Joulun loppua

Tänään tuli vähän haikea olo... juhla loppuu, arki palaa. Joulukauden viimeistä viikonloppua kun ilahdutti vanhojen ystävien vierailu ja siskot, hauskaa ja merkityksellistä on olla ystävä jo toisessa sukupolvessa. Kiitos ystävät kauniista kukkakimpusta!

      Kaikki loppuu aikanaan, niin se vaan menee.  Ja arkikin on hyvää elämää...

 Joulun jälkitunnelmiin sopii huvenneet minijoulutortut, taatelikakun rippeet, sekä jämälankalapaset.

Keitin tänään lounnaksi hernekeittoa, meirami ja timjami ja joulukinkun loput antoivat sille hyvän maun, sekä kahdentoista tunnin herneiden liotus ja kolmen tunnin kypsennys.

Viimeisistä kukista on ilo nauttia, tälläisestä kukkaloistosta saan nauttia tasan kerran vuodessa!

                                                        Herkut hupenevat,

kuusi hehkuu vielä hetken,

                                           tämä antaa vielä toivoa tulevasta!

Kirjoneulevälipäiviä ja tekniikkaa

 Olen pitkästä aikaan päässyt oikein neulomisvimmaaan. Nimenomaan kirjoneulevimmaan, tuttu innostus minulle. Eilen iltapäivällä etsin kivaa kirjoneulemallia, sellaista selkeää.  Ulla- nettineulelehdestä löysin tämän mallin , mutta muokkasin sitä vähän haasteellisemmaksi. Halusin tehdä kärjen ja peukalon kirjoneuletta toisin kuin alkuperäismallissa ja se vaati vähän funtsaamista. Siinä sitten menikin eilinen iltapäivä  ja ilta, peukalot neuloin tänään aamulla.

 Lopputulokseen olen tosi tyytyväinen. Viime postauksen kommenteissa joku kyseli onko kirjoneulelapasia helppo kutoa. Tähän voin sanoa, että oma tekniikkani on kehittynyt vuosien myötä. Muistan opiskeluaikana sen, että kirjoneulepuseron neulominen oli haastavaa ja menin sekaisin lankojen kanssa, kun jouduin lankaa aina vaihtamaan käsissäni. Mutta siitä onkin aikaa jo yli kolmekymmnentä vuotta.... Minun kirjoneuletekniikkani salaisuus on se,

että pidän lankoja näin kuin tässä kuvassa näkyy. Tekniikka on vuosien saatossa kehittynyt. Langat ovat aina samassa järjestyksessä ja vielä niin, että toinen menee etusormen ja keskisormen välistä, toinen keskisormen ja nimettömän välistä. Kerran , vuosia sitten näin televisiossa dokumentin kuurosokeasta suomenruotsalaisesta naisesta,  joka neuloi kirjoneulelapasia. Ihmettelin  (ja ihmettelen) miten se onnistui häneltä, varmaan joku tälläinen systeemi oli hänelläkin. Lankojen järjestys on erittäin tärkeä, niitä ei saa kesken kaiken muuttaa toisinpäin, muutoin neulepinta muuttuu epätasaiseksi. Minulla siis tässä oli aina punainen vasemmalla. Silloin punainen lankaa tulee ikäänkuin selvemmin esille. Samaa asiaa painottaa myös Kardemumma omissa selkeissä tekniikkaohjeisssaan. Näitä kannattaa harjoitella, itse olen nämä oppinut kantapään kautta.

Mieltäni ilahdutti se, että radiossa painotettiin liikunnan merkitystä nivelrikossa. Pahimmin minua vaivaa nivelrikko sorminivelissä (kuten kuvan turpeista nivelistä näkyy..) ja sain uutta intoa neulomiseen, toki tätä liikuntaa minulle ovat myös lääkärit painottaneet.

Lapasia ja kissajoulua

Joulu meni mutta loma jatkuu, vielä vajaan viikon. Täällä Porissa mennään kouluun torstaina, siis pariksi päiväksi ennen loppiaista. Joulupyhinä neuloin kirjoneulelapasia, ihan omasta päästä irroittelin, lankaganloppuja kulutin.

 Tyttären Asko-kissa oli meillä jouluna kylässä. Kissat tulivat kyllä hyvin toimeen, Asko oli kiltti poika, ei yhtään käynyt tyttökissojen kimppuun.

 Tytöt olivat sen sijaan vähän tylyjä.  Kun Asko tuli nuuhkimaan nenää sai Asko  nyrkistä, muttei pahasti kuitenkaan.

                                   Tervetuloa Asko vaan takaisin jos hoitopaikkaa kaipaat!

Hyvää Joulua

Siksakkia ja perinteistä harmaata

Nämä sukat ovat siksaksukista suosikkejani. Ihanan graafinen selkeä sukka, näitä haluan neuloa lisää, lisää, lisää.....

 Olen varmaan tulossa vanhaksi. Aina nuorena ihmettelin äitiäni, joka innostui jostakin mallista ja teki samaa mallia hiukan erilaisina koko suvulle! Näistä sukista meinaan neuloa eri värisiä versioita joululomalla. Huomenna on viimeinen koulupäivä, tänään illalla joulujuhla. Mukava ajatella lomaa, lunta, lämmintä joulutunnelmaa....

Eilen neuloin valmiiksi työkaverilleni Timolle sukat, jotka hän tilasi minulta. Tästä eivät sukat enää perinteisimmiksi voi muuttua. Ja täytyy sanoa, että tämä perinteinen malli aika tuntuu mukavan kodikkaalta.

Hillityt

Ehdin kuin ehdinkin tehdä tilaussukat nuorelle naiselle joululahjaksi. Tykkäsin kovin rauhallisesta värityksestä ja lahja on tilaajan mukaan varmaan mieluinen.

Apinatervehdys

Tänään oli iloinen yllätys odottamassa postilaatikossa muutamn joulukortin ohessa. Olen viime viikkoina muistanut, että aika kuluu ja en ole vielä lähettänyt Hyvä kiertää- haasteen posteja kolmelle haasteeseen tarttuneelle..  Onneksi lupasin lähettää ne tämän vuoden loppuun, enkä jouluksi kuten Sude, jolta sain tänään kaksi herttaista apinaa. Saan siis vielä muutaman päivän aikaa pakata ja miettiä postit niille, joille ne kuuluvat. Olin ihan täpinöissäni pakettia avatessani. Apinat olivat todella kauniita ja hienosti tehtyjä. Meillä on siis tänä jouluna piirongin päällä apinapariskunta jouluseurana. He kun ovat vielä pukeutuneet punaharmaisiin vaatteisiin. Apinat saivat nimekseen Virve-Riikka ja Antero, minun ja miehen toisten nimien mukaan. Erityisesti ihastutti Virve-Riikan punaiset pikkupöksyt, joita en nyt kuitenkaan ala tässä vilauttelemaan! Huomenna pariskunta menee silti kouluun, koska pitää ihan välttämättä niitä esitellä 6-luokkalaisille, joiden kanssa vietämme viimeisen pitkän koulupäivän käsitöiden merkeissä!

Kiitos Sude!

Jaywalkerin tyyliin

 Netissä on mahdottomasti Jaywalker-sukkien ohjeilla neulottuja sukkia. Katsokaapa vaikka googlen kuvahakua Jaywalker socks. Itsekin olen kerran tehnyt yhdet, ihan kärjestä alkaen kuten ohjeessa neuvotaan, mutta nyt tein ihan oman sovelluksen. Minulle kun sopii "automaattineulontaan" tämä varresta alkaen.

 Mallina oli lapasten ohje, 12 puikolla ja alussa ja lopussa kavennus joka toisella vuoronperään, lisäys joka kerros keskellä.

Helppoa ja nopeaa, toisen sukan tein perjantaina, toisen eilen ja huom, on tässä jo vähän siivottukin.;) Taidanpa tänään aloittaa uusia.

Ja hei, piti ihan tulla lisäämään tämä vielä: kiitos edelliseen postaukseen saamista kommenteista; lämmittivät mieltäni kovasti.
 Meitä on paljon saman kokemuksen omaavia, itse sotaa kokemattomina kannamme sodan jälkiä vanhempiamme ja isovanhempia muistaessamme!

Itsenäisyyspäivänä muistan isää

 Näin itsenäisyyspäivänä joudun aina liikutuksen valtaan isäni tähden ja minun tulee ikävä häntä. Vaikka hänen kuolemastaan on jo yli kaksikymmentä vuotta. Niinkuin eilen koulun itsenäisyysjuhlissa, kun kirkkaat lasten äänet lauloivat Lippulaulua.

Menetimme hänet jo yli kaksikymmentä vuotta sitten, keuhkosyöpään. Hän ironisesti totesikin, että oppi sodassa tupakoimaan: "Kauhee nälkä koko aja mut kessuu riitti!"  Isäni oli niitä nuorimpia sodan kokeneita ja  ajattelen sitä, miten se vaikutti häneen hänen loppuelämäänsä.
Isäni joutui suoraan armeijasta rintamalle ja 18-vuotiaana ensimmäisen lomansa hän sai lähtiessään oman äitinsä hautajaisiin. Siitä hänelle jäikin muistikatkos; koskaan hän ei muistanut mitään äitinsä hautajaisista. Tätä hän selvitteli vanhemmalla iällä psykologin kanssa, kun äiti "pakotti" hänet sinne, koko iän vaivanneen syysalakulon takia.

Meillä eivät miehet koskaan puhuneet sodasta. Tuntuu, että sotamuistoilla rehvastelijat olivat muita miehiä kuin meidän lähipiirimme. Sodasta pikemminkin vaiettiin, kuin sillä rehvasteltiin. Myöskin itsenäisyyspäivää vietettiin hyvin vaatimattomasti. Silti minäkin olen herännyt joskus isän öisiin huutoihin, kun hän ikänsä näki painajaisunia sodasta. Sodan jälkeen isä kävi armeijan loppuun, voitte arvata miten motivoitunut  hän oli tähän...

Kun isäni eli viimeisiä aikojaan, hän kertoi siitä, että ei ole katkera kuollessaan eikä pelkää kuolemaa.. Hän oli lapsenuskossaan varma, että tapaisi äitinsä; olihan äiti heidän erotessaan sanonut pojalleen, että he tapaavat toisessa maailmassa, kuolemansa aavistaen. Isäni sanoi, että hän ei sodassa olisi koskaan kuvitellut elävänsä näin hienon elämän; saavansa veturinkujettajan ammatin ja hyvän perheen ja neljä tytärtä, jotka saisivat hyvät ammatit, niin varma hän oli omasta kuolemastaan.

Minulle näistä syistä itsenäisyyspäivä on enemmän isänpäivä kuin varsinainen isänpäivä, silloin isä tulee ajatuksiin.

Kotoilu- Homing

 Olin meinata lentää kumoon kun kuulin, että Porin kansalaisopistossa  järjestetään kurssi Kotoilu eli Homing. Kotoilu on esitteen mukaan maailmalaajuinen trendi, joka sisältää kodista nauttimista.  Jee.... Minä osaan sen ilman kurssia!

Minä juhlisten pikkujoulujen jälkeistä aamua imuroimalla. Koen olevani ajan hermolla, kotoilen ja jo ties kuinka monennetta vuotta!

                             Aamukotoiluuni kuului polku puuvarastolle polttopuita hakemaan. Jänösen matka oli mennyt ties minne....

                                          Ihalin maisemia: ihana valo!

                                   Sitten pökkyä pesään ja pellit kiinni kun sen aika oli.

Sytyttelin kynttilöitä ja nautin.

                                              Tein ruokaa ja pian nautimme siitä

torttukahvien kera.

Suosittelen ihan lämpimästi kaikille kotoilua!

Pikkujouluglitteriä

 Tänä viikonloppuna varmaan vietetään monien työpaikkojen pikkujouluja. Eilen aloin neuloa jo aikoja sitten ostetusta Novitan sädelangasta kauluria. Kahdesta kerästä kaksinkerroin kutosen puikoilla tuli kiva kauluri. Silmukoita 34 ja sitten vaan pelkkää oikeaaa. Säde sädehtii, muttei minun kameralleni. Moniväriset paljetit muuttuvat kuvassa aika tylsäksi.

Eilen tuli lunta, mutta täällä vähän. Etelämmässä paljon paljon enemmän.Aamulla oli ihanaa loikoilla sohvalla ja kuunnella takan rätinää ja odotella aamun valkekenemista.

Glitter kauluri taitaa jäädä odottamaan tulevaa kun kaupassa sorruin mielimerkkini Masain tunikaan ja aina kivan Snön koruun. Masai ei kyllä petä minua koskaan: tälläiselle muodokkaalle mallistosta löytyy aina kivaa, mutta kun hinnat ovat aika sanottaisiinko hintavia niin täytyy jarrutella. Joskus silti on se palkitsemisen paikka: pian syyslukukausi pulkassa ja olen jaksanut hienosti!

Ihanaa pikkujouluviikonloppua teille kaikille muillekin!