Toilettilaukku jenkkityyliin

 Ystäväni ja työkaverini Tuula, kyseli, voisinko tehdä hänen tyttärelleen xylitol-purkkapusseista toilettilaukun.

Minusta tämä on hieno 25-vuotislahjaidea tulevalle hammaslääkärille!

     Tällä pussilla on kokoa ja näköä ja sisällä on tasku samaan tyyliin.

 Niin ylpeä olin aikaansaamastani, että merkkasin sen omalla tuotemerkillä. Leimasimen ostin ystäväni Paulan esimerkkiä seuraten, Lidlistä, vajaalla viidellä €:lla.Leimaus kestää 95 asteen pesun!

Välillä pussin tekeminen oli niin kinkkistä, että mietin vuorin kiinnittämisen yhteydessä, kääntyykö pussi enää oikein päin. Mutta kääntyi kyllä, pistoakaan en tähän tehnyt käsin.

 Mutta ei tässä kaikki. Suurin saavutukseni oli työtilan siivoaminen. Siivoamisen aloitin heti aamutuimaan, ennen pussin ompelua. Se oli kuin kunnianosoitus uudelle Berninalleni.

 Tässä ennen-kuva. Kuva puhuu puolestaan ja selittää sen, miksi olen viimeiset puoli vuotta ommellut keittiön pöydällä.... Järkyttävää, onhan minulla kuitenkin työhuone.

Kiireistä arkea ja tyrmistyttäviä havaintoja

 Käsityöblogini on laiskistunut, kun ei synny mitään uutta. Monta iltaa on vaan mennyt sohvalla löhötessä. Kässäope on vissiin niin käsitöillä työllistetty, ettei jaksa tehdä itse mitään! Kevätväsymystä...?

 Pidän tiistaisin ja keskiviikkoisin käsityökerhoa. Kerho saavutti niin suuren suosion , että tuplaantui kahdeksi. Eilen olin viitteen ja tänään olin töissä klo 8-17, koko ajan jaloillani lasten kanssa niin, että jokainen voi varmaan ymmärtää, etten jaksa itse tehdä mitään. En silti valita, tosi kivaa oli tänäänkin. Ja onhan se kivaa, että yhden laukun  valmistuminen kirvoitti kanssakerhoilijoilta jopa spontaanit ablodit. Jos halutte tutustua kerhopuuhaan sitä löytyy blogilistan yläpuolelta. Ja siinä myös ablodit saanut hieno olkalaukku!

 Kauppareissulta löysin kissoille tuliaisia. Voi sitä intoa,  miten he nauttivat kissanruohosta, jonka saivat!

       Mutta, ettei blogipäivitys menisi ihan positiiviseksi lässytykseksi: Rosvon ilme näyttää ihan yhtä tyrmistyneelta kuin omani.....

                                  voihan myyrän myllerrys!

Ilon aiheita

 Tuntuu, että viime viikko oli tosi kiireinen. Nyt sitten ilahduttaakin se, että tänä viikonloppuna ei ole mitään kummempaa ohjelmaa! Ihan vaan kotona olemista ja hiukan kevään laittamista ja ikkunan pesua.

 Erityisesti mieltäni ilahduttaa se, että tein tällä viikolla takkakaupat. Tulikiven Aada-uuni asennetaan toukokuun puolivälissä talooni. Tämä on hyökkäys sähkölaskuja vastaan ja valmistautumista muutamien vuosien kuluttua koittaviin eläkepäiviin. Suuri kiitos kuuluu rakkaalle miesystävälle, joka jaksaa aina auttaa minua tässä arjessa ja kannustaa minua siinä, että selviän kyllä! Ilman häntä en ehkä olisi uskaltanut ryhtyä takkaprojektiin.

Blogiystäväni  myös ilahdutti minua yllätyspostilla. Kiitos  Lila ! Pian jo kerätään valkovuokkoja.

Eniten ilahduttaa ruohikon leviäminen pihalla. Veikkaan, että viikon päästä ovat lumet häipyneet.

Meilläpäin kytätään veden korkeutta tähän aikaan vuodesta. Miehet kulkevat pitkin ojan vieriä lapioiden kanssa. Kun asun lähellä merta niin paljon vettä kulkee tästä ohi. Tämäkin näyttää nyt hyvältä, tontin rajalla kulkevan pelto-ojan pinta ei ole vielä lähelläkään pientä siltaa.

                                              Ilon aiheita teillekin!

Kerro kerro kuvastin

Muovipussisulatustekniikka on kiva tekniikka. Olen muovia ennenkin sulattanut, mutta nyt se muistui uudestaan mieleen kun  Liisa kun esitteli omia kauniita töitään blogissaan. Myös porilainen Katri-kollega esitteli meidän yhteisessä opeblogissamme oppilaittensa töitä.
Hyvät ohjeet  tähän tekniikkaan löytyy täältä ja samassa paikassa kiva muovipussigalleria. Olemme koulussa tehneet tosi paljon kaiken mallisia pussukoita, eivätkä ne oikein inspiroineet ja nyt minulle tuli mieleen pienet taskupeilit, joihin muutama vuosi sitten tehtiin kirjomalla kehykset. Niitä on vielä muutama kymmentä jäljellä.

Niinpä sitten kokeilin peilinkehyksiä, mutta oppilaat voivat keksiä vielä paljon mielenkiintoisempia.  Näitä sitten aloitetellaan perjantaina oppilaiden kanssa. Uusia peilejäkin kävin jo kerjäämssä lasiliikkeen roskiksesta ja niitä saan perjantaina lisää, leikattuna. 

Peilestä olin niin töpinöissäni, että näytin (=kehututin ..) niitä opettajanhuoneessa.  Monikaan ei arvannut mistä materiaalista ne on tehty: tekonahkaa?
Keväisen vihreä on ihan aitoa Gigantin muovipussia, hopea Moda-liikkeen pussia tehostettuna Eurokankaan pussin pinkeillä kohdilla! Miettikää mitkä mahdollisuudet tälläisiin muovikollaaseihin yhdistellä eri pusseja.

Pussin peilille ompelin niin, että kehyskappaleen koristelin ensin ompeleilla ja sitten kolmesta sivusta pussin reunat kiinni. Sitten vaan peili sisään ja alareuna umpeen!

Suosittelen lämpimästi muovisulatushommia. Tämä peilikin on helppo tuote, oivallinen taiteelliseen irroitteluun. Muistin ensin, että se muovi haisee pahalta, mutta nämä ei nyt haisseet, ehkä muovilaaduissa on eroa. Mitään myrkkykaasuja nämä eivät kyllä päästä, se on tutkittu. Tietoa siitäkin löytyy Tavan takaa- blogista.

Kevääseen

 Muutama viikko sitten ostin kaksi Mari-kankaan palaa alehinnalla. Eilen illalla ompelin ihan kaupasta ostetun Mari-kassin mallilla itselleni kassin.

 Kiva oli huuomata, että uusi ompelukoneeni Bernina 215 toimi erittäin hyvin näinkin paksussa materiaalissa. Paininjalka vain nousi pystyyn ja se jyräsi monen kangaskerroksen yli vakaasti. Kiva tieto, koska peruskorjattuun luokkaani tulee ensi syksynä samoja koneita 10 kpl!

Tein pinkistä kankaasta vuorin kassiin ja sisälle vetoketjullisen taskun, jonne mahtuu ne tärkemmät ja arvokkaimmat.

Kissat päivystävät jo aamulla ikkunassa odotellen lintuja. Tästä kuvasta huomasin, että Nekusta on tullut iso kissa!

Kivat sukat

 Nämä tänä iltana valmistuneet sukat ovat kolmannet tällä Dropsin mallilla neulomani.
Mallin muunsin kantapäästä yksiväriseksi. Samoin pystyraidoitusta vähän sävelsin.

Mielestäni tämä malli on vieläkin vaan yhtä upea, kauniinpia kirjoneulesukkia, joita olen neulonut.  Kaikki yksityiskohdat ovat kohdillaan.

Sukkaa piristin pinkillä varren suulla, huomenna nämä lähtevät Porista pohjoiseen, arpajaisvoittona.

Apua!

 Tiedätte varmaan tunteen mikä valtaa mielen kun luulee, että pankkikortti menee hukkaan. Ja tuskan hien, mikä nousee pintaan kun epätoivoisesti penkoo paikkoja ja etsii. Ja sitten kun sen löytää, sen helpotuksen ja jälkikauhistuksen hien...

 Viikko sitten lauantaina pikaisesti katsoessani lomapakkoon klo 13 keskellä kaupunkia en löytänyt pankki/visakorttia. Pengoin pengoin... apua...APUA...A P U A ! Laukkuni oli sekaisin ja täynnä kaiken maailman tavaraa virkkuukoukuista ja lankakeristä lähtien.  Oli kova kiire lähteä syntymäpäiville 50 km: n päähän. Sitten huomasin, ettei minulla on kännykkääkään, sen kyllä tajusin jääneen lataukseen keittiöön.

Kauheaa höökää tyttären luokse soittamaan ja kuolettamaan korttia.

Viikko ilman korttia on ollut haasteellinen. Kävin kyllä nostamassa hiukan rahaa, mutta silti. Kun on tottunut siihen, että on pankkikortti turvaamassa selustaa. Tilipäivänä ei silti tullut törsättyä.  Siis jotakin hyvää tässä katastrofissa.
Pitäis varmaan tehdä jokun muutos tämä laukkukulttuurin suhteen ja siivota se laukku!
( se kuoletettu kortti löytyi kuitenkin loppujen lopuksi sieltä laukun pohjalta...) 

Työkiireitä

 Tämä viikkoa on ollut aika hässäkkää. Kahtena päivänä iltamenoa (molemmat liittyivät tavallaan työhön, silti mukavia tilaisuuksia)  ja huomenna VESO-päivä töissä (Virkaehtosopimuksen mukainen koulutus). Mitään valmista ei ole siis tullut, mutta melkein valmista kyllä, olenhan kuitenkin aina välillä löhönnyt sohvalla kudin kädessä! Niinpä sitten lainasin tähän toisen koulun (sen blogittoman) oppilaiden taidonnäytteitä.

 Tämäkin olento on ihan itse suunniteltu. Vinkistäni silti virkattiin silmät, jotka olivat paljon kivempi vaihtoehto kuin nappisilmät.

 Hiirulaiset ovat olleet kovin suosittuja virkkaushahmoja kutosten virkkaustyönä.

Mutta isoäidin neliö rulaa aina, monessa muodossa. Tänä vuonna koulussa järjestetään iso kuvataiteen ja käsitöiden näyttely niin, että luokka on pullollaan käsitöitä, joita ei ole annettu kotiin. Tässä vain osa töistä. Jollakin tavalla on kivaa kun on niin paljon käsitöitä ympärillä, luokka näyttää niin kodikkaalta.

Oikein hyvää viikonloppua kaikille ja anteeksi, etten ole paljoa ehtinyt kommentoida muiden blogeja. Luppoaika on mennyt sohvalla löhötessä kudin kädessä, parannusta asiaan tulee varmaan sunnuntaina kun saan viettää ansaitun vapaapäivän.

Talven viimeiset lapaset

Eiköhän ole nyt lapaskausi lopussaan kun sain nämä arpajasivoittolapaset valmiiksi. Samalla mallilla neljännet.

Huomenna nämä lähtevät postiin ja sitten seuraavan työn pariin. Sukkaa pukkaa taas vaihteeksi, arpajaisvoittotilaukseen liittyen edelleen.  Kirjoneulesukat ovat silti jo aika hyvässä vaiheessa. Sukkien neulominen on sikäli kivaa, että niitä on motivoivaa neuloa ympäri vuoden, mutta ehkäpä maaliskuu on se viimeinen ajankohta neuloa ja saada lapaset, vai mitä?

                     Kissa lähtee ilmeisesti mukaan, ainakin haluis lähteä...

(Oravannahka)kauppa se on joka kannattaa!

 Olen ihastunut orvannahkakauppoihin ja on niitä tullut tässä käytyäkin tämän puolentoista blogivuoden aikana. Olen saanut lapaset, pussukan, lankaa, nahkaa, karkkipapereita jne.. Ja joka kerta olen ollut enemmän kuin tyyytyväinen. Huomenna lähtee minun osuuteni matkaan, taas tätä samaa sorttia. Näistäkään ole yksikään samanlainen, tässä sydänvedin vetoketjussa.  Tässä vaan vilautus, kokonaisuus olkoon vielä salaisuus ja näkymättömissäkin on vielä jotakin....

Kauppakumppani Lammas oli nopea. Tänään jo odotti postilaatikossa paksu kirjekuori täynnä ihania sukkalankoja: Opalia (ihana keltainen), Handu- lankaa ja Lana Grossaa! Kiitos!

Virkkauskokeilua ranskaksi

                             Tänään kokeilin virkkausta... ranskaksi.

Viikko sitten ihastelin täällä Marie Claire idees lehden ihanaa virkattua peitettä. Klikkaamalla lehden nimeä pääsette lehden blogiin, itse en vielä kunnolla ehtinyt perehtyä.

 Tänään kokeilin peitteen virkkaamista ja ohjekin oli loppujen lopuksi ihan selkeä. Kuva puhukoon puolestaan. Yläkuvasta laskemalla saa silmukat helposti selville.
Huomasin myös, että tätä virkataan  muuallakin.

                                        Näissä kirjoissani ei ollut vastaavaa.

 Mutta Mary Olki ei pettänyt taaskaan. Näissä kuitenkin viisi sakaraa, peitosta tulee näin ikäänkuin umpinaisempi.  Minulla on ihan mielikuva, että äitini virkkasi tämmöiselläkin mallilla joskus sängynpeitteen.Tämä pompulaversiokin olisi ihana väreissä, tietysti noinkin. Mutta näillä "väristyksillä" (uusi sanakeksintö!) saa perinteisistä malleista ihan omanlaisiaan, minkä tämä edellä esitelty peitto todistaa!

Iso muovikassi Duettia odottelee virkkaajaa. Saa kyllä odottaa, tämä homma siirretään kesäpäiviä odottelemaan!

           Ja nyt tarjoan teille virtuaalisen kahvin aprikoosipullan kera. Olkaa hyvä!