Onnellinen, kiitollinen ja otettu!

 Terveiset kaikille blogini lukijoille Jyväskylän Laajavuoren hotellista, jossa vietin viikonloppua Teknisten aineiden opettajien  liitto TAO:n ja Tekstiiliopettajaliitto TOL:n syyspäivllä. Sieltä minulla oli tuomisena kunniakirja valinnasta vuoden 2013 tekstiilliopettajaksi. Kuvassa olen minä ja tekstiiliopettajaliiton puheenjohtaja Tiina Hytti.
Olen aikalailla otettu tästä tunnustuksesta. Mies jo tuossa sanoikin, että pitäisikö lopettaa työt, kun olen nyt urani huipulla. Sitä kun suositellaan vaikkapa rallikuskeille. 

No, onneksi sentään saan vielä tehdä tätä kivaa ja palkitsevaa työtä muutaman vuoden. Täytyy sanoa todellakin niin, että olen onnekas, että sattumalla pääsin työhön, josta on tullut vuosien saatossa minulle unelma-ammatti. Äitinikin kertoi, kun oli kertonyt ystävilleen minun päässeen pääseen Helsingin yliopistoon opiskelemaan käsityönopettajaksi, näiden tokaisseen, että Aulillahan on peukalo keskellä kämmentä. Äiti oli kertonut, etten oikein ollut käsityöihmisiä, kuten kaksi isoasiskoa ja varsinkin äiti, joka jopa neuloi ja virkkasi lukiessaan. Muistan äitiä lämmöllä kun osti minulle ison perheen pienistä varoista varmaan useammankin villapuseron langat, joiden neulominen jäi kyllä aina lähinnä resori-asteelle!

Näin sitä sitten voi käydä jotakin ihmeellistä tässä elämässä. Tällä tarinalla olen oppilaitanikin hauskuuttanut. Syynä tämän tunnustuksen saamiseen mainittiin molemmat blogini Kaarisillan koulun käsityö- blogi, sekä tämä  rakas virveriikka-blogini. Kaipa sitten olen antanut näkyvyyttä käsityönopetukselle ja omalle ammatilleni. 

Kiitoksia myös teille blogini uskolliset lukijat! Ilman teitä en tätäkään blogia tietenkään pitäisi.

 KIITOS ja tässä viimeiseksi linkki Satakunnan kansan nettiuutiseen. 

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla

Viime aikoina on ollut kiireistä: johtuen työstä ja kaikesta hässäkästä täällä kotona. Milloin on kaadettu puita ja oltu takkavalmiteluissa. Tuntuu, että blogimaailma on ollut vähän huonossa mallisssa, muiden blogien kommentoimiminen, sekä mm. tunnustuksen jatkaminen.   Minua on muistettu kahdella tunnustuksella ja tästä ensimmäisestä tunnustuksesta on kulunut jo aikaa vaikka kuinka.   Kiitos Breezie ja Paula. Toisen (kuvissa sen ylimmän) tunnustuksen sain toiselta Paulalta.. Kiitos siitäkin!

Näissä kummassakin piti kirjoittaa seitsemän satunnaista asiaa itsestä. Tässä siis niitä ihan vaan hatusta temmaten.

1. Tykkään työstäni, mutta loman odottaminen tuntuu iän myötä vaan kiihtyvän. Nyt olen niissä tunnelmissa.

2. Olen sosiaalinen erakko, koti on minulle ehdottomasti paras paikka. En kaipaa oikeastaan koskaan minnekään muualle.

3. Olen kova innostumaan asioista, mutta joskus innostus lopahtaa yks kaks (näin on käynyt mm. akvarellimaalaukselle ja öljyvärimaalaukselle, huovutukselle jne jne ....)

4.Koulussa en ollut hyvä käsitöissä mutta kotitalous oli minulla 10!

5. Tykkään leipoa pullaa. Onneksi mieheni tykkää syödä pullaa; sovimme siis toisillemme!

6.Tällä hetkellä sade ottaa hermoon. Vuorokauden sisällä on satanut melkein tauotta!

7. Nukun nykyään huonosti: kissat riehuu aamun sarastaessa, haavelen liikaa uudesta takasta ja kuumat aallot painaa päälle! ;)

Mutta, nyt laistan tunnustuksen velvoitteen jatkaa tätä siten kuin pitäisi. Nytkin blogini lukulistalla vilisee tunnustuksia, näitä on siis kovin liikkeellä.
Niinpä teen tälläisen tempun: annan tunnustuksen jokaiselle, joka sen haluaa! Ole hyvä!

Pinkkiharmaat sukat ja uusia tunnustuksia

Tässä sukkasadon neljännet valmiit. Nämä on ihan vaan taas tätä aivotonta (joskus parasta) neulomista. Sukissa Vilma-lankaa ja monen vuoden takaisen kirjavan Nalle-langan loppuja. Raidoituskin on vähän niin ja näin, mutta sain langan kuitenkin riittämään. Tuntuu hyvältä käyttää näitä langanloppuja. Vilma lanka on muuten ihanan tuntuista. Jollakin tavalla ihmeellisen liukasta ja pehmeää. Taidan siis ottaa nämät sukat omiksi yösukikseni kun tuo värikin on vähän aranpuoleista tähän kissakotiin.

Sain tämän tunnutuksen Lauralta  , Lilalta ja  Prusiluskalta.   Kiitos vaan kolmelle!  Tuntuu, että näiden tunnustusten myötä(kin) olen jo kertonut yhtä sun toista itsestäni mutta tässä nyt ihan mitä vaan:

Tässä (noin) kahdeksan asiaa minusta, ihan niinkuin pikatuntumalta

Olen herkästi innostuva,

 mutta herkästi kyllästyvä. 

Järjestelmäsyys ei ole paras puoleni, siksi työhuoneeni pakkaa sekaantumaan.

Olen syysihminen, pidän syksyn kodikkaista illoista.

Talvi on liian pitkä ja kylmä mielestäni

mutta joulu keskellä talvea on ehdottomasti lempijuhlani.

Keväästä tykkään vasta kun ruoho kasvaa

kesästä nautin ja erityisesti sen

valosta!

Niin paljon on näitä kivoja blogeja, joita minäkin luen päivittäin, että on vaikea nimetä niitä, mille erityisesti tämän haluaisin antaa. Siksi siis tarjoan tätä kaikille halukkaille!

Tunnustuksia eri asioista

 Tässä tulee tunnustuksia erilaisista asioista:
1. Lempiruokani:

Lempiruokani on kyllä ihan tavallinen kotiruoka, lihapullat, kaalikääryleet, kaalipata. Silti kyllä yleisesti voin kertoa, että kaikki ruuat on mielestäni hyviä, vaikea sanoa yhtäkään inhokkiruokaa...
Ensimmäinen  keittokirjani myös on nimeltään Kotiruoka. Tämän lisäksi on toinen keittokirja vielä "Parasta kotiruokaa", joka on mielestäni vielä parempi. Tätä kuvassa olevaa Kotiruoka-kirjaa on valmistettu jo sata vuotta Suomessa ja se oli myös vuonna 1900 syntyneellä äitini äidillä Hiljalla, joka meni nuorena tyttönä töihin tuomarisperheeseen ruokaa tekemään ja oppi tästä keittokirjasta tekemään ruokaa ja hienoja monen ruokalajin aterioita, vaikka oli kotonaan syönyt lähinnä suolasilakkaa! Tämän hän kertoi minulle 80-luvun alussa.

2. Lempimakeiseni

Olen toukokuun alusta välttänyt makeisia ja nyt vaan käytän näitä pusseja, jotka avataan veteketjulla ja  joista makeiset ovat syöneet muut ihmiset. Mutta... jos pitää sanoa niin se olisi enemmän lakritsa, salmiakki ja irtokarkit kuin suklaa.

3. Lempiluettavani:

Käsityökirjoja luen usein illallakin nukkumaan mennessä ja suunnittelen, mitä tekisin seuraavaksi.Se on sellaista käsityöfiilistelyä...

Surukseni pitää sanoa, että muuten luen aika vähän, johtuen juuri siitä, että teen niin paljon käsilläni. Aikasemmin luin paljon enemmän ja varmaan eläkkeellä taas.... Äitini luki ja virkkasi tai kutoi samaan aikaan, itse varmaan sekoisin jos joutuisin... Kesällä luin vain kaksi kirjaa, ihan surkeata... 

Kirjahyllystä ja kirjoista kyllä tykkään ja kirjahyllyni on olohuoneessa, toisin kuin  nykysisustuksissa. Minusta kirjahyllyt ovat kodikkaita, johtuen siitä, että lapsuudenkodissani niitä oli olohuoneessa kokonainen seinällinen ja suuri osa niistä on vieläkin sängyn alla pahvilaatikoissa minun kotonani, eivät mahdu hyllyyn, mutten malta niistä luopuakaan ja heittää pois.Perikunta plokkasi parhaimmat päältä ja kirja-antikvariaatti osan. Mutta kirjoja roskiin... ei, ei! Niistähän voi vaikka tehdä jotakin...

4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä

Ehdottomasti  tässä sohvalla hyvässä seurassa telkkarin edessä.

5. Mielielokuvani

Yksi elokuva, josta tykkään vieläkin kovin on Piano, mutta myös Hiljaiset sillat ja moni muukin kuuluu niihin.

 Vastasin näihin kysymyksiin, koska Pami sekä Sinisukka ystävällisesti antoivat minulle tämän tunnustuksen. Kiitos vaan teille!

Näiden jatkamisessa olen nykyään tosi surkea kun tuntuu, että niin monilla on näitä tunnustuksia, enkä muista kenelle kaikille olen jo tunnustuksia jaellut. Siksi ottakaa jos haluatte tämän, olette tämän ruusun ansainneet!

Ja tässä vielä lisää lisää näitä ihanuuksia, olkaa hyvät !

  

Oikein hyvää viikon jatkoa kaikille näiden ruusujen kera!

Energiaa

Ensimmäinen työviikko on ohi ja olen pullollani tyttöenrgiaa. Tyttöjä olen kohdannut reilusti toistasataa, poikiakin kyllä, mutta tyttöjä enemmän. Olen myös kohdannut tauon jälkeen mukavia työkavereita kahdessa eri koulussani ja uusia työkavereita myös. 

Kotona taas piisaa kissaenergiaa. Olen virkanut tilkkupeittoon lähes kaikki tilkut ja yrittänyt koota sitä olohuoneen lattialle ennen yhdistämistä, jotta saisin aseteltua tilkut ennen viimeisen, yhdistävän kerroksen virkkaamista niin, että värit asettuisivat mahdollisimman tasaisesti. Kissoista se on kiva leikki. Voi sitä riemua ja vauhtia kun kaikki on taas sekaisin! Kun vaan selkäni käännän.... 

Hienoa tässä arjessa on se, että oikeasti on järjestys,  työtä ja vapaata, vuoronperään. Lomalla sitä ei oikein muista ja vapaasta luopuminen pelottaa, mutta kun kyytiin hyppää se tuntuukin kivalta!  Ja vapaata osaa kyllä arvostaa kun on ahkeroinut! Nyt viikonloppu tuntuu tosi mukavalta ja pitkältä.... 

                                      Hyvää viikonloppua kaikille!

Aikaisemmin olen saanut jo tämän tunnustuksen, nyt sain sen Pinniltä. Kiitos vaan Pinni!

Tunnustus

Sain tälläisen kukkatunnustuksen Mustan kissan tytär -blogista, sekä Susamarialta. Kiitos teille ja kiitos itsellenne kivoista blogeistanne! Tässä tunnustuksessa pitää vastata seuraaviin kymmeneen kysymykseen
1. Suosikkiväri: kaikki
2. Suosikkieläin: kissa
3. Suosikkinumero: ?
4. Suosikki alkoholiton juoma. vesi, ihan kraanasta
5. Facebook vai Twitter? ei mun juttuja
6. Intohimosi: käsityöt ja kotini
7. Saada vai antaa lahja?: saada sekä antaa
8. Suosikkikuvio: ?, vaikka tää kysymysmerkki;)
9. Suosikkiviikonpäivä: perjantai
10. Suosikkikukka: en voi nimetä yhtä, pihassa on monta

Nyt tätä pitäisi jatkaa kymmenelle... iik... fuskaan, enkä jatka kun just jatkoin toista tunnustusta muutama päivä sitten. Mehunkeittokin painaa päälle....Ottakaa jos haluatte, olkaa hyvät. Kaikki ovat kyllä tunnustuksien arvoisia minun mielestäni!

Tunnustus

Sain tunnustuksen Sarpulta. Kiitos vaan Sarpulle, jonka blogi on minullekin suht uusi tuttavuus, vaikka samassa kaupungissa asummekin! Sarpun blogissa on myös kauppa! 

Saman tunnustuksen sain myös Tuulettarelta , jonka blogia ja sen myötä elämää , olen seurannut pidemmän aikaa.

Tässä tunnustuksessa pitää vastata kolmeen kysymykseen:

Lempiväri: Tasapaksu vastaus: kaikki värit. Jos olette seuranneet blogiani olette varmaan huomanneetkin, minulle ovat kaikki värit mieluisia, mutteivat kaikki väriyhdistelmät sentään.

Lempiruoka: En nyt ihan kehtaa vastata samoin kuin edelliseen, mutta  nyt tänä kesänä  ehdottamasti eniten olen tykännyt kaalikääryleistä. 

Minne haluaisin matkustaa:  Ehkäpä eniten Englantiin, vaikka siellä olen eniten ollutkin kaikista matkustamistani maista.

 

Annan tämän tunnustuksen eteenpäin näille blogeille joille en ole vielä tunnustuksia antanut 

Kardemummalle, joka on laillani innokas sukankutoja

Zeldalle joka paitsi kutoo sukkia myös värjää ihania lankoja 

Marjutille, joka vei sinne Englantiin lukijansa

Pokaali ja paljastuksia

Sain tämän tunnustuksen Paulalta. Kiitos! Tämän tunnustuksen ideana on kertoa kahdeksan asiaa itsestäni. Hmmm...Joku muukin on joskus kertonut lapsuudestaan ja ammatinvalinnastaan. Tässä minun tarinaani:

1. Olen syntynyt Porin Yyterissä, jossa ovat molemmat vanhempanikin viettäneet lapsuutensa ja nuoruutensa.

2. Kolmevuotiaana muutimme Vähäraumalle, kolmen kilometrin päähän Porin keskustasta, koska talomme lunastettiin tilalle rakennetun tehtaan alta.

3. Olin villi lapsi, karkailin ja vein mukanani pienempiä naapurin lapsia. Minua etsittiin porukalla. Pengoin kaikki kaapit ja kätköt ja jo pienenä jouduin teeskentelemaan yllättynyttä kun olin muutamat  joululahjoista nähnyt etukäteen...

4. Olin hyvä piirtämään ja kirjoittamaan aineita koulussa, mutten hyvä käsitöissä. Käsityöumeroni ovat olleet 6-8.  Kotona olin innostunut aloittamaan käsitöitä, mutta tuskin mitään sain koskaan valmiiksi... Äiti kyllä kannusti aloittamaan, osti varmaan joskus langat puseroonkin. 

5. Lukion jälkeen yritin päästä Riihimäen askarteluohjaajaopistoon, mutten päässyt edes pääsykokeisiin, koska käsityönumeroni oli vain 8. Kymppi kuviksessa ei auttanut. Käsillätekeminen kiehtoi, mutten koskaan ajatellut ryhtyväni käsityönopettajaksi. Ajattelin olevani ihan liian ujo siihen hommaan! Koulussakin olin aina kovin ujo, jopa viittaamaan!

6. Menin Pohjois-Satakuntaan Kihniön kotiteollisuuskouluun pitämään välivuoden. Siellä  innostuin käsitöistä.

7. Pyrin Helsingin yliopiston käsityönopettajan koulutuslinjalle ja pääsin opiskelemaan käsityönopettajaksi. Joku sukulaistäti oli äidille sanonut, että eiks sillä ole peukalo keskellä kämmnentä.... Isot siskot olivat molemmat paljon taitavampia käsityöihmisiä, äidistä puhumattakaan.

8. Valmistuin opettajaksi ja ensimmäinen työpaikkani oli haastava, ammattikoulu, jossa  opin oikein kunnolla ompelemaan järkeviä, teollisia, työtapoja käyttäen. Neulomisen spesiaalitaidot ja monet muutkin asiat olen oppinut oikeastaan työssäni. Näin se varmaan on kaikilla. Koen olevani unelma-ammatissani, vaikka epäilen, että viihdyn sitten myöhemmin eläkkeelläkin, koska minulla ei ole koskaan tylsää. Tuntuu, että käsillä tekeminen on minulle elintärkeää, siksi tarkkailen huolestuneena sormiani, joissa on diagnisoitu nivelrikko. Tänä keväänä turkulainen ortopedi kehoitti minua tekemään käsitöitä huoletta, nivelrikko ei johdu käsitöistä, vaan on perinnöllinen ja käsijumppa tekee hyvää!

Haluan lähettää tämän tunnustuksen edelleen blogeille, joista pidän. Valinta on taas vaikea! Tulee mieleen ainakin Kardemumma, Paula Kristiina ja Anja-Regina.

Kutomissuunnitelmia ja tunnustus

Tänään tyttäreni halusi ottaa tämän maton kotiinsa, jonne hän viime viikonloppuna muutti Helsingistä. Asunto on aito viisikymmenluvun asunto aitoine yksityiskohtineen, aina valonkatkaisijoita ja jalkalistoja myöten. Vuokra on vähintään puolet Helsingin keskustan vuokrista. Kyllä tääällä "periferiassa" kelpaa asua, kun täällä on vuokra-asuntoja vaikka kuinka paljon ja vuokrat halpoja. Ainakin Helsinkiin verrattuna.

Olen lukenut uusia lehtiä: Kotiliedet ja Kodin kuvalehdet ja Kotivinkit kaikki toitottavat nyt kesän kynnyksellä, että räsymatot ovat muotia. Se on upeaa! Tämän maton kudoin kesällä 2006, kun kangaspuut oli vielä äidilläni. Tässä oli tosi paljon matonkuteita, joita oli leikattu tyttöjen vaatteista, pinkkiä ja punaista.. Monet minun lasteni vaatteita, joita mamma oli "pelastanut". Mattoa on käytetty huoneessa, jossa ei oikeastaan olla koskaan ja siksi se on kuin uusi, eikä kaipaa edes ensipesua. Suunnitelmissa on kutoa nyt kesänä muutama matto.

Kangaspuut, jotka nyt ovat minulla,  odottavat siis lomaa ja alkusolmuja. Olen jo lainannut kirjastosta muutaman mielenkiintoisen cd-romaanin, joita meinaan kuunnella kutoessani. Kangaspuilla ei olekaan kudottu sitten syksyn, jolloin siskoni Päivi kutoi luonani lomallaan pari mattoa.

Heinäkuussa meidän on tarkoitus mennä hyvän ystäväni, entisen työkaverini mökille Punkaharjulle ja lupasin kutoa tuliaisiksi maton. Ystävä teki pyynnöstäni jopa suunnitelman matosta; mitat tulevat sitten kun hän pääsee sinne Punkaharjulle täältä Porista muutaman viikon päästä. Koska matka mökille on pitkä, hän on siellä koko kesän ja palaa vasta syksyllä kun tulee pimeää ja kylmää.

                        

Esittelen vielä jo ensimmäisessä kuvassa näkyneen kauneimman kukka-amppelin, jonka omistan. Tämä on aitoa käsityötä ja ostettu Ulvilasta Sunniemen pajutilalta viime kesänä. Se on minusta tosi kaunis! Sinne pajutilalle  pitäisi taas poiketa.

Sain tässä muutama päivä sitten tunnustuksen Sirpalta. Sain tämän tunnustuksen jo aikaisemminkin. kiitos Sirpa kauniista sanoistasi! Sirpa kun sanoi, että täällä blogissani saa ihailla ammatttaitoisia, kauniita käsitöitä. No, nyt ne ovat kyllä aika vähissä olleet viime aikoina... En nyt jatka tätä tunnustusta koska juuri äskettäin jatkoin. Kiitos tunnustuksesta, Sirpa!

Mutta..NYT  käsityötekemättömyys tulee muuttumaan! Luin tänään Kesäyön hullutuksesta ja tuli ihan hullun rohkea tunne, että tähän minä tahdon osallistua. Kesäkuun alusta Juhannukseen on tarkoitus aloittaa joka päivä uusi neule tai virkkaustyö ja yrittää saada ne kaikki valmiiksi heinäkuun loppuun mennessä. Jee... hullun hauskaa ja sopii minulle hullulle. Tytär ainakin oli tätä mieltä hänelle selostettuani asian....
Ihanaa viikonloppua teille kaikille!

Tunnustus

                  

Sain tämän tunnustuksen Tuulettarelta Tuulen tie blogista. Kiitos vaan!

Koska Paula-siskoni sanoi tässä yhtenä päivänä "Tälhetkel näytä kerräilevä pokaaleit, tunnustuksii ja haasteit tol plokini oikeepualimmaisel palstal" Arkiporinaa-bloginsa postauksessa niin luovutan tämän nyt sitten hänelle! Eli porilaisittain "Ol hyvä vaa!".

 Anja-Reginalle haluan antaa tämän myös, koska hänen blogissaan on aina mielenkiintoista luettavaa ja hän kirjoittaa hienosti.

Samoin Tintin blogissa on aina paljon luettavaa ja hyviä ohjeita niinkuin esimerkiksi se kuuluisa tiskikukka johon olen erityisesti tykästynyt.Eli ole hyvä Tintti!

Haluan antaa tämän vielä toisenkin siskoni,  Päivin Sisäsiistii-blogille, joka on tuore tuulahdus Etelä-Suomesta meren rannalta. Meille siskoille tämä bloggaus on nyt mennyt ihan villitykseksi, mutta tämä on kiva tapa pitää tiivistä yhteyttä ja samlla tutustua myös muihin mielenkiintoisiin ihmisiin! 

Tämä tunnustus oli sikäli helppo, ettei tarvinnut "tehdä" mitään, siis vastata mihinkään tai kertoa mitään. Mikäs sen parempi, lähden pihahommiin; käsityöblogi näyttää muuttuvan enemmän ja enemmän pihablogiksi, olosuhteiden pakosta!

Tunnustus ja kissakuvia

Sain Sailalta  tunnustuksen. Kiitos vaan! Tehtävänä on etsiä 3-5 julkaisematonta kuvaa ja kertoa niistä. Päätin ottaa kissakuvia, koska niitä on konella vaikka kuinka paljon.

                      

Tässä kuvassa kissamme Miiru Margareetta, joka eli 15-vuotiaaksi. Miiru oli tosi kiva ja persoonallinen kissa, joka vietti ensimmäiset vuotensa ulkokissana. Kun silloinen toinen kissamme Mörri kuoli tapaturmaisesti, Miirusta tuli valjaissa ulkoileva sisäkissa. Minä oikeastaan ihan todella kunnolla tutustuin Miiruun vasta silloin, kun lapset muuttivat kotoa pois ja aloimme kahdestaan elää tässä talossa. Pentuaikanaan Miiru oli enemmän lasten kaveri kun minun, hän oli usein leikeissäkin mukana. Yksi leikki oli kissakoulu. 

Miiru oli ihana sylikisssa ja hänen viimeisenä kesänään ulkoilimme paljon yhdessä. Minä kiersin pihaa tuolin ja kirjan kanssa ja Miiru pysähtyi milloin mihinkin ja minä laskin tuolin maahan ja aloin lukea. Välillä kävelimme pitkin perunapellon vakoja,se oli Miirusta kivaa, minulla oli vaikeuksia pysyä pystyssä! Miiru oli vihainen, sähisevä ja sylkevä, kun  toin sisälle. Kerran näimme pihassa monta meriharakkaa, jotka huusivat piik piik ja se taisi olla Miirun viimeisen kesän jännittävimpiä kokemuksia. Joulun aikaan 2009 hän lopetti syömisen ja juomisen ja kielestä löytyi kasvain. Onneksi siskoni on eläinlääkäri ja  Miiru sai nukahtaa kotona. Se oli meille kaikille ihan kauhea suru ja itkun paikka. Jollakin tavalla hänen kärsimyksensä tuntui kauhealta kun emme olleet tajunneet mitään ja varmaan kissaparalla oli ollut kipujakin jo vaikka kuinka kauan.

Kun Miiru kuoli päätin olla ilman kissaa. Jo kuukauden päästä huomasin, että koti ei ole koti ilman kissaa, joka odottaa minua kotiin. Aloin katsella helmikuun alussa kissoja. Rosvo löytyi netistä. Hän oli Raumalla nuoren opiskelijan kolmas kissa. Rosvo oli otettu sinne, koska joku tyttö ei ollut tykännyt Rosvosta, koska Rosvo oli seurannut liikaa tyttöä. Kauhea alku siis Rosvolla. Rosvo oli meinattu viedä lopetettavaksi. Kuitenkin tämä toinen nuori tyttö oli ottanut Rosvon. Kaksi vanhempaa kissaa eivät tulleet toimeen uteliaan ja vilkkaan Rosvon kanssa ja Rosvo pistettiin myyntiin korkeaan 10€:n hintaan (!!). Rosvo oli kuvassa tosi söpö ja lähdimme J:n kanssa Raumalle, missä sain kissan kantokassiini, mutta maksoin siitä tuplahinnan. Kissa näytti ihan miirumaiselta, nenä vain oli pikimusta. Vieläkin harmittaa miksen maksanut kymmenkertaista sumaa, kun Rosvo osoittautui heti aivan ihanaksi vilkkaaksi ja leikkisäksi ihmisrakkaaksi kissaksi. Nimeä vaan vähän kummastelin ja päätin, että Rosvosta tulee Rosamunda. Muutaman päivän päästä totesin, että Rosvo mikä Rosvo! Rosvo on rosvonnut kerran kokonaisen porsaan sisäfileen ja massuttanut sitä lattialla, kun jätin sen lämpenemään kun vieraita olivat grillaamassa. Kerran hän pisteli kokonaisen grillimakkaran ja hän on kyllä aina varsinainen rosvoaja kun tilaisuus tulee. Hän voi tassullaan ottaa pitsan kuorrutukset uunipelliltä ja pistää suoraan tassusta suuhunsa!

Viime kesänä tyttäreni Ulla löysi itselleen kissan itselleen Merikarvian Kasalasta, karjatilta. Ullan kummitäti, siskoni Anna, oli nähnyt kivoja kissanpoikia maatilalla, kun oli ollut hoitamassa siellä karjaa. Kissanpentu haettiin Poriin ja se muutti syksyllä Helsinkiin ja reissasi Porin ja Helsingin väliä. Sen nimeksi annettiin Miu Miu, joka on sittemmnin muuttunut Nekuksi. Koko nimi on Miu Miu Nekku Neilikka.Helsingissä joutui kissa olemaan paljon yksinään pienessä opiskelija-asunnossa opiskelun ja ilta-töiden takia.  Loppujen lopuksi siinä kävi niin, että kissa jäikin tänne Poriin Rosvon seuraksi. Täällä kissoilla on toisistaan seuraa ja tilaa ottaa vähän etäisyyttäkin toisiinsa. Minä siis ryhdyin tavallaan sijais-huoltajaksi... ja erittäin onnelliseksi sellaisiksi. Tyttärelleni Nekulla on aina  suuri sija sydämessään ja tyttären muuttaessa kesällä Poriin Nekku menee välillä hoitoon hänen luokseen. Silti Rosvo ja Nekku ovat bestikset; ei heitä voi lopullisesti enää erottaa! Tässä nämä, olen aina niin vuolassanainen, toivottavasti edes joku jaksoi lukea kissojeni tarinan...

Vaatii aina pohtimista kenelle tätä tunnustusta jatkaa ja minä jatkan nyt Saralle, Sirpalle ja Pirjolle , joiden blogeja luen. Kaikki nämä blogit ovat ainutlaatuisia ja hienoja!

Haaste

Haastetta pukkaa aina vaan. No, koska sain tänään oman rakkaan tietokoneeni takaisin huomattavasti nopeampana kuin viikko sitten ja vielä kaikki sen kuvatiedostot tallella, jatkan tätä Lilalta saamaani haastetta.

                  

1. Mikä saa sinut nuolemaan sormesi.

Hillomunkit... nautinto, joka pitää joskus sallia itselle....

2. Mikä on herkkua silmillesi?

Peltomaisema, se antaa myös  ihania elämyksiä korville ja nenälle...

3.Mitä haluat koskettaa.

Kissaa; pehmeys ja jäntevyys yhdistettynä parhaimmalla mahdollisella tavalla.

                          4. Mikä innostaa sinua haistamaan?

Metsä: keväällä, kesällä, syksyllä. Siinä on aina oma ihana tuoksunsa! Olen onnekas kun asun ihan metsän lähellä.

Sama juttu kun eilen, en jatka tätä kenellekään erityisesti. Jos tämä kirvoittaa jonkun mielikuvitusta saa ottaa ja jatkaa vapaasti...

Haaste

Sain  Tuulettaren blogista haasteen. Koska olen nyt koululäppärin varassa (oma kone huollossa) kuva on neljännestä koulukoneeni valokuvakansiosta neljäs kuva. Kävipä tuuri, koska kuva on mielestäni kiva. Olimme koulusta lokakuun 6.päivä Satakunnan museossa tutustumassa kankaanpääläisen taiteilijan Liisa Juhantalon näyttelyyn. Näyttelyn  työt oli koottu taiteilijan sydänaiheisesta kokoelmasta. En muista enää kuinka monta tuhatta esinettä siellä oli. Mitä hulluinpiakin esineitä. Mm. silikoninen muotti, jolla voi paistaa sydämenmuotoisia kananmunia. Museossa ei saa kuvata ja taiteilijalle soitettiin ja hän antoi luvan kuvata näyttelyn ulkopuolella olleen kollaasin, jota taiteilija tekee edelleen. Siinä oli lanka ja neula: hän ompelee pykäpistoilla yhteen sydänaiheisia kortteja.  

En nyt nimeä ketään haasteen jatkajaa. Ottakaa haaste vastaan jos haluatte. Minulla on yksi muukin haaste vielä "jemmassa", mutta sitä jatkan vasta kun saan oman koneeni takaisin. Toivottasti koneessa on vielä kuvia...

Virkkaamista ja tunnustus

Olen ihan innoissani virkannut tilkkuja. Tavoite meinasi jo karata käsistä, mutta eilen mukavana virkkausiltana kirin. Tavoitehan oli viisi päivässä. Olohuone on kyllä aikamoinen verstas ja kissat kokoajan kirittämässä. Tilkut olen virkannut sillä periaatteella, että päättelen langat samantien. Itseni tuntien se on hyvä systeemi. Kun virkkaa langanpäät samantien piilosilmukoilla reunaan ja pujottelee vielä lopuksi niin, että ne jäävät seuraavan kerroksen silkumoiden sisään, säästyy ärsyttävältä päättelyhommalta. Neulaa ei tarvita koko työssä kun tekee näin.

Sain taas tunnustuksen, nyt Marilta. Kiitos Mari! Sinä jo kiitit minua silloin, kun sait saman tunnustuksen minulta ja tämäkin vielä. Siis kopittelimme! Nyt en siis vastaa kysymyksiin, kun niihin jo olen vastannut. Enkä myös pistä tätä eteenpäin kun senkin olen jo kahdesti tehnyt! Mutta silti, kieltämättä tälläinen lämmittää mieltä. Tuntuu, että täältä saa kyllä niin positiivistä palautetta, että se kyllä vääjäämättä tekee terää itsetunnolle! Kiitos siitä, että on niin paljon niitä, jotka ahkerasti kommentoivat kirjoituksisani. Tuntuu kivalta huomata, ettei täällä ihan syyttä suotta jorise.

Vihreää

Konttineule huivi innosti kokeilemaan  tälläistä virolaisesta liukuvärjätystä villasta. Tästä samasta kerästä olen neulonut edellisjouluksi Ailin lapaset muistaakseni mustan kanssa Päivi-siskolleni. Tästä tulee huivi, taas.. Minulla on vielä kolmaskin lankavyyhti virolaista villaa. Se on punaista ja sen ostin Saarenmaalta.Vironvilla siis herätti minuun huivivillityksen. Monet blogin pitäjät esittelevät vain valmiita töitään. Minä taas aina herkuttelen keskenneräisten kuvaamisella... Tässäkin kerä näytää jännittävältä, samoin kolmiuloitteinen neuleen pinta; sehän on ihan erinäköistä pingotuksen jälkeen.

Sain tunnustuksen Neferiltä. Neferi oli vaikuttunut siitä konttihuivista: kiitos kiitos! Koska sain tämän samaisen tunnustuksen viime viikolla en vastaa kysymyksiin, koska eihän tässä viikossa mikään ole muuttunut. Jos joku haluaa lukea, mitä vastasin naistenpäivänä niin olkaa hyvä. Sieltä löytää myös kysymykset joihin pitäisi vastata, jos tunnustuksen saava haluaa niihin vastata...
Nyt sitten taas pähkäilen kenelle tätä jatkan... Hmmm...

Siskolleni Paulalle, jonka esimerkki sai minut perustamaan blogini. Hänen Porin murteen kielinen bloginsa on monenmielestä vaikealukuinen, mutta se on kyllä ehdottomasti tunnustuksen arvoinen.Jos saan siskoa kehua niin hän tietää Porin murteesta tosi paljon, koska kirjoitti jo 80-luvulla Porin murteesta kirjan Suomalaisen kirjallisuuden seuran murrekirjasarjaan.

Opiskelukaverilleni Sannelle, jonka tapasin täällä yli 30 vuoden takaa. Hänen bloginsa on erilainen kuin minun "kirjava " blogini ja se on "på svenska".

Novamelinalle, jonka blogissa on kivoja ompelutöitä.

Pirenalle, joka on aivan mahdottoman taitava neuloja

ja Pikkudidille, jonka kanssa meillä ei ole yhteistä ikä, vaan ihanat vanhat tavarat ja lasiesineet, joista tykkäämme molemmat.

Tunnustus, naisilta naisille!

Kukkia viime kesältä

Rouva Pioni antoi minulle tunnustuksen. Kiitos siitä. Tämä oli ensimmäinen tunnustukseni, olen siis tohkeissani. ..:) Vastaan tässä tunnustukseen liittyviin kysymyksiin.

1. Milloin aloitit blogin

Elokuun 12. päivä vuonna 2010. Silloin minulla ei ollut edes toimivaa kameraa. Seuraavan postauksen tein lokakuun alussa, samana päivänä aloitin myös pitämään koulublogia  kun sain luokkaan digipokkarin. Heti tämän jälkeen aloitin oma blogin ja ostin kotikameran miesystävän kanssa kimppaan. Siitä se lähti, aika voimallisesti, lievästi sanottuna.

2 Mistä kirjoitat? Mitä käsittelet?

Kirjoitan elämäni arjesta. Filosofiani on varmaan se, että arki on juhlaa. Siksi en koe, että tämä on pelkästään käsityöblogi, vaikka käsityöt ovatkin koko ajan läsnä kirjoituksissa. Käsityöt on minulle intohimo myös vapaa-aikana, mutta pidän myös luonnosta ja  kotielämästä, pienistä arjen asioista. Myös kissa ja perhe, lapset, suku ja miesystävä, luonnon havainnot, meri, metsät ja Pori ja kaikki kauniit esineet ja asiat ovat tärkeitä ja tulevat esille blogisssa. Erityisesti lähellä sydäntä on vanhat käsityöt ja niitä arvostan tosi paljon. Mutta nyt lähinnä jo innolla odotan kesää ja kaikkea kaunista, mitä voin täällä esittää, vaikkapa täältä meren rannalta. 

3. Mikä tekee blogistasi erityisen?

Itse en koe tätä mitenkään erityiseksi muiden silmin. Minulle tälle on tullut erityinen merkitys siinä suhteessa, että olen saanut tauon jälkeen innostuksen kirjoittamiseen. Jo lapsena kirjoitin paljon (esim. päiväkirjoja, mitkä ovat edelleen lasteni jatkuvia riemun lähteitä, minulle nolostuksen...). Kirjoittaminen on vaan unohtunut vuosien saatossa. Olen jopa kerrannut pilkkusääntöjä tämän takia. Samoin valokuvaaminen on tosi kivaa. Myös se, eikä vähäisempänä, että tämä on yhdistänyt siskojani ja meidän yhteydenpitoamme. Samoin on kiva, että lapseni lukevat tätä. Samoin myös monet vanhat kaverit, jopa opiskelukaverit, vanhat koulukaverit ja ystävät. Tiedän, että he lukevat ja se tuntuu kivalta! Puhumattakaan se, että olen jo löytänyt täältä monia hengenheimolaisia ja ihmisiä jotka ovat koskettaneet minua jollakin tavalla. Vaikka nyt esim. Rva Pioni ja vaikka Neferi!

3.Mikä sai sinut aloittamaan blogin?

Olen seurannut aina passiivisesti blogeja. Siskoni, joka ei ollut niitä seurannut, mutta joka on tehnyt tietokoneella töitä ihan tietokoneen alusta asti, tutustui kesällä luonani muutamiin blogeihin ja teki samantien oman ja sanoi, että se oli helppoa. Niin sitten kokeilin, vaikka ensin vaan tyttärien koneelleni tallentamilla kuvalla kun ei ollut sitä kameraa.

4. Mitä haluaisit muuttaa?

En mitään, mutta voi olla, että tämä muuttuu. Jo nyt olen alkanut panostaa enemmän kirjoittamiseen. Haluaisin oppia lisää kuvankäsittelyä, mutten tiedä missä välissä ehdin kurssille.

Tunnustuksen tyyliin kuuluu sitä eteenpäin jos haluaa. Haluan jatkaa tätä

Töppöskälle, joka sanojensa mukaan on "warming up my knitting skills"

Heleenalle, joka on pohojalaanen ja samaa ikäluokkaa kanssani

Liisalle, joka on porilainen kädentaitaja ja tekee herkkuja ilman kaloreita

sekä Marialle, jolla on tyylikään selkeä käsityöblogi, jonka uusia töitä aina odotan

Marille, jonka blogin nimikin on jo hauska "Kun itse tekee niin saa mitä sattuu"!

Pitkä lista ja tätä olisin voinut vielä jatkaa. Niin paljon mukavia tyyppejä olen täällä tavannut. 

jatkakaa ketjua, jos haluatte.