Vaihteeksi neulepeittoa.

Pari viikkoa sitten aloitin uuden työn. Aika hidasta menoa on ollut. Jos pienen peiton virkkaa suit sait sukkelaan, ihan samaa ei voi sanoa neulotusta peitosta. Näissä siis kannattaakin pysyä vain vauvanpeitoissa.

Nyppylämallin  löysin kirjastani "Neulojan käsikirja"

(Lesley Stanfield & Melody Griffins 2000 Otava )

Malli on muuten helppo, mutta se nyppyläkerros on aina haaste. Koko iso työ (olenhan nyt jo loppusuoralla ja työ alkaa jo painaa) pitää kääntää joka nypyn kohdalla käsissä muutaman kertaan ja yli kahdenkymmenen nypyn  neulominen kääntämällä on aika rasittavaa.  Nyppykerroksen jälkeen kummasti helpottaa neuloa muutama kerros vain oikeaa ja nurjaa.

Lankana tässä on puuvilla- ja puuvillasekoitelankoja. Kaivelin vähän varastojani... Reunusta mietin vasta sitten kun peitto on valmis. Ehkä siinä jatkuu sateenkaariteema, ehkä siitä tulee rauhoittavan yksivärinen.

Valmista

Pääsiäisloma aikana sain kuin sainkin vauvanpeiton valmiiksi ja myös tuleva äiti tykkäsi siitä, hän näki sen tosin vaan kuvana.  Usein vauvoille tehdään hyvin vaaleita pastellisävyisiä peittoja, mutta minä tälläisenä väri-ihmisenä tykkään, että vauvoillakin saa olla väriä.

Peitto on kokoa 100 x 80 cm. Ei siis mikään ihan pieni vaunupeitto.

Tähän peittoon sain kulutettua muutamia vuosia lankavarastoissa pyörineen langanlopun, kuten vaaleimman punaisen, joka on vaikka kuinka vanhaa hiukan kirjavaa Woolia. Samaahan on myös sinisenä ja ainakin harmaana (myös varastossa minulla) ja tätä vauvanpeittoa oli niin kiva tehdä, että jo ajattelin, että pitäiskö tehdä toinen vauvavarastoon.

Tässä on punaisia sävyjä monta, mutta vihreitä vain kolme. Liilaa ei ole lainkaan, vaikka kuvasta voisi niin päätellä. Lnagat ovat erilaisia Woolin vahvusia villa- ja villasekoitelankoja. Vauvan peiton haluan silti aina tehdä koneessa pestävistä langoista.

Reunaksi valitsin reunuskirjastani helpon pylväspykäreunan. 

Mukava ajatella, että pieni suloinen vauva nukkuu loppukesästä tämän peiton alla.

Pientä tyhjyyden tunnetta

Toukokuussa ystäväni Päivi kävi ostamassa langat peittoon, jonka olin luvannut virkata hänelle. Tämä on nyt neljäs iso peitto, jonka virkkaan tällä mallilla. Peitto valmistui tänään ja pääsi aurinkonurmelle kuvattavaksi.

Peiton olen tehnyt Attic24 Ripple Blanket-mallin mukaisesti. Silmukoita kerroksella on 219 ja kerroksia 99. Peitto on aikalailla neliskulmainen. Painoa peitolle tuli vajaat 1400g. Suunnittelin peiton ruutupaperille ja käytin tarkkaa vaakaa, jotta sain langat riittämään tasaisesti. Keriä kun oli eri määrä, eniten oranssia ja harmaata. Silti en noudattanut ohjetta ihan orjallisesti. Merkkasin kerroksen hakaneuloilla 50cm:n välein ja seurasin kerien hupenevaa määrää. Yhdestä 50g:n lankakerästä tuli noin neljä raitaa, mutta kävi jännästi, että juuri se turkoosi, jota oli yksi vain yksi kerä, riitti ihan juuri ja juuri  neljään raitaan, jotka sijoitin tasaisesti peittoon. Nämä turkoosit raidat näkyvät hyvin ylimmässä kuvassa. Monissa muissa väreissä, lanka ei riittänyt, muttei se haitannut, kun oli aina uusi kerä aloittaa. Mustaa lankaa otin vähän omista varastoistani, koska halusin sitä vielä pari raitaa lisää. Lankana tässä on Dropsin Karisma, 100% villaa. Peitto on pehmeä ja kevyen tuntuinen.

Reunoissa on neljä kerrosta kiinteitä silmukoita ja viimeisenä oranssi rapusilmukkakerros.

Aina tälläisen ison työn jälkeen tulee tyhjä olo: mitä seuraavaksi. Ja pieni luopumisen tuskakin tulee, ehkä enemmän henkinen, kuin materiaalinen. Ihan oikeasti hyvillä mielin annan tämän uuteen kotiin, minne se suuntaa sunnuntaina, vähän kuin rakas lapsi muuttaisi  pois kotoa....

Ystävyyspeitto

Virkkaaminen vie taas mukanaan. Kuin aalloilla keinuisi kun virkkaa tätä aaltoa: neljä pylvästä, kaksi yhteen,  kaksi yhteen , neljä pylvästä,  kaksi samaan,  kaksi samaan....

Tämä on nyt neljäs peitto, jota virkkaaan tällä tyylillä, tosin hiukan erilaisia ovat kaikki olleet.  Tämän virkkaan ystävälleni Päiville, jonka ystävyys on kestänyt tiiviinä 37 vuotta. Tapasin hänet ensimmäisenä päivänä aloittaessani opiskelun Helsingin yliopistossa syksyllä 1977. Satuimme istumaan ensimmäiselle oppitunnilla vieretysten ja meitä yhdisti ainakin yksi asia hetimiten: kynsienpureskelu! Myöhemmin olemme päässeet kumpikin jollakin tavalla silloisesta tavastamme, mutta meitä yhdistää monta muuta asiaa vieläkin, kummitytöt Anni ja Ulla, sekä mutkattomuus ystävyydessämme. Ja monien elämäntilanteiden jakaminen ja luottamus. Ja se, että sanomme aika suoraan, joskus luulen, että Päivi suuttuu, muttei suutu kuitenkaan, ainakaan lopullisesti. 

Muutama viikko sitten Päivi kävi ostamassa Siikaisten Leväsjoen  Liljan lankakaupasta Drops-Karisma langat aaltopeittoon, jonka lupasin hänelle virkata. Värit ovat niin Päiviä! Näen näissä murretut mausteen värit ja myös Päivin kodin värit.

Kolmasosa peitosta on virkattu. Ensi viikolla se suuntaa kanssani Punkaharjulle, jonne irtaudun kotikuvioista yli viikoksi. Sopivaa retriittiä virkata hyvän ystävän seurassa edessä avatuva Puruvesi. (Toivottavasti sentään ilman toppatakkia!) No, tehdään me siellä muutakin, mm. meinataan kiertää koko Puruvesi ympäri.

Peiton suunnittelu oli tarkkaa työtä. Koska lankoja on eri määrä punnitsin yhden kerroksen kulutuksen ja laskin kuinka moneen raitaan yksi lanka aina riittää. Suunnittelin kokonaisuuden niin, että ne värit, joita on vähemmän riittäisivät tasaisesti läpi peiton. Reunuksesta tulee harmaa, siihen on alunperin varattu enemmän lankaa. 

Tämä on niin kivaa.

Koulun loppurutistuksen takia, pihakiireiden ja virkkausmaanisuuden takia koko blogimaailma on on ollut jäähyllä. Mutta kyllä taas palaan, kunhan loma alkaa!