Vanttuut

Tässä vuoden vaihteessa neuloin vanttuut välityönä. Meillä täällä Porissa nämä on vanttuut, ihan suoraan ruotsinkielestä tullut nimitys näille kädenlämmittimille.

Kiva yksinkertainen malli; näissä ei kauaa nokka tuhissut!

Oranssia, mustaa ja valkoista

 

Ennen vuodenvaihdetta neuloin parit lapaset tällä Pearl chain mittens -ohjeella. Pyynnöstä neuloin ystävälleni ja työkaverilleni Paulalle saman mallin lapaset hänen tuomistaan langoista. 

 

Paulan perheessä tykätään Harley Davidsonin moottoripyöristä. Ilmankos nämä värit ovat Paulan lempivärejä.

 

Ajattelin myös tänä vuonna alkaa tarkkailemaan lankojen kulutusta. Jospa saisin varastoja pienemmäksi ennen eläkkeelle siirtymistä. Nyt olen käyttänyt omia lankojani 327g, Hyvä alku mielestäni.

Toiset helminauhaa

 

Tässä toinen versio edellisistä. Tykkään ehkä enemmän kuin edellistä. Valkoinen raikastaa!

Värikästä helminauhaa

 

 

Neuloin lapaset työkaverille, koska näki omani samalla mallilla neulotut ja pyysi jos ehtisin neuloa. Tämä malli on kiva.

Pearl chain mittens, mallin suunnittelija on Hanna Leväjärvi.

 

 

Minusta tämän peukalo on kiva, vaikka onkin vähän haasteellinen. Olen nähnyt sellaisia samanmallin lapasia, joissa on fuskattu peukalo yksiväriseksi, mutta kyllä se vaan on niin, että tämä peukku tekee tästä just hienon!

Vauvalle

 

Neuloin vauvalle junasukkien ohjetta soveltaen junalapaset. Niihin tuli aika pitkät varret, mutta ovat kuulemma pysyneet hyvin käsissä. Lankana näissä on Dropsin Merino Extra Fine

 

Pikkupeukun paikalleen asettamisen vuoksi kannattaa tehdä peukalokiila. Kuvaaminen ei vaan ole helppoa, kun on niin touhukkaat kädet.

 

Onneksi nekin joskus rauhoittuvat.

Joulua päin

Joulu tulla jollottaa ja eipä tässä kauaa enää ole siihen, kun se on jo ihan ovelle. Joululiinan numero ykkösen jo laitoin pöydälle. 

Vauvaneuleiden jälkeen taas vähän erilaista, vaikka tuttua neuletta puikoilla. Tässä lapaset ns. omasta päästä. Ehkäpä hiukan sekavat, mutta onpas ainakin joulun väriset ja mallavat hyvin joulupöytäliinaan.

Kiitos kaikista kommenteista edelliseen postaukseen. Lämmittivät kovin mieltä. :)

Sinivalkoiset pallolapaset

Edellisiltana aloin neuloa näitä lapasia ja tänään, ensimmäisen lomapäivän aamun vietin niitä neuloen seuranani aamutv sekä ystävä, jonka luon vierailin ensimmäisen lomayön. Ystävä ystävällisesti päätteli kasan villasukkia.  Ehtipä hän nämätkin päätellä vielä tänään, ennenkuin suunnistin takaisin kotiin.

Lapasia aloin neuloa ihan ilman mitään ohjetta ja toisen lapasen neulominen olikin sitten vähän haasteellistä. Neuloin sen toisen peilikuvaksi silmukoita laskeskelleen ilman mitään muistiinpanoja, enhän nyt sellaisia jaksanut kirjata muistiin ensimmäitä neuloessani! Symmetrisen peukalokiilan neulominen vaati aikamoista tihrustelua. Lopputulos on mielestäni kivan raikas. 

 Lankana on Novitalta hyvityksenä saamani sininen Seitsemän veljestä. Huomasin kotona kerän ostettuani, että lankaa oli kerässä vain 100 g, vaikka olisi pitänyt olla 150! Lähetin sähköpostia ja parin päivän päästä sain 200g siniset langat kotiin kirjekuoressa. Siniset siksi, että samassa postissa valitin sitä, että lankavärit Novitan värikartassa vaihtuvat niin nopeasti, ettei perässä pysy. Ja kaikkia perusvärejä, kuten nyt sinistä, ei ole siinä lainkaan. Kannattaa siis reklamoida. Mitään toditusaineistoa vajaasta kerästä minulta ei pyydetty. Selittivät vaan pahoittelujen kera, että kerimislaitteessa on ollut vika ja lanka katkennut ennen aikojaan. 

Kirjoneuletta ja innostusta siihen

Muutaman viikon kuluttua koulutyöt muuttuvat neuletöiksi, niinpä minäkin varaudun siihen. Aina muutama haluaa kokeilla ensimmäisen kerran elämässään kirjoneuletta, joka on minun lempilajini neuletöissä. Viime viikolla sain idean neuloa yksinkertaisen mallilapasen oppilaita inspiroimaan. 

Tein kumpaankiin lapaseen viisi yksinkertaista kirjoneuleraitaa, joista oppilas voi valita vaikkapa muutaman yksinkertaiseen lapaseen. Miksen tätä keksinyt jo kolmekymmentä vuotta sitten! Oppilaille paljon yksinkertaisempi ja konkreettisempi tajuta, kuin vaikkapa kirjan kuva. Niin se vaan on. Tämänhän voi pistää ihan käteen!

Kun kaikki kirjoneuleraidat ovat jaollisia neljällä, langanjuoksut eivät kovin pitkiksi tule, mikä myös helpottaa kirjoneuleen neulomista.

Kirja Sukupolvien silmukat sai taas minut ihan sekoamaan. Niin hienoa, että tälläinen kirja on tehty. Minulla on kaikki mahdolliset vanhat suomalaiset kirjoneulekirjat, Haavisot ja Oljet sun muut, mutta tuore värillinen moderni kirja aiheesta on ihan mahtavaa. Kiitos kustantamo Maahenki ja kirjan tekijät.

Oranssit kukat

 Taas kävi vähän niin, että kun jotakin tein, niin jämähdin. Näissä lapasissa yritin vähän enemmän tehdä kukan näköisiä näistä "kukistani". Nehän  olivat aikalailla pelkistettyjä edellisissä versioissa. Näihin kukkiin minulla oli syy: halusin, että niistä tulisi iloisia.

Näissä kolmessa viimeisessä lapasparissa ainakin todella opin  tekemään kirjoneuleeseen kivasti peukalokiilan ilman ohjetta ja niin, että peukku istuu hyvin ja kuviot menevät sujuvasti. Kertaus on siis opintojen äiti, tässäkin. No, onneksi kuvat ovat tarkat, jos teen joskus samankaltaiset. Nyt saa tämän mallin muuntelu toistaiseksi riittää. Nämä  lapaset kun menevät ystävänpäivälahjaksi työkaverille niin, että näihin kuvan yksityiskohtiin pitää ehkä palata. Työkaverin  lempiväri on oranssi ja hänellä on tällä hetkellä tosi rankka paikka edessä. Niin rankka, ettei voi oikein kuvitellakaan, kun ei ole sellaista kokenut....  Siis tsemppiä näiden oranssien kukkien muodossa! <3

Painoa näille lapasille tuli 71,2g, lanka Seitsemän veljeksen menneitä vuosikertoja.

Suunnittelun iloa ja flow

 Viime viikon aikataulu oli aikalailla tälläinen: kolmen neljän aikaan töistä kotiin, kotihommat ja ruuanlaittoa uunin lämmityksen ohessa. Illalla seitsemän aikaan olen alkanut neuloa ja olen saanut tosi paljon aikaan ja ollut kovin innostunut. Keskiviikkoiltana ajattelin alkaa vähän samalla mutu-tuntumalla, kuin mitä nyt olen neuloskellut viimeaikoina. Siis ilman mitään tarkkoja suunnitelmia ja ohjeitakin, jos ne on, soveltaen.Tein samanlaisen varren kuin  edellisen postauksen lapasiin ja siitä se sitten lähti.

Puolessa välissä lapasia kehuskelin mieheille, että vau: näistä tulee ihan kansallisromanttiset jugend-lapaset.

No, piti sitten tehdä parikin ja vielä peilikuvaksi. Se oli helppoa kun oli toinen pari jo valmis.

 Näissä peukalot on mielestäni ihan mahtavat kuvioltaan, mutta kun näissä ei ole peukalokiilaa, en pidä näitä yhtä onnistuneina kuin seuraavaa paria. Kyllä se vaan on niin, että peukalokiilallinen istuu paremmin käteen.

No, sitten torstaina kun lapaset olivat valmiit, aloin kaivaa lankavarastoja ja aamulla perjantaina jo ennen töihin lähtöä oli varsi hyvässä vaiheessa toisiin lapsiin.  Töissäkin ennen töiden alkua ja välitunnilla piti jatkaa ja nyt neuloin peukalokiilan näihin lapasiin. 

 Lapasten kämmenpuolista tein erilaiset ja jälkimmäisten peukalo ei ole mielestäni yhtä kaunis kuin ensimmäisten. No, sanotaanko, että laiskuus iski viime hetkellä illalla yhdentoista aikoihin... kun olin lapaset saanut peukalovaiheeseen. Aamulla tein ne valmiiksi ja päättelin.

Kuvaaminen on muuten ongelmallista tällä ilmalla. Sisällä on liian pimeää ja keinovalossa tulee kurjat varjot. Ulkona, vaikka on sumuista ja pilvistä, lumi häikäisee liikaa ja kirkkaat värit "pomppaavat". 

Tykkään kovin näistä ja ihan omasta suunnitelmastani, joka tulvi vaan jostakin ja siirtyi kirjoneuleeksi. Ehkäpä koin flow-ilmiön....

Mallia en kirjannut mihinkään, pitää siis jatkaa, että jää yksi mallikappale itselle, koska nämä voivat päätyä ystävänpäivälahjoiksi. Painoa näillä oli muuten jännästi 81,1 ja 80,1g, eli periaatteessa nämä olivat siis ihan samanpainoiset! Lankana Seitsemän veljestä ja Seitsemän veljestä nostalgia.
Ja nyt minua kutsuu imuri :( .....

Kummasta parista sinä pidät enemmän?

Eikö tämä lanka lopu koskaan!

Raitalankakerän loppuun kulutus jatkuu. Tuntuu, että kirjoneuleessa lanka riittää ja riittää. Näiden lapasten lähtökohtana oli uuden Novitan lapaslehden malli "Iloiset kirjoneulelapaset jämälangoista". Mallin oli toteuttanut ja suunnitellut Tuulikki Syrjä. Minulla oli käytössä se sama jämälanka mikä edellisissä sukissakin. Siinä onkin oikeastaan tosi ihana raitalanka, monen vuoden takaa. Kun olen tälläinen omanlaiseni, niin eikö minun pitänyt tätä mallia  rukata ja neuloa erilaiset varret ja muutenkin seurailin raitalangan käyttäytymistä kuvioita tehdessäni ja tein kerroksia oman mieleni mukaan. Olen tyytyväinen lapasiin ja napakoihin varsiin. Niissä on mielestäni jotakin vanhanaikaista. Tuli tunne, että onkohan minulla lapsena ollut jossakin norjalaistyylisissä äidin neulomissa samanlaiset varret.

Joskus irroittelen näillä kirjoneuloilla, enkä yritäkään kahta ihan samanlaista: näissä olin tarkkana  ja peukuistakin tuli ihan samanlaiset.

Tälläiset kivat yksinkertaiset kirjoneulekuviot ovat kyllä ihan ehdottaman käyttökelpoisia ja näissäkin mallikerta kaikissa kuvioissa oli vain neljä. Ja kun ei tule pitkiä langanjuoksuja niin neulominen on sutjakkaa, kun ei tarvi sitoa lankoja mitenkään.
Näihin meni lankaa 79,6g. Langankulutus lähenee ostamaani lankamäärää. 

Naurattaa ihan tämä neulomisbuumi. Viikossa olen neulonut yhdet sukat ja kolmet lapaset! Töiden  ja muiden puuhien lisäksi siis. Hiukan itsekin ihmettelen.... 

No, joku tekee jotakin muuta, minulle tämä on sitä ihan parasta rentoutumista mitä tiedän.

Niinkuin teille monille muillekin!

Kolmannet samalla mallilla

Tässä toistaiseksi viimeiset tällä mallilla, mutta varmaan vielä palaan tähän. Aina kun tekee pari samalla mallilla huomaa, että se työ  muuttuu kovin helpoksi ja silloin kannataa kyllä heti tehdä muutama työ putkeen.

Tämä oli juuri sellainen ohje, joka avautui ja sitten niitä olisi tehnyt vaikka kuinka ja paljon.  Näistä lapasista neuloin  hiukan lyhyemmät varsistaan, mutta sain mallikerran  pysymään aisoissa ja kärjetkin onnistuivat hyvin. Nämä painoivat vain 65g, lankaa jäi vieläkin. Nyt taas jo kirjoneuleet kutkuttavat ja uutta on tekeillä sillä rintamalla.
Aika menee huimaa vauhtia, huomenna jo keskiviikko, sitten viikonloppu, sen jälkeen  viikko talvilomaan!

Kivaa

 Eilen neuloin mustavalkoiset lapaset, seurana Putous ja Uuden musiikin kilpailu. Peukalot neuloin aamulla ja siitä sitten jatkoin lisää. Nyt on jo toinen pari pian puolessa välissä.

 Näihin uusiin otin vähän pienemmät puikot, koska epäilen, etä 3.5:n puikoilla  lapasista tulee liian suuret omaani pienempään käteen. Varteenkin tein vähän vähemmän mallikertoja, koska epäilen, että nekin on liian pitkät sille, joka nämä saa. Malli on aika helposti muokattavissa, kunhan katsoo, että kavennukset tulevat kärjissä kuitenkin oikeaan tapaan.

Lanka on Pirtin kehräämön Kampa.-lankaa. Sitä kului 73,9g. Ihanaa, pehmeää lankaa ja kivaa neuloa. Jännä juttu, kun lanka on 100% villaa se aina tuntuu niin käsiystävälliseltä.

Ohjeesta löytyy tietoa edellisistä, punaisista, muutama postaus taaksepäin.

Tykkään tykkään

Eilen illalla valmistuivat omat Pässin pökkimät lapaseni, joita aloin neulomaan muutama päivä sitten. Mallihan on uudesta Moda-lehdestä, suunnittelijan Emma Karvosen blogista löytyy kuvia koko mallistosta.

Tykkäsin mallista kovin ja minusta se oli helppo hahmottaa ja oppia. Sitä paitsi kun suurin osa neuleesta oli pelkkää oikeaa, se oli myös siis myös suurimmaksi osaksi helppo neuloa. Kärkikavennuksissa kannattaa olla tarkkana, jälkimmäisessä vähän itsevarmana hutiloin ja jouduin ottamaan muutaman kerroksen uusiksi. Minusta kärjet on tässä mallissa tosi kauniit ja kavennukset loppuun asti viilattu ja hyvin suunniteltu!

Lanka minun lapasissani on kahta 100% Suomen lampaan villaa, toinen ostettu muistaakseni Kerimäen kirkon tapulista, toinen jostakin markkinoilta. Lankaa näihin meni 66.8g. Näitä pitää tehdä ehdottomasti lisää!

Pakko vilauttaa

 Vau! Pitkästä aikaa löysin kivan mallin. Uusimmassa Moda-lehdessä oli Kuopion muotoiluakatemiasta valmistuneen Emma Karvosen mallisto: sahalaitakuvioiset lapaset, myssy ja kauluri. Oli ihan pakko kokeilla, varsinkin kun muistin, että minullakin on muutama kerä Suomen lampaan villaa.
Tässä linkki Emman blogiin.

 Näiden kanssa menee varmaan mukavasti pian alkava viikonloppu, vaikka työn alla on myös toinen työ, sukat jotka lähtevät  Ouluun 80-vuotislahjaksi miehelle. Niitä neulon meren ja metsän väreistä. Työkaverin sukulaismiehelle ne ovat kuulemma tärkeitä asioita.

Tuntuu oikein mukavalta innostua neulomisesta. Sen innostuksen voi vaikka laukaista ihastus uudesta mallista, tai paristakin. Kun päästiin pyhistä alkoi arki ja minulle se on yhtä kuin parin tunnin neulomishetki illalla. Ja viikonloppuhan on siinä suhteessa yhtä juhlaa, kun ehtii päivälläkin, vieläpä nyt auringonvalossa.

Siitä saan selvästi energiaa!

Vuoden ensimmäinen työ

 Tämän vuoden ensimmäiset lapaset valmistuivat tänään. Tykkään kovin, taitavat enteillä lunta...
No, sikäli sopivat hyvin tilanteeseen, kun ainakin oppilaani odottavat lunta kovin ja varsinkin Ruosniemen koulussa, jossa laskettelurinne ihan koulun lähellä kohoaa lumettomana.

 Nämä arvotaan kuudesluokkalaisten kesken tiistaina; lupasin neuloa yhdet arvottavat kannustukseksi kaikkien lapasten neuloneiden kesken. Kaikki saivatkin  lapasensa valmiiksi jouluksi ja neljä peräti kirjoneuletta, hienoa!

Näiden lapasten Ullan hyvällä   Norski-ohjeella  olen neulonut aikaisemmin värikkäät lapaset, jotka löytyvät täältä. Niiden neulomisesta on kulunut jo yli kolme vuotta. Jostakin syystä ne tuntuvat olevan blogini suosituin postaus!  Syynä lienee yksinkertainen otsikko "Kirjoneulelapaset", jota varmaan aika moni käyttää hakusanana malleja etsiessään. Näihin uusiin tein tavallisen resorivarren. Siinä ajattelin käytännöllisyyttä, pysyvät paremmin vähän pienemmissäkin käsissä.

Lanka näissä on koulun lankoja, Seitsemään veljestä, painoa hiukan yli 100g.

Siksi sitä en lisääkään omiin langankulutustilastoihini, joka saa vielä odottaa vuoden avausta!

Ristiriitaiset tunteet

Tykkään lumesta. Nyt vaan tuntuu siltä, että taidanpa peukuttaa sen puolesta, ettei sitä lunta enää tulisikaan, kun ei kerran aikoinaan tullut. Pahalta vaan näyttää. Viikon päästä tänne Poriinkin on luvattu talvikelejä. Pakkasta, lunta... Plääh...
Ainoa syy miksi toivoisin pakkasta on se, että lapsilla olisi kivempaa. Ja koulussa päästäisiin luistelemaan. Tälläinen talvi ei ole varmaan liikunnanopettajien ihannetalvi...
Minusta tämä on ihanteellinen, ainakin vaihteeksi muutaman lumisen talven jälkeen: ei ole liukasta, pääsee hyvin kävelemään, kun ei ole pakkasta autoilukin on kivempaa, eikä tarvi töissä aamuisen palelluttaa sormia, kun pistää autoa taskulampun valossa lämmitystolppaan, eikä töistä lähtiessä tarvitse kaivaa autoa lumen alta. No, se valo? Aamulla luimme lehdestä, että päivä on jo pidentynyt yli 20:lla minuutilla. Kyllä se siitä!

Neulon lapasia, jotka eivät jotenkin sovi tähän vihreään talveen. Neulonpa silti!

Vink vink

Tänään kävin kaupungilla vain pikaisesti. Hain sitten nuorimmaiseni töistä syömään. Tänään tuli tasan 27 vuotta siitä kun sain toisen tyttäreni. Nämä päivät saavat aina muistelemaan... Tytär söi ja kiitti ja lähti samantien kotiinsa huilaamaan, aamulla aikaisin taas töihin; sairaanhoitajan ammatissa kun ei tunneta viikonloppuvapaita. No, ehdinpä siinä pikaisesti hommata muutaman vetoketjun ja pari lankakerää töihin. Ja kun lankakauppaan menin, niin siellähän tulikin sitten  pakkosortumus.

Moda-lehden takakannessa ihailin teetee Pallas-langasta neulottuja lapasia, mutten tosissani ajatellut lankoja hankkia, mutta kuin näin lapaset livenä, niin oli pakko sortua. Citylapaset ja susilapaset olivat vallan ihania molemmat. Mukaan lähti  250g Pallasta ja malli, jonka sai kaupanpäälliseksi. Sormia jo syyhyttää, mutta olen tiukkana, ensin eilen aloittamani sukat valmiiksi!
Perusteluna sortumiseen oli se, että moneen moneen vuoteen en mene tänä vuonna käsityömessuille Tampereelle. Olenhan (muka ) ollut suht tiukkana lankojen ostoksissa, mutta mutta, kyllä niitä nyt kuitenkin on tullut osteltuksi. Silti, kulutus on vielä plussan puolella!

Pallas on muuten tosi ihanaa lankaa, sileää ja pehmoista, miellyttävä neuloa, eikä hintakaan huimaa, juuri nyt ne ovat tarjouksessa teetee Shopeissa.

Putki katkesi

 Aika monet pallolapaset teinkin jo. Putki katkesi pipoon. Silti vaan lapastuttaa aina vaan...
Ja kirjoneuleista en meinaa millään päästä eroon! Ajattelinkin jo, että taidan alkaa tehdä jo joululahjoja. ;)
Ainakin ne unohtuvat jo jouluun menessä ja näyttävät varmaan lahjan antajastakin tuoreilta runsaan kymmenen kuukauden päästä.

 Näistä tuli mielestäni iloisen räväkät. Mallin kehitin itse kuvion perusteella. Kuvio on jo vanhasta kirjasta "Neulojan käsikirja" ja se on nimeltään "turkkilaiset nuolenpäät". Peukussa oli vähän funtsaamista.

Kiva ja koukuttava malli koukkuineen kaikkineen. Näissä kirjoneuleissa on se kyllä, että kun yhden tekee niin kannattaa tehdä toinen perään, kun malli tulee niin mukavan tutuksi ja jää niin sanotusti päähän!
Näissä on langan loppuja, Seitsemään veljestä varmaan, paino 76,3g. Ihan pian olen jo käyttänyt puolen kiloa langanloppuja, ja huom! en osatnut grammaakaan.