Ranteenlämmittimet

Nämä tein joululahjaksi siskolleni Paulalle. Niistä piti tehdä lapaset, mutta sitten tajusin, että lankaa on  vain 50 g ja se oli vielä aika kuluvaista. Paula tekee työtään tietokoneella. Ajattelin, että nämä tuntuvat mukavan lämpimiltä, koska ovat 100% alpakkaa.

Vuosi vaihtui

 Vuosi vaihtui kotoisissa merkeissä J:n luona. Ensimmäiseksi siivosimme muutaman tunnin ja sitten aloitimme tulien kanssa touhuamisen. Ensin lämmitettiin takkaa, sitten saunaa.Puulämmitteinen sauna tuntuikin mukavalta oman sähkösaunan jälkeen.

 Tässä on meidän ensimmäinen yhteinen isompi projektimme. Laatoitimme saunan seinää kiukaan takaa hiihtolomallla kun olimme tunteneet toisemme puoli vuotta. Huomioitavaa on se, että kumpikaan meistä ei ollut koskaan ennen laatoittanut yhtikäs mitään.Tämä oli aika hyvä parisuhdetesti suhteen alussa. Ei mennyt hermot toiseen vaikka meinasi muutaman kerran laattoihin mennä!

           

 Sain valmiiksi hautajaisasusteeni. Niistä tuli mielestäni hienot!

Seuraava projektin aloitin juuri hiukan ennen vuodenvaihdetta. Teen Pirkanmaan kotityön ohjevihkosen ohjeilla Tiimalasi-sukkia, joista tulee hauskat ryppyvartiset sukat.

Kirjoneulelapaset

 Tälläiset lapaset neuloin siskon tytölle joululahjaksi tämän ohjeen mukaan. Ohje oli mukavan selkeä seurattava.Aika klassinen tähtikuvio. Lankana oli Seitsemän veljeksen mustaa ja raitalankaa.

Joulun jälkeen ei ole oikein lähtenyt mikään käyntiin. Aika on mennyt oikeastaan vaan joulusta toipumiseen ja huilaamiseen. Onneksi on lomaa vielä jäljellä melkein kaksi viikkoa! Ensi vuonna Porin kouluissa on joululoman pituus vain kahdeksan päivää... Ihmeellsitä, että ne vuodet niin vaihtelevat lomien suhteen.

Valmiit

Neulomani huivi ja rannekkeet tulivat välmiiksi. Mielestäni niistä tuli hienot ja ajattelinkin , että pitäisi tehdä toinen samanlainen huivi erivärisenä.

Hääsukat

Neuloin sulhasen äidin toiveiden mukaiset kirjoneulesukat häälahjaksi.

Sulhasen pikkusiskolle ja hänen sulhaselleen neuloin pari vuotta sitten vastaavanlaiset kihlalahjaksi.

Morsian on kuulemma ruskeasilmäinen ja äiti halusi morsiamen näköiset sukat. Sanoi, että sulhokin tykkää varmasti niistä koska tykkää kaikesta mistä morsiankin ja tietysti varsinkin morsiamestaan. Häät vietetään tänään.

Neuloin sukkien varteen morsiusparin nimet.Onnea vaan hääparille!

Joulukuun alkaessa

 Ihana joulunaika on ovella. Tässä kuvassa konkreettisesti minun ovellani.Juuri nyt alkavat ne hienoimmat hetket, joulunodotus kun on niin ihanaa. Se tunnelman luominen ja kodin valmistaminen juhlaan on aina yhtä hienoa ja kutkuttavaa .Ostin tälläisen pienen joululuudan Korsmanin joulumarkkinoilta lauantaina. Se oli mielestäni suloinen ja pistin sen oveen joulua toivottamaan.No, toivottavasti se myös inspiroi siivoamaan, koska sitä inspiraatiota todella tarvitaan!

Myös näistä pienistä sukista tulee joulu mieleen. Myin pari kutomaani sukkaparia työkaverille ja ajattelin vielä bonuksena kutoa nämä pikkutossukat hänen ensimmäiselle lapsenlapselleen, ensi keväänä vuoden ikäiselle Linnealle. Linnean äiti Lotta on myös minun oppilaani runsaan kymmenen vuoden takaa.

Amigurumi

Kissojen hyysäykseltä ehdin vähän eilen virkatakin. Virkkasin japanilaisen pehmomaskotin, josta käytetään nimitystä amigurumi. Amigurumi on kai japaniksi pehmoeläin. Kirjassa, josta ohjeen otin selitettiin asian taustaa. Japanilaisessa kulttuurissa on pitkä käsityöperinne ja nuket ovat aina kuuluneet oleellisesti siihen. Silti virkkaus ei ole perinteistä japanilaista käsityötä, mutta japanilaiset ovat se omaksuneet ja muokanneet oman kulttuurinsa mukaiseksi.Nuket kuulemma seuraavat japanilaislasten mukana läpi elämän kannustaen ja rohkaisten vaikeina aikana. Niitä kuulemma näkee Japanissa roikkumassa aikuistenkin laukuista ja toimistoissa istumassa tietokoneiden päällä.Japanilaista nukkeperinnettä jatkavat amiguramihahmot tuovat valoa ja lohdutusta harmaisiin päiviin.Sitähän nyt täällä just tarvitaan. Minulla on jo kaksi tilausta: yksi kilppari ja yksi kissa!

Syysloman sukkasatoa

 Syysloma on ollut mukava tauko tähän syksyn työhön. Olen saanut aikaiseksi; toisaalta olen myös rentoutunut. Muutamaan päivään en edes avannut tietokonetta. Sekin oli mukavaa rentoutumista ja irtautumista. Olen tavannut paria tuttavaa. Eilen olin elokuvissa ja huomenna menen teatteriin.Sain kudotuksi maton valmiiksi. Sen lisäksi sain kahdet sukat valmiiksi ja kolmas pari on jo hyvässä vauhdissa. Molemmat sukat on aikalailla perussukkia. Ylimmässä vain on vähän epätavallisempi kantapää minun sukissani. Tämä kantapää on ranskalainen eli pyöreä kantapää.Eron huomaa selvästi; kantapää on pyöreämpi kuin se tavallinen, minkä teen. Nämä langat olen ostanut vuosi sitten Tampereen käsityömessuilta. Korkea aika oli saada ne langat sukanmuotoon.

Tämä kuva ei ole mistään etelän mailta vaan ihan omasta pihastani. Viikko sitten oli täysikuu ja yritin sen kuvata kamerallani pilkkopimeässä.Kuvasta tulee mieleen liaani. Kyseessä on silti ihan kotoinen lehtikuusi.

Viime kesänä Ullan kissa Miu-Miu, tuntee myös nimen Nekku oli meillä pari kertaa. Hän on syntynyt toukokuussa eli on vielä pieni kissaneiti. Tänään hän tuli meille kolmannen kerran ja on nyt pari yötä totuttelemassa Rosvoon. Ainakin heillä tuntuu olevan hauskaa keskenään. Meno on aika railakasta rallia huoneesta toiseen.Vuoron perään toinen edessä ja sitten taas toisin päin! Nekku mahtuu vielä sohvan alle juuri ja juuri ja sieltä hän tassullaan härnää Rosvoa.Voi olla, että Rosvo on aika uuvuksissa kun Nekku häipyy häntä härnäämästä sunnuntaina!

Rahi

 Viime kesänä hävitin vanhan nojatuolini. Nojatuoliin kuului rahi , joka on kovin mukava, mutta joka jäi kovin yksinäisen kuosiseksi nojatuolin häivyttyä. Virkkasin siihen alkusyksystä uuden päällisen, jotta se paremmin sopii kokonaisuuteen. Virkkaamalla saa kyllä kovin hyvin hyvin muotoiltua vaikka minkämuotoisia kappaleita. Tämän päällisen tein niin,että ensin virkkasin raitavirkkausta yläkappaleen. Sen jälkeen aloin virkata ympäri reunan ja lopussa kavensin niin, että siitä tuli alaosastaan aika kireä, että se pysyy hyvin paikoillaan.

Ostin myös tänään uuden kotiavaimen. Tämä avain kertoo hyvin fiiliksistä miltä aina tuntuu kun tulee kotiin.

Punontaa

Uusimmassa Ihana-käsityölehden numerossa oli  esitelty ja ohjeistettu punottu pieni kori, joka oli tehty ilmais-jakelulehden kokoisista sanomalehtipaperiarkeista.Kokeilin sitä ja tuli niin sellainen olo, että tämä ei käy niin kuin Srömsössä! Kori oli punottu "vinoon" niinkuin kuvan valkoinen kori vasemmalla, mutta ne sanomalehden suikaleet eivät todellakaan suostuneet asettumaan yläreunastaan suoraan niinkuin lehden kuvassa. Tämä tapahtui viikko sitten.

Muistelin sitä, miten Kihniön kotiteollisuuskoulussa punoin yhden pärekorin jonkun vanhan miehen opastuksessa. Mies oli joku arvostettu PärekoriMestari ja vuosi oli 1976. Olin tullut kotiteollisuuskouluun oppimaan kädentaitoja, koska en ollut kovin hyvä käsitöissä ja haaveilin askartelunohjaajan ammatista.Käsityönumeroa painotettiin pääsykokeissa. Käsityötaitoni rajoittuivat lähinnä käsitöiden aloittamiseen ja äitini kyllä kannusti siinä. Osti varmaan useammankin villapaidan langat..Käsityönumeroni oli varmaan korkeintaan 8 (joskus se oli 6)ja kouluun oli vaikea päästä.No se, etten koskaan päässyt edes Askarteluohjaajaopiston pääsykokeisiin Riihimäelle (edes koulun käytyäni, vaikka kaikki kotiteollisuuskoulun numeroni olivat kiitettäviä; koulussa selitettiin , että he painottivat peruskoulun ja lukion numeroita!) ja pääsin Helsingin yliopistoon opiskelemaan käsityönopettajaksi, ei liity mitenkään pärekoriin paitsi siten, että opiskelupaikalleni Askarteluohjaajaopistossa kävi samalla tavalla kuin pärekorilleni: se oli tuomittu tuhoon ensi päreestä alkaen.Päreet piti repiä itse koivun haloista. Se Pärekorimies näytti miten homma käy: taipuisat, melkein läpinäkyvät päreet syntyivät huimaa vauhtia. Kun minä revin pärettä siitä tuli paksu ja ihan mahdoton taivutettavaksi pärekorin muotoon. Ja kun alettiin punoa pärekoria päreet katkesivat aina taivutuskohdasta ja kun se ns "pärekori" oli valmis se painoi niin paljon, että kukaan ei olisi voinut käyttää sitä saunapuiden kantamisessa.Sitä paitsi joka kulmassa tököttävät tikut olisivat tehneet korin kantamisesta muutenkin epämiellyttävän.Pärekori muuten kyllä paloi hyvin aikansa nurkissa pyörittyään.. Se siitä...

Kunnes.. näin sen pärekori-jutun siinä lehdessä ja yritin ja epäonnistuin.
Mutta yrittänyttä ei laiteta. Materiaali oli käsiini liian paksu ja niinpä mietin. Miten olisi tapetti. Suoraan kodin Terraan kerjäämään ylijäämätapetteja ja ihme ja kumma: osasin punoa koreja ja sitä sitten teinkin koko eilisen päivän.
Huomenna opetan kouluni kouluavustajan punomaan korin ja keskiviikkona kokeilemme sitä 17 7-luokkalaisen kanssa.Saa toivottaa onnea yritykselle!

Sukkasatoa viime talvelta ja linssilude

Viime aikoina olen ollut aivan maaninen sukankutoja. Viime talvena ja keväänä melkein joka kerta  kun menin kylään vein sukat tuliaiseksi ja tuntui, että tuliainen oli mieluinen. Nyt on ollut sillä rintamalla hiljaisempaa. Viime elokuusta olen saanut valmiiksi vain yhdet sukat. Ylimmässä kuvassa oikeanpuoleiset Novitan raitalangasta. Muut sukat ovatkin ohuemmista langoista, koska pidän niistä enemmän. Itse käytän niitä kaikkien kenkien kanssa (en nyt ihan kesällä..), mutta paksut , esim. Seitsemän veljeksen vahvuiset, eivät mahdu kuin saappaisiin. Eilen kun sain ne sukat valmiiksi päättelin kaikki muutkin sukat, mitkä oli päättelemättä. Se on sellainen homma mitä en erityisemmin rakasta. Aamulla otin niistä kuvia sopivanvärisen tuolin päällä. Kun viimeinen kuva oli valmis kukapa muu kuin Rosvo hyppäsi kanssa kuvattavaksi....

Virkkausbuumi

Viime kesänä minuun iski kauhea virkkausinto pitkän tauon jälkeen. Virkkasin pinon bambulankaisia keittiöliinoja ja kaiken maailman lappuja, joista varmaan joskus tulee jotakin. Ehkä ensi kesänä? Lempparituolini koki romahduksen viime kesänä ja oli pakko ostaa uusi. Kissan omistajana tiedän mitä on kun kissa ryntää raapimaan tuolin pintaa innoissaan. Vaikka tuolia ostaessani ajattelinkin, että kangas kestäisi jotain raapimista oli kissan hyökkäys sen sorttinen, että oli pakko miettiä jotain ratkaisua asiaan. Niinpä sitten virkkasin tuoliin istuinalusen, joka hiukan hillitsee Rosvo-kissan raapimishaluja.