Kirjoneuletta ja innostusta siihen

Muutaman viikon kuluttua koulutyöt muuttuvat neuletöiksi, niinpä minäkin varaudun siihen. Aina muutama haluaa kokeilla ensimmäisen kerran elämässään kirjoneuletta, joka on minun lempilajini neuletöissä. Viime viikolla sain idean neuloa yksinkertaisen mallilapasen oppilaita inspiroimaan. 

Tein kumpaankiin lapaseen viisi yksinkertaista kirjoneuleraitaa, joista oppilas voi valita vaikkapa muutaman yksinkertaiseen lapaseen. Miksen tätä keksinyt jo kolmekymmentä vuotta sitten! Oppilaille paljon yksinkertaisempi ja konkreettisempi tajuta, kuin vaikkapa kirjan kuva. Niin se vaan on. Tämänhän voi pistää ihan käteen!

Kun kaikki kirjoneuleraidat ovat jaollisia neljällä, langanjuoksut eivät kovin pitkiksi tule, mikä myös helpottaa kirjoneuleen neulomista.

Kirja Sukupolvien silmukat sai taas minut ihan sekoamaan. Niin hienoa, että tälläinen kirja on tehty. Minulla on kaikki mahdolliset vanhat suomalaiset kirjoneulekirjat, Haavisot ja Oljet sun muut, mutta tuore värillinen moderni kirja aiheesta on ihan mahtavaa. Kiitos kustantamo Maahenki ja kirjan tekijät.

Kysymys

Ensinnäkin kiitos edellisen postauksen kommenteista. Peitto on nyt kuistilla odottamassa niitä viileitä syysiltoja. Nyt vielä tuntuu taas kovin lämpimältä ja hyvä niin.

Sitten ihan eri asiaan. Esitän nyt puutarha- ja kasvimaaihmisille kysymyksen, joka on askarruttanut mieltäni useana vuotena. Miksi osa kesäkurpitsoista muuttuu heti kukkimisen jälkeen kellertäviksi ja pehmeiksi ja putoaa lopulta pois. Iso kesäkurpitsan taimi on saanut aikaiseksi vain yhden kunnon kurpitsan, kaikki muut ovat tippuneet alta aikayksikön.  Nyt sitten yks kaks näyttää siltä, että saan satoa: näyttäisi siltä, että nyt on viisi kunnollista on kurpitsavauvaa kehittymässä ja vielä näyttävät olevan kelpovihreitä.

Onko kyseessä liiallinen kastelu,  vai vaan yksinkertaisesti se, että kurpitsan voimat eivät jaksa tuottaa monta kurpitsaa samaan aikaan. Vai tiputtaako nuori taimi vaan ylimääräiset kurpitsat pois, kuten joskus omenapuukin tekee. Pitääkö kukka nyppiä pois vai annetaanko sen itse tipahtaa? Itse en ole uskaltanut kukkiin koskeakaan ennenkuin olen huomannut itse kurpitsan jo lässähtäneen lötsöksi ja silloin jo itse kurpitsakin tipahtaa itsellään.

Kiitos mahdollisista neuvoista jo etukäteen. 

Kasvun ihmettä

Onpa tämä kesä ollut ihana. Ihan superihana, enkä vielä ole kyllästynyt näihin helteisiinkään. Kasvimaan suhteen olen onnistunut ja olenkin hykerrellyt päivittäin hakiessani kasvimaalta kaikkea hyvää. Sellainen kutina tästä kesästä jäi, että ensivuonna meinaan jopa laajentaa kasvimaata.

Alkukesästä ei oikein mikään kasvanut, mutta heinäkuun helteiden aikaan kaikki sitten ryöpsähti.

Parin päivän aikana myös herneen palot ovat pullistuneet. Niitä söimme eilen kymmenen aikaan 24 asteen lämmössä.

 Ruusupapu on kavunnut jo heinäseipään yli. Odotan vaan mielenkiinnolla milloin kukista kehittyy palkoja ja pääsen niitä keittämään.

 Salaatit ovat onnistuneet tosi hyvin, mutta muutama kokeilu opetti sen, että esimerkiksi itämaiset salaattiseokset (rukola-tyyliset, kaalejen sukua) kasvoivat hyvin, mutta kelpasivat myös itikoille. Ensi vuonna pitääkin siis laittaa ne harson alle. 

 Tänän kesänä olen myös ensimmäistä kertaa kylvänyt salaatteja järkevästi niin, että aina ole ollut tuoretta salaattia. Tälläkin hetkellä  pikkusalaatit odottavat kasvamista.

 Kukat ovat ihania kasvimaan piristäjiä. Kylmänä kesäkuuna niiden kukkiminen viivästyi, mutta nyt jo kaikki kukkivat:  ruiskukat, kehäkukat, malopit . Asterit vasta avaavat nuppujaan.

Tässä ennen-kuva, kasvun ihme on kyllä ihmeistä suurin! Tämä kuva on otettu toukokuun lopulla, kun olin siemenet saanut maahan.

Kesätaiteilua

Helle senkun jatkuu. Tänään silti on luvattu sadekuuroja. Saa nähdä miten käy. Muutamat aikaisemmat lupaukset eivät ole toteuteneet. Kasvimaan kastelu on jokapäiväinen operaatio, silti kivaa puuhaa. 

Tällä viikolla alkoi nuorimmaisen tyttäreni kesäloma. Meillä olikin hauska päivä. Monta tuntia vierähti kiviä maalatessa. Sain kasvimaata koristamaan erikoisen ötökkölauman. 

Kivien maalaaminen on kivaa puuhaa. Kun löytää kiven, siitä voi jo miettiä, minkä siitä maalaa. 

Itse kokeilin myös esittävää kivimaalausta. Näissä kivissä myös muoto antoi osviittaa maalaukselle.

Hellesekoilua

Huh hellettä tosiaan. Toiset tykkää, toiset ei. Minä toistaiseksi tykkään. Se mikä helteessä on hienoa omakotitalossa asuvalle on se reviirin laajeneminen. Minun on ainakin niin luontevaa kulkea sisälle ja ulos, kun ei tarvi laittaa mitään lisävaatteita ulos siirtyessä. Niinpä helteellä tyypillistä on sehlaus edestakaisin , siäään ulos, sisään ulos. Näin kovilla helteillä en ole oikein ulkona jaksanut  tehdä käsitöitä. Eilen sentään tein pienen jutun ihan myöhään auringon jo vähän hellittäessä.

Jokailtainen juttuni on kasvimaan haraaminen kaikista parhaimmalla harallani, joka on tehty vanhasta käsiharasta kiinnittämällä siihen varsi. Hara on vuosikymmenten ikäinen, varsi siinä on ollut vasta kymmenisen vuotta. Mies kiinnitti sen siihen pyynnöstä. Pikkuharalla pystyy haraamaan pieniäkin kasvien välejä.

Harasta tuli pikkuriikkisen hienompi kun virkkasin siihen akryylilangalla pikkuisen varsikoristeen. Saas katsoa mitenkä se kestää sadetta ja aurinkoa. Tuntui, että hara siitä hiukan piristyi... ja minä myös!

Kasvu kiihtyy valosta

Tänään ihan outoa aamulla: lämmin aamu, aurinko! Kasvimaa on odottanut lämpöä. Kaikki on kasvanut kovin hissukseen ja hitaasti. Tiheästä hernekylvöksestä pääsee osa tänään salaattiin. Sipulit taustalla ovat kasvaneet hienosti. Ne eivät ole olleet moksiskaan, vaikka on ollut niin kylmää.

 Vasta tänään meinaan tehdä salatin oman kasvimaan sadosta. Alla oleva itämainen salaattisekoitus näyttää kivalta. Toivottavasti myös maistuu. Tänään meinaan myös kylvää uusia salaatteja joutopaikkoihin. On kiva kun aina tulee jotakin uutta.

Yrttilaatikko kyllä ihan pursuilee. Niinpä harkitsen vakavasti ensi kesänä ainakin osittain laatikkoviljelyyn siirtymistä.

 Kolmeen viikkoon ei ole nurmikkoa leikattu, niin hitaasti on sekin kasvanut . Tämän aamun koko ison nurmikon leikkaaminen meinasikin viedä voimat ihan täysin. Pari tuntia siinä meni, mutta myös varmaan aikalailla kaloreita...  Ihanaa silti, että urakka on ohi!

Kun nurmikkoa ei leikkaa se alkaa kukkia. Tuntuikin ihan harmittavalta kumota leinikit, apilat ja villiintyneet orvokit, niinpä niitä hiukan jätinkin kukkimaan.

Sadepäivä on hillo ja plättypäivä

Juhannus hurahti kylmissä merkeissä. Tänään aamulla kävin kastelemassa kasvimaata ja ihmettelin raparperin kasvuvoimaa. Se taitaa tykätä vähän viileämmästä säästä.  Olen tehnyt kolme kertaa piirakkaa, tytär on hakenut kaksi kertaa raparperia raparperisiirappiin . Juhannusaattona keitin myös muutaman litran raparperi- inkiväärimehua. Se onkin sitten oikein herkkujuomaa, resepti löytyy muutaman vuoden takaisesta postauksesta täältä.  Se hurahti taas aikalailla nopeasti parempiin suihin. Mutta aina vaan se raparperipöheikkö näyttää yhtä suurelta, kun sieltä yhden varren kiskoo niin heti jo toinen lykkäää lisää vartta.

Hetken päästä jo sitten, kun olin saanut kasteltua, alkoikin sataa kaatamalla. Muistin,että jääkaapissa on vielä juhannusaattoisia mansikoita ja pakastimessakin muutama pussi viimevuotisia.

Aloinpa sitten keittää hilloa. Keitin hilloa tällä Dansukkerin reseptillä, koska oli sitä inkivääriä (ja on vieläkin).

Ja mikäs siinä sitten juolahtikaan mieleen kuin plätyn paisto tai letun tai minkä sitten vaan, rakkaalla lapsella on monta nimeä tässäkin tapauksessa. Meillä kotona sanottiin aina porilaisittain, et paistetaa plättyi. Niinpä paistettiin ja syötiin... mies jo tuossa hyppäsi nokosille... Taidan seurata esimerkkiä. Iltapäivällä tytär tulee hakemaan täältä jotakin sinistä ja jotakin vanhaa ja sekös äitin mieltä lämmittää. Ne kyllä löytyi jo korurasiasta, mutta unohtui viime visiitillä tänne.

Kasvimaakuulumisia

Kotona taas! Jee! Vaikka mökkielämä oli hauskaa, oli kiva palata kotiin. Varsinkin kun palasin ihan erilaiseen pihaan. Niin paljon on omassa pihassa tapahtunut  runsaan viikon aikana. Kasvien kasvu on ihan mahdotronta tähän aikaan.

 Hauska yllätys oli pellepelotonmainen tuunausylläri, joka odotti kasvimaan reuanalla. Juuri ennen lähtöäni ostimme uuden kaasugrillin. Vanha grilli odotti metallikeräykseen viemistä. Minulle olikin tuunattu siitä siirrettävä aputaso kasvimaalle ja metallikeräykseen meni vain varsinainen grilliosa osina.. Kyllä kelpasi siinä selkä suorassa ruukuttaa Punkaharjun mökkinaapurilta saadut apinankukan taimet. Apinankukkaa  joskus kyselinkin torilta, kun se on minusta hauska ja niin nopeasti leviävä. Niinpä se matkasi mukanani toiselle puolen Suomea. Sain myös ohjeet miten sen saa selviämään yli talven kellarissa. Pitää kokeilla.

Paljon oli itänyt myös kasvimaalla. Ihan kaikki on hyvässä kasvussa. Mieheltä löytyneet muutaman vuoden takaiset silpoydinherneen taimet itivät ihan kaikki. Kannatti siis kokeilla; siemenet olivat meneet yliaikaiseksi jo pari vuotta sitten! 

Punkaharjun keskustan puutarhasta löytyi myös hauska petunia, iloinen killisilmä. Se tuli myös mukaan!

Ensimmäiset haraukset tuli suoritettua jo eilen. Kaikki hyvin siis kasvimaalla.

Kasvimaa ja onnea täynnä koko sydän

Muutaman vuoden selkäni on vihoitellut. Siitä johtuen pari viimeistä vuotta kasvimaani on ollut ihan retuperällä. Kasvimaan tekeminen on tuntunut raskaalta. Niinpä olen onnellinen, kun kasvimaa on taas kunnossa. Selkä ei ole, mutta tuntuu, että olen onnellisempi kuitenkin, kun minulla on kasvimaa. Sitäpaitsi hyötyliikunta kuintenkin on tärkeää selkävaivalle, eihän sitä voi vallan jämähtää käsitöitä tekemään.... 

Haraaminen on kaiken A ja O, sen opin jo koulutyttönä kesätöissä läheisellä Ulasoorin puutarhalla.  Kun ei päästä mitään kovin pahaan kuntoon ja tekee sen verran harvat välit, hallitsee kasvimaan kyykkimättäkin. Tai ainakin vähällä kyykkimisellä. Kiitos rakkaan mieheni, joka teki kovan homman helteisenä viikonloppuna pari viikkoa sitten, kasvimaa on nyt kunnossa. Tänään vielä sain kaikki siemenet kylvetyksi.

Vuonna 2005, muurasin grillin. Mies halkaisi tiilet ja sekoitti laastit. Naapureilla oli hauskaa kun poikkesivat työmaallamme. Mies ylpeänä esitteli, että hän on apupoika ja minä mestari! Isoin homma oli kuitenkin betonivalu muurausten alla. Se oli taas hänen hommaansa. Betonit sekoitettiin miehen luona traktorikäyttöisellä  betonimyllyllä ja betonit tuotiin ämpäreillä tänne minun luokseni. Oli se lutraamista! Lopputiilistä ja betonista muurasin pylvään kasvimaan kulmaan. Mies teki siihen rautakoukut puutarha- ja grillivälineitä varten, koska grillikin on ihan lähellä.

Tämä pihan yksityikohta kerää aina kehuja ja se on kyllä pysynyt pystyssä eli perustat on kunnossa. Silloin kun aloimme muuraushommat, tehtiin myös Olkiluoto 3: n perustuksia. Niinpä aina muistamme  tästä Olkiluodon, joka ei ole vieläkään valmistunut!

Tässä grilli, joka on ihan ehdoton. Siinä on ritilä siirrettävissä eri tasoille ja irrotettava katto estäää sateen valumista tiilien päällä. Tulipesä on päällystty tulenkestävlilä tiilillä, eikä ole miksikään mennyt lähes kymmenessä vuodessa. Sivutaso on tarkoitettu puiden säilytykseen, sen päällinen  laskutilaksi. Se päällystttiin tulen ja pakkasen kestävillä laatoilla.

 Yrttilaatikko on uudempaa tekoa, mutta sekin ollut huonossa kunnossa, mitä yrtteihin tulee.  Muutama vanha taimi oli tallella, kuten mäkimeirami ja ruohosipuli. Sen käänsimme nyt toisin päin, saamme sille lisäaikaa. Raaka puu ei ole ikuinen, eikä tälläistä voi käsitellä kemikaaleilla.

Kasvimaalle olen kylvänyt eri sortin salaatteja, tilliä, persiljaa, kukkia, herneitä. Lipstikastani siirsin osan kasvimaalle, torilta ostin yrttien taimia sekä kesäkurpitsoja ja  valkosipuleita. Huomenna suuntaan toisiin maisemiin ja mies on luvannut kastella taimia ja kylvöksiä. Kiva nähdä millainen kasivmaa on vajaan kahden viikon päästä. Ainakin odotan iloisia rivejä itäneitä salaatteja!

Siskon kesäparatiisissa

Vietimme viikonlopun miehen kanssa siskon suvilystipaikassa Koskella Varsinaissuomessa. Meitä oli  kolme siskosta miehineen samaan aikaan samassa paikassa. Oli kivaa.

Talo on kohentunut paljon muutamassa vuodessa kun siskon mies on maalannut taloa ja sisko on raivannut unelmisensa puutarhan pihaan, miehensä myötavaikutuksella.

Kasvihuoneessa kypsyy valtava tomaattisato.

Kuistin remontti on vielä kesken , se suoristetaan ennen maalausta.

Kuistin vieressä oleva salpa

johtaa ihmeelliseen holvikellariin, jonka päälle rakennettu talo on jo kolmas saman kellarin päällä! Sinne minun pitää joka kerta mennä nuuhkimaan.

Ruska saa pentuja parin viikon päästä, hän oli pulleassa kunnossa!