keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Huh huh

 Kylläpäs oli tahmea tämä Lapaskuun viimeinen lapaspari. Eilen huokaisin helpotuksesta kun sen sain valmiiksi ja tänäänhän on Lapaskuun viimeinen päivä. Heti pian kiukustuin, kun huomasin, että olin tehnyt kaksi saman käden lapasta. No, ei auttanut muu kuin purkaa toiden kärkikavennus. Tiedätte varmaan tunteen: arrgghhh!!
Yhteensä marraskuussa neuloin 7 lapaset  ja   2 kämmekkäät, yyhteensä siis 9. Mies laski heti , että runsaassa kolmessa päivässä yhdet. Ihan hyvin, olen tyytyväinen, vaikka muutama muu on tehnyt paljon enemmän!
Yksi tavoite oli saada neulotuksi kaikille siskojen aikuispojille lapaset ja onneksi urakka tuli kunnialla hoidetuksi. Kaikki ovat Seitsemää veljestä  ja  ihan peruskuvioita, sellaisia helppoja telkkarin ääressä neulottavia kirjoneulekuvioita.  Tänään viimeiset oli koulussa, että saisin ne hyppytunnilla päätellyksi, muiden hyppytuntihommien ohessa  ( kuten seuraavan tunnin kankaanvärjäyskokeilun), mutta yllättäen jouduin matikanopettajaksi ja homma jäi kotiin tehtäväksi.
Tässä kaikki lapaset nuorille miehille,  mutta minkä saa Antti, Lauri tai Matti jää vielä arvoitukseksi. Uskallan nämä täällä esitellä koska epäilen, etteivät nämä nuoret miehet kuulu blogini vakilukijoihin ;)
Viikko kääntyy taas kohti loppua. Järkyttävää tämä ajankulu.

tiistai 29. marraskuuta 2011

Kodin komistus

 Viime kesänä tein todellisen löydön. Ostin ihanan klaffilipaston heinäkuussa. Lipastosta on tullut oikein olohuoneen keskipiste. Monessa blogin postauksessa se on näkynyt.
 Monet esineet, joille ei ole ollut oikein selkeää helppoa paikkaa ovat löytäneet  piilon klaffin suojasta. Siellä on järjestyksessä laskut, osoitemuistiot, postimerkit, kynät, tulitikut, sakset, korut ja moni tilpehööri. Pystylokerikot ja pikkulaatikot auttavat järjestyksen pitoa.
 Oma laatikkonsa on sukkapuikoille, joista päälimmäisenä käsityömessuilta ostamani Knitt Pro- puikkovalikoima.
 Ylin vetolaatikko sisältää kynttilävarstoni, joka on melkoinen. Kuten näkyy,  tykkään väreistä, vaikka on kyllä joulua odottamassa myös valkeat kynttilät.
Alempi laatikko on valmiiden käsitöiden laatikko ja se pullistelee nyt ennen joulua runsauttaan, mutta tulee lähiviikkoina tyhjentymään.Siellä on monta paria sukkia ja lapasia, kiitos Sukkasadon ja  Lapaskuun, unohtamatta tietenkään sitä Kesäyön hullutus- projektia.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Neulottu tähti

Tämän kivan värikkään tähden ohjeen löysin täältä. Muutenkin blogi ja siskosten uusi   Dutch Sisters  -blogi ovat ihastuttavat. Kannattaa tutustua!
 Tähti oli aika haasteellinen. Pieniä osia sai neuloa yhteen tähteen kymmenen ja ompelu olikin sitten oma juttunsa. Siihen meni minulta melkein koko Tanssii tähtien kanssa- ohjelma. Eli oli sellainen tähtiä siellä tähtiä täällä- ilta!  Ja tähtieni lopputulos ei ollut lainkaan yhtä siisti kuin alkuperäinen tähti.
                                     No suloisen pullukoita tähdet ovat.

Meillä on ollut nettiyhteyden kanssa tosi vaikeaa. Onko syynä Dna, vaiko tuuli vai mikä, mutta oli tosi outoa kun netti ei auennut koko päivänä.
Viikonloppu meni nopeasti ja joulu lähenee. Tänään oli jo seillainen olo, että saisi kyllä pakkaspoika tulla apuun, ettei olisi ihan tälläistä: pimeää ja sateista on kyllä nyt ollut ihan tarpeeksi. Ja tuuli. Ihan mieletön!
Tähtien myötä hyvää viikkoa kaikille ja anteeksi, etten ole paljon kommentoinut muita blogeja, syynä juuri tämä surkea yhteys. Jos minusta ei kuulu mitään hetkeen niin tiedätte syyn...

torstai 24. marraskuuta 2011

Huolenpitoa




Tässä toivottu kissapostaus! Terveisiä vaan tilaajalle ja kuvaajalle! 
Tässä Rosvo huolehtii pikku- Nekusta.  Nekku kun on välillä vähän sellainen huoleton hulivili. Ei sitä turkkia jaksa niin paljon hoitaa kun on niin paljon muutakin tekemistä...

Oikein hyvää pikkujouluviikonloppua kaikille! Neljä viikkoa jouluun!

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Palmikkolapaset

Nämä lapaset on Freedom Spirit lankaa. 100%villa, messuostoskeristäni yksi. Ostin tätä lankaa neljä kerää, kaksi tätä punaoranssia, kaksi violettia. Ihanan pehmoinen, kävisi varmaan hyvin myös huovutukseen. Silmukoita on yhtensä 36, keskellä palmikko, jossa kuusi silmukkaa, peukalokiila. Nelosen puikoilla tämä oli kiva parin illan työ.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Huippukäsimalli

 Katselimme eilen Huippumalli-ohjelmaa ja tyttären pistäydyttyä kotona, hän  suostui käsimalliksi. Äiti halusi tehdä manikyyrinkin, kun sattui olemaan kämmekkään ruskean väristä kynsilakkaa..
Kuvaaminen on hauskaa. 
 Värit ovat mielestäni kivan lämpimät. Langasta olen jo aikaisemminkin neulonut lapaset, lanka on ollut tosi hyvää, eikä ole yhtään nyppyyntynytkään.  Nämä menevät joululahjaksi. Oli kiva neuloa vaihteeksi palmikkoa ja aloitinkin jo uutta palmikkomallia, mutta nyt ihan lapasia. Malli on ihan omasta päästä, neuloin näihin myös peukalokiilan. Lanka on Hjerte Garnin Lima design colours. 100%villaa.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Kaunis kiitos

Kuten jo aikaisemmin kerroinkin kävin vaihtokauppaa useammankin blogiystävän kanssa. Tänään kotiin tultua odotti iloinen yllätys. Ihanat, kauniit lapaset  Paulalta, joka esitteli nämä jo aikaisemmin Kardemumman blogissaan. 
Vaihtokauppaa sopiessamme esitin vinkiksi, että erityisesti tästä mallista kovin tykkäsin. Ovat kyllä livenä vieläkin ihanammat. Kiitos Paula! Tykkään näistä tosi paljon ja ne ovat oikein juhlavanttuut. Ja ovat ihan sopivan kokoiset.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Kiva vierailu

Kiva vierailu. Tänään olimme siskoni luona Merikarvialla. Tänään olisi ollut äitini 84-vuotissyntymäpäivän, jos hän olisi vielä elossa. Mieleeni tuli ottaa kuvia äidin kuuniaksi äitini yhdestä harrastuksesta, huonekalujen entisöinnistä. Tämän sekatavarkaupan huutokaupasta ostamansa kaapin, äiti kunnosti siskon perheelle lapas- ja sukka- ym- kaapiksi. Siskolla on neljä lasta ja kun kaikki olivat pieniä, hänellä oli oikein piirretty kartta siitä mitä kaikissa laatikoissa on! Kartta kyllä on tarpeen, koska laatikoitahan on 21!

 Tämän kaappi löytyi siskoni talon pakarihuoneesta heidän muutaessaan taloon. Talo oli vuodelta 1918, mutta kaappi vieläkin vanhempi ja tosi huonossa kunnossa. Äiti tutustui tosi perusteellisesti perinnehuonekalujen entisöintiin,  poisti vanhat maalikerrokset ja hioi kaapin hienoksi ja maalasi sen perinneväreillä, sellaiseksi vanhaksi talonpoikaiskaapiksi kuin se oli ollut.  Äiti oli silloin yli 70-vuotias! Äidin kotona oli pari vuotta yksi huone ihan vaan tätä varten. Mamma käytti taidokkaasti kaikkia mahdollisia laitteitakin... ja hengityssuojaimia.
Tämä kukkaryijy sen sijaan on taas minun edesmenneen anoppini kotitalosta Eurajoelta. Se sopii paremmin siskon kotiin kuin omaani.
 Tämän kaapin on äiti myös entisöinyt. En kyllä muista, mistä tämä on mutta oletan, että tämä on pesukaappi. Voi olla huutokauppalöytö, äiti  kun kävi huutokaupoissa.
Kaktuskin on äidin kotoa ja se alkoi kukkia juuri sopivasti!
 Meillä oli siskon luona tehtävä, miellyttävä sellainen. Sisko pitää kolmen ystävänsä kanssa illallisia tyyliin "Neljän tähden illalliset" ja olimme koekaniineja. Saimme valita kahden eturuuan ja kahden jälkiruuan välillä. Suurimman suosion sai bataattikeitto parman kinkun kera, limejuustokakku ja suklaatyrnikakku olivat kyllä molemmat niin ihania, että oli vaikea päättää... Nämä illallsiset ovat hauska juttu. Myös minä pidin tälläiset kahden ystäväni kanssa viime talvena. Niitä taidetaan pitää ympäri Suomea.


Siskon luona ei voi välttyä eläimiltä. Paikalla oli tällä kertaa Olli-kissa, ja koirat Puppe ja Elsa, joka taitaa olla paitsi "kohtalon lapsi"( karkasi tapaamaan poikaystäväänsä, mutta palautettiin maitojunalla takaisin) myös äidin kulta, joka tässä ottaa tyytyväisenä halauksia vastaan!

lauantai 19. marraskuuta 2011

Uuttas parempi?

 Näin tässä yhtenä iltana, että miehen sukat on aika huonossa kunnossa. Sanoi parsivansa ne. Liikuttavaa, niillä isoilla käsillä!  Silti hän oikeasti voisi tehdäkin sen. Minä kuitenkin armahdin häntä. Sanoin vaan, että ehkäpä sen sukan voisi jatkossa parsia hiukan aikaisemmin... Olisi vaan hiukan  helpompi homma.
 Siinä sitten pistelin poikitellen ristiin rastiin. Onneksi tämän taidon olen joskus oppinut. Opiskeluaikana teimme vaikka kuinka paljon paikka- ja parsintaharjoituksia. Joskus niitä etsinkin, mutta ovat kadonneet jonnekin.
Joku voi ajatella että mitä järkee...? Sukkiahan tulee kuin liukuhihnalta "tehtaastani". Miehellekin olen niitä kutonut, mutta, mutta. Kun hän on taloudellinen, niin käyttää aina vanhemmasta päästä.  Ehkä se ei ole kovin paha ominaisuus... Ja nämä ovat työsukat, sitäpaitsi.
Nämä ovat kuitenkin miehen äidin kutomat, ehkäpä peräti isältä perityt. Siis niissä on tunnearvoa...Hieno yksityiskohta on kapea ruskea reunus varressa. Voisin kuvitella, että näin on tavalllaan paritettu sukat, että tiedetään,että tässä on pari. Varmaan toisissa pareissa on erivärinen reunus. Nytpä niistä tuli sitten kahden naisen sukat ja kummaltakin tunnearvoa, minulta ja äidiltä.

Suurkiitos edelliseen postaukseen tulleista monista kivoista kommenteistä. Sain vertaistukea, mutta myös tukea siihen, että ehkä vois jotain tehdä! Kommentoin  lopuksi  ja sanoin, että onneksi on joulu tulossa. Silloin täällä on siistiä, sen perinteen opin jo lapsuudenkodistani, silloin puunattiin kotona kaikki ovenkarmitkin ! Ehkä ei täällä ihan niin, mutta jotain siinepäin....

 Ihanaa, että on mukavia blogiystäviä, joiden kanssa voi vaihtaa mielipiteitä, arvostan teitä todella! Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille! Nyt menen järjestämään käsityömessuilta ostamani kamat heti jonnekin järkeviin paikkoihin, etteivät ne loju olohuoneen pöydälle päiväkausia!

perjantai 18. marraskuuta 2011

Sekoittumisen sietämätön helppous

 En todellakaan ole maailman järjestyksellisen ihminen. Enkä haluaisi sanoa niinkään, että koska olen luova, niin olen myös kaoottinen, vaikka jossakin tutkimuksessa luovuus ja kaaoksen sietokyky yhdistettiin... Vaikuttaa selitykseltä ja asian kaunistelemiselta. Kysehän on valinnoista, niin petaa kuin makaa. Mutta toisaalta, jos koko ajan tekee, niin siivoomiseen ei jää aikaa. Pääsenhän kuitenkin töistäkin vasta kolmelta. Silti, tiedän toki, että kaikille ei käy näin. Pari viikkoa sitten luonani oli vieras ja siivosin koko kämpän. Silloin vielä kuvittelin, että siisteys säilyy... mutta.. kuinkas sitten kävikään?  Vaikka huushollissa ei olisi likaista, sinne tulee sekaista! Papereita, kasoja kerääntyy joka puolelle!
Mutta miksi tulee sekaista? Miksi en jaksa pistää kaikkia esineitä oikeille paikoille heti! Joku periaatteellinen vika päässä? Asennevamma?  Geenivirhe.
Sairasloma ei yhtään edistä asiaa. Kun mieluummin vain istuis ja kutois!  Pinnat täyttyy kissanleluista, langoista, kynistä, papereista, kynttilöistä, tärkeistä muistilapuista (kuka niitä edes huomaa...) meikkipusseista, papereista...Kaikki tarpeellista, mutta väärissä paikoissa!
Jos istun sohvalla, niin eikös jo lattialle sohvan vierelle kerry mainospostia ja neuleohjeita... Kunnes sitten saan siivoomiskohtauksen ja järjestän,  pakon edessä. Miten ihmeessä jotkut saa kaikki pinnat pysymään siisteinä ja tyhjinä! Kysyn vaan!

torstai 17. marraskuuta 2011

Tulikin kämmekkäät

Piti tehdä lapaset, typistyivät kuitenkin kämmekkäiksi.
 Näistä tulikin elämäni ensimmäiset tälläiset. Ajattelin ottaa nämä autokäyttöön näin talvella. Näillä on kiva ajaa autoa, ottaa bensaa ja käydä ruokakaupassa. Tuntuvat ihanan lämpimiltä. Kämmenpuolelle tein ihan vaan kahdella värillä yksinkertaista mallia.
Kirjoneulemalli on kirjasta Mary Olki: Kirjokintaista kauneimmat. Malli on Valkealan kinnas. Sama malli kyllä löytyi myös toisestakin kirjoneulekirjasta, eli vanha kansanomainen.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Samaa lankaa...

riittää. Näistä tulis varmaan vielä kolmannetkin.
Aloinkin jo niitä, mutta teenkin niistä naisen kokoa. Harmaan silti korvasin valkoisella värillä. Nämä vanttuut kuuluvat edelleen siihen suvun nuorten miesten joululahjalaatikkoon.
Kiitos muuten kannustavista kommenteista. Jalka tuntuu ihan hyvältä. Onneksi ei silti tarvitse kävellä. Buranan voimalla mennään. Digiboxi tyhjenee kovaa vauhtia. Silti ei kyllä jaksa elokuviakaan katsoa ihan mahdottomia määriä kerralla. Tulee jo ihan epätodellinen olotila. Huomenna saa tämä yöpaidassa oleilu sentään loppua; siitäkin  jo pian sekoaa.....

tiistai 15. marraskuuta 2011

Kivoja blogiyllätyksiä ja vaihtokauppoja

 Olen pitänyt blogia runsaan vuoden. Olen jäänyt tähän ihan koukkuun niinkuin varmaan moni muukin , joka on blogin pidon aloittanut. Olen saanut täältä monia blogiystäviä, joista jopa huolestun, jos he eivät päivitä blogejaan hetkeen. Paula lähetti minulle keräämiään lankavyötteitä ja aloittelimme vaihtokauppaa. Lankavyötteiden lähettämiseen oli syynä tässä muinoin tekemäni arpajaispussukat, sekä minun hänelle lähettämäni kirjoneuletiedosto. Kiitos Paula lähetyksestä!
Lila  Vantaalta lähetti minulle ja koululleni ison lähetyksen karkkipussukoita ja tästä myös syntyi diili. Tämä pahvilaatikko on koulussa ollut monelle inspiraation kohde, kun on työ tullut valmiiksi ja pitäisi keksiä jotain pientä kivaa, motivoivaa tekemistä..Tosi kivaa jätteiden kierrättämistä.
Suurimman yllätyksen koin eilen kotiin tullessani. Olin saanut mysteerikirjeen! Kirjeen oli lähettänyt Tuulikki, jolla ei ole omaa  blogia, mutta joka oli oman blogini ansiosta ja omasta peitostani inspiroitununeena innostunut  virkkaamaan samanlaisen ja lähetti minulle kuvan. Tuulikki oli joutunut tekemään salapoliisityötä, että oli saanut nimeni ja osoitteeni selville. Siis tässä esittelyssä Tuulikin peitto, jonka hän on tehnyt  oman peittoni   mallilla käyttämällä samoja vanhoja lankoja, joita minäkin: Cottonellaa, Marilyniä. Näistä vähemmän arvostetuista, ajan marinoimista jämälangoista tuli hieno torkkupeitto. Kiitos Tuulikki, tämä todella lämmitti mieltäni! Peittosi on kaunis!
Eikä tässä kaikki! Eilen lähetin   paketin  Zeldalle, jonka vaihtarin sain tänään. Ihania lankoja, joita hän on värjännyt: lankojen nimet ovat Molly Malone ja Tom Gooley. Mistä ihmeestä keksitkin, Paula,  nämä ihanat nimet värjäämillesi langoille?

Tänään sain myös arpajaisvoittona  korvakorut Askartelin itte- blogista. Kiitos!
Olen siis ollut tänään kovin onnekas!

Loppuviikon olen sairaslomalla. Tänään olin aamulla lääkärissä tosi pahaksi ärtyneen kantapään luupiikin johdosta. Sain piikin kortissonia ja loppuviikon sairaslomaa. Jalka on jokeenkin arka, mutta saas kattoa mitä sille jatkossa tapahtuu...  Saanpas rauhassa istua ja kutoa... Töistä ei ole muretta, koska yllätys yllätys myös  blogiystäväni ja työtoverini  Paula on  paikalla! Kiitos Paula etukäteen!

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Kirjoneuletta, taas

Kirjoneulevaihde on jäänyt päälle. Tässä nuorelle miehelle lapaset. Malli ihan omasta päästä. Halusin harmaan sävyjä, mutta hiukan piristystä punaisesta. Langat vanhoja Seitsemän veljeksen värejä, harmaakin tosi vanhaa meleerattua. Tässä on varressa 11s puikolla, kirjoneuleessa 13s. Isompaan kouraan voisi olla vielä yksi silmukka puikolla lisääkin.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Harmaan mustaa ja merkkipäivä

Kolmannet lapaset tässä kuussa syntyivät yksinkertaisella mallilla, joka oli muutama postaus sitten esittelemässäni vanhassa lapaskirjasessa. Lanka on Nallea. Tämä malli on sellainen, että on kyllä melkein kaikissa kansanomaisia kirjoneulemalleja esittelevissä kirjoissa. En tehnyt tähänkään peukalokiilaa, koska tuntui muutenkin istuvan käteen. Jos olivat edelliset lapaset iloisen väriset, niin nämä sitten synkän puoleiset, mutta klassisen tyylikkäät, mielestäni.
Nyt on kolmet naisen lapaset tehty, seuraavaksi siirryn miesten lapasten pariin ja vähän paksumpiin lankoihin. Pukinpussi kun ammottaa suvun nuorten miesten suhteen ihan tyhjyyttään ja onhan niitä poikia siskoillakin yhteensä viisi.
 Hyvä aasinsilta tästä siihen, että tasan 25 vuotta sitten sain nuorimman tyttäreni. Siihen jäikin lapsikatraani.  Mutta todella onnellinen ja ylpeä olen näistä kahdesta. Jollakin tavalla (ei ole vanhaksi tulemista...)  lasteni syntymäpäivinä ajattelen heidän syntymäänsä ja kasvamistaan aina vaan enemmän ja enemmän.  Minne ihmeeseen aika on kadonnut? Tuntuu, että vuodetkin vierivät aina vaan nopeammin, kun tulee ikää lisää. Monen muunkin olen kuulleen sanoneen samaa. .. Tässä hämärässä kynttilänvalossa meitä suvun naisia suoraan alenevassa polvessa viisi, vanhin heistä syntyi ennen Suomen itsenäisyyttä, 1900. Nuorimmaiseni on  suloinen kaljupää vuoden ikäisenä ompelemassani punaisessa mekossa. Isosiskolla on neulomani villatakki ja hame. Itse olen kuvassa kolmivuotiaana ja takanani on juuri samainen koivuvitriini, jonka päällä ovat nämä kuvat omassa olohuoneessani.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Fabelsekot

 Tein kahdesta eri Fabel-raitalangasta kirjoneulelapaset. Nämä oli oivaa neulomista kun katsoimme elokuvaa Vain muutaman dollarin tähden. Aikalailla Meksikolainen tunnelma näissäkin, tosin ilman pyssyn pauketta.
Kuvausassistentti oli vaan liian innokas. Kun pistin toisen vanttuun käteen niin eikös assistentti seonnut täysin.
Näissä lapasissa ei ollut oikein  mitään järkeä ja ihmekös se kun malli oli omasta päästä! Minusta niistä näytti tulevan ensin lähinnä kompostikasan väriset. Silti valmiina ne eivät näytä lainkaan niin kauhealta kuin kuvittelin. Sopivat ainakin tähän marraskuun tunnelmaan, putoaviin lehtiin,  ja ovat ainakin ihanan tuntuiset käsissä.