Pupu näyttää iskiasvenytyksia

 Lääkärikäynnillä sain jumppaohjeita iskiaksen hoitoon. Juu, kokeiltu on jotenkin ainakin. Mutta olipa ihme, että Pupu Simppeli otti mallia ohjevihkosta ja jumppasi aamutuimaan vaikka kuinka. Itselläni aamut on olleet se huonoin aika , tähän venyttelyynkin. Mutta kun pääsee liikkeelle, niin sitten homma sujuu!

 Mutta pupulla sujuu paremmin!

 Tämä Pupun esittelemä venytysliike tekee niinsanotusti höpöö... iik...

 Sairasloman parasta antia on ollut ehdottomasti se, että olen voinut sentään virkata ja vielä ihan omasta päästä, vaikka olenkin Pinteristiini ladannut vaikka kuinka paljon kivoja juttuja inspistä innostamaan.

Ihanaa, että on tämä netti seurana ja nimenomaan niin, että sinne pääsee puhelimella.  Ja ystävät, joille on voinut soittaa ja viestittää. Miehellä on myös pitkä pinna tässä jonkin asteisessa lankahelvettisairaalassa.  Mutta ei hän kyllä oikein ymmärrä näitä juttuja aina. Kun mietin tätä Pupun mallia ajattelin tehdä sellaisen mallin, jossa ei tarvi lisätä eikä kaventaa kertaakaan. Siis just sellaista oppilasta varten joka aloittelee. Virkataan vaan renkaaseen kiinteitä silmukoita. Siis simppelin mallin, mutta miehelle se oli liian monimutkainen... Kun pupu oli valmis muttei silmiä ommeltu, kysyin, että mikä tämä on. Kameli, vastasi mies. Joo... 

Kunto kohenee pikkuhiljaa ja sillä asenteella olen, että viikon päästä töihin, ettei ihan tule mökkihöperöksi. Eilen kävin kahteen viikkoon ensimmäistä kertaa kaupassa miehen kanssa. Onpa sekin kokemus, ettei tilipäivän jälkeen ole mennyt yhtään rahaa kahteen viikkooa, kun on vaan maannut tai puoli-istunut!

Pöllöfiilis ja Pinterest-koukussa

 Tänään virkkasin pöllön. Sopii hyvin tähän vähän pöllähtäneeseen tunnelmaan... Lääkityksestä johtuen olo on vähän pöppöröinen. Mutta nyt on kiva ajatella kouluun menemistä ja sitä, kun saan esitellä virkkaukseni lapsille. Nyt juuri viides-ja kuudesluokkalaiset ovat alkaneet kerrata virkkausta sijaiseni  kanssa ja  uskon että kokeiluni tulevat tarpeeseen ja inspiroivat lapsia. Ja näitähän ei ole koskaan liikaa.

Viikonloppuna latasin puhelimeeni Pinterest-sovelluksen. Onpa kätevää. Ja niin nopea käyttää, ja ihan vaikka puolittain makuuasennossa selkävaivaisena. Virkkauksiahan on niin helppo tehdä ilman ohjetta, kunhan perusjutut hallitsee ja muunnella omanlaisensa kun on tuollainen vinkkipatteristo! Kerrankin voi oppilaille sanoa, että ottakaas ihan luvalla kännykät esiin ja hakekaa virkkausideoita. Omalla pöytäkoneella olen myös käyttänyt Pinterestia, muttei se koneelle meno ole aina niin nopsaa kuin älypuhelimen käyttäminen. 

Lääkäri jatkoi sairaslomaa vielä viikolla. Ensi viikolla menen vielä lääkäriin ennen loman loppumista. Onkohan kenelläkään vinkkejä siihen, miten saisi jalan tunnon palautumaan normaaliksi? Tuntuu ihan siltä, kuin jalanpohja olisi puudutettuna. Olen yrittänyt liikkua ja sain myös jumppaohjeita, mutta ohjeiden venytykset kyllä tuntuvat nostavan tuskan hien pintaa, ei oikein vielä luonaa.. Lääkäri suositteli pieniä lyhyitä lenkkejä, esim talon kiertämistä muutamia kertoja päivässä. Tänään kuljin miehen kanssa pienen metsälenkin, ihanaa, pitkästä aikaa. Näillä mennään, toivorttavasti ensi viikolla jalka palautuu normaalimmaksi, että pääsen töihin! Silti olin helpottunut sairaslomasta, pelotti jo maanantain 7:n tunnin päivä, kun ei oikein kunnolla voi istua, eikä kävellä. Ja miten voi nappailla kolmiolääkkeitä, jos pitää ajaa kesken päivän autolla toiseen kouluun.....

Kameralla otetut kuvat ovat pitkiä ja ohuita niinkuin tämä pikkupöllönen, joka poseeraa pellinvetimen päällä.

Siinä onkin jo kokonainen lintuparvi. Pikkuiset olen saanut ystävältäni Paulalta, joka myös sairaslomalaisena kävi luonani ja toi  tuliaiseksi ylimmän pikkulinnun. Myös alimmainen lintu on Paulan tekoa, se on roikkunut vetimessä jo vuoden päivät!

Oikein hyvää loppuviikkoa kaikille, ihanaa kun aurinko paistaa!

Etana

No eipä paljon helpommaksi voi amigurumia tehdä kuin tämä pieni etana.

Pitkää pötköä vaan ja lisäyksiä ja kavennuksiakin ihan vaan vähän alussa ja lopussa.

Virkkaamista

 Eilen tein pienen maatuskan. Sitä oli kiva virkata. Ihana keväinen ilma ulkona, aurinko paistaa kirkkaalla taivaalla. Maatuskasta tuli mieleen pääsiäinen. Se on todella lähellä. Tänään yritän hiukan tehdä kotihommia ja jatkaa virkkaushommia. Virkkaaminen tuntuu nyt tosi kivalta sairaslomapuuhalta. Se on kevyttä ja työssä voi pitää taukoja ja kun kaiken tekee ns. omasta päästä ei tarvi seurata ohjeita. Homma on kivaa ja luovan piristävää. On myös kiva saada kouluun kivoja helppoja konkreettisia malleja. Monta hyötyä siis tässä puuhassa.

Kevyttä käsityötä

 Sunnuntaina pystyin jo hiukan istumaan iskiaskivulta. Just tietyssä asennossa, kipeä koipi koukussa jalkapohja sohvalla, hiukan vasempaan lonkkaan nojaten. Hiukan jo rupesi kutkuttamaan jokin käsityö, mutta niin vinossa asennossa ei pysty neulomaan. Virkkaamaaminen kyllä sujuu.

Koulutöitä ajatellen syntyikin tyttönukke.

Kiitos muuten kannustavista tsemppiviesteistä edelliseen postaukseen.

Ne lämmittivät mieltä!

Kiitos velä kannustavista tsemppiviesteistä edellisee

Sairaslomalla

 Niin sitä kiireet loppuu. Jo viime kesästä saakka on vaivana ollut iskias. Satakunnan keskussairaalassa selkää tutkittiin ja neljännen ja viidennen nikamen välistä löytyi häikkää. Töihin sain satulatuolin ja olen pärjännyt hyvin, enkä ole tänä lukuvuonna ollut yhtään päivää poissa töistä. Joskus olen napannut buranan ja sillä pärjännyt.

 Sunnuntaina sitten iski se todellinen iskias isolla I:llä. Niinpä aamulla lähdimme yksityiselle lääkärille hakemaan tehokkaampaa lääkettä ja en edes pyytänyt sairaslomaa. Ajattelin,  kyllä se kipu maanantaiksi tokenee. Silti oikea jalka oli siinä kunnossa, etten olisi voinut itse ajaa autoakaan. Illalla vaiva paheni, maanantaina olin ihan jumissa. Jouduin perumaan aamulla tilaamani työterveyslääkärin: en päässyt kävelemään enkä istumaan, automatka olisi ollut mahdoton. Seuraavana päivänä sitten tein matkan paaritaksilla. Otin lääkettä niin paljon, että pystyin kävelemään taksista lääkäriin miehen avustamana.

Loppukuun olen sairaslomalla, saa nähdä milloin vaiva helpottaa. Nikaman pullistuma ei ole ihan helppo juttu. Mieltä ilahduttaa silti se, että sain hyvän ja innostuneen sijaisen, joka varmasti pärjää. Mieheni myös on hyvä hoitaja. Sohvaankin hän teki kovennuksen ja korotuksen, että voin siinä päivisin maata.

Erityisesti minua ilahdutti Rukan lasketteluleirikoululaisilta saamani kuva. Tytöillä on kässäntunnilla valmistetut yöhousut jalassa.  <3 

Tämä on muuten ensimmäinen puhelimella tehty postaus, ihan makuuasennossa ;) Kameran kuvat ovatkin jotenkin erimallisia kuin kamerallani otetut.

Sen verran kömmin koneelle, että tasasin tekstit. 

Hyvää viikonloppua kaikille!

Sekosekot

No tulipas näistä sekot siis aikamoiset sekametelisoppasukat.  En tykkää näistä. Mutta kissa tykkää.

 Malli sinänsä voisi olla kiva, vaikka mustavalkoisena....

Aamun oma hetki

 

 Taas kerran töissä hyvissä ajoin. Tämä aamuhetki on aina mukava. Kun on edessä hektinen päivä saan siihen voimaa siitä, että tulen ajoissa töihin, istun hetken koneella ja vaikkapa neulon hiukan.   Torstaisin vaihdan koulua vauhdilla aamun aikana välitunnilla. Koulun vaihtoon olen tottunut vuosien varrella, mutta kieltämättä se aina tuntuu haasteellisemmalta, kuin se yhden koulun päivä. Kun heti aamulla ei ole kiire jaksaa kiireisen päivän paremmin. 

 

Tänään seitsemän jälkeen vietin laatuaikaa yksikseni kutomalla sukan loppuun ja päivittämällä kolublogiin eiliset valokuvat. Viikko on pian jo ohi, aika menee vauhdilla....

Viimeinen pari uunista ulos

 Nyt illalla sain viimeisen sukkaparin valmiiksi. Olipa riemastuttava ja värikylläinen sukkaviikko, hiukan yli viikkohan näissä meni. Näitä oli ihan mahdottoman hauska neuloa, vaikka täytyy sanoa, että se toinen sukka oli aina se hiukan tylsempi neulottava.

 Näistä lilakeltaisista tykkään ehkä vähiten, vaikka keltainen on juuri violetin vastaväri väriympyrässä.

 Painoa näille sukille tuli 72 g, siinä paikkeilla kuin ne edellisetkin sukat.

 Lankoja on vielä jäljellä 175,4g, riittävät siis reilusti kahteen sukkapariin, mutta koska keltaista on enää reilut 20g käytän sen seuraavaan sukkapariin kokonaan. Niinpä taidan sen keriä kahteen yhtä painavaan kerään, että riittää tasaisesti kumpaankin sukkaan. Tarkkaa hommaa joskus tämäkin, vaikken tosiaankaan ole mikään pilkun viilaaja.

 Otan keltaisen kaveriksi nämä kaksi kerää ja katsotaan seuraavaksi mitä syntyy kahdesta raitalangasta yhdistettynä  kirkkaan keltaiseen. 

Viikko siis lähti hyvin käyntiin ja tällä kokemuksella tiedän, että vauhti vaan kiihtyy kun loppuviikkoa päin mennään.

Liekeissä

Eilen kävin tapaamssa työkaveria/ystävääni Paulaa,  joka toipuu leikkauksessa. Koska ollaan käsityöihmisiä molemmat, otin mukaan loppusuoralla olevan sukan ja neuloin sen loppuun siellä.

Ystävä valitteli, kun ei voi kipujen vuoksi vielä neuloa. Silti vein hänelle yhteisten työkavreidemme muistamisten lisäksi kerällisen mieluisen väristä raitalankaa odottelemaan parempia päiviä. Tänä aamuna kuvasin sukat niille sopivassa paikassa, takkatulen ääressä. Tämä oranssikeltainen sukkapari lämmittää jo väriensä puolesta. Mutta se takan loimu: meinasi jalat palaa tämän lyhyen kuvaussession aikana!

Painoa näille tuli 67g. Langankulutus tänä vuonna on nyt sitten yli kilon. Tosin olen ostanut melkein yhtä paljon.... 

Sitruunaa ja turkoosia

Tänään sain illansuussa valmiiksi ensimmäiset kolmikosta. Tykkään kovin ja tuntuivat sopivilta jalkoihini. Silti pistän ne talteen, enkä ota omaan käyttöön. Lankana näissä oli siis Tico tico vuosimallia ? ja Opalin kirkas keltainen sukkalanka. Painoa näille tuli 70.2g ja siis matemaattisesti tämänkaltaisia sukkia yhteensä sukkiin varaamista langoista (400g) tulisi peräti viisi paria. Ohuet sukkalangat ovat uskomattoman riitoisia! 

Usein kun kudon jotain, ihastelen ja kehuskelen tekemääni ääneen ja kun ei ole ketään muuta paikalla mies saa kuunnella jorinaani, joka menee usein tyyliin: eiks oo hienot ja tunnollinen vastaus on usein hajamielinen: joo.

Eilen illalla kysyin mieheltä sukkia katsellesani, että mikä tästä väristä tulee mieleen. Itse ajattelin jotakin perhosta tai perhostoukkaa, mutta mies vastasi heti: Ukraina. Joo, niinpä niin, ihmekös näinä päivinä......

Väriterapiaa

 Pari viimeistä viikkoa on ollut neulomisrintamilla hiljaista. Oikeastaan olisin voinut neuloakin, mutta se aloittaminen! Miten se joskus voikaan olla niin vaikeaa.

 No, niinpä sitten aloitin. Muistin, että minulla on kolme aloittamatonta Tico ticoa, joskus alekorista haalittuja. Tico tico onkin mitä mainioin sukkalanka; se on kestänyt käyttöä ja tykkään sen väriliu´usta. Harmi vaan, ettei sitä enää ole kaupan. Keltainen Opal-sukkalanka on tosi kirkas keltainen, olen sitä säästänyt johonkin hauskaan juttuua.

Eilen aloitin kolme hauskaa ohutta kevät/kesäsukkaparia, jotka meinaan tehdä kantapäätä lukuunottamatta kirjoneuletta. Varren neulominen vaati tarkaa punnitsemista ja laskemista, että saan varmasti keltaisen langan riittämään yhteensä kuuteen sukkaan. Se onnistuu ja epäilen, että lankaa jää vieläkin jäljelle sukat neulottuani. Kirjoneulekuvioista olen tehnyt ihan yksinkertaisia neljällä jaollisia sillä periaatteella, että tulee mitä tulee. Tälläinen on kivaa neulomista. Silti meinaan tehdä parejen toisista sukista ainakin kuvioiltaan samanlaisia, se sovitanko värikierrot on sitten eri asia. Tällä väriterapialla luulisi selviytyvän pari viikkoa eteenpäin tätä kevättä.

Loppukevennyksenä kuva eilisaamun  pingviiniohjelman innokkaasta ja keskittyneestä katsojasta. Ohjelma oli muuten ihan mahdottoman mielenkiintoinen, suosittelen katsomaan sen Yle Areenasta. Ja seuraava osa tuleekin ensi lauantaina.

Olen ollut surkea bloggaaja viime aikoina. Tai varsinkin blogien kommentoija. Koska olen siirtynyt älypuhelimen käyttäjäksi, olen paljon katsellut  blogeja siitä, mutta olen kovin laiska kommentoimaan puhelimella. Se näppäileminen kun on niin kömpelöä ja ihan tosi lyhyet kommentit eivät ole minusta kivoja.

No, nyt olin pitkästä aikaan koneella on onpa tosiaan kiva kirjoittaa ronskimmin kuin sormenpäällä hipaisemalla!