Tyylikäs tonttutyttö

Eilen oli koulussa pikkujoulupäivä ja tonttuja olikin liikenteessä niin, että välituntivalvonnassa tuli mieleen, että on töissä jossakin tonttukoulussa! Koulumme monen opettajan oikea käsi Paula soi minulle kunnian saada uusin hänen tekemänsä rintakoru, jonka pohjana on puolikas kuohuviinipullon korkista. Tämä oli tämän tonttumallin prototyyppi. Idean Paula oli nähnyt, missäs muualla, kuin netissä. Nenänä on puolikas puuhelmestä, silkkinauhoilla solmitut hiukset pellavaa. Tämä tonttutyttö oli kyllä niin suloinen ja tyylillä tehty, että pitää esitellä. Epäilen, että hetken päästä näitä tonttuja on yhden jos toisenkin opettajan rintapielessä, Paulan erityisvahvuuksiin kun kuuluu tämän kaltainen sarjatuotanto, kun vauhtiin pääsee!

Hyvää pikkujouluviikonloppua teille kaikille muillekin. Nyt minä lähden vanhan ajan joulumarkkinoille Toivoon!

Lohikäärme muutti luokseni

Tänään oli Se päivä. Olen odottanut yli kuukauden siskoilta saamaani lohikäärme-lahjaa, johon itse asiassa ihastuin ensinäkemältä viime kesän lenkillä kun ystävän kanssa poikkesimme Ahjon akan pajaan. 

Olin siitä kertonut ja ihastellut, mutten malttanut ostaa. Siispä siskoille oli helppo tehtävä keksiä minulle mieleinen kimppalahja. 

Kun järjestin kaikista läheisimmilleni pienen juhlan Vuoden tekstiiliopettaja-nimityksen johdosta, siskoni Anna piti pienen puheen, jossa perusteli juuri tätä lahjaa.

Lahja on laadukasta käsityötä, toisaalta mukavasti erilaista kuin se, mitä minä teen. Se on vieläpä nuoren naisen takoma. Paja sijaitsee puolen kilometriä lapsuuden kodistamme. Itse asiassa olemme siellä joskus koulumatkalla poikenneet, koska koulutie kulki pajan ohi. Sen minä muistin pajasta, vaikka pajan seppä on ihan erilainen kuin lapsuuteni musta mies.Tänään sitten sain  vastataotun lohikäärmeen kotiini ja ihan sitä varten piti ostaa punaisia tuikkuja. 

Lohikäärme ajatuksena kiehtoi minua tosi paljon, koska siinä on sellaista mielikuvituksen lentoa, josta tykkään! Hiukan emmin hevosen ja lohikäärmeen välillä, mutta loppujen lopuksi ratkaisu oli helppo, koska ei minussa ei ole yhtään heppatyttöä, lohikäärmetyttöä kyllä enemmän.

Pitäsikö vielä lisätä Lounatuulen laulun sanoja lainatakseni loppuun, vaikken ole neitikään:

Neiti vihreitä korviaan heiluttaa.

Juo omenaviiniä makeaa,

kas mitä se neiti kuulostaa?

Lohikäärme nimeltä Anselmus,

on neidin uusi ihastus.

Lintujen mökkikylää

 Ensin oli yksi sininen mökki. Sen raahasin muutama vuosi sitten Saarenmaalta ja se olikin aikamoinen raahattava.

 Nyt mökkejä onkin jo aika monta. Minulta kun tahtoo mopo vähän karata käsistä. Silti rakennusalan ammatilainen, siskoni, antoi hyväksynnän mökkikylälleni, vaikka onkin varmaan tiukka virkamies tilanteen vaatiessa.

 Minusta mökkikylä linnuille on ihana väriläiskä olohuoneen ikkunan edessä. Ohikulkijoilta olen myös huomannut sen keräävän hyväksyviä katseita. Linnut ovat  olohuoneen ikkunassa seuraamassa lintujen touhuja, kun olen aloittanut ruokinnan. Aika vilinää siinä onkin.

Olen antanut mökeille vähän erilaisia käyttökohteita ja nimiä. Tässä vasemmalla lintujen grillikatos, jossa tarjoillaan rasvapalaa, valkoinen aitta on kauravarasto, punainen kaksikerroksinen on vähän fiinimpi mökki ja siellä sitten tarjoillaan pähkinäsekoitusta.

Täällä Länsi-Suomessa lunta on vain näöksi, yöllä sataneita pieniä rakeita....

Innostumisesta

 Joskus olemme siskojen kanssa puhuneet, että meillä on yhteinen ominaisuus: kauhea innostuminen jostakin asiasta. Ihan maaninen meininki suorastaan. Näitä kullekin neljälle siskolle "sattuneita" innostuksia voisin luetella vaikka kuinka paljon. On sitten kyseessä vaikka tiffanytyöt (1sisko) , kirjoittaminen ja oikein kursseilla (2siskoa, toinen monta kertaa jopa Italiassa) , maalaaminen  eri menetelmillä (2siskoa) tai vaikkapa sauvakävely (3siskoa), pyöräily (2siskoa) ja vaikkapa blogin pitäminen (3 siskoa) tai vaikka facebook (3siskoa)...  Uskon, että se innostuneisuus eri asioihin on peritynyt äidiltämme, jonka persoona innostui milloin mistäkin. Niinpä meillä onkin tapana sanoa, että meissä kaikissa asuu pieni mamma.  Vanhoilla päivillään lähes 70-vuotiaana äiti jopa entisöi monet vanhoja talonpoikaishuonekaluja siskolleni jopa niin, että kokonainen huone oli pari vuotta vain tässä käytössä. Äidille tuli tutuksi esimerkiksi maalinpoiston eri menetelmät ja eri hiontalaitteet ja tilasipa hän taitavalta sedältäni osia huonekaluihin, kun joku oli lahonnut liikaa. Jos joku haluaa kurkata postukseen äidin entisöinneistä niin täällä
on aiheesta vuodelta 2011.

Kuinka ollakaan, käsityö on minulle se pääinnostuksen kohde, mutta on niitä muitakin. Edellisissä innostuskohteissa olen aika monessa mukana. Tosin innostuksen menevät ja palaavat uudestaan, kun taas hyvältä tuntuu. Kirjoneuleet on minulle tuttu innotuksen kohde, muttei aina: nyt olen taas ihan täpinöissäni lankojen ja värien kanssa, etten malttaisi oikein muuta tehdäkään. Onneksi työ sentään pitää tolkuissaan, jotenkin. Viime yönä tosin näin unta lankojen päättelystä, jota eilen tein itse sekä opetin. Hälyyttävää?

Eilen sain nämät sukat valmiiksi. Tiistai-ilta on meille vähän kuin se viikon pikkulauantai: keskiviikko kun on ainoa päivä, jolloin en mene kahdeksaksi vaan klo 12:ksi! Tosin edessä on viikon isoin ryhmä, mutta silti otan sen vastaan aina kuitenkin hyvin levänneenä. Tiistaisin nautin siitä, että voin tehdä rauhassa kaikkea kivaa ilman stressiä huomisesta,  katsella Downton Abbeyn ja ennen sitä Koko Suomi leipoo- ohjeman. Sekin on minua innostuttanut leipomaan viime aikoina, vaikkapa sen keikauskakun.

Nyt on kaksi erilaista kirjoneuletta kesken. Ylimmässä  kuvassa oleva "aivoton", jota on helppo neuloa kun katson telkkaria, koska kaikki kirjoneulekuviot teen ns. omasta päästäni aina mikä kivalta tuntuu. Teetee-Pallas- lapanen vaatii viivotinta, että saan mallista selkoa, koska se ei ainakaan vielä ole tuntunut minulle avautuvan. Siinä pitää tihruuttaa mallia ja minulle rivi selkeytyy  käyttämällä värillistä viivotinta, jota siirrän aina rivin eteenpäin. Tänään siis jatkan tuota violettia, koska haluan katsoa rauhassa telkkaria.

Kirjoneuleinnotukseen hyviä herkkuhetkiä antavat innostavat kirjat, joita minulla on monta. Näitä voi vaikka selailla ennen nukkumaan meoa sängyssä... Tässä uusimmat, molemmissa ihania malleja ja muutama kovinkin omaa sekatyyliäni.

Kuvat puhuu enemmän kuin sanat!

No ota nyt se kuva sitte!

Myrskyn jälkeen

 Huh miten Eino-myrsky heilutteli puita lähimetsässä. Aikasmoinen myräkkä olikin, vaikkei täällä meillä edes pahin. Aamulla sentään uskalsin lähteä kävelylle ja ihan lähellä oli puu kaatunut niin, että latva oli osittain tiellä.

Myrskyn jälkeen on väsyttänyt, niin minua kuin kissoja.

Kissat ovat ihan läkähdyksissään ja huilaavat kun tuuli tyyntyi vihdoin.

Aamulla oli sähköt pois pari tuntia mutta kun ne saatiin, niin aloin heti leipoa. Toteutin suunnitelman joka on muhinut mielessä jo viikon päivät. Leivoin klassisen ananaskeikauskakun, mutta tällä kertaa ihan tuoreesta ananaksesta ja siitä tuli kyllä tosi hyvä. Suosittelen kokeilemaan, resepti löytyy täältä.

Tummaa ja kirkasta

 Yritän urakalla käyttää pieniä keriä loppuun. Tässä ruskea on Pallasta, muut värit pieniä Nalle-ym keriä. Ja yksikään pikkukerä ei mennyt vieläkään loppuun, eli taidan tehdä oikein sekajämäsukat!

Painoa näille tuli 89,4g.

Jouluiset vanhanaikaiset

 Sunnuntai-iltana aloin neuloa näitä sukkia. Näistä tulee varmaan joululahjat. Tykkään näistä. Kirjoneulekuvion kehitin mukavan yksinkertaiseksi ja reunoihin laitoin näiden sukkien inspiroimana vähän samanlaisen reunuksen. 

Mies piti lankoja kiinni kun kiersin nyörin. On hänellä joskus ihmettelemistä kanssani, mutta kestää kiitettävästi.

Sukkia neuloin monen eri telkkariohjelman seurassa, mutta sain ne valmiiksi Downton Abbeyn kuluessa; mikäs näille sopivampi ohjelma voisikaan olla. Voin melkein kuvitella ne jonkun sarjan naisen jalkoihin, sen verran vanhanaikaisilta nämä näyttävät.

Varressa oli ensin 75s, ensin muutama kerrosta oikeaa. Sitten neuloin 3oikein 2 nurin,viisi kerrosta. Niiden jälkeen neuloin kaksi viimeistä oikeista silmukoista yhteen. Vielä neuloin muutaman kerroksen 2o 2n, sitten oikea kerros, reikäkerros ja mallineuletta jäljellä olevilla 60s:lla. Lankana on harmaa Nalle, jota ostin Korialta halvalla viime kesänä, sekä ikivanha Nallen väri kaappini kätköistä. Lankaa sukkiin meni 98,5g. Ja niinpä tuli 8 kilon langankulutus täyteen, että pamahti!

Oikein hyvää loppuviikkoa kaikille!

Vink vink

Tänään kävin kaupungilla vain pikaisesti. Hain sitten nuorimmaiseni töistä syömään. Tänään tuli tasan 27 vuotta siitä kun sain toisen tyttäreni. Nämä päivät saavat aina muistelemaan... Tytär söi ja kiitti ja lähti samantien kotiinsa huilaamaan, aamulla aikaisin taas töihin; sairaanhoitajan ammatissa kun ei tunneta viikonloppuvapaita. No, ehdinpä siinä pikaisesti hommata muutaman vetoketjun ja pari lankakerää töihin. Ja kun lankakauppaan menin, niin siellähän tulikin sitten  pakkosortumus.

Moda-lehden takakannessa ihailin teetee Pallas-langasta neulottuja lapasia, mutten tosissani ajatellut lankoja hankkia, mutta kuin näin lapaset livenä, niin oli pakko sortua. Citylapaset ja susilapaset olivat vallan ihania molemmat. Mukaan lähti  250g Pallasta ja malli, jonka sai kaupanpäälliseksi. Sormia jo syyhyttää, mutta olen tiukkana, ensin eilen aloittamani sukat valmiiksi!
Perusteluna sortumiseen oli se, että moneen moneen vuoteen en mene tänä vuonna käsityömessuille Tampereelle. Olenhan (muka ) ollut suht tiukkana lankojen ostoksissa, mutta mutta, kyllä niitä nyt kuitenkin on tullut osteltuksi. Silti, kulutus on vielä plussan puolella!

Pallas on muuten tosi ihanaa lankaa, sileää ja pehmoista, miellyttävä neuloa, eikä hintakaan huimaa, juuri nyt ne ovat tarjouksessa teetee Shopeissa.

Viikonloppusukat

 Viikonloppu alkoi visiitillä ystävän luo. Siellä otin kutimen esiin ja neuloin iloiset sukat loppuun. Ystävä vielä oli niin ystävä, että päätteli sukkani.

Kotona hyppäsin uusiin sukkiin ja omin ne omaan käyttöön.

Pitkästä aikaa tälläiset sukat, jota neuloin ihan vaan miten sattui, tosi helpoilla kirjokuvioilla. Hyvät telkkarinkatselu-kirjoneulesukat siis. Toiset sukat neuloin ensimmäisten mukaan, samanlaiseksi eli ei ihan täydelliset irroillelusukat (niitäkin olen neulonut). Tykkään näistä. Lanka on Nallea, uutta vain pohjaväri, muut ikivanhoja loppuja vuosien takaa. Varressa oli 15 puikolla (60) ja varrenjälkeen kavensin joka puikolta 2 silmukkaa pois.

Painoa näillä on 95.6g. Ystävän kanssa mietittiin, että olisi kiva kokeilla kolmesta 100g:n kerästä samantyyliset  kolmet sukat, kolmella eri värillä niin, että pohjavärit vaihtuisivat. Olisi kiva nähdä millaiset sukat syntyy.

Samalla lisään kolmen edelliset sukkien painot kulutuslistaan, vaaka kun unohtui työpaikalle. 311,6g plussaa.
Kahdeksan kilon kulutus lähenee. 

Sukkaparit ja laiskan naisen ohje

 Tässä sukat tuplaantuneina. Värit ovat surkeat. Tässä valaistuksessa musta- kirkas punainen- yhdistelmä valoittuu onnettomasti, enkä jaksanut siitä nyt kovin välittää. Malli on kivan yksinkertainen, olen siihen tyytyväinen. Uskon, että koulussa on käyttöä tälle sukkamallille, oppilaille kun sydämet ovat aina niin mieluisia!

Pyynnöstä ohje sydänsukkiin. Lyhyt ja suppea ja simppeli. Mallikaaviotkin ihan vaan laiskan naisen tyyliin valokuvaamalla. 

Silmukoita varren joustimessa 48, sen jälkeen tasaisesti kahdeksan silmukkaa lisää (56s). Oikean puoleinen neljän kerroksen pikkusydänraita näillä silmukoilla. Sen jälkeen kavennetaan yksi silmukka pois (55s), joilla sitten neulotaan varsi neulomalla vasemman kaavion 11 silmukan mallikerta. Yksivärisiä kerroksia kuvioiden jälkeen ja väliin voi laittaa miten haluaa.

Varren jälkeen sitten kavensin silmukat 48:een ja neuloin sukan ihan normaalisti. Minun 39 koon jalassani sukka menee hyvin jalkaan, eikä varsi kiristä. Sidoin langan nurjalla puolella pidemmissä lankajuoksuissa ja  hyvin onnistui.
Lankana tässä oli Seitsemän Veljestä ja puikon koko 3.5.

Nämä herkistävät muistelemaan

 Lapsuudenkodissani oli näitä Festivo-kynttilän jalkoja vaikka kuinka paljon. Ne nököttivät takan päällä ja jokaisen päällä möllötti punainen pallokynttilä. En niistä silloin paljon piitannut. Taisin jopa vähän inhota niitä. Kun täytin 50-vuotta 2007 tammikuussa, pyysin äidiltä nämä kynttilänjalat koristamaan juhlapöytää. Ajattelin, että ne sopivat hyvin minulle 70-luvun nuorelle. Suurimman osan kynttilöistä äiti ja isä olivat varmaan saaneet 50-vuotislahjaksi sillä vuosikymmenellä.

Juhlien päätyttyä äitini sanoi, että me tyttäret saamme jakaa kynttilänjalat  neljään mielestämme yhtä arvokkaaseen osaan ja ottaa omamme. Yllättävää, mutta hauskaa.

Siinä sitten pähkäilimme kynttilöiden tasapuolista jakoa. Joukossa oli myös niitä tosi korkeita, ne meni muistaakseni sille, jolla oli vähiten tilaa. Meillä siskoilla on hyvät välit, niinpä saimme sovinnolla kynttilät jaetuksi. Emme tienneet silloin, että kolmen kuukauden päästä äitiämme ei enää olisi.
Tänään minulle tulee vieraaksi läheisiä ihmisiä, joiden kanssa varmaan muistelemme äiti ja isää. Sytytän nämä  monen väriset kynttilät vanhempieni muistoksi.

Voi pyhä jysäys

 Keskiviikkona aamulla aloin neuloa sydänsukkia. (Selvyyden vuoksi, menen töihin vasta klo 12:ksi...) Olen kehitellyt tälläisiä yksinkertaisia mallikertoja, lähinnä toiveenani, että saisin oppilaat innostumaan kirjoneuleista. Ilokseni kolme oppilasta seiskalla alkoikin neuloa mallia, jotka ovat lähtöisin  minun päästäni. Tässä sydänmallissa on 11silmukan mallikerta, jota on helppo toistaa kun puikolla on vain 11 silmukkaa. Toimii hyvin systeemi aloittelijallakin.

 Näissä on yhteensä 70 sydäntä, viittä eri kokoa. Onkohan kenelläkään tulossa 70-vuotisjuhlia, tämä olisi kiva lahja? Muutman vuoden päästä ainakin parille ystävälleni on. Pitääpä pistää mieleen.

 Mutta huomaatteko mitään outoa. Tietenkin kuvauksessa häiriköivän kissan, mutta myös sen, että sukkien punaiset ovat eri väriä. Toinen normaalia Seitsemää veljestä, toiset muinoista Martta-väriä. Tämä tietää sitä, että nyt pitää sukkia neuloa vielä toiset samanlaiset, koska värieron huomasin päivänvalossa selvästi, eli vasta tänään. Sukat sain eilen valmiiksi. Iltahämärissä kun nappasin vaan mielestäni oikean kerän enkä huomannut koko juttua! :(

Oikein hyvää Pyhäinpäivää kaikille!