Kirjottuja aarteita

 Joskus voi käydä niin, että ihan sattumalta löytää aarteita. Yllä oleva Arabian emalikasari, puuvartinen ihan käyttämätön löytyi  varmaan kuusi, seitsemän vuotta sitten vintiltä, jonne leskimies oli vienyt tavaraa, jota ei tarvinnut.Ihmettelin ääneen, että miten näin hieno kattila on vintillä. Sehän on ihan superhieno ja arvokaskin vielä. No, sinne se kattila jäi, enhän minä nyt kehdannut sitä itselleni pyytää. Kului muutama vuosi ja tämä kattila tuotiin minulle saatesanoin, että kun sitä osasit arvostaa niin saat sen. Se on ollut esillä astiakaapissa siitä saakka ja se on niin ihana. En ole kyllä malttanut sitä käyttää koskaan... Silloiselta vinttikäynniltä jäi mieleen, että siellä oli jossakin pussukassa jotain vanhoja käsitöitä ja ne ovat jääneet mieleeni, että miten niille siellä käy koiden syöttinä. Nyt viettäessäni viikonloppua samaisessa talossa pyysin nöyrästä, että saisin ne sieltä vintiltä, että voisin katsoa niitä kunnolla valossa.

 Siellä oli kolme villakirjontatyötä. Tässä on yksi liina, koko n. 100cm kantiltaan. Liina on aivan kuin uusi, sitä ei ole montakaan kertaa käytetty, eikä sitä, ihme kyllä, vuosien saatossa ole  mikään tuhonnut, ei koit eikä hiiret.

 Se on niin ihana, että olin eilen ihan hurmioissani siitä. Ainoa ongelma on vaan se, että sen historiasta ei ole tietoakaan. J epäilee, että se on hänen vaimonsa peruja, muttei yhtään tiedä tarkemmin. Voisin kuvitella, että se on joskus ollut jonkun salin pöydällä fiikusten varjostamalla pöydällä. Niin sen tyylinen se on. Siinä on kaikki tutut peruspistot ja kaikki pistot ihan täydellisiä.

 Toinen liina on myös ihan ehjä ja viimeisen päälle kirjottu myös. Ihana yksityiskohta on reunoja kiertävä nyöri, joka on tehty villaisista kirjontalangoista, sekä somat tupsut kulmissa.

 Viimeinen liina on yhtä hieno kuin muutkin, mutta sen käyttötarkoitusta en ihan varmaksi keksi. Siinä on puoliväliin ommeltu puuvillavuori. Voisiko se olla jonkinlainen sohvan-tai sängynpäällinen, en tiedä. Näistä kirjontatöistä muistui mieleen äidiltä perityt neljä käsinkudottua villakangasta, joistä hänen piti kirjoa neljälle tyttärelleen kirjottu peitto. Täällä ne odottavat kirjomista kun äiti ei koskaan ehtinyt niitä kirjoa...

Kirjoneulelapaset

Vietin vuorokauden J:n luona hänen kodissaan taas ihan kuin mökillä, vaikka hänen talonsa on ihan normaali omakotitalo ja vielä parikymmentä vuotta uudempi kuin omani. Sen talon tekee erikoiseksi se, että siellä ei ole tietokonetta eikä telkkaria. Siellä lämmitetään uunia ja saunaa. Istuskellaan ja jutellaan vaan. Esim. eilen tutkimme hänen Berliinistä ostamaansa vanhaa tietosanakirjaa, joka oli vuodelta 1964. kyllä on maailma muuttunut niistä ajoista: Porissakin oli asukkaita vain 54 000! On niitä nyt sentään jo lähes 85 000....

Sain sentään neulotuksikin. Valmiiksi tulivat nämä kirjoneulelapaset joiden ohje on Raverlyssa. Suunnittelija on Heather Desserud. Hänellä on muitakin ihania malleja mm. nämä ihanat. Näiden lapasten peukkuun ei mahtunut kuin yksi kukka. Minun peukaloni kun loppui kesken! Johtui varmaan langasta joka oli ikivanhaa 100% villaa, vallan joustamatonta sellaista vanhanaikaista 2-säikeistä.Lapasista siis tuli ehkä sillä silmukkamäärällä turhan isot, mutta ihanan lämpimät ja oikein sellaiset vanhanaikaiset vanttuut!

Kirjottuja jugendtyylisiä ruusuja

                    

Olen aloittanut valehtelematta kymmenen vuotta sitten tämän käsityön. Itse asiassa se on ollut valmiinakin jo vuosikaudet mutta vasta nyt sain sen päätökseen. Toisinsanoen ommeltua tyynyksi. Työ on vähän turhan fiini kissahuusholliin mutta ajattelin, että ei se nyt ainakaan kaapissa hyödytä ketään.

Olen tyytyväinen lopputulokseen ja pistoni näyttävät niin siisteiltä, että mietin pystyisinkö enää näillä silmillä ja näillä nivelvaivaisilla sormilla moista tekemäänkään...

Siinä se nyt on omassa paikassaan sohvannurkassa, sopii hyvin sohvan väriin vaikka sohvasta ei ollut tietoakaan kun työn aloitin.

Valmiita

 Viime aikoina on neuleprojektini lievästi sanoen rönsyilleet. Tarkoittaa sitä, että on monta kesken ja yks kaks voi monta tulla valmiiksikin. Kirjoneuleiden lisäksi pitää olla aina jotakin helppoa työtä, jota voi tehdä silloinkin kun ei jaksa laskea silmukoita ja seurata ruutupiirrosta. Minulla on ollut tätä Puro-lankaa jo usen vuoden ajan, enkä oikein ole keksinyt mitä siitä tekisin. Tein siitä lapaset tyttärelle, joka valitti, että se nukkaantuu ihan kauheasti.Eli ei hyvä lapaslanka, minkä nyt saattoi arvatakin, koska siinä ei ole oikeastaan lainkaan kierrettä.  Novitan uudessa lehdessä oli patenttihuivimalli, jossa oli myös virkkausta. Sain siihen huiviin kulumaan neljä kerää ja vieläkin on kaksi jäljellä. Eli teen kai sitten siitä pipon tai baskerin. Itse olin tyytyväinen lopputulokseen, vaikka on se aika kirjava. Ihanan pehmeä kaulassa kun sen kietoo parin kertaan  kaulan ympäri. Tässä huivi on kietoutunut keinun yläkaiteen ympäriille.

Tässä perussukat HjerteGarnin Bamboo sukkalangasta. Nämä olen aloittanut noin vuosi sitten! Sukat ovat toiset bambuiset sukkalangat, jotka olen neulonut. Tämä oli taas sellainen tyypillinen raitalanka, josta ei osannut yhtään kuvitella millainen se on neulottuna. Pidän kyllä enemmän sellaisista raitalangoista, joissa raidat ovat tiuhemmat eivätkä nåin voimakkaat. Muuten nämä sukat ovat ihanan pehmeät, melkein silkkisen tuntuiset. Taidanpa ottaa ne omikseni, vaikka yösukiksi.

Kirjoneuletta

Minulle taisi jäädä oikein kirjoneulevillitys päälle kun nyt tekee mieli tehdä vain kirjoneuletta. Eilen aloitin näitä. Lanka on 100% villaa, varmaan kaksikymmentä vuoitta vanhaa, mutta ihanaa.

Uusia vanhoja kirjoja

J oli joulusiivotessaan löytänyt vanhoja käsityökirjoja. No, minä, tietenkin sain ne itselleni.Kirjat olivat vanhoja, osa 50-luvulta, osa 70-luvulta.

70-luvun neulekirjanen on niin nostalginen. Juuri tuollaisissa slipovereissa kaikki kulkivat kouluaikoinani. Luokkakuvissakin niitä näkyy, juuri niissä samoissa missä kaikilla on jalassa Hai-saappaat. Kampaukset ovat myös niin sitä päivää.

 

  

                               Kivat tossut,tai sitten ei....

                               Väriskaala on niin tyypillistä.

 Tämä matto voisi olla kyllä ihan nypypäivää.Väri ehkä vähn hillitympi.

    Tässä kuvassa vähän hillitympää tyyliä. Sitä kutsuttiin OP-tyyliksi.

Emilia-lautaset

 Aikaisemmin olen saanut perintönä yhden tälläisen lautasen. Se on kuulunut alunperin äitini äidille Hiljalle, jonka pienestä ja vaatimattomasta , mutta sievästä kodista, muistan tämän esineen jo pienestä tytöstä. Siellä se oli sulassa sovussa pienen muovisen tummaihoisen vauvanuken (silloin sitä kyllä sanottiin neekeri-nukeksi...), isomman tummaihoisen naispatsaan,jossa oli muistaakseni vain pää, Viipurin linna-kanavatyön sekä jonkun seinävaatteen, jossa oli hollantilainen tuulimylly ja tulppaaneita. Mahtavatko siskoni muistaa näitä?  Tähän Emilia-sarjaan kuuluu myös mukikin, olen joskus nähnyt sellaisen lautas-muki-setin. Koristekuvion suunnittelija on Raija Uosikkinen. Jollakin tavalla kuvio on kiehtova kaikessa naiviudessaan. Varmaan juuri sen takia muistan tämän esineen, koska olin pienenä kova tyttö piirtämään juuri prinsessoja ja muuta romanttista. Voin kuvitella, että kuva on saanut pienen tytön mielikuvituksen rullaamaan: vauva, äiti ja vauvanvaunut. Juuri sellaista mitä minäkin mielelläni piirsin.

Joululahjaksi sain sitten tämän lautasen, jonka Paula-siskoni oli ostanut huutokaupasta. Paula, katsoin, että Laatutavarassa samanlainen lautanen maksaa 69€ eli se oli löytö!

Eilen sain ostetuksi vihdoin ja viimein isompaan lautaseen kiinnitysmekanismin. Vaikutti muuten huomattavasti "hellemmältä" kuin tuon vanhan vastaava ja taidankin ostaa siihenkin uuden. Nyt ne sitten saivat molemmat paikan olohuoneen seinällä.

Winter Wonderland

Sleigh bells ring, are you listening,
In the lane, snow is glistening
A beautiful sight,
We're happy tonight.
Walking in a winter wonderland.

Gone away is the bluebird,
Here to stay is a new bird
He sings a love song,
As we go along,
Walking in a winter wonderland.

             

 Tänään kun  olin ulkona pihassani tuli jotenkin ihan maailmaa syleilevä olo kauniissa lumimaisemassa. Muistan, että kun viime talvi oli luminen ja puhuttiin niin ilmastonmuutoksesta, ajattelin, että ihanaa, että saamme tämän vielä kokea yhden kerran. Nyt sitten tänä talvena, koemme sen jo toisen kerran peräkkäin. Lunta on joka paikassa, kaupoista lumikolat- ja lapiot loppu. Tuntuu, että lunta ei pysty enää pihassa pistämään minnekään, mutta... Miten kaunista ja ihanaa oli tänäänkin, sitä ei voi kuin ihmetellä. Ulkona tuli mieleen juuri tuo joululaulu Winter wonderland. On tämä niin ihmeellistä.

Tänään ostin kevättä odotellen ensimmäisen tulppaanikimpun. Se on minulla monivuotinen tapa. Viikonloppuna pitää ostaa tulppaaneita, niiden myötä tulee kevät.

Iloiset sukat

Nämä iloiset sukat tulivat eilen illalla valmiiksi ja niiden neulominen oli tosi kivaa. Ihan vaan muutin kuvioita miten sattui mutta yksinkertaisinta mahdollista kirjoneulotta: vuoronperään joko yksi tai kaksi silmukkaa kummallakin langalla.Sitäpaitsi tajusin, että osaan yksinkertaista kirjoneuletta neuloa katsomatta koko aikaa työhön.Kunhan vaan asettaa langat sopivasti etusormelle niin se kyllä sujuu.

Aamulla nappasin Neferin blogista Blog hop-haasteen ja ihme kyllä osasin linkittää blogini siihen. Tänään meinaan siivota! Ulkona on niin kaunista ja ihanaa! Aurinko paistaa ja se lumi puissa ja joka paikassa.

Aamulla nappasin Neferin blogista Blog hop-haasteen ja ihme kyllä osasin linkittää blogini siihen.

Nyt meinaan siivota. Ulkona on niin kaunista. Aurinko paistaa ja se lumi puissa ja joka paikassa.... ei voi kuin ihailla!

Värisukka

Jos edellinen käsityöni oli väritykseltään hämärä, niin tässä sitten taas on väriä. Idean sain  "Neulekirja- tähkäpää ja muut lempineuleet"- kirjan Jänikset maailmankartalle- sukista. Sukat on neulottu ohuiden raitalankojen kahden värin jämäkeristä yksinkertasille kirjoneulekuvioilla. Muistaakseni nämä ovat Vihreän vyyhdin  OnLine Supersocke-lankaa molemmat keränloput. Eilen en meinannut malttaa mennä nukkumaan kun kutominen oli niin jännää. (Joku ei-neuloja voisi kyllä ajatella, että on tolla naisella pienet kuviot!). Kun punnitsin valmiin sukan ja loput langat, oletan, että lanka juuri ja juuri riittää kahteen sukkaan.. Keinovalo ei ollut oikein edullinen näille sukille, luonnossa ne ovat mielestäni kauniimman väriset. Näistä teen itselleni sellaiset piristyssukat torjumaan kevätväsymystä. Koska en kirjoneulekuvioissa noudata mitään sääntöjä, niin toisesta sukasta tulee erilainen. Joskus tälläinen irroittelu tekee hyvää...

Pieniä luontokappaleita

Pieniä luontokappaleita, sisällä ja ulkona. Niiden katseleminen on jotenkin rauhoittavaa. Nekusta on kiva nukkua lankakasoissa. No, onneksi hän asuu täällä. Rosvo katsoo lintulautaa ja on lähikuvassa niin kaunis!

Lintulaudan ympärillä on koko ajan kova vilinä. Lintulaudan elämää jaksaisi katsella vaikka kuinka kauan. Se on vähän kuin tuleen tuijottelu. En ihmettele isääni, joka jaksoi viimeisillä voimillaankin seurata lintulaudan tohinaa ja silloin kun vielä oli voimissaan lämmitti saunaa hartaasti tuleen tuijotellen. Usein kissa seuramaan.

Valmiit

Eilen sain nämä valmiiksi! Kiitos Venla-gaalan. Sitä kun ei tarvinnut paljoa katsella, kuunnella vaan. Ihmeesti sitä venyy. Tytär kyseli näiden perään eilen  ja lupasin, että hiihtolomalla saat kun tulen Helsinkiin. Kuitenkin hän saa ne kun poikkeaa huomenillalla.Näiden ohje on täällä ja ohje oli kyllä selkeä, mutta mutta... Kuten sanoin on tosi vaikeaa tehdä näin tarkkaa hommaa näillä silmillä. Sydämien kirjominen oli yhtä tuskaa ja olisin jo kaivannut suurennuslasia. Siksi piti nöyrästi jättää kämmenien lintu kirjailematta: anteeksi suunnittelija Jorid!Tavallaan lapasten nimi "A bird in the hand" menee vähän hukkaan minun versioissani, mutta eipä mahdä mitään! Musta lanka oli suurin haittatekijä ja oikeasti jo ajattelen, että täytyykö minun kuitenkin hankkia kaksiteholasit, joita vastaan pyristelen. Näen likinäköisenä lähelle hyvin (esim. lukea) mutta tuntuu, että näkökenttä syvyyssuunnassa on jotenkin tosi kapea! Ja sekös harmittaa!