Korkealla

 Olen tässä viimeisten kuukausien aikana käynyt kolme kertaa Yyterin Näkötornissa, jota ennen sanottiin kyllä Kaanaan vesitorniksi. Vesitornissa olen käynyt jo aika nuorena, koska se on valmistunut vuonna 1963, ollessani kuuden vuoden vanha.

Syntymäkotini on ollut kivenheiton päässä tornista, mutta jäi silloisen Vuorikemian tehtaan alueelle ja pakkolunastettiin. Yyteristä muistoni ovat hyvin vähäiset, ehdinhän siellä elää vain muutaman vuoden. 

Muutama vuosi sitten olimme siskoni kanssa katsomassa, löydämmekö alueelta mitään vanhasta kodistamme, joka muuten silloin kun sieltä muutettiin, oli ihan vastarakennettu. Ajattelen, että aikamoinen tragedia vanhemmilleni ja varsinkin vanhimmalle siskolleni. Äidilleni talon pihapiiri oli ollut koti puolitoistavuotiaasta.

  Itse en muista talosta muuta kuin juuri sen muuttopäivän, se taitaakin olla ensimmäisiä muistojani. Löysimme sieltä ainoastaan muutaman palasen  kattohuopaa ja sen maakellarin, josta jo silloin varoitettiin lapsia: älkää menkö kellarin katolle, se on niin vanha , että voi sortua. Varmaan yli satavuotias kellari oli vielä kasassa kattoineen päivineen! Jos kiinnostaa mitä siskoni Paula kertoi tästä tutkimusmatkastamme kesällä 2011, perusteellinen kertomus löytyy täältä.

Tornista on komeat näkymät merelle päin. Tehdas näyttää kauhealta ylhäältä katsottuna, vaikka onkin leipää ja toimeentuloa tuonut vuosien varrella monille porilaisille. Kuvassa vähän ikkunan heijastukset haittaavat.

Näkötorni ei ole kyllä ulkoapäin mikään kaunotar, mutta oman aikakautensa rakennus kuitenkin.

Sinne kyllä kannattaa pistäytyä jos kesällä poikkeaa Porissa ja Yyterissä. Minulle koko Yyteri on ollut aina merkityksellinen juuri sen takia, että vanhempani ovat siellä kasvaneet ja käyneet kansakoulua. Isäni on kotoisin pienen  Fatijärven rannalta, aika läheltä merta.