Joulusukkakalenteri

 

Niin kuin tässä ei jo olisi tarpeeksi tekemistä, piti tähän joulusukkakalenteriin lähteä mukaan. Esimerkiksi kiirettä piisaa, että saisi tämän kouluvuoden kunnolla loppuun. Ja jouluhommat, kuten huushollin siivoamisen ja muun kaiken.

 

Joulusukkakalenterin löysin Voihan villasukka facebook-sivustolta. Se on lähtöisin Niina Laitinen design- sivulta. Kiva juttu. Neulon kahta sukkaa. Malli avautuu joka päivä yhden kuvioraidan verran. Tänään otin kyytiin valkoisen langan vähän raikastamaan sukkaa. 

Mielenkiintoista nähdä millainen sukka tästä on tulossa. Jouluaattona se sitten selviää.

Iloiset kukkasukat

Tänään sain valmiiksi iloiset kukkasukat. Tykkään kovin! Malli on helppo ja joku kiva spesiaalijuttu tuli siitä, että viitsin tehdä kantapäänkin kirjoneuletta. Mallin löysin pinterestistä, perinteinen virolainen malli ja se on tässä. Mallista tulee kukkavaikutelma. Värit sen tekevät.

Pohjavärinä on Nalle, muut langat erilaisia jämälankoja ja jokainen eri lankaa. Varressa minulla oli 60 silmukkaa, kantalapussa 31, että sain mallikerran sopivasti mallaamaan. Näitä voisin tehdä lisääkin, vaikkapa tummalle pohjalle vaihteeksi.

Lahja ystävälle

Eilen sain valmiiksi lahjan ystävälle. Ajattelin, että tämä sopii hänen tyyliinsä ja olin kovin iloinen, kun hän tykkäsi lahjasta, jonka sai tänään. Oli kiva kuulla, että hän oli katsellut ihailevasti vähän tämänkaltaista aikaisemmin.

Afrikan kukan jälkeen virkkasin kiinteitä silmukoita niin, että sain reunuksesta sopivan kokoisen  kukkaronkehykseen, Sen jälkeen jatkoin alareunaa virkkaamlla edestakaisin niin kauan, että sain pohjasta sopivan pullean. 

  Lankana on Catania-lanka, joka on merseroitu, kiiltävä ja kova ja virkkasin tämän vielä vähän suositusta pienemmällä koukulla, 2,5:llä. Kaiksta raskain vaihe on näissä pussukoissa se viimeinen vaihe. Käsin ompelu kehykseen vaatii sorminäppäryyttä.  Siinä saa todella katsoa mihin neulan pistää, ettei pistä sitä ainakaan sormeen ! Kiinnitin tämän virkkauslangalla, luulisi kestävän käyttöä. Saatesanoiksi sanoin, että tässä on elinikäinen (= minun elinikäiseni) korjaushuolto!

Sisälle kiinnitin oman "tuotemerkkini", joita tilasin jo viime syksynä, mutta joita en ole neuleisiin käyttänyt. Jotenkin minusta villasukissa ja lapasissa tuo merkki tuntuu vähän liian pitkältä ja varsinkin kovalta.... No, lapun pituuteen on syynä  se, että halusin ehdottomasti suomeksi tekstin ja vielä kissankin mukaan,

ja vielä kumpaankin päähän.
Ja näitä nauhoja piisaa! Tässä linkki sinne, mistä tilasin tämän nauhakasan, hinta oli mielestäni kohdallaan ja toimitus oli nopea.

Ukkeli

 Töitä ajatellen virkkasin vielä tälläisen pienen ukkelin ja hänelle kettinkiä. Ajattelin tässä vähän viidesluokkalaisia poikia, joita minulla on muutama tekstiilityössä. Rohkeita poikia, kun ovat valinneet sen käsityölajin, josta tykkäävät enemmän.  Ajattelin vähän sitä, että tämä ukkeli innostaisi siihen, että ihan mitä vaan yksityiskohtia voi keksiä omaan työhänsä ja saada siitä persoonallisen.

 Tämän kettingin virkkkaaminen olikin hauskaa. Ketjusilmukoita näissä lenkeissä oli 24 ja kolmisen senttiä virkkasin kerroksia kiinteitä silmukoita. Katkaisin langan noin viidentoista sentin pituiseksi ja ompelin renkaat kaksinkerroin..

No, eihän hän ole mikään kaunis ulkomuodoltaan, mutta sympaattinen kuitenkin.

Tipuja

 Tajusin tässä oikeastaan vasta tämän viikon alussa, että pääsiäinen on ihan pian. Kun en ole ollut ihmisten ilmoilla hetkeen, tuntuu, että aika on hypännyt eteenpäin. Sairaslomalla makaaminen ja onneksi nyt tällä viikolla myös istuminen aina välillä, on tehnyt ajanlaskuuni hyppäyksen. Kun aloittelin lomaa, oli maaliskuu puolessa välissä ja nyt jo ihan pian tuntuu olevan pääsiäinen... ja vappu! Tällä viikolla lajittelin lankavarstoni yhteen keskittymään, kolmeen eri koriin ja onpa minulla paljon puuvillalankoja! Pitäisi varmaan kehitellä jotakin isompaa... Vaalenkeltaisesta Paris-langasta syntyi yhteensä neljä tipua. Mallin keksin itse, mutta varmaan sellainen malli, että on keksitty jo moneen (sataan )kertaan.

 Ensin lisäykset 18:sta slmukkaan (6 ks. aloituslenkkiin, seuraavalla krs.lla 2 jokaiseen s:aan, seuraavalla 1ks ja joka toiseen 2).

 Sitten neuloin kupin pääksi

 ja "selkärangan" (10kjs) ja sitten kiersin kiinteillä silmukoilla selkärankaa ja kuppia ympäri ja kaventelin ensin pyrstön alla ja rinnan kohdalla ja sitten tasaisesti ympäriinsä, kunnes olin saanut tipun vartalosta hyvän mallisen. Aika helppo juttu, vaikka vaati vähän kärsivällisyyttä pienen nokan ja jalkojen virkkaus. Varsinkin kun oranssi lankani oli vähän kovaa ja paksua. Siiviksi kokeilin vähän erilaisia juttuja.

Tykkään tykkään

Eilen illalla valmistuivat omat Pässin pökkimät lapaseni, joita aloin neulomaan muutama päivä sitten. Mallihan on uudesta Moda-lehdestä, suunnittelijan Emma Karvosen blogista löytyy kuvia koko mallistosta.

Tykkäsin mallista kovin ja minusta se oli helppo hahmottaa ja oppia. Sitä paitsi kun suurin osa neuleesta oli pelkkää oikeaa, se oli myös siis myös suurimmaksi osaksi helppo neuloa. Kärkikavennuksissa kannattaa olla tarkkana, jälkimmäisessä vähän itsevarmana hutiloin ja jouduin ottamaan muutaman kerroksen uusiksi. Minusta kärjet on tässä mallissa tosi kauniit ja kavennukset loppuun asti viilattu ja hyvin suunniteltu!

Lanka minun lapasissani on kahta 100% Suomen lampaan villaa, toinen ostettu muistaakseni Kerimäen kirkon tapulista, toinen jostakin markkinoilta. Lankaa näihin meni 66.8g. Näitä pitää tehdä ehdottomasti lisää!

Pakko vilauttaa

 Vau! Pitkästä aikaa löysin kivan mallin. Uusimmassa Moda-lehdessä oli Kuopion muotoiluakatemiasta valmistuneen Emma Karvosen mallisto: sahalaitakuvioiset lapaset, myssy ja kauluri. Oli ihan pakko kokeilla, varsinkin kun muistin, että minullakin on muutama kerä Suomen lampaan villaa.
Tässä linkki Emman blogiin.

 Näiden kanssa menee varmaan mukavasti pian alkava viikonloppu, vaikka työn alla on myös toinen työ, sukat jotka lähtevät  Ouluun 80-vuotislahjaksi miehelle. Niitä neulon meren ja metsän väreistä. Työkaverin sukulaismiehelle ne ovat kuulemma tärkeitä asioita.

Tuntuu oikein mukavalta innostua neulomisesta. Sen innostuksen voi vaikka laukaista ihastus uudesta mallista, tai paristakin. Kun päästiin pyhistä alkoi arki ja minulle se on yhtä kuin parin tunnin neulomishetki illalla. Ja viikonloppuhan on siinä suhteessa yhtä juhlaa, kun ehtii päivälläkin, vieläpä nyt auringonvalossa.

Siitä saan selvästi energiaa!

Jouluiset vanhanaikaiset

 Sunnuntai-iltana aloin neuloa näitä sukkia. Näistä tulee varmaan joululahjat. Tykkään näistä. Kirjoneulekuvion kehitin mukavan yksinkertaiseksi ja reunoihin laitoin näiden sukkien inspiroimana vähän samanlaisen reunuksen. 

Mies piti lankoja kiinni kun kiersin nyörin. On hänellä joskus ihmettelemistä kanssani, mutta kestää kiitettävästi.

Sukkia neuloin monen eri telkkariohjelman seurassa, mutta sain ne valmiiksi Downton Abbeyn kuluessa; mikäs näille sopivampi ohjelma voisikaan olla. Voin melkein kuvitella ne jonkun sarjan naisen jalkoihin, sen verran vanhanaikaisilta nämä näyttävät.

Varressa oli ensin 75s, ensin muutama kerrosta oikeaa. Sitten neuloin 3oikein 2 nurin,viisi kerrosta. Niiden jälkeen neuloin kaksi viimeistä oikeista silmukoista yhteen. Vielä neuloin muutaman kerroksen 2o 2n, sitten oikea kerros, reikäkerros ja mallineuletta jäljellä olevilla 60s:lla. Lankana on harmaa Nalle, jota ostin Korialta halvalla viime kesänä, sekä ikivanha Nallen väri kaappini kätköistä. Lankaa sukkiin meni 98,5g. Ja niinpä tuli 8 kilon langankulutus täyteen, että pamahti!

Oikein hyvää loppuviikkoa kaikille!

Vink vink

Tänään kävin kaupungilla vain pikaisesti. Hain sitten nuorimmaiseni töistä syömään. Tänään tuli tasan 27 vuotta siitä kun sain toisen tyttäreni. Nämä päivät saavat aina muistelemaan... Tytär söi ja kiitti ja lähti samantien kotiinsa huilaamaan, aamulla aikaisin taas töihin; sairaanhoitajan ammatissa kun ei tunneta viikonloppuvapaita. No, ehdinpä siinä pikaisesti hommata muutaman vetoketjun ja pari lankakerää töihin. Ja kun lankakauppaan menin, niin siellähän tulikin sitten  pakkosortumus.

Moda-lehden takakannessa ihailin teetee Pallas-langasta neulottuja lapasia, mutten tosissani ajatellut lankoja hankkia, mutta kuin näin lapaset livenä, niin oli pakko sortua. Citylapaset ja susilapaset olivat vallan ihania molemmat. Mukaan lähti  250g Pallasta ja malli, jonka sai kaupanpäälliseksi. Sormia jo syyhyttää, mutta olen tiukkana, ensin eilen aloittamani sukat valmiiksi!
Perusteluna sortumiseen oli se, että moneen moneen vuoteen en mene tänä vuonna käsityömessuille Tampereelle. Olenhan (muka ) ollut suht tiukkana lankojen ostoksissa, mutta mutta, kyllä niitä nyt kuitenkin on tullut osteltuksi. Silti, kulutus on vielä plussan puolella!

Pallas on muuten tosi ihanaa lankaa, sileää ja pehmoista, miellyttävä neuloa, eikä hintakaan huimaa, juuri nyt ne ovat tarjouksessa teetee Shopeissa.

Sukkaparit ja laiskan naisen ohje

 Tässä sukat tuplaantuneina. Värit ovat surkeat. Tässä valaistuksessa musta- kirkas punainen- yhdistelmä valoittuu onnettomasti, enkä jaksanut siitä nyt kovin välittää. Malli on kivan yksinkertainen, olen siihen tyytyväinen. Uskon, että koulussa on käyttöä tälle sukkamallille, oppilaille kun sydämet ovat aina niin mieluisia!

Pyynnöstä ohje sydänsukkiin. Lyhyt ja suppea ja simppeli. Mallikaaviotkin ihan vaan laiskan naisen tyyliin valokuvaamalla. 

Silmukoita varren joustimessa 48, sen jälkeen tasaisesti kahdeksan silmukkaa lisää (56s). Oikean puoleinen neljän kerroksen pikkusydänraita näillä silmukoilla. Sen jälkeen kavennetaan yksi silmukka pois (55s), joilla sitten neulotaan varsi neulomalla vasemman kaavion 11 silmukan mallikerta. Yksivärisiä kerroksia kuvioiden jälkeen ja väliin voi laittaa miten haluaa.

Varren jälkeen sitten kavensin silmukat 48:een ja neuloin sukan ihan normaalisti. Minun 39 koon jalassani sukka menee hyvin jalkaan, eikä varsi kiristä. Sidoin langan nurjalla puolella pidemmissä lankajuoksuissa ja  hyvin onnistui.
Lankana tässä oli Seitsemän Veljestä ja puikon koko 3.5.

Onnistumisen iloa

 Vaikka olenkin kaikkea mahdollista ompelun saralta kokeillut, on  kukkarokehyskukkarot  jääneet minulle kokeilemisen asteelle. Syy? Koskaan en ole ollut tyytyväinen oikein siihen kiinnityssysteemiin, koska kehykseen tulee helposti rumat painanteet, jos niitä yrittää kotikonstein puristaa. (Pilkun viilaaja?.. no tässä suhteessa ehkä hiukan...) No onhan olemassa liima, jota kovin kehutaan. Mutta olen ajatellut, että jos kehys maksaa puolet liimaputelin hinnasta ja liimaa uppoa varmasti koulussa vaikka kuinka paljon pursottavien pienten ja vähän isompien kätösten toimesta  (myös sinne minne ei pitäisi) niin voiko lopputulos olla hyvä. Ennakkoluuloinen? Ehkä sitäkin. Itseasiassa minulla on hiukan liimaa ja kehyksia luokassa, mutta kokeileminen on antanut vielä odottaa itseään.

 Niinpä olin innoissani kun löysin näitä muhkeita ommeltavia kehyksiä ja mielestäni aika edullisesti, hiukan alle neljän euron hintaan. Minulle sopii erinomaisesti se, että tässä on vähän enemmän myös sitä käsityötä, ettei työ ole hetkessä valmis, se oikea työn ja hinnan suhde kun on kyllä näissä koulukäsitöissä tärkeä.

Pohjaan tein kaavaan pulleutta antavat laskokset, jotka antavat tilavuutta pussille huomattavasti enemmän. Ja myös sitä oppimista ja haastetta.  Kaksinkertaisella helmilangalla ommellut tikkaukset ovat kauniita. Sen huomasin, että ne kannattaa alkaa keskeltä kehystä toiseen reunaan, siitä keskustan kautta toiseen reunaan ja lopulta päätellä keskelle. Näin pystyy välttämään sen, ettei kukkaro tulee vinosti kehyksiin.

 Lopputulokseen olen ihana mahdottoman tyytyväinen, tästä tuli niiiin ihana ja samaa sanoivat työkaverit ja oppilaat, joista kahdeksan tänään alkoivat tehdä omia kukkaroitaaan. Kukkaroni kankaasta täytyy vielä sanoa, että se on aitoa todennäköisesti 60-luvun kangasta, jota työkaverini lahjoitti kouluun äitinsä taloa tyhjentäessään.  Tämä oli pienehkö pöytäliina, joka saa uuden elämän hienoina pussukoina ja muina kivoina juttuina!

Kaavan piirtäminen on tarkkaa puuhaa, koska pussiin täytyy saada tarpeeksi leveyttä. Tässä kaavassa on saumanvarat ja kuvasta saa suurinpiirtein systeemin selville. Huomioikaa muuten, että kukkarossa on myös hihna- tai ketjulenkit. Oppialaille sanoin, että pistäkää kaavat talteen. Kun kangas hiipuu käytössä niin, näihin kehyksiin voi ommella uuden kukkaron. Sekin vielä!

Ohjepuuhaa

Viime päivät ovat kulneet aikalailla ohjerintamalla. Olen kokeillut eri kuvankäsitteluohjeita, jolla saan ohjeet hyvin tehtyä koneelle. Käytin Gimpiä, sitten löysin omalta koneelta Paint Net- ohjelman, joka tuntui sopivan simppeliltä minulle. Niinpä nyt sitten tein ohjeet myös mansikkasukkiin Punomoon, ajatellen juuri oppilaita. Ohjeet on tehty niin, että perusasiat pitää olla hallussa ja myös hiukan päättelykykyä ( tai opettaja auttamassa). Mutta uskon, että jos on hiukan neulonut, näillä ohjeilla pärjää. Ohjeisiin linkit on blogin oikella kuvakkeissa.

Olkaa hyvä: vielä ne kesän viimeiset mansikat!

Ja tästä alkaa viimeinen varsinainen kesälomapäivä, vaikka työjuttuja tässä on jo puuhattu....

Ohje purjevenesukkiin.

Vietin kaksi päivää Turussa ystäväni Katrin kanssa. Olimme Punomon julkaisukoulutuksissa kollegojemme kanssa. Opin monta uutta asiaa. Nyt  purjevenesukkien ohje mahdollisimman yksinkertaisessa muodossaan löytyy Punomosta. Tämän ohjeen meinaan testata muutaman taitavan seiskaluokkalaisen kanssa, kunhan koulutyöhön päästään. Uskon että homma sujuu heiltä, itselläni on tekeillä muutama hiukan erilainenkin versio näistä purjevenesukista.
Jos joku neuloo sukat, olisi kiva kuulla ja varsinkin nähdä, millaiset niistä tuli!

Minäkin pöllöilin

 Jostakin kummasta syystä pöllöt ovat nyt kovin ajankohtaisia. Niitä on joka paikassa. Itse olen tältä pöllökuumeelta vielä säästynyt, tänään  menin siihen mukaan.

 Yhden oppilaan äiti lahjoitti koululle monta kerää ruskean kirjavaa paksua akryylilankaa. Mitä siitä tekisi? Tänään sitten aloitin kaksinkertaisella langalla virkkaamaan kouluun pöllömallia, ihan omasta päästä kun mallia en löytänyt siihen hätään. Pöllö on muodoltaan helppo toteuttaa ja siitä tulee aikalailla pöllön näköinen vaikka sen miten päin vääntää, kunhan on pöllömäiset silmät levällään! Siksi ajattelisin, että työ sopisi aloittelevallekin virkkaajalle, yksityikohtia kun voi karsia..

                          Tässä minun pöllöni osat virkattuna. Eikö olekin helppo amigurumin malli.

Pitää vielä hiukan kehua oppilastani Siiriä, kurkatkaapa. Ja huom. kyse on 8-luokkalaisesta!

Kirjoneulevälipäiviä ja tekniikkaa

 Olen pitkästä aikaan päässyt oikein neulomisvimmaaan. Nimenomaan kirjoneulevimmaan, tuttu innostus minulle. Eilen iltapäivällä etsin kivaa kirjoneulemallia, sellaista selkeää.  Ulla- nettineulelehdestä löysin tämän mallin , mutta muokkasin sitä vähän haasteellisemmaksi. Halusin tehdä kärjen ja peukalon kirjoneuletta toisin kuin alkuperäismallissa ja se vaati vähän funtsaamista. Siinä sitten menikin eilinen iltapäivä  ja ilta, peukalot neuloin tänään aamulla.

 Lopputulokseen olen tosi tyytyväinen. Viime postauksen kommenteissa joku kyseli onko kirjoneulelapasia helppo kutoa. Tähän voin sanoa, että oma tekniikkani on kehittynyt vuosien myötä. Muistan opiskeluaikana sen, että kirjoneulepuseron neulominen oli haastavaa ja menin sekaisin lankojen kanssa, kun jouduin lankaa aina vaihtamaan käsissäni. Mutta siitä onkin aikaa jo yli kolmekymmnentä vuotta.... Minun kirjoneuletekniikkani salaisuus on se,

että pidän lankoja näin kuin tässä kuvassa näkyy. Tekniikka on vuosien saatossa kehittynyt. Langat ovat aina samassa järjestyksessä ja vielä niin, että toinen menee etusormen ja keskisormen välistä, toinen keskisormen ja nimettömän välistä. Kerran , vuosia sitten näin televisiossa dokumentin kuurosokeasta suomenruotsalaisesta naisesta,  joka neuloi kirjoneulelapasia. Ihmettelin  (ja ihmettelen) miten se onnistui häneltä, varmaan joku tälläinen systeemi oli hänelläkin. Lankojen järjestys on erittäin tärkeä, niitä ei saa kesken kaiken muuttaa toisinpäin, muutoin neulepinta muuttuu epätasaiseksi. Minulla siis tässä oli aina punainen vasemmalla. Silloin punainen lankaa tulee ikäänkuin selvemmin esille. Samaa asiaa painottaa myös Kardemumma omissa selkeissä tekniikkaohjeisssaan. Näitä kannattaa harjoitella, itse olen nämä oppinut kantapään kautta.

Mieltäni ilahdutti se, että radiossa painotettiin liikunnan merkitystä nivelrikossa. Pahimmin minua vaivaa nivelrikko sorminivelissä (kuten kuvan turpeista nivelistä näkyy..) ja sain uutta intoa neulomiseen, toki tätä liikuntaa minulle ovat myös lääkärit painottaneet.

Pitsipyyhkeen ohje

Leikkaa sopiva kohta liinasta, kulmaan, miksei muuallekin. (Itse meinaan kokeilla sijoittamista muihinkin paikkoihin, alareunaan, tai pieni pyöreä liina  vaikka pyyhkeen keskelle; vain mielikuvitus on rajana)) .  Jätä pari senttiä "tyhjää" reunoille. Kiinnitä nuppineuloilla, tietysti voi harsiakin.

Ompele suora ommel (tai siksakkia, riippuu virkkauksen leveydestä) reunoihin, ettei liina purkaannu. (Ylälankana käytin oranssia ja alalankana valkoista.)

                                      Ompele lisää ompeleita virkkauksia pitkin. Seuraa virkkauksen suuntaa. (Ompelin senverran, ettei liina tuntunut kovin irtonaiselta.)

Taita yksitaitteinen päärme pitsin päälle ja ompele jollakin ompelukoneen leveällä ompeleella froteen reunaan.  Tässä vaiheessa molemmat langat saavat olla valkoiset, mutta miten vaan! Eriväriset ompeleetkin voisivat olla kivan pirteitä. Toki voi kokeilla kaksitaitteista päärmettä ja suoraa ommelta,  mutta silloin päärmeestä tulee paksumpi.

Esim. monen piston siksak varmaan toimii hyvin, tässä käytin Berninan ommelta 6, samankaltaisia ompeleita on useimmissa ompelukoneissa, joissa on joustavia ompeleita.

Ripustinlenkkinä käy hätätilanteessa mikä tahansa nauha, tai sen voi  ommella itse kankaasta, tai  vaikkapa virkata.