Juhannus hurahti kylmissä merkeissä. Tänään aamulla kävin kastelemassa kasvimaata ja ihmettelin raparperin kasvuvoimaa. Se taitaa tykätä vähän viileämmästä säästä. Olen tehnyt kolme kertaa piirakkaa, tytär on hakenut kaksi kertaa raparperia raparperisiirappiin . Juhannusaattona keitin myös muutaman litran raparperi- inkiväärimehua. Se onkin sitten oikein herkkujuomaa, resepti löytyy muutaman vuoden takaisesta postauksesta täältä. Se hurahti taas aikalailla nopeasti parempiin suihin. Mutta aina vaan se raparperipöheikkö näyttää yhtä suurelta, kun sieltä yhden varren kiskoo niin heti jo toinen lykkäää lisää vartta.
Hetken päästä jo sitten, kun olin saanut kasteltua, alkoikin sataa kaatamalla. Muistin,että jääkaapissa on vielä juhannusaattoisia mansikoita ja pakastimessakin muutama pussi viimevuotisia.
Aloinpa sitten keittää hilloa. Keitin hilloa tällä Dansukkerin reseptillä, koska oli sitä inkivääriä (ja on vieläkin).
Ja mikäs siinä sitten juolahtikaan mieleen kuin plätyn paisto tai letun tai minkä sitten vaan, rakkaalla lapsella on monta nimeä tässäkin tapauksessa. Meillä kotona sanottiin aina porilaisittain, et paistetaa plättyi. Niinpä paistettiin ja syötiin... mies jo tuossa hyppäsi nokosille... Taidan seurata esimerkkiä. Iltapäivällä tytär tulee hakemaan täältä jotakin sinistä ja jotakin vanhaa ja sekös äitin mieltä lämmittää. Ne kyllä löytyi jo korurasiasta, mutta unohtui viime visiitillä tänne.
