheni osaa myös ommella. Alkuaikoina muistan, kun hänen luonaan ompelin hänen ompelukoneneellaan jotain, hän oli vallan ihmeissään, että MINÄ osasin puolata koneella ja laittaa siihen langat! No, täytyy sanoa, että ei hän nyt vallan jatkuvasti huristele koneella, mutta aina tarpeen tullen. Jos pitää vaikka haalareita paikata tai muuta sellaista.Tällä hetkellä hän tekee metsurinpuseroa ostetusta piirretyn kaavan mukaan purkamastaan teltasta! Projekti on pahasti kesken ja äsken hän kommentoi, ettei tiedä valmistuuko koskaan..
Joskus hän saa oikein inspiraation! Yllä esittelen hänen ompelemiaan varoituskolmioita, joita käytetään traktorin perävaunun ylipitkän kuorman merkitsemiseen. Ne on valmistettu kierrätysmateriaalista: mm. vanhasta haalarikankaasta ja kierrätyksestä ostetusta huomiovärisestä materiaalista. Heijastinnauhat on kyllä ostettu, osa tosin purettu heijastavasta liivistä.Nämä kolmiot on tarkoitus naruilla sitoa vaikka puurankakuormaan.
Tässä Rosvo esittelee samaan "mallistoon" kuuluvaa puutavaran ympärille kierrettävää varoitusliinaa. Se auttaa kuorman näkymistä sivulta.
Kaikissa tuotteissa on otettu huomioon myös säilytys ompelemalla kiinnityslenkit!
perjantai 19. marraskuuta 2010
Risteäviä jälkiä
Olen alkuviikon tiiviisti töissä aamusta kolmeen. Yleensä olen torstaina aika poikki kun takana on 11 opetusryhmää luokkia 4-9. Torstaina alkaa viikonloppu.Ilta jo tuntuu mukavalta, koska perjantaina menen töihin klo 13.15 ja työpäivä päättyy kolmen aikaan. Tämä on ainoa aamu, jolloin saan jotain aikaiseksi. Tänään lähdin ulos kamerani kanssa ja mitä näinkään: risteviä polkuja! Ensimmäiseksi huomasin, että pupu oli kiertänyt ympäri pihaa....
..ja jatkanut matkaansa.Toiset jäljet näyttää kyllä ihan telaketjuilta!
Tässä on sitten jo varmaan ollut joku sählinki tai vähintään torikokous!
Lopulta menin laittamaan talipalloja ja pähkinöitä linnuille. Lintulauta on ostettu kesällä runsas vuosi sitten Saarenmaan Kuresaaresta muutamalla eurolla. Muistan, että huvitti kun se oli matkalaukussa sullottuna täyteen sukkia. Ajattelin, että olin varmaan sillä autolautalla ainoa, jolla on lintulauta matkalaukussa!
Illalla kun J tuli tänne hän ihmetteli kuka kumma on kulkenut ihan oudosti ympäri pihaa! Ihan kuin joku lapsi olisi juossut! Minä, vastasin, kameran kanssa....
...mennyt yli tämän pienen ojan (siltaa pitkin...siitä ei ole kuvaa)...
...pellolle ja hmm.. ehkä törmännyt johonkin, ja tervehtinyt .....ja jatkanut matkaansa.Toiset jäljet näyttää kyllä ihan telaketjuilta!
Tässä on sitten jo varmaan ollut joku sählinki tai vähintään torikokous!
Lopulta menin laittamaan talipalloja ja pähkinöitä linnuille. Lintulauta on ostettu kesällä runsas vuosi sitten Saarenmaan Kuresaaresta muutamalla eurolla. Muistan, että huvitti kun se oli matkalaukussa sullottuna täyteen sukkia. Ajattelin, että olin varmaan sillä autolautalla ainoa, jolla on lintulauta matkalaukussa!
Illalla kun J tuli tänne hän ihmetteli kuka kumma on kulkenut ihan oudosti ympäri pihaa! Ihan kuin joku lapsi olisi juossut! Minä, vastasin, kameran kanssa....
torstai 18. marraskuuta 2010
Lisää Ystävästä
Eilisen blogikirjoituksen jälkeen innostuin tutkimaan Ystävän historiaa.
Koneesta löytyi nimilaatta ja siinä nimet Gritzner Durlach. Kirjoitin nimet lapulle ja salapoliisikolleegani J löysi heti netistä tämän! Sieltä sitten löytyy koko tehtaan tarina ja vaikka mitä muuta löytyisikään jos jaksaisi hakea.TAAS kerran tuli tunne, että mitä ihmettä tänä päivänä löytyisikään ilman tätä nettiä!
Huomatkaa! Sivulla on kuva siitä nimilaatastakin. Tästä voisi kuvitella, että täällä kaukana Suomessa joku maahantuoja on tilannut saksalaiselta ompelukoneenvalmistajalta erän Ystävä-nimisiä ompelukoneita. Siskoni muisteli, että äitini kasvatusäiti olisi saanut tämän koneen lahjaksi vuonna 1900 varmaankin sukulaisiltaan. Katsokaa konetta ja koristeita sen kuluneella pinnalla. Mitään yhtä kaunista käyttöesinettä ei nykyään enää valmisteta ja mikään nykyinen käyttöesine ei ole jäljellä sadan kolmentoista vuoden päästä; muutakuin ehkä museossa.
Koneesta löytyi nimilaatta ja siinä nimet Gritzner Durlach. Kirjoitin nimet lapulle ja salapoliisikolleegani J löysi heti netistä tämän! Sieltä sitten löytyy koko tehtaan tarina ja vaikka mitä muuta löytyisikään jos jaksaisi hakea.TAAS kerran tuli tunne, että mitä ihmettä tänä päivänä löytyisikään ilman tätä nettiä!
Huomatkaa! Sivulla on kuva siitä nimilaatastakin. Tästä voisi kuvitella, että täällä kaukana Suomessa joku maahantuoja on tilannut saksalaiselta ompelukoneenvalmistajalta erän Ystävä-nimisiä ompelukoneita. Siskoni muisteli, että äitini kasvatusäiti olisi saanut tämän koneen lahjaksi vuonna 1900 varmaankin sukulaisiltaan. Katsokaa konetta ja koristeita sen kuluneella pinnalla. Mitään yhtä kaunista käyttöesinettä ei nykyään enää valmisteta ja mikään nykyinen käyttöesine ei ole jäljellä sadan kolmentoista vuoden päästä; muutakuin ehkä museossa.
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
Ystävä
Minulla on ystävä. Se on varmaan jo aiemmin ollut monen muunkin ystävä, jopa äitini kasvatusäidin elinehto. Tämä ystävä on hyvin vanha, ainakin sata vuotta.Olen nähnyt sen kaltaisia monia. Niissä lukee aina Singer tai Husqvarna, mutta en ole koskaan vielä nähnyt sellaista toista missä todellakin lukee YSTÄVÄ.
Perintöä siskojen kanssa jakaessa ajattelin kyllä ihan alusta saakka, että minä kyllä perin tämän, koska olen ainoa käsityönopettaja perheessä.Mahtoivatko kaikki aavistaa ajatukseni, koska kukaan ei sitä erityisemmin pyytänytkään itselleen. Tässä Ystävässä on jotain kovin konkreettista perhehistoriaa.Se on kuulunut alunperin Yyterin kartanon seppä Blomgrenille, jonka naimaton, rampa tytär on ottanut äitini kasvatikseen 20-luvun lopulla äitini ollessa alle kaksivuotias. Ompelukone on ollut ahkerassa käytössä aina siihen saakka kun meille ostettiin ensimmäinen sähköompelukone varmaan vasta 70-luvulla.Näin ainakin muistelen.
Olisi mielenkiintoista tietää missä tälläisiä ompelukoneita on valmistettu ja ovatko nämä harvinaisia? Minulla on vielä tallella koneisto ja kone sukkuloineen kaikkineen. Siinä on sellainen ns. venesukkula, eli puolatkin ovat sellaisia kapeita pitkulaisia.
Tämä Ystäväni kuuluu tällä hetkellä kotini peruskalustukseen ja on erittäin tärkeä sellainen. Jos minun pitäisi esitellä tärkeinpiä esineitäni, tämä kuuluisi kyllä niihin. Voisin jopa kuvitella,että Ystävä kelpaisi kummankin tyttärenikin kotiin, ainakin joskus tulevaisuudessa.
Perintöä siskojen kanssa jakaessa ajattelin kyllä ihan alusta saakka, että minä kyllä perin tämän, koska olen ainoa käsityönopettaja perheessä.Mahtoivatko kaikki aavistaa ajatukseni, koska kukaan ei sitä erityisemmin pyytänytkään itselleen. Tässä Ystävässä on jotain kovin konkreettista perhehistoriaa.Se on kuulunut alunperin Yyterin kartanon seppä Blomgrenille, jonka naimaton, rampa tytär on ottanut äitini kasvatikseen 20-luvun lopulla äitini ollessa alle kaksivuotias. Ompelukone on ollut ahkerassa käytössä aina siihen saakka kun meille ostettiin ensimmäinen sähköompelukone varmaan vasta 70-luvulla.Näin ainakin muistelen.
Olisi mielenkiintoista tietää missä tälläisiä ompelukoneita on valmistettu ja ovatko nämä harvinaisia? Minulla on vielä tallella koneisto ja kone sukkuloineen kaikkineen. Siinä on sellainen ns. venesukkula, eli puolatkin ovat sellaisia kapeita pitkulaisia.
Tämä Ystäväni kuuluu tällä hetkellä kotini peruskalustukseen ja on erittäin tärkeä sellainen. Jos minun pitäisi esitellä tärkeinpiä esineitäni, tämä kuuluisi kyllä niihin. Voisin jopa kuvitella,että Ystävä kelpaisi kummankin tyttärenikin kotiin, ainakin joskus tulevaisuudessa.
Koneen pöydällä on puinen mittakeppi, joka vähän kuin kuuluu koneen mukaan. Se on varmaan samaa perua kuin kone. Tosi vanha siis. Siinä on senttimetrin mitoitus ja se on hienoa käsityötä ja ajan patinoima.
maanantai 15. marraskuuta 2010
Pimeää
Voi tätä pimeyttä! Kun tulin töistä kotiin tänään kauppareissun jälkeen kello neljä, oli jo pimeää. Satoi ja katuvalot eivät vielä palaneet. Yleensä kotiin tultuani sytytän heti kynttilöitä palamaan. Mitään muita "joulu"valoja en ole vielä ottanut käyttöön kuin paperinarupallon, jonka tein pari vuotta sitten Porin taitokeskuksessa. Ikkunavalot saavat odottaa vielä pari viikkoa; ainakin siihen asti kun pesen ikkunat. Ei huvita yhtään se homma....
Kudon perussukkaa yhden työkaverin miehelle raitalangasta, jonka olen muutama vuosi sitten ostanut. Usein on hyvä, että on helppo ja vaikea työ rinnakkain tehtävänä. Vaikea aktivoi ja antaa haastetta, helppo taas on sellainen mukava televisioneule. Aloin kutoa lapasia tämän ohjeen mukaan.Tarpeeksi haasteellista. Eikö ole ihania malleja muutkin? Ylin oli ilmainen, mutta muut maksavat. Ne kissalapaset olisi ihanat, mutta olen vähän uuno ostamaan niitä. En ole vielä rohjennut ostaa näiltä sivuilta. Sikäli naurettavaa , että muutama vuosi sitten ostin hotellihuoneen viikoksi Lontoosta jostakin vähän epämääräisestä hotellista netin kautta ja se sentään maksoi enemmän kuin muutaman dollarin... No jos oikein innostun, niin sitten pitää vaan rohkaistua. Ei ne mallit todellakaan ole kalliita. Muutamia euroja vaan.
Kudon perussukkaa yhden työkaverin miehelle raitalangasta, jonka olen muutama vuosi sitten ostanut. Usein on hyvä, että on helppo ja vaikea työ rinnakkain tehtävänä. Vaikea aktivoi ja antaa haastetta, helppo taas on sellainen mukava televisioneule. Aloin kutoa lapasia tämän ohjeen mukaan.Tarpeeksi haasteellista. Eikö ole ihania malleja muutkin? Ylin oli ilmainen, mutta muut maksavat. Ne kissalapaset olisi ihanat, mutta olen vähän uuno ostamaan niitä. En ole vielä rohjennut ostaa näiltä sivuilta. Sikäli naurettavaa , että muutama vuosi sitten ostin hotellihuoneen viikoksi Lontoosta jostakin vähän epämääräisestä hotellista netin kautta ja se sentään maksoi enemmän kuin muutaman dollarin... No jos oikein innostun, niin sitten pitää vaan rohkaistua. Ei ne mallit todellakaan ole kalliita. Muutamia euroja vaan.
sunnuntai 14. marraskuuta 2010
Keittiöliinat
Tässä virkattuja keittiöliinoja eli suomeksi sanottuna tiskirättejä, joita virkkasimme Ullan kanssa kesällä urakalla. Ohje oli jostakin kesän puuhalehdestä; en muista nimeä. Ohje oli aika vaikeasti hoksattava, mutta kun sen oppi niin sitten niitä liinoja syntyi vauhdilla. Ainoa ongelma on sellainen, että ne ovat vähän liian fiinejä käyttööni... Usein valitsen jonkun chifonetin niiden sijaan, kun en malta tärvellä fiiniä liinaa johonkin ylikeitettyyn kauheaan suttuun hellalla.No, en silti ole ostanut uusia liinoja niin, että eiköhän nämäkin tule käyttöön kun ne ostetut hajoaa. Nämä ovat bambulankaa, eli imevät kostetutta mutta toisaalta kuivuvat nopeammin kuin puuvillaiset liinat. Olen ostanut kouluunkin joskus alennusmyynnistä bambulankaa niin, että tiskirätin voisi hyvin tettää jollakin aloittelijalla vaikka neulomisharjoituksena.
lauantai 13. marraskuuta 2010
Mattoja
Tämä matto menee joululahjaksi vanhaan puutaloon, jossa on vanhoja huonekaluja, joita tehopakkaus-äitini on entisöinyt. Olen tätä kutonut runsaan kahden vuoden aikana ja nyt vasta sen sain valmiiksi kun oli pakko, että Päivi pääsi kutomaan. Tässä olen yrittänyt saada vanhan antiikkivihreän kaapin sävyjä ja uskon, että se sopii paikkaansa, keittiöön, kaapin eteen vaikka onkin vähän traditionaalisen tylsä eikä mikään väri-iloittelu!
Tänään meillä oli VESO-koulutuspäivä klo 9-14.45 eli viikonloppuni alkaa nyt, kun olen tullut saunasta ja vietämme J:n kanssa iltaa kaksistaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)