Sydämellinen sukkapari

Ihan peittobuumissa unohtui julkaista muutaman viikon tasaisella Punkaharjun reissulla valmistuneet sukat, jotka sain jo muutama viikko sitten valmiiksi. Naisen sukka jo täällä blogissa esiintyikin. Tein sukista hiukan erilaiset ja minusta tuo Novitan kuviolanka antaa kivaa elävyyttä malliin. Aikaisemmin olenkin tehnyt vastaavanlaisia sukkia yksivärisistä langoista. Anna-siskon lankavalinta olikin siis nappivalinta näihin häälahjaksi meneviin sukkiin!

Pientä tyhjyyden tunnetta

Toukokuussa ystäväni Päivi kävi ostamassa langat peittoon, jonka olin luvannut virkata hänelle. Tämä on nyt neljäs iso peitto, jonka virkkaan tällä mallilla. Peitto valmistui tänään ja pääsi aurinkonurmelle kuvattavaksi.

Peiton olen tehnyt Attic24 Ripple Blanket-mallin mukaisesti. Silmukoita kerroksella on 219 ja kerroksia 99. Peitto on aikalailla neliskulmainen. Painoa peitolle tuli vajaat 1400g. Suunnittelin peiton ruutupaperille ja käytin tarkkaa vaakaa, jotta sain langat riittämään tasaisesti. Keriä kun oli eri määrä, eniten oranssia ja harmaata. Silti en noudattanut ohjetta ihan orjallisesti. Merkkasin kerroksen hakaneuloilla 50cm:n välein ja seurasin kerien hupenevaa määrää. Yhdestä 50g:n lankakerästä tuli noin neljä raitaa, mutta kävi jännästi, että juuri se turkoosi, jota oli yksi vain yksi kerä, riitti ihan juuri ja juuri  neljään raitaan, jotka sijoitin tasaisesti peittoon. Nämä turkoosit raidat näkyvät hyvin ylimmässä kuvassa. Monissa muissa väreissä, lanka ei riittänyt, muttei se haitannut, kun oli aina uusi kerä aloittaa. Mustaa lankaa otin vähän omista varastoistani, koska halusin sitä vielä pari raitaa lisää. Lankana tässä on Dropsin Karisma, 100% villaa. Peitto on pehmeä ja kevyen tuntuinen.

Reunoissa on neljä kerrosta kiinteitä silmukoita ja viimeisenä oranssi rapusilmukkakerros.

Aina tälläisen ison työn jälkeen tulee tyhjä olo: mitä seuraavaksi. Ja pieni luopumisen tuskakin tulee, ehkä enemmän henkinen, kuin materiaalinen. Ihan oikeasti hyvillä mielin annan tämän uuteen kotiin, minne se suuntaa sunnuntaina, vähän kuin rakas lapsi muuttaisi  pois kotoa....

Sadepäivä on hillo ja plättypäivä

Juhannus hurahti kylmissä merkeissä. Tänään aamulla kävin kastelemassa kasvimaata ja ihmettelin raparperin kasvuvoimaa. Se taitaa tykätä vähän viileämmästä säästä.  Olen tehnyt kolme kertaa piirakkaa, tytär on hakenut kaksi kertaa raparperia raparperisiirappiin . Juhannusaattona keitin myös muutaman litran raparperi- inkiväärimehua. Se onkin sitten oikein herkkujuomaa, resepti löytyy muutaman vuoden takaisesta postauksesta täältä.  Se hurahti taas aikalailla nopeasti parempiin suihin. Mutta aina vaan se raparperipöheikkö näyttää yhtä suurelta, kun sieltä yhden varren kiskoo niin heti jo toinen lykkäää lisää vartta.

Hetken päästä jo sitten, kun olin saanut kasteltua, alkoikin sataa kaatamalla. Muistin,että jääkaapissa on vielä juhannusaattoisia mansikoita ja pakastimessakin muutama pussi viimevuotisia.

Aloinpa sitten keittää hilloa. Keitin hilloa tällä Dansukkerin reseptillä, koska oli sitä inkivääriä (ja on vieläkin).

Ja mikäs siinä sitten juolahtikaan mieleen kuin plätyn paisto tai letun tai minkä sitten vaan, rakkaalla lapsella on monta nimeä tässäkin tapauksessa. Meillä kotona sanottiin aina porilaisittain, et paistetaa plättyi. Niinpä paistettiin ja syötiin... mies jo tuossa hyppäsi nokosille... Taidan seurata esimerkkiä. Iltapäivällä tytär tulee hakemaan täältä jotakin sinistä ja jotakin vanhaa ja sekös äitin mieltä lämmittää. Ne kyllä löytyi jo korurasiasta, mutta unohtui viime visiitillä tänne.

Juhannusiltaa

 

Juhannus on hyvässä menossa. Kivaa on ollut ihan kotioloissa. Syöty, saunottu ja kahviteltu. Kylmä ilma on kyllä siirtänyt ruokailut sisätiloihin, varmaan tässä jo pian sytytetään kynttilöitä. Oikein hyvää juhannuksen jatkoa kaikille. Juhannus on hieno juhla, ihan vaan valon tähden, lämmöstä viis. Tälläistä tämä vaan on. suomalainen kesä....

Kiva päivä

Tänään vietimme ensimmäistä hääpäiväämme. Onpa vuosi mennyt nopeasti. Suuntasimme Yyteriin. Siellä on aina niin kaunista, vähän viileämmälläkin.

Meri vesi on nyt kovin alhaalla. Kuulin viime viikolla siitä radiosta. Pohjoisempana se on laskenut vielä enemmän pohjoistuulien takia. Tuulet työntävät vettä etelään päin. Kyllä se täälläkin huomasi. Tämäkin kivi on yleensä meressä. Nyt ihan kuivalla maalla.

Yllättävän paljon oli väkeä rannalla, muttemme nähneet yhtäkään uskalikkoa vedessä. Voisin kuvitella veden olevan jäätävää. Silti pikkulapset kahlasivat rantavedessä ämpäreillä vettä hakien kaivantoihinsa. Niin tuttua touhua. Hotellin parkkipaikka oli tyhjä, kyllä se lämpö vaan on se, mikä saa ihmiset rannalle.

Menimme kahville Yyterin vesitorniin, jota nykyinen yrittäjä sanoo Yyterin näkötorniksi. Minulle se kyllä on aina se vesitorni, se mikä se oli minulle jo lapsena.Siellä tornissa meidät vihittiin tasan vuosi sitten. Sieltäkin katsottuna huomasi veden alentuneen. Vuosi sitten ottamissani kuvissa ei saarien edustalla näy lainkaan hiekkarantaa.

Kotiin tultuamme kokeilimme uutta kaasugrilliä,  söimme herkkuja ja joimme kuohuvaa.

Tulitikkurasian pituinen perhonen oli seuranamme. Aika hurjan näköinen veitikka. On tainnut todella jämähtää tuolin selkänojalle kun on siinä vieläkin, nyt illalla. Tietääkö kukaan, mikä tämä on? Kyselin siskontytöltä, joka on biologi. Lupasi kysyä tarkemmin työkaveriltaan. Luulisin saavani vastauksen, kun työpaikkana on luonnontieteellinen museo  Helsingissä.                                                       No, se vastaus tulikin jo toiselta taholta, syreenikiitäjäksi epäillään. Lepäilee päivän, kiitää öisin...

Voimaa tekemisestä

Tänään aamulla poikkesin työkaverini Paulan luona. Monet blogiani lukevat lukevat varmaan myös Paulan blogia. Paula aloitti blogin hiukan sen jälkeen, kun olin omani aloittanut. Hän on koulussani kouluavustaja ja varsinkin pienten tunneilla minulle oikea käsi. Tänä vuonna myös seiskojen tunneilla, kun oli iso ryhmä. Vein hänelle tuomiseksi kimpun juhannusruusuja, koska tänä kesänä häneltä jää mökkireissut näkemättä syöpähoitojen takia. Tämän tohdin tässä kertoa, koska Paula on tämän kertonut myös omassa blogissaan. Mökillä kukkii juhannusruusu tämän kesän siis ilman mökkivieraita. 

 Paula on välillä tosi huonovointinen, mutta kun vaan pystyy, tekee heti jotakin. Olin ihan otettu kun sain häneltä lahjaksi oikein himovirkkaajan virkkausrullan. Piti heti kokeilla miten se toimii. Erinomainen juttu ja kätevä reissaavalle virkkaajalle.

Juttelimme Paulan kanssa siitä, miten tärkeää käsillä tekeminen on hänelle ja millainen voimavara se on. Paula oli neulonut ison kasan myssyjä itselleen, sekä lahjoitettavaksi syöpäyhdistykselle vielä enemmän. Aina kun vaan jaksaa.

Kun tulin kotiin sanoin miehelleni, etten voi sanoin kuvata sitä, miten ihailen Paulan positiivisuutta ja elämäniloa. Tiedän, että välillä on vaikeaa, mutta välillä on näitä pieniä ilon ja (hyvän) tekemisen hetkiä.

 Kortin Paula oli tehnyt Oma koppa- virkkauskirjan innoittamana. Kiitos Paula sinulle ystävyydestäsi . Toivon, että jos joskus joudun vastaavaan tilanteeseen, muistan positiivisen esimerkkisi. <3 

Odotan sitä, että palaat jälleen peilipaikalle.

Kasvimaakuulumisia

Kotona taas! Jee! Vaikka mökkielämä oli hauskaa, oli kiva palata kotiin. Varsinkin kun palasin ihan erilaiseen pihaan. Niin paljon on omassa pihassa tapahtunut  runsaan viikon aikana. Kasvien kasvu on ihan mahdotronta tähän aikaan.

 Hauska yllätys oli pellepelotonmainen tuunausylläri, joka odotti kasvimaan reuanalla. Juuri ennen lähtöäni ostimme uuden kaasugrillin. Vanha grilli odotti metallikeräykseen viemistä. Minulle olikin tuunattu siitä siirrettävä aputaso kasvimaalle ja metallikeräykseen meni vain varsinainen grilliosa osina.. Kyllä kelpasi siinä selkä suorassa ruukuttaa Punkaharjun mökkinaapurilta saadut apinankukan taimet. Apinankukkaa  joskus kyselinkin torilta, kun se on minusta hauska ja niin nopeasti leviävä. Niinpä se matkasi mukanani toiselle puolen Suomea. Sain myös ohjeet miten sen saa selviämään yli talven kellarissa. Pitää kokeilla.

Paljon oli itänyt myös kasvimaalla. Ihan kaikki on hyvässä kasvussa. Mieheltä löytyneet muutaman vuoden takaiset silpoydinherneen taimet itivät ihan kaikki. Kannatti siis kokeilla; siemenet olivat meneet yliaikaiseksi jo pari vuotta sitten! 

Punkaharjun keskustan puutarhasta löytyi myös hauska petunia, iloinen killisilmä. Se tuli myös mukaan!

Ensimmäiset haraukset tuli suoritettua jo eilen. Kaikki hyvin siis kasvimaalla.

Sydämelliset maastokelpoiset

 

Terveiset täältä Punkaharjulta. Olen neulonut täällä.yhden sukkaparin sydämellisiä sukkia. Pikkusisko osti näihin langat. Hän ja miehensä antavat tälläiset sukat häälahjaksi. Tässä siis naisen sukat. Lanka on Seitsemää veljestä. Miehen sukka on kantapäässä.

Kasvimaa ja onnea täynnä koko sydän

Muutaman vuoden selkäni on vihoitellut. Siitä johtuen pari viimeistä vuotta kasvimaani on ollut ihan retuperällä. Kasvimaan tekeminen on tuntunut raskaalta. Niinpä olen onnellinen, kun kasvimaa on taas kunnossa. Selkä ei ole, mutta tuntuu, että olen onnellisempi kuitenkin, kun minulla on kasvimaa. Sitäpaitsi hyötyliikunta kuintenkin on tärkeää selkävaivalle, eihän sitä voi vallan jämähtää käsitöitä tekemään.... 

Haraaminen on kaiken A ja O, sen opin jo koulutyttönä kesätöissä läheisellä Ulasoorin puutarhalla.  Kun ei päästä mitään kovin pahaan kuntoon ja tekee sen verran harvat välit, hallitsee kasvimaan kyykkimättäkin. Tai ainakin vähällä kyykkimisellä. Kiitos rakkaan mieheni, joka teki kovan homman helteisenä viikonloppuna pari viikkoa sitten, kasvimaa on nyt kunnossa. Tänään vielä sain kaikki siemenet kylvetyksi.

Vuonna 2005, muurasin grillin. Mies halkaisi tiilet ja sekoitti laastit. Naapureilla oli hauskaa kun poikkesivat työmaallamme. Mies ylpeänä esitteli, että hän on apupoika ja minä mestari! Isoin homma oli kuitenkin betonivalu muurausten alla. Se oli taas hänen hommaansa. Betonit sekoitettiin miehen luona traktorikäyttöisellä  betonimyllyllä ja betonit tuotiin ämpäreillä tänne minun luokseni. Oli se lutraamista! Lopputiilistä ja betonista muurasin pylvään kasvimaan kulmaan. Mies teki siihen rautakoukut puutarha- ja grillivälineitä varten, koska grillikin on ihan lähellä.

Tämä pihan yksityikohta kerää aina kehuja ja se on kyllä pysynyt pystyssä eli perustat on kunnossa. Silloin kun aloimme muuraushommat, tehtiin myös Olkiluoto 3: n perustuksia. Niinpä aina muistamme  tästä Olkiluodon, joka ei ole vieläkään valmistunut!

Tässä grilli, joka on ihan ehdoton. Siinä on ritilä siirrettävissä eri tasoille ja irrotettava katto estäää sateen valumista tiilien päällä. Tulipesä on päällystty tulenkestävlilä tiilillä, eikä ole miksikään mennyt lähes kymmenessä vuodessa. Sivutaso on tarkoitettu puiden säilytykseen, sen päällinen  laskutilaksi. Se päällystttiin tulen ja pakkasen kestävillä laatoilla.

 Yrttilaatikko on uudempaa tekoa, mutta sekin ollut huonossa kunnossa, mitä yrtteihin tulee.  Muutama vanha taimi oli tallella, kuten mäkimeirami ja ruohosipuli. Sen käänsimme nyt toisin päin, saamme sille lisäaikaa. Raaka puu ei ole ikuinen, eikä tälläistä voi käsitellä kemikaaleilla.

Kasvimaalle olen kylvänyt eri sortin salaatteja, tilliä, persiljaa, kukkia, herneitä. Lipstikastani siirsin osan kasvimaalle, torilta ostin yrttien taimia sekä kesäkurpitsoja ja  valkosipuleita. Huomenna suuntaan toisiin maisemiin ja mies on luvannut kastella taimia ja kylvöksiä. Kiva nähdä millainen kasivmaa on vajaan kahden viikon päästä. Ainakin odotan iloisia rivejä itäneitä salaatteja!