Neiti Nalle

Hei, olen Neiti Nalle ja kävin jo aamutuimaan nauttimassa uudesta kesäaamusta.

Minulla on ihan uusi sininen kukkamekko. Suojaan sitä kuitenkin esiliinalla, koska minulla on niin paljon puuhaa.

Tämän nallukan sovelsin ohjeista, jotka olen ostanut täältä. Olen vallan ihastunut näiden neulomiseen. Näitä on tulossa vielä muutama lisää.

Minullakin on paljon puuhaa. Koulun viimeinen viikkoa on menossa ja melkein koko luokka on pakattu muuttolaatikoihin. Myös piha vaatii osansa ja illalla olen ollut väsynyt. Blogit ovat jääneet vähälle, mutta ensi viikolla tilanne on toinen: lomailen!

                     Hyviä toukokuun viimeisiä päiviä kaikille ja kesäistä kesäkuuta!

Ihmeellisiä sunnuntailöytöjä

 Tänään pihasta, ison lehtikuusen alta, löytyi linnunpesä. Enpä ole tämmöistä ennen nähnytkään. Tietääkö kukaan, mikä lintu tekee itselleen savipesän, ainakin se siltä näyttää?

                                  Kaikinpuolin taitavaa työtä ja varsinkin nokalla tehdyksi!

 Mies teki löydön myös. Välikatolta purun seasta piipun eristyshommissa löytyi hieno kukkalauta, suoraan  70-luvulta. Siivottuna varmaan ihan käypä, vaikkapa terassille. Tämä on teakia.

                   Lemmikkien joukosta löysin valkoisia lemmikkejä, ennen en ole tälläisiä nähnyt.

Viimeinen löytö ei minua yhtään ilahduttanut. Jättibalsamikasvusto on aivan mattona yhdessä pihan nurkassa. Näistä kyllä haluan heti eroon ja ihmettelen mistä ihmeestä niitä on tullut ja noin paljon! Näitä alan kyllä hävittämään välittömästi! Onkohan näistä kenelläkään kokemusta ja varsinkin siitä miten niistä pääsee eroon. En halua, että pihani peittyyy näihin.

Kysymyksiä ja vastauksia

                                                             Tässä kuvassa olen minä 3-vuotiaana.


Näitä täälläkinn niinkuin nyt tuntuu joka blogissa olevan. Näitä kysymykisä ja vastuksia.... Sain Mustankissan tytär-blogista  seuraavat kysymykset.
Kiitos ja anteeksi viivästys vastaamiseen. 


1. Milloin tiesit, mikä sinusta tulee isona?


Kun pääsin opiskelemaan , en päivääkään ennen sitä. Minähän en ole missään unelma-ammatissani, etukäteen ajatellen. Se vaan kääntyi myöhemmin sellaiseksi.


2. Millaiseksi kuvittelit lapsena elämäsi aikuisena?
Kuulemma halusin naimisiin rosvon kanssa...  Mitä siitä sitten voi ajatella. Rosvoa ei löytynyt, mutta nyt  minulla on Rosvo-kissa! En muista lapsena miettineeni aikuisuutta.


3. Millainen on sinusta unelmaloma?
Kotona, kotona...


4. Entä millainen unelmakotisi?
Tämä koti, joka on minua varten ja minulle mieluinen. Täällä näkyy historiaa ja elämäni kerrokset, lapsesta alkaen (kuvassa oleva lasivitriinikin on minulla tätä nykyä). Kotini on minua varten, ei yhtään edustuskotimainen.


5. Mikä on lempieläimesi?
Kissa, mutta tykkään myös kaikista muistakin eläimistä


6. Mitä syöt aamuisin?
Pala ruisleipää, juustoa ja siinä sitten jotakin muutakin jos löytyy kaapista. Ja kuppi kahvia.


7. Kasvatatko itse vihanneksia tai muita syötäviä kesäherkkuja?


Persiljaa, tomaattia, marjoja, raparperia, muuta typillistä

8. Missä maailman kolkassa haluaisit käydä, mutta et ole vielä käynyt?
Kiinassa


9. Entä mikä on mieleenpainunein paikka, jossa olet vieraillut?
Lontoo, sinne haluan palata aina vaikka siellä olen ollut monta kertaa


10. Suurin haaveesi tällä hetkellä?
Liittyy lomaan: että jaksaisin tehdä pihahommia, viime vuosina kukkamaani ovat olleet retuperällä


11. Mitä haluaisit kysyä minulta?
Mistä saat ideat kivoihin kortteihisi?


Sain Elinalta myös listan kysymyksiä, kiitos niistäkin. 


1.Mikä on elämässäsi tärkeintä?
Läheiset ihmiset, koti, jokapäiväinen leipä.


2. Millainen on täydellinen aamu?
Sunnuntaiaamu: saa nukkua ja aamupalan jälkeen mennä vielä lisänokosille.

3. Missä asiassa olet onnistunut elämässäsi?
Olen kai saavuttanut onnellisuuden, en ole katkera mistään.

4. Jos voisit tavata yhden henkilön historiasta, kuka se olisi?
En tiedä yhtään! Ujostelisin kun yks kaks näkisin jonkun, vaikka Urho Kekkosen!

5. Ketä tai mitä kaipaat juuri nyt?
Jotakin tyyppiä joka tulisi ja leikkaisi ruohon (ei näy... lähden just ulos...)

6. Seuraatko jääkiekon MM-kisoja?
En seurannut...

7. Mikä on lempivärisi?
Kaikki värit ovat kauniita, omassa paikassaan.

8. Kahvi vai tee?
Kahvi, ehdottomasti. 

9. Mihin liittyy varhaisin muistosi?
Muuttoon vanhasta kodista uuteen kolmevuotiaana.

10. Mikä on kaikkein pitkäaikaisin harrastuksesi?
Varmaan lukeminen, mutta se painottuu kovin vahvasti kesään nykyään. Käsitöissä olin tosi onneton...


11. Millainen sää kuvaa parhaiten persoonallisuuttasi?
Varmaan pilvipouta!

Hyvää sunnuntai-iltapäivää!

Yksi kesän varma merkki on raparperipiirakka, reseptin otin uusimmasta Kotiliedestä.

                          Saas nähdä mille maistuu? Piirakkaa maistellaan vasta hyvässä seurassa.

                                           Sukkaa neulon, hitaasti, langanlopuista..

 Eilisellä kaupunkireissulla näin kirjontakirjan, ihastuin ja ostin. Kirja on ruotsalaisen Karin Holmbergin. Tämä nuori nainen on tutkinut kansanomaista kirjontaa eri puolilla Ruotsia ja soveltanut tekniikoita  nykyaikaan.

Kivoja kirjontoja, tämä oli yksi suosikeistani!

Takkauunin kuivauslämmitykset jatkuvat. Hitaasti muutama puu kerrallaan. Tänään oli onnistunein lämmitys, höyrystyminen on vähenemään päin.  Takka siis kuivuu. Täytyy sanoa, että sen sytytys on päivän kohokohtia. 

                                   Kissat käyvät tiheään uunin päällä, Rosvo jo kerran nukkuikin siellä.

Kiitos vielä kaikille kivoista uunionnitteluista! Oli mukava lukea puolestani iloitsevia kommentteja. 

Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille, minulla käynnistyy toiseksi viimeinen työviikko ennen lomaa. 

Takkaturinaa

Viikko sitten autotallissa oli monta lavallista takkaa. Eilen illalla jo poltin takassa muutaman tikun, ja kissatkin tykkäsivät!

 Takka nousi tyhjästä maanantaina. Koska talossa ei ollut savupiippua kuin talon toisessa päädyssä projekti oli aika iso, työläs ja sotkuinen. Enemmän silti muuten kuin ajallisesti. Kaikkihan tapahtui hirveän nopeasti. Uunimestari muurasi ja mies oli apulaisena. Kantamista ja siivoamista riitti. Piippuharkot piti kantaa välikatolle ja siellä ei voinut liikkua kuin kontaten. Loppujen lopuksi piippuharkot nostettiin vielä katolla (kantaen tikkaita pitkin) ja neljältä töistä tullessani minua tervehti uuden uutukainen savupiippu katolla. 

 Koska minä olin töissä pitkän päivän en voinut osallistua kuin siivoukseen, missä menikin pitkä tovi koska katon avaaminen lievästi sanottuna  pöllähteli!

Kissat olivat karanteenissa muurauksen ajan mutta vapauduttuaan tekivät takkatarkastuksen.
Kiskoin Rosvon toisesta jalasta alas  kun hän oli matkalla kiipeämään hormiin! Kauhistuneena jo ajattelin, että kissa katoaa hormin uumeniin ja takka menee heti alkuunsa purkuun. Rosvo myös kiipesi takan seinää ylös jo ennenkuin siinä oli pintarappausta.

                                       Rappauksen jälkeen koko hoito pistettiin siis pakettiin kuivumaan!

 Tässä takka nyt. Kuukauden päästä kuivuttuaan se saa lopullisen pintarappauksen ja saumauksen ja listoituksen.

Sitä lämmitetään pienestä aloittaen, niin että puumäärää lisätään päivittäin ja kymmenen päivän päästä siinä voi sitten jo polttaa kunnon satsin.

Koska kissat haluavat takan päälle, emmekä halua, että ne menevät sinne rappausta pitkin kehitti mies tilapäisen systeemin. Tuotekehittely on menossa, mutta lopullinen versio tehdään kesällä kun takka on kunnossa. Tämäkin tuntuu toimivan, mutta sen tajusimme, että kissat hyppäävät mieluummin alas kuin laskeutuvat ja teline vaatii leveämmät hyppytasot!

Itse ajattelen, että tämä on onnistunein sijoitus tähän 70-luvun sähkölämmitystaloon mitä saatoin tehdä.

Tämä sai myös herkkiä tunteita pintaan. Ajattelen, että vanhempani olisivat niin iloisia puolestani, jos näkisivät, että minä yksin tässä talossa eläjänä pystyin tähän suoritukseen. Kumpikin kun oli puun polttaja henkeen ja vereen ja äitikin haaveili paremmasta takasta. Suuri kiitos kuuluu kuitenkin miesystävälleni J:lle, jonka apu ja tuki oli tuikitarpeellista! Ilman häntä tämä juttu olisi ollut paljon vaikeampaa...

Oikein hyvää helatorstaita kaikille! t. Onnellinen Takanomistaja ♥

Jotakin valmista ja kesän enteitä

Tässä neljän eri langan lopuista neulomani sukat. Näissä on Fabeleita, Vilmaa ja Ticoticoa, lankoja jäi jäljelle enää 7 grammaa. Aika nappisukat siis! Yritin vähän järjestellä sekavia lankoja ja mielestäni onnistuin siinä.

Kuvausreissulla pihalla tein kasvihavaintoja. Raparperipiirakkaa on tiedossa ihan hetken päästä.

                                                           Liljat ovat hyvässä kasvussa,

                                                       ihanaiset vauvasaniaiset heräilevät,

                                                      muutamia kukkiakin löysin!

Labyrinteissa

                        Tänään äitienpäivänä meni aikalailla aikaa luodessa kssoilla puuhamaata.

                        Tämän illan ja seuraavan yön he saavat nauttia takkaelementtilabyrinteista! Voipi olla niin, ettei meillä ihmisillä ole unirauhaa!

Itse olen kovin onnellinen siitä, että huomenna kun tulen töistä kotiin ehkä jo taloni katolla on savuppiippu!

Vesivahinkofobia

 Poden vesivahinkofobiaa. Olen kohdannut ihan liian monta vesivahinkoa ja vesivahingon pelkoa. Niinpä olen viimeaikoina nukkunut öitä huonosti pelätessäni, että takkaprojektin tuhoaa tai sitä hidastaa taloni uumenissa piilevä vesivahinko. Tätä asiaa ei helpota se, että asun 70-luvun alussa rakennetussa talossa, jossa ei ole paljon mitään sokkelia, lähellä merta ja avo-ojia.

Vuonna 1997 kesän alussa alettiin taloon tehdä keittiöremonttia. Kun ensimmäinen kaappi oli purettu paljastui puolen talon kokoinen mittava vesivahinko, jonka yhteydessä korjattiin metrin korkeudelta kaikki talossa oleva materiaali, lattiat seinät ja kaikki perusvalua myöden. Olimme myös kuulleet, että talossa oli ollut jo yksi vesivahinko jo ennen kuin asuimme taloa. Ja kun sanotaan, ettei kahta ilman kolmatta, niin... Voitte kuvitella!

Yhtään ei ole helpottanut se, että siskoni luona koimme kauhean tsunamin, kun Vantaanjoki tulvi vuonna-"en muista". En voi unohtaa näkyä kun minä ensimmäisenä astuin kellarin portaita ja vastaani kellui mehupulloja ja lapsen toppahaalari ja kaappipakastin surisi onnellisena vihreä valoa loistaen puoliksi veden alla!

Vuonna 2002 jouduin vuokraamaan pumpun tyhjentämään likakaivoa, joka täytyyi äärimmilleen ojista tulvivista vedistä: kyttään ojia ja salaojakaivoa ja pelkään tulvia. Voin myös tunnustaa, että näen painajasunia, joissa on vesivahinko. Niissä on erilaisia paikkoja, jopa muutama vakiotalo, joissa en ole edes käynyt koskaan. Koska edellä mainittu siskoni on kokemut myös kerrostalossa (ja aika uudessa) vesivahinkoja, näissä unissa on myös kerrostaloja. Tuntuu, että parasta terapiaa sain, kun

  parketin ja lautojen ja alta paljastui rutikuivaa eristettä ja lautaa. Ja valun päällä oli rutikuiva pikeys.

 Nyt sitten odotellaan kaikessa rauhassa Aada-uunia.

Rosvo ei (tietenkään) voi pitää näppejään irti tästäkään hommasta, vaan piti tehdä systeemit valun suojaksi.
Ja miten viattomalta hän näyttääkään...

Nyhjää tyhjästä-sukat

 Viimeviikolla etsin surkeimmat ja pienimmät sukkalankojen keräloput. Punaiset Fabelit ja Ticoticot saavat kyytiä.  Kantapään tein vähän vahvemmasta Vilmasta. Aikamoista grammapeliä tämä on.

Sukat varret ja kantapäät tehtyäni lankaa on jäljellä vielä 38,2 grammaa. Näissä sukissa on yhteensä neljää eri lankaa niin, että raidoituksessa on vähän fiksaamista. Saas kattoo......

Mutta hei te kaikk!i: Minä onnistuin taas pääsemään kuvaan! T: Rosvo

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla

Viime aikoina on ollut kiireistä: johtuen työstä ja kaikesta hässäkästä täällä kotona. Milloin on kaadettu puita ja oltu takkavalmiteluissa. Tuntuu, että blogimaailma on ollut vähän huonossa mallisssa, muiden blogien kommentoimiminen, sekä mm. tunnustuksen jatkaminen.   Minua on muistettu kahdella tunnustuksella ja tästä ensimmäisestä tunnustuksesta on kulunut jo aikaa vaikka kuinka.   Kiitos Breezie ja Paula. Toisen (kuvissa sen ylimmän) tunnustuksen sain toiselta Paulalta.. Kiitos siitäkin!

Näissä kummassakin piti kirjoittaa seitsemän satunnaista asiaa itsestä. Tässä siis niitä ihan vaan hatusta temmaten.

1. Tykkään työstäni, mutta loman odottaminen tuntuu iän myötä vaan kiihtyvän. Nyt olen niissä tunnelmissa.

2. Olen sosiaalinen erakko, koti on minulle ehdottomasti paras paikka. En kaipaa oikeastaan koskaan minnekään muualle.

3. Olen kova innostumaan asioista, mutta joskus innostus lopahtaa yks kaks (näin on käynyt mm. akvarellimaalaukselle ja öljyvärimaalaukselle, huovutukselle jne jne ....)

4.Koulussa en ollut hyvä käsitöissä mutta kotitalous oli minulla 10!

5. Tykkään leipoa pullaa. Onneksi mieheni tykkää syödä pullaa; sovimme siis toisillemme!

6.Tällä hetkellä sade ottaa hermoon. Vuorokauden sisällä on satanut melkein tauotta!

7. Nukun nykyään huonosti: kissat riehuu aamun sarastaessa, haavelen liikaa uudesta takasta ja kuumat aallot painaa päälle! ;)

Mutta, nyt laistan tunnustuksen velvoitteen jatkaa tätä siten kuin pitäisi. Nytkin blogini lukulistalla vilisee tunnustuksia, näitä on siis kovin liikkeellä.
Niinpä teen tälläisen tempun: annan tunnustuksen jokaiselle, joka sen haluaa! Ole hyvä!

Kivaa postia

Tänään työkaverini Paulan kanssa kotiin lähdettyämme juttelimme siitä kuinka paljon mieliala vaikuttaa työntekoon. Jos on huono päivä, ei meinaa millään jaksaa, mutta on kun ihan pakko! Varsinkin kun työskentelee lasten kanssa, mutta ei silti; ihan sama on monessa muussakin töissä, jossa on tekemisissä ihmisten kanssa. Tänään oli silti kiva päivä, viikonlopun flussa on kadonnut alkuunsa ja hyvä  niin!

Kotiintuloa  piristi kiva posti, jonka sain Tampereelta. Voitin Pva Pionin Kaikenkirjavaa-blogin arpajaisissa. Paketti oli kyllä ihastuttava ja just niin ihanan kaikenkirjavaa ja kukallista ja vaikka mitä, niin sinua, rva Pioni!

Kiitos!

Suurena Marimekon ystävänä käsipyyhe oli mieluinen!

                   Lintuavaimenperä pääsi heti laukkukoruksi.

 Mutta, viimeisenä paras! Mustat porkkanan näköiset! Vau! Näyttävät kiehtovilta. Ja vielä hienompaa on se, että mustista porkkanoista tulee kukkia.

Viikonloppuna juurakot pääsevät maahan ja taidanpa tehdä niin, että laitan niitä kokeilumielessä vähän erilaisiin paikkoihin, koska täällä meilläpäin on tontit vähän isonpuoleiset ja myös ongelmapaikkoja löytyy!:)

Melkein liian jämäsukat

 Näiden sukkien väritys on jo melkein liikaa meikäläiselle. Nämä on sekoitus kahdesta sekavasta ja tulos on kyllä sekaavaakin sekavampi. Mallin ideana toimi Jänikset maailmankartalle- sukat Neulekirjasta (Korhonen&Österman).

 Kyllä näitä sitten onkin kudottu, ainakin ajallisesti. Tämä vuodenaika taitaa olla kohdaltani heikointa käsitöiden suhteen. Olen siis tyytyväinen, että sain edes jotakin valmista Jämäblogiin. 

Tällä viikolla alkaa takkahomma olohuoneessa. Siinä sitten onkin haastetta kerrassaan ja en oikein edes tiedä, mitä se uunin muuraaminen ja savupiipun tekeminen pitää sisällään? Jännittävää....