Käsityömuseossa

Jyväskylän syyspäivien anti oli mielenkiintoinen, eli ei pelkkää iltajuhlaa. Päivän teema oli "Kestän ja kehityn".

Lauantai iltapäivän luennon piti Globe Hopen Seija Lukkala. Itse siinä luentoa kuunnellesani ajattelin sitä, että jokaisella vuosiluokalla pitäisi tehdä ainakin yksi työ kierrätysmateriaalista. Olemme niitä tehneetkin, muttemme varmaan tarpeeksi! Olen viime aikoina pohtinut juuri tätä käsityön ristiriitaa: pitää tehdä koko ajan, mutta en haluaisi tuottaa mitään krääsää oppilaiden kotiin pyörimään. Siksi kai sitten olenkin pidempien töiden ystävä. Minusta on kiva, että työtä tehdään ajan kanssa ja siinä on monta vaihetta, ettei tehdä aina vaan sellaisia pikkutöitä työ työn  perään. En siis ole mikään askartelija ja minusta nappi ommellaan aina, eikä liimata koskaan!  Eli vanhan linjan naisia...

Sunnuntaina käsityömuseossa löysin monta kivaa ideaa, joissa hyödynnetään myös vanhoja kankaita ja lankavarstoja. Viiririvi toivotti tervetulleeksi,

ja neulegraffitit olivat piristys museon edustalla.

Museosta löysin kivan idean tehdä valopallo tölkeistä. Silti myös pohdin sitä, että onko ekologisempaa pistää tölkki kierrätykseen, vai silputa se tälläiseen... No, nämä ovat minusta silti ok!

Nämä punontatyöt ovat mielestäni ehdottomasti hienoja kierrätystöitä. Olen ehkä vanhanaikainen kun aina ajattelen, että ne esineet on parhaita, joilla on käyttöfunktio... Lankakori vanhoista sanomalehdistä on hieno ajatus!

Nämä himmelikoristeet, jotka oli tehty pilleistä, jotka on saatu pyörittämällä porakoneeseen asetettuun sukkapuikkoon paperia, olivat upeita. Näitä haluasin tehdä joskus koulussa oppilaiden kanssa! Harmi vaan, että juuri hävitin monta metriä  kirjoja...

Näistä rautalangan päälle riepuja kieputtavsita eläimistä tykkäsin ja näitä tänään kuvailin muutamalle luokanopettajalle, jotka opettavat käsitöitä. Hieno tapa yhdistää eläimet ja niiden muodot käsitöihin.

Tämä renkaaseen kiinnitettyyn verkkoon tehty ryijysolmutilateos lämmitti mieltä. Tästä saisi kivan ryhmätyön!

Tämä oli kaunis ja niin totta, tätä käsityö on! Klikatkaa ja lukekaa.

Tälläinen meillä on, on kyllä miehen pihalla apupöytänä ihan alkutilassaan, mutta tämä oli hauska!

Näitä käsityöaiheisia rintanappeja lueskelin ja ajattelin, että pitäisikö tehdä tälläisiä rintamerkkejä itselle tilanteen ja fiiliksen mukaan. Alkuviikosta oli varmaan muutama "niitän mainetta"- päivä, mutta voi olla, että loppuviikosta "vanha loimi" tai "henkiriepu" sopii paremmin! Lauantaina vielä kun on koulutuspäivä edessä, lomaan onneksi vain vajaa kaksi viikkoa!

Onnellinen, kiitollinen ja otettu!

 Terveiset kaikille blogini lukijoille Jyväskylän Laajavuoren hotellista, jossa vietin viikonloppua Teknisten aineiden opettajien  liitto TAO:n ja Tekstiiliopettajaliitto TOL:n syyspäivllä. Sieltä minulla oli tuomisena kunniakirja valinnasta vuoden 2013 tekstiilliopettajaksi. Kuvassa olen minä ja tekstiiliopettajaliiton puheenjohtaja Tiina Hytti.
Olen aikalailla otettu tästä tunnustuksesta. Mies jo tuossa sanoikin, että pitäisikö lopettaa työt, kun olen nyt urani huipulla. Sitä kun suositellaan vaikkapa rallikuskeille. 

No, onneksi sentään saan vielä tehdä tätä kivaa ja palkitsevaa työtä muutaman vuoden. Täytyy sanoa todellakin niin, että olen onnekas, että sattumalla pääsin työhön, josta on tullut vuosien saatossa minulle unelma-ammatti. Äitinikin kertoi, kun oli kertonyt ystävilleen minun päässeen pääseen Helsingin yliopistoon opiskelemaan käsityönopettajaksi, näiden tokaisseen, että Aulillahan on peukalo keskellä kämmentä. Äiti oli kertonut, etten oikein ollut käsityöihmisiä, kuten kaksi isoasiskoa ja varsinkin äiti, joka jopa neuloi ja virkkasi lukiessaan. Muistan äitiä lämmöllä kun osti minulle ison perheen pienistä varoista varmaan useammankin villapuseron langat, joiden neulominen jäi kyllä aina lähinnä resori-asteelle!

Näin sitä sitten voi käydä jotakin ihmeellistä tässä elämässä. Tällä tarinalla olen oppilaitanikin hauskuuttanut. Syynä tämän tunnustuksen saamiseen mainittiin molemmat blogini Kaarisillan koulun käsityö- blogi, sekä tämä  rakas virveriikka-blogini. Kaipa sitten olen antanut näkyvyyttä käsityönopetukselle ja omalle ammatilleni. 

Kiitoksia myös teille blogini uskolliset lukijat! Ilman teitä en tätäkään blogia tietenkään pitäisi.

 KIITOS ja tässä viimeiseksi linkki Satakunnan kansan nettiuutiseen. 

Kaavankehittelyä

Sunnuntaiangsti... Ehkä tiedätte mitä se tarkoittaa. Itse olen kärsinyt siitä koko ikäni, vaikken koe toisaalta työkammoa. Tapasin juuri yhden eläkeellä olevan työkaverin, joka sanoi, että potee sitä vielä eläkkeellä!
Tänään Satakunnan Kansassa oli Suuri Uutinen: käsityö vähentää stressiä. Eikös se jo yleisesti tiedetä! No, hiukan masensi ensimmäinen lause "Unohda käsityötunneilla hikihatussa ja virheiden pelossa tehdyt väkerrykset". Itse kun olen yrittänyt olla tässä suhteessa varovainen, ettei kukaan nyt ainakaan pelkäisi!

Minä taas kehittelin tänään mm. käsityötunneille kivan meikkipussimallin, joka ei olisi salamannopea tehdä ja jossa olisi vähän haastettakin. Sen suunnittelu ja toteuttaminen vähensi stressiä, sunnuntaiahdistusta.

Lähtökohtana oli Marimekon ihana (ja kallis) nipsukukkaro, jota olen jo pidemmän aikaa ihaillut, mutten malttanut ostaa.

Sellainen pullukka, jonne mahtuu tavaraa ja jota voi penkoa. Ja vielä tiedoksi: kukkanen, joka koristaa pussia on Kumiko Sudo, jonka ohjeeseen törmäsin norjalaisessa kirjassa "Nye patchwork projekter".Opinpa tässä jotakin uutta!

 Tässä vielä kaavoista kiinnostuneille selkeästi se miten lähdin kehittelemään mallia. Lähtökohtana 18cm:n vetoketju (kaareva kulmiin päättynä reuna ylhäällä). Alareunassa sitä pulleutta tuomassa muotolaskokset. Tämä on siis vuorin kaava.

Päällystä varten leikkasin kaarevasti poikittain kaavan auki, leikkasin muotolaskosten kärjistä alaosan kaavan auki yläreunaan ja suljin muotolaskokset. Ommeltaessa taitoin muotolaskokset avolaskoksiksi  kääntymään sivuille.  Muotolaskokset ja sama väljyys mikä on kaavassa jää tallelle, vaikka muoto on periaatteessa eri. Tälläisestä kaavan kehittelystä tykkään. Opiskeluaikana lempiaineitani oli juuri tämä, mutta vaatteiden kaavoille.

Syy tähän suunnuntaipuuhaan oli tiistainen kolmen muun kässäopen kanssa tekemä Forssan reissu. Matkalla poikkemisimme Humppilassa Tilkkutexissä ja uskokaa tai älkää, se oli kyllä kangashullujen karkkikauppa. Matkaan lähti 30cm. pala maatuskakangasta (ostimme sitä kaikki!) sekä puolen metrin pala kissakangasta, jossa oli minulle niin kovin tuttuja ilmeitä.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja kiitos kaikista kivoista kommenteista edelliseen postaukseen! Ja tervetuloa uudet lukijat, teitä tuntuu nyt koko ajan ropisevan lisää.

Upea lomapäivä saippuapajassa

 

Tänään helteisenä päivänä lähdimme Satakunnan tekstiiliopettajien porukalla Huittisiin tutustumaan Saippuapajaan Huittisiin. Paja sijaitsee vanhassa Korvenkylän kansakoulussa, jota asustaa Liisa Koskinen miehensä kanssa. Meitä oli monta kokkia,

 

mutta saimme perusteellisen opastuksen ja onnistuimme kaikki omissa sekoituksissamme!

 

Hajusteita ja värejä oli monia ja käytimme luonnon eteerisiä öljyjä ja värejä, joista jokainen sai valita haluamansa.

                                       Saippuantekeminen on grammapeliä!

 Lipeän kanssa varsinkin olimme tosi tarkkoja. Emme siis käyttäneet mitään valmispakkauksia vaan saippua tehtiin ihan alusta saakka. Minulle aikakin oli uusi asia, että suurin osa saippuan raaka-aineista on ihan tavallisen ruokakaupan aineita: oliivi- ja rypsiöljyä, kookosrasvaa jne..

 

Tässä saippuapajan tuotteita.

Tässä omat seoksemme jähmettymässä. Saimme jokainen mukaamme maitotölkillisen saippuamassaa, joka huomenna leikataan palasiksi. Muutaman viikon päästä saippua on valmista käytettäväksi. Omani tuoksu on Lemon grass ja väri kellanvalkoraitainen.

Muutenkin pihapiiri ja pariskunnan ekologinen elämänasenne teki vaikutuksen.  Kuulemma saippuan erinomaisuuden yksi syy on erinomainen kaivovesi.

Kaino

Olimme viime viikon tiistaina pitämässä Satakunnan tekstiiliopettajien kokousta Köyliössä Kaino- neulomossa. Se oli niin kiva paikka! Ja meillä oli niin kiva Naistenpäivän ilta! Kainon on perustanut kaksi nuorta pienten lasten äitiä, Niina ja Sanni, ihan vaan ostamalla vanhan, perinteisen neulomon neulekoneineen ja opettelemalla koneiden käytön entisen omistajan avulla. Kannattaa tutustua Kainoon. Ja jos liikutte Satakunnassa kannattaa poiketa.

Ostin sieltä itselleni yhden tuubikaulurin.Kainon puuvillatuotteet ovat luomupuuvillaa ja villat merinovillaa. 

Kaikista hauskinta illassa oli se, että me saimme kokeilla teollisuuskoneilla ompelua ja valmistaa jotain itse. Minä ompelin pitkistä soiroista vihreän villaisen kevätkaulurin

ja omenaisen kaulurin.

Eikä siinä kaikki. Sain mukaani ison kassillisen merinovillakartioiden loppuja. Niissä on upeat värit! Meinaan kokeilla niitä kirjontaan.  Voitte kuvitella, että siitä viime viikon tiistaista ei paljon Naistenpäivän ilta voi parantua.