Äidiltä äidille

Eilen me kaksitoista naista vietimme tyttäreni vauvakutsuja, Baby Showereita. Nehän ovat tulleet Amerikan maalta ja ilmeisesti ovat nykyään kovin suosittuja. Silti uskon, että kautta aikojen vähän samalla tavoin naiset ovat kannustaneet ja tsempanneet äidiksi tulevaa, ihan ympäri maailmaa.  Näissä juhlissa oli eri-ikäisiä, jo äitejä, sekä niitä joille äitiys on vielä tai ehkä tulevaisuuden asia. Ystäväni Paula oli virkannut kaikille vieraille rintarossit, jotka minä koristelin asianmukaisella tekstillä ja rusetilla. Kuvassa tuleva äiti keinuttelee keinutuolissa rintakoru rinnassa.

Kiitos vielä Paula näistä koruista, niistä tykkäsivät kaikki kovin ja niiden jakaminen oli kiva ohjelmanumero. Niitä oli yhteensä 12 ja kaikki erivärisiä aina samanvärisine rusetteineen.

Vauvakutsuissa muistetaan äitiä ja vielä syntymätöntä ja varmaan ennenkaikkea tsempataan tulevaa äitiä uuteen vaiheeseen elämässään.  Hieno lahja oli  tulevan isotädin yllätyslahja vauvalle. Tytär sai hänen poikiensa vanhoja vauvanvaatteita kertomuksien kera ja olipa joukossa minunkin ompelemani ulkoilupuku suoraan 90-luvulta.

Hienoin lahja kaikista oli minusta äitini kirjoma villainen vuoritettu peitto, jonka äitini oli antanut pikkusiskolleni, tällä tulevalla isotädille hänen tullessaan äidiksi. Äitimme tuntien tiesimme peiton syntyhistorian. Todennäköisesti äidillä oli ollut valkoinen villakangaspala ja hän oli sitä pyöritellyt ja siitä se idea sitten oli lähtenyt. Vihreät virkkaukset ympärille ja kaikki kedon kukkaset tulevalle vauvalle onnea tuomaan.

Itselläni ei ole mitään havaintoa kyseisestä peitosta, se on minulta mennyt ihan ohi, todennäköisesti omien kiireiden takia. Olkaa hyvät ja ihailkaa äitini kirjontataitoa. Oli hienoa, että äitikin oli läsnä näissä kekkereissä. Hänhän kuoli runsas seitsemän vuotta sitten ja olisi täyttänyt  tänä vuonna 87 vuotta lähes päivälleen ensimmäisen lapsen lapsen lapsensa laskettuna syntymäaikana.

Nyt palaan taas arkeen mukavan viikonlopun jälkeen. Runsas kuukausi pitää vielä malttaa odottaa, kunnes olen oikeasti Mamma.

 Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille blogiystäville!

Viiden euron löytö

Olen vuosien saatossa ostanut kirpputoreilta halpoja kanavatöitä, haaveena tehdä niistä joskus joku kiva työ. Tämä oli 5€:n löytö Kaskisista. Tykkään tästä kovin. Mikähän tämänkin tarina mahtaa olla? Tästä olisi kiva tehdä vaikka yksityiskohta jalkarahiin, jonka olen ajatellut tuunata joskus, vaikka tilkkutyönä? Hmm... pistetään mietintämyssyyn, sehän ei mulla tule koskaan täyteen... ;)

Hyvää lämmintä kesäsunnunaita kaikille!

Hienoja käsitöitä

Koskella ollessamme tutustuimme Kosken kohaus tapahtuman tarjontaan. Käsityönäyttely kiinnosti minua tietenkin.

Vanhan kirjotut sanomalehtitelineet ja huoneentaulut herattivät mielenkiiintoa muissakin.

Aika pessimistinen huoneentaulu vai mitä tuumaatte!? Minä ainakaan en tuollaista muistutusta haluasi katsella silmissäni....Tämä  herätti katsojissa hilpeyttä.

No, tässä on sentään hiukan toivoa.

Joissakin huoneentauluissa oli selvästi naivistinen ote. Miten hienoa, että nämä ovat säilyneet nykysukupolville, ne ovat kuin viestejä menneisyydestä.

Hyviä ja helppoja

 Torstaina kaivoin esiin muutaman vuoden takaisen herkkupikkuleipäreseptin kun ystävä poikkesi kylään. Tänään aamukahvit juotiin äidin vanhan liinan päällä pihalla ja kyllä pikkuleivät maistuivatkin hyviltä.

 Laiskana en jaksanut ohjetta kirjoittaa, mutta onneksi resepetin voi aina kuvata! Kokkareinen muscovado-sokeri tekee näistä ihanan rapsakoita!

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. 

Huomenna vaihdankin maisemaa ja annan miehelle suosituksen syödä piparit poissaollessani, koska on taas korkea aika palata ruotuun, kun viikon päästä palaan mökkireissulta.

Juhannus kun on ollut yhtä mässäilyä ja lenkitkin on jääneet väliin. Tänään on silti tarkoitus  lähteä lenkille kera sykemittarin ja lenkittäjän.

Tässä eilinen herkku. Kesällä aina olen muutaman kerran vieraille paistanut amerikkalaisia pannukakkuja aamupalaksi. Eilen sitten olikin  tälläinen tilaisuus ja pannukakut maistuivatkin hyviltä ja sain muutaman pussin  pakkasmarjoja kulumaan. Jäätee ja pannukakut oli hyvä, vaan ei kevyt aamupala. Joskus tälläiset ovat paikallaan. Tälläisen aamupalan lupaan sitten kun saamme taas yövieraita, jazz-viikolla viimeistään!

Kesän kukkia

Tänään vaihdoin olohuoneen pöydälle puhtaan liinan. Ajattelin, että Kristiina Isolan liina pitää nyt pienen hengähdytauon. 

 Siirryin Hilkka Eskolaan. Oman äitini liinaan. Tämä onkin ongelmatapaus. Äitini kirjoi tämän pellavaisen liinan minulle vanhoilla päivillään. Se on mitoitettu hänen jo eläessään minulle antamaani omaan isäni kanssa 50-luvulla ostamaansa pöytään.

 Liina on ihana, mutten malta sitä kovin usein käyttää. Enkä viitsikään. Sen silittäminen on niin työläs homma, että tänäänkin meinasi mennä hermot.

 Minulla ei ole mankelia ja pellavaliinan silittäminen on tosi hankalaa. 

Se mitä kukkia tässä on on vähän epäselvää. Äitini mielikuvituksen tuntien tässä voi olla ihan vaikka niin sanottuja mielikuvituskukkia. Tässä kuitenkin selvästi on ruiskukkia.

 

Mutta on tämä ihana! Vähän ryppyisenäkin...

Villamattoja

Eilen luin Satakunnan Kansasta, että rakennuskulttuuritalo Toivossa on villanäyttely. Sinne siis!

Taiteilija Anja Lähteenmäen villamatot olivat mitä ihanimpia.

 

Nämä on tehty vanhoista villakangastakeista. Anteeksi kuvien huono laatu, olin kai niin tärinöissä, että kuvatkin tärähtivät.

Työn iloa

 Joskus tuntee suurta työn iloa, niinkuin tänään!

Torstai on työpäivista raskainpia. Kolme tuntia toisessa koulussa, sitten välitunnilla ajo toiseen kouluun 6:km:n päähän, ja siellä kolmeen. Työpäivä on toisaalta silti kiva, tapaa toisetkin työkaverit taas parin tauon jälkeen.  Toisessa koulussani tehdään nukketeatteria. Nukketeatterista tulee siirrettävä sermi, joka voidaan siirtää luokasta luokkaan ja oppilaat voivat erilaisista hahmoista suunnitella erilaisia näytelmiä. Koska minä opetan luokkia 5:stä 6:een, otin haastavimman tehtävän, ihmishahmot, kontolleni. Ensin ajattelin, että onko kasvojen kirjominen vähän liian vaikeaa, mutta erehdyin. Uskon, että vaikkapa kangastussilla piirtäen ei olisi tullut noin hienoja ilmeitä kuin neulaa ja lankaa käyttäen. Oppilaat saivat suunnitella oman hahmonsa miettien draamapuolta: millaisia hahmoja tarvitaan näytelmissä. Katsokaapa kuinka upeita ilmeitä ja hahmoja ovat luoneet 12-13-vuotiaat. Tästä puuttuu vielä muutamia ja näitä tullaan tekemään varmaan jatkossakin lisää.

 Sermi on vielä kesken, mutta esittelen sen myöhemmin kokonaisuudessaan kunhan se ensi viikolla valmistuu. Nukketeatteriin ovat tehneet nukkeja myös pienet koululaiset: eläimiä karvakankaista ja ihmeellisiä hahmoja sukista muutamat pienten luokat.

 Muutenkin olen ollut ihan täpinöissäni nimenomaan kirjonnasta. Toisen koulun vitoset ovat harjoitelleet erilaisia pistoja. Uskomatonta miten lapset tykkäävät pistoista.

Tänään työkaverini Paula kysyi kuinka monen mielestä tämä on tosi kivaa ja kaikki kädet nousivat pystyyn. Ja uskon , ettei se ollut teeskentelyä.

Äidin ruusuja

Viisi vuotta sitten kiirastorstaina  äitini kuoli 79-vuotiaana. Ihan yllättäen, viikon kuluttua sairastuttuaan. Voitte kuvitella, että kiirastorstai on aina se virallinen äidin muistelupäivä, jolloin hän tulee elävästi mieleen. Kiirastorstain lähestyessä tuli nämakin ruusut mieleeni.

 Äitini oli intohimoinen käsityöntekijä. Paitsi, että perimme paljon valmiita käsitöitä, perimme paljon keskeneräisiä, sekä käsityömateriaalia.

Nämä kaksi keskeneräistä ruusutyötä löysin äidin tavaroista. Voin kuvitella, että nämä ovat ns. jämälankatöitä. Äidin kanavatyökokeiluista olen aikaisemminkin kirjoittanut pitkän postauksen.

Nämä ruusutyöt ovat varmaan sellaisia, että äiti on tehnyt niitä langanlopuista, vähän malleja muunnellen, niin, että on saanut lankoja kulumaan. Niin hänen tyylistään.

Niinpä näistä on tullut kivasti naivistisia ja tyyliteltyjä. Näistäkin pitäisi tehdä jotakin.

Ekpäpä ostan vaikka tummaa lankaa ja kirjon ympärillä yksiväristä. Ja sitten vaikka ompelen näistä iloisia tyynyjä Hilkan tyyliin. Vai onko ehdotuksia mitä näistä voisi tehdä?

Kiva lemppariblogini Dutch Sisters on tehnyt paljon kaikkea kivaa juuri tämänkaltaisista töistä, usein kirpparilöydöistä.  Täällä on yksi
ja täällä toinen kiva.  

Kirjontasunnuntai

 Tänään kokeilin kouluhommia. Toiseen kouluuni tehdään nukketeatteria ja nukkejen ompelua aloitellaan ensi viikolla. Kokeilin miten homma luonaa ja varsinkin hiusten kiinnitys ja kasvojen ompelu peruskirjontapistoja käyttäen.
                                          Syntyi vaalea blondi,

                                   sekä kaveriksi tummasilmäinen mies.

 Näitä oli kiva tehdä. Kirjonta on niin kivaa, kirjottua minun vaan tulee liian harvoin.

 Ompeluani siivitti koekäytössä oleva uuden uutukainen Bernina 215. Vaikuttaa hyvältä! Näitä tullaan ostamaan taas toiseen kouluun, jossa on meneillä peruskorjaus. Uusi luokka valmistuu syksyllä.

 Eilen kaupunkireissulla sorruin kirjontakirjaan. Kirjassa oli hauskoja töitä. Kirjasta löytyi linkki tekijän sivuille. Kannattaa tutustua.

Tuntuu, että kirjonta jäi päälle... Pitää jatkaa. Varsinkin kun auringon paistaessa valon määrä täällä sisälläkin tuntuu tuplaantuneen.
Aurinkoista sunnuntain jatkoa teille kaikille, jotka tänne pistäydyitte. Ja tervetuloa blogini lukijoiksi uudet lukijat, joita on nyt viime päivinä tupsahtanut lukijalistaani!