Eläköön matto!

                         Parikkalassa tutustuin mattonäyttelyyn, siellä Käsityökeskuksessa.

Matoissa oli tarinat, jotka oli kirjoitettu lappuihin. Kuvan punainen matto oli suosikkini. Se oli kudottu pelkästään tutuista, rakkaan ihmisen raitaisista paitakankaista.

Tämä kuva herätti nostalgisia muistoja. Viisikymmenluvulla syntyneenä muistan lapsuudessani matonkuteiden leikkuutalkoot. Mentiin jonkun luo ja leikattiin porukalla matonkuteita ja emäntä tarjosi kahvit, leivät ja kakut. Sen ajan tyyliin varmaan sen seitsemän sorttia! Voi niitä aikoja....

Mattokauppoja

Järvenpäässä olin ystäväni Päivin luona yhden yön. Ihastelin Päivin mattoja. Ja myös hienosti maalattua kirpparilöytökaappia. Matot oli ostettu Mäntsälästä, siispä sinne! Raitamatto oli toiveissa, sopivaa ei silti löytynyt.

Löysin silti kaksi kivaa. Räsymatot vaan ovat minun juttuni, ei voi mitään!

Paluumatkalla Järvenpäästä poikkesin Tampereen Ikeassa, ei siellä ollut yhtään noin kivoja, vahvoja, kauniita kuin suomalaisen kädentaitajan tuotteet!

Loman loppuessa

Eilen siivosin. Ei todellakaan kuulu lempihommiini. Pakko vaan yrittää. Kissankarvat saivat kyytiä... Mattojen tamppaaminen muistutti siitä, että kaikki kesän suunnitelmat eivät toteutuneet. Maton kutominen esimerkiksi. Kun en millään ehtinyt siihen vaiheeseen! Onneksi on näitä muutama vuosi sitten kudottuja mattoja siistissä kunnossa. Hiukan tuntuu haikealta kesän loppuminen ja töiden alkaminen.  Ei se silti haittaa... Olen syksyihminen. Vanhemmiten vaan tahdin muutos on alkanut pelottaa, aina näin loman loppuessa. Kesällä on niin ihanaa elää ilman lukujärjestystä, aikataulua.  Tuntuu kuin hyppäisi junan kyytiin kun menee töihin. Sitten kun sinne menee, kaikki menee omalla nopealla painollaan, päivät muuttuvat viikoiksi ja viikot kuukausiksi, kuukaudet lukuvuodeksi.  Mutta, kivaa se silti on ja eipä tule kahta samanlaista päivää.

Tänään saan vieraakseni opiskelukaverini Päivin, jonka kanssa olemme kummeja lapsillemme ristikkäin. Päivi on uskollinen ystävä, hän on varmaan vuodesta 1980 valmistumiseni jälkeen käynyt Porissa joka kesä. Mukava tavata taas!

Oikein hyvää alkavaa viikonloppua kaikille lukijoilleni. Kiitos, että olette ahkeria kommnetoijia. Se on kivaa, että syntyy vuorovaikutusta. Ja yks kaks tänne tupsahti lukijoita melkein kymmenen lisää, tervetuloa ja kiitos!

Kutomissuunnitelmia ja tunnustus

Tänään tyttäreni halusi ottaa tämän maton kotiinsa, jonne hän viime viikonloppuna muutti Helsingistä. Asunto on aito viisikymmenluvun asunto aitoine yksityiskohtineen, aina valonkatkaisijoita ja jalkalistoja myöten. Vuokra on vähintään puolet Helsingin keskustan vuokrista. Kyllä tääällä "periferiassa" kelpaa asua, kun täällä on vuokra-asuntoja vaikka kuinka paljon ja vuokrat halpoja. Ainakin Helsinkiin verrattuna.

Olen lukenut uusia lehtiä: Kotiliedet ja Kodin kuvalehdet ja Kotivinkit kaikki toitottavat nyt kesän kynnyksellä, että räsymatot ovat muotia. Se on upeaa! Tämän maton kudoin kesällä 2006, kun kangaspuut oli vielä äidilläni. Tässä oli tosi paljon matonkuteita, joita oli leikattu tyttöjen vaatteista, pinkkiä ja punaista.. Monet minun lasteni vaatteita, joita mamma oli "pelastanut". Mattoa on käytetty huoneessa, jossa ei oikeastaan olla koskaan ja siksi se on kuin uusi, eikä kaipaa edes ensipesua. Suunnitelmissa on kutoa nyt kesänä muutama matto.

Kangaspuut, jotka nyt ovat minulla,  odottavat siis lomaa ja alkusolmuja. Olen jo lainannut kirjastosta muutaman mielenkiintoisen cd-romaanin, joita meinaan kuunnella kutoessani. Kangaspuilla ei olekaan kudottu sitten syksyn, jolloin siskoni Päivi kutoi luonani lomallaan pari mattoa.

Heinäkuussa meidän on tarkoitus mennä hyvän ystäväni, entisen työkaverini mökille Punkaharjulle ja lupasin kutoa tuliaisiksi maton. Ystävä teki pyynnöstäni jopa suunnitelman matosta; mitat tulevat sitten kun hän pääsee sinne Punkaharjulle täältä Porista muutaman viikon päästä. Koska matka mökille on pitkä, hän on siellä koko kesän ja palaa vasta syksyllä kun tulee pimeää ja kylmää.

                        

Esittelen vielä jo ensimmäisessä kuvassa näkyneen kauneimman kukka-amppelin, jonka omistan. Tämä on aitoa käsityötä ja ostettu Ulvilasta Sunniemen pajutilalta viime kesänä. Se on minusta tosi kaunis! Sinne pajutilalle  pitäisi taas poiketa.

Sain tässä muutama päivä sitten tunnustuksen Sirpalta. Sain tämän tunnustuksen jo aikaisemminkin. kiitos Sirpa kauniista sanoistasi! Sirpa kun sanoi, että täällä blogissani saa ihailla ammatttaitoisia, kauniita käsitöitä. No, nyt ne ovat kyllä aika vähissä olleet viime aikoina... En nyt jatka tätä tunnustusta koska juuri äskettäin jatkoin. Kiitos tunnustuksesta, Sirpa!

Mutta..NYT  käsityötekemättömyys tulee muuttumaan! Luin tänään Kesäyön hullutuksesta ja tuli ihan hullun rohkea tunne, että tähän minä tahdon osallistua. Kesäkuun alusta Juhannukseen on tarkoitus aloittaa joka päivä uusi neule tai virkkaustyö ja yrittää saada ne kaikki valmiiksi heinäkuun loppuun mennessä. Jee... hullun hauskaa ja sopii minulle hullulle. Tytär ainakin oli tätä mieltä hänelle selostettuani asian....
Ihanaa viikonloppua teille kaikille!

Perintöjä, isän ja äidin...

 Ensi viikolla tulee kuluneeksi neljä vuotta äitini kuolemasta. Isäni kuolemasta on pian kulunut jo 20 vuotta. Äitini ja isäni asuivat molemmat Yyterissä, joka oli silloin Porin maalaiskuntaa. He  ovat olleet samalla luokalla vaikka olivatkin eri vuosina syntyneet. Koulu oli pieni ja siinä oli vain kaksi luokkaa. Niinpä he ovat samoissa luokkakuvissa. Jostakin syystä niitä ei ole silti kuin yksi, äidin huolellisesti pieneen albumiinsa liimaama. Onkohan isä edes ottanut luokkakuvaa? Tai sitten tuleva äitipuoli on ne hävittänyt, niinkuin useimmat perheen kuvat. Isäni oli 18-vuotias ja sodassa, kun hänen äitinsä kuoli. Se oli ensimmäinen loma rintamalta, kun hän lähti äitinsä hautajaisiin. Hän kertoi, että koko reissusta viimeinen muisto oli se, kun hän meni junavaunuun ja jäi eteiseen seisomaan kun hän näki vaunussa olevan korkeita armeijanmiehiä. Isä pelkäsi, että he puhuttelisivat ja hän tajusi olevansa niin sekaisin, ettei muistanut kuka on mikäkin, kapteeni, luutnantti jne.. Niinpä hän sitten järkyttyneenä ja varman murheissaan seisoi eteisessä melkein koko matkan, halki Suomen Poriin. Koko hautajaisista hän ei muistanut mitään. Vanhana miehenä jokavuotisen syysalakulonsa ja vatsahaavansa tähden äiti "pakotti" hänet lääkäriin. Lääkäri oli sanonut, että nuoruuden täydellinen muitinmenetys on tyypillinen sotatrauma: sota ja äidin kuolema on aiheuttanut sen, että mieli on "suojellut" isää... Isä ei koskaan puhunut sodasta mitään. Sen sijaan näki painajaisia ihan loppuun asti ja huusi unissaan.

 Kaikki jotka ovat blogiani seuranneet tietävät, että perin taitavalta käsityöihmiseltä, äidiltäni paljon käsitöitä. Kodissani on myös kaksi metriä leveät kangaspuut, joilla viimeksi syksynä siskoni Päivi kutoi kaksi kaunista mattoa. Äiti on ostanut  kangaspuut 60-luvulla itselleen ja ne on nyt minun kodissani.

 Kun me lapset, neljä tytärtä, tyhjensimme lapsuudenkotiamme kesällä 2007 jaoimme perintöä monella tavalla. Pidimme mm. arpajaisia, joihin valitsimme mielestämme neljä yhtä arvokasta esinettä ja arvoimme ne. Joskus tosin sitten arpajaisten jälkeen vielä vaihtelimmekin... Se oli jotenkin tosi kivaa ja varmaan yhdisti meitä. Isällä oli paljon työvälineita, koska hän oli innokas tekemään kaikkea.

 Minulla on nyt hänen työkalupakkinsa. Se on nyt Itsellisen Naisen Työkalupakki. Tosin osa sisällöstä on miesystäväni J.n minulle ostamia "naisellisia " kätöseeni sopivia, kuvassa etualla punaisia ruuvimeisseleitä. Vanhaan taloon jäi iso höyläpenkki, koska talon ostaja sanoi arvostavansa sitä. Isä oli ennen sotaa ammattikoulussa. Isä oli hyvä koulussa ja Yyterin koulusta meni sinä vuonna vain kaksi ammattikouluun. Sodan jälkeen isä meni kysymään rautatieltä tarvitaanko siellä työntekijöitä ja niin hänestä sitten lukuisten kuurssejen jälkeen tuli ensin veturinlämmittäjä, sitten veturinkuljettaja.

 Nämä ovat työkalupakin aarteet. Oletan, että nämä ovat suurimmalta osin isän itse tekemiä. Ammattikoulussa isä oli tehnyt paljon työkaluja. Suuri harmini on , että sellaisen pienen vasaran, jonka isä antoi minulle ja sanoi tehneensä ammattikoulussa, kadotin ensimmäisessä työpaikassani, Porin ammattikoulussa! Se on varmaan vielä jossakin siellä, vein sen kerran sinne kun sillä oli niin kätevä kiinnittää painonappeja.

 Työkalupakissa on myös tämä. Tämä on naula, joilla on kiskoja kiinnitetty. Se on jotenkin mielestäni liikuttavaa, että isä on tälläisen (yhden) säilyttänyt.

 Otin myös isän vanhoja oppikirjoja. Kirjat todistavat, että isä on oikein tosissaan opiskellut.

Tässä konkreettinen jälki isä kädentöistä. Vanhimmelle tyttärelleni Ullalle varmaan kaksivuotislahjaksi tehdyt nukenvaunut. Näitä on muitakin. Nukensänky, lelulaatikko ja jokunen vauvan "veto"lelu. Keinuhevosen olen antanut nuorimmalle siskolleni, koska pappa ei koskaan ehtinyt hänen  neljälle pojalleen mitään tehdä. Vanhin oli isän kuollessa alle  vuoden.

Mattoja

 Tämä on ollut oikein matonkutomisviikko! Päivi oli täällä luonani tiistai-illasta tähän lauantaiaamuun saakka. Päivät hän pääsääntöisesti kutoi mattojaan. Ei tainnut pistää nokkaansa ulos muutakuin perjantai-iltana, kun meni Eurajoelle kuuntelemaan siskon pojan bändin soitantaa.Näissä kahdessa ensimmäisessä kuvassa on ns. talvimatto, joka taatusti tuo väri-iloa missä sitten onkin.Huomioitavaa on , että kaikki kuteet on perittyjä matonkuteita. Aika ihania värejä!

        Matto herättää jollakin tavalla revontulimaisen vaikutelman.

 Tämä matto onkin sitten kesäinen ja vaalea. Kuvan valoitus ei oikein tuo esille maton sävyjä. Tämä on vähän kuin ranskalainen pastilli mielestäni.

Tämä matto menee joululahjaksi vanhaan puutaloon, jossa on vanhoja huonekaluja, joita tehopakkaus-äitini on entisöinyt. Olen tätä kutonut runsaan kahden vuoden aikana ja nyt vasta sen sain valmiiksi kun oli pakko, että Päivi pääsi kutomaan. Tässä olen yrittänyt saada vanhan antiikkivihreän kaapin sävyjä ja uskon, että se sopii paikkaansa, keittiöön, kaapin eteen vaikka onkin vähän traditionaalisen tylsä eikä mikään väri-iloittelu!

Tänään meillä oli VESO-koulutuspäivä klo 9-14.45 eli viikonloppuni alkaa nyt, kun olen tullut saunasta ja vietämme J:n kanssa iltaa kaksistaan.

Kutomista

 Päivi-sisko on täällä Porissa hoitamassa niska-hartianseutua mattoa kutomalla ja tehokkaalta kuulemma tuntuu! Mikäs on mattoa kutoessa kun täällä on varastot täynnä äitimme leikkaamia matonkuteita.Näistä sini-harmaa-oransseista syntyy....

                             ...näin hienoa mattoa!

Syyslomaa

Syysloma on alkanut vähän tahmeasti. No, siinä suhteessa ei ensimmäinen loma. Lomaan aina kasaa hirveästi suunnitelmia ja kun se loma sitten alkaa, päällimmäinen tunne on epätodellinen olo ja saamattomuus. Viikonloppu meni väsymyksen piikkiin, mutta tästä päivästä ei olisi tullut mitään ilman ystävääni Riittaa, joka stemppasi antamalla minulle vertaistukea. Piti mennä Riitan luo kun hän lupasi kirjoittaa yhden surunvalitteluadressin kun hänellä on on hyvä tekstauskäsiala- minulla taas ei! Riitta kertoi, että hänellä on lähes yhtä saamaton olo joka päivä (hän on eläkkeellä) ja heti tuntui paremmalta! " No, jos olet saanut ostetuksi tämän adressin, niin eikö siinä ole jo aikapaljon yhdelle päivälle" olivat hänen lohduttavat sanansa.
Olen kutsunut siskoni marraskuun alussa kutomaan mattoa ja ei siinä mitään, mutta kun minun oma mattoni on vielä pahasti kesken ja sen kutomisesta on niin paljon aikaa, etten yhtään muistanut miten se raidoitus menikään. Tämä on vielä ensimmäisiä mattoja, mitä kudon kolmella kuteella ja sekin oli tauon jälkeen hakusessa. Eli miten niitä sukkuloita siinä maton päällä pyöritellään? Mutta Riitalla oli tähänkin hyvä kannustus. Kun olet kutonut 10 cm, lähetä tekstiviesti. Eikö siinä ole aika hyvä psykologi/terapeutti! Tulin kotiin ja hiukan pähkäiltyäni muistin! Ja kudoin samantien 40cm! Ja piti ihan soittaa Riitalle!
Eli tervetuloa vaan kahden viikon päästä kutomaan sitä mattoa Päivi!
Ainoa haittapuoli oli vaan kissa , joka täysin sekosi siitä maton kutomisesta. Vähällä oli, ettei saanut päähänsä kaiteesta kun sitä paukutin ja kissa oli välillä loimen ja kudotun maton alla pienessä kolossa!

Kangaspuut

Kangaspuilla on ollut sama matto kesken jo kaksi vuotta. Onneksi Päivi lupasi marraskuussa tulla kutomaan maton ja kuluttamaan äidiltä perittyjä matonkuteita (40 banaanilaatikkoa, väreittäin pakattuna vaatehuoneessani!). Syyslomalla minun on siis pakko kutoa matto loppuun. Maton kutominen on aika mukaansa vievää puuhaa mutta sikäli vaativaa, että siinä pitää keskittyä vaan ja ainoastaan siihen kutomiseen. No, radioita tietysti voi kuunnella tai äänikirjaa. Rosvolle kangaspuuhuone on paratiisi. Kangaspuut on oiva kiipeilyteline ja keskeneräinen matto on erinomainen kynsien raapimiseen.Terveluloa Päivi muutaman viikon päästä!