Vaihteeksi neulepeittoa.

Pari viikkoa sitten aloitin uuden työn. Aika hidasta menoa on ollut. Jos pienen peiton virkkaa suit sait sukkelaan, ihan samaa ei voi sanoa neulotusta peitosta. Näissä siis kannattaakin pysyä vain vauvanpeitoissa.

Nyppylämallin  löysin kirjastani "Neulojan käsikirja"

(Lesley Stanfield & Melody Griffins 2000 Otava )

Malli on muuten helppo, mutta se nyppyläkerros on aina haaste. Koko iso työ (olenhan nyt jo loppusuoralla ja työ alkaa jo painaa) pitää kääntää joka nypyn kohdalla käsissä muutaman kertaan ja yli kahdenkymmenen nypyn  neulominen kääntämällä on aika rasittavaa.  Nyppykerroksen jälkeen kummasti helpottaa neuloa muutama kerros vain oikeaa ja nurjaa.

Lankana tässä on puuvilla- ja puuvillasekoitelankoja. Kaivelin vähän varastojani... Reunusta mietin vasta sitten kun peitto on valmis. Ehkä siinä jatkuu sateenkaariteema, ehkä siitä tulee rauhoittavan yksivärinen.

Äidin peitolla kelpaa leikkiä

 Jo lähes parikymmentä vuotta sitten ompelin tyttärelleni kissa-aiheisen tilkkupeiton ja se oli ahkerassa torkkupeittokäytössä, kun tytär asui kotona. Se on jo hiipunut ja hapertunut ja paikoitellen siinä on jo reikiä. Mutta silti se on taas käytössä täällä mammalassa vauvan leikkipeittona.

Ihana Toivo!❤ Vauvan kehityksen huomaa todella, kun ei joka päivä häntä näe. 5 kk on täynnä!

Valmista

Pääsiäisloma aikana sain kuin sainkin vauvanpeiton valmiiksi ja myös tuleva äiti tykkäsi siitä, hän näki sen tosin vaan kuvana.  Usein vauvoille tehdään hyvin vaaleita pastellisävyisiä peittoja, mutta minä tälläisenä väri-ihmisenä tykkään, että vauvoillakin saa olla väriä.

Peitto on kokoa 100 x 80 cm. Ei siis mikään ihan pieni vaunupeitto.

Tähän peittoon sain kulutettua muutamia vuosia lankavarastoissa pyörineen langanlopun, kuten vaaleimman punaisen, joka on vaikka kuinka vanhaa hiukan kirjavaa Woolia. Samaahan on myös sinisenä ja ainakin harmaana (myös varastossa minulla) ja tätä vauvanpeittoa oli niin kiva tehdä, että jo ajattelin, että pitäiskö tehdä toinen vauvavarastoon.

Tässä on punaisia sävyjä monta, mutta vihreitä vain kolme. Liilaa ei ole lainkaan, vaikka kuvasta voisi niin päätellä. Lnagat ovat erilaisia Woolin vahvusia villa- ja villasekoitelankoja. Vauvan peiton haluan silti aina tehdä koneessa pestävistä langoista.

Reunaksi valitsin reunuskirjastani helpon pylväspykäreunan. 

Mukava ajatella, että pieni suloinen vauva nukkuu loppukesästä tämän peiton alla.

Hyvää lankalauantaita

Tämä pääsiäistauko tulee aina tässä keväällä hyvään aikaan. Ennen koulun loppurutistusta se tuntuu kovin hyvältä paussilta.

Tänään olen jatkanut iloista vauvanpeittoprojektia elokuun tyttövauvalle. Ajattelin, että tässä on kaikki kesän punavihreät värit: mansikat, vadelmat ja viinimarjat kukkia unohtamatta. Hienoa, että näitä vauvoja nyt tuntuu syntymän pitkän pitkän tauon jälkeen sukuun: aikalailla neljän kuukauden välein. 

Malkamaanantaina minusta tuli ensimmäisen kerran isotäti ja elokuussa mammauteni tuplaantuu <3.

Loman alkupäivinä poikkesi vieraita. Pashaa en ole yleensä tehnyt mutta tulipa nyt kokeiltua tätä Tyrniä ja tuiskuja-blogin herkkureseptiä. Oli hyvä ja raikas, omenassa piilee varmaan sen salaisuus. Karjalaistaustaisen Riitta-ystäväni kanssa leivoimme myös viitisenkymmentä karjalanpiirakkaa. Kyllä se sukupolvilta toiselle siirtynyt tietotaito vaan jyrää kirjareseptit. Kolmannen kerran leivoimme niitä ja nyt niitä on sitten jäljelle enää vain lautasellinen. 

Rahkapiirakat ovat minun pääsiäisperinteitäni. Niitä olen leiponut iät ja kaiket. Nyt niitä tulikin leivottua melkein umpipellilliset, kun taikina vaan kohosi ja kohosi!

Nyt jatkan virkkaamista, ajattelin tänään katsella virkatessani digiboksin kovalevyä tyhjäksi.

Oikein hyvää pääsiäisen jatkoa kaikille blogiystäville!