Tervetuloa leikkimökkiin

 Kesällä 2014 aloin mieheni kanssa tehdä leikkimökin remonttia. Linkistä näkyy miten se alkoi. Mökki oli aikalailla räjähdyspisteessa. Ensin kunnostimme sen lahonneet laudat ja uusimme katon. Kuisti meni kokonaan uusiksi. Itse vietin tunnin jos muutaman maalaten lattian salmiakkiruudut. Tässä siitä. Muistan vielä sen, että heinäkuu oli kuuma ja helteinen. Selkä tuli kipeäksi, koska lattian maalaaminen ei ollut ihan kerralla valmis.

 

Viime kesänä mökki oli ihan vaan itsekseen. Tosin siskontytär Aino yöpyi siellä neljän kuukauden ikäisen Elsa-vauvan kanssa muutaman yön, kissa-allergia kun estää sisätilojen käyttämisen. Tänä kesänä, kun lasteni lapset pääsivät molemmat jo lähes taaperoikään,  kunnostin alkukesän aikana mökin lopulliseen kuntoon. Olipa muuten kiva sisutusprojekti! Aikaa siihen meni muutama viikko. 

Pihaan hankittiin myös hiekkalaatikko sekä keinu. Kyllä on tänä kesänä kelvannut viettää aikaa mammalan pihalla. 

Suurin osa sisustuksesta on kirpparikamaa tai omia vanhoja juttuja. Miranolia ostin usempaakin väriä. Brion hellan kyllä ostin uutena ja jonkin verran Plaston muoviastioita.

Paljon astioita ja "leikkiruokia" ostin myös Kontista. Sieltä löysin mm. muovisia vihanneksiaja hedelmiä isoja pusseja muutamalla eurolla.

Olen ihan rakastunut tähän leikkimökkiin. Siskontyttökin poikkesi  täällä tyttärensä kanssa, nyt Elsa on jo iso tyttö. He nukkuivat tänä kesänä sen heinäkuun kauniimman viikon pihalla teltassa.  Meidän suvussa on tällä hetkellä siis kolme taapero-ikäistä lasta. Kyllä heillä oli mökissä hauskaa, yksin ja erikseen, ja ensi keäsnä varmaan vieläkin hauskempaa. Pikkuisinkin jo on oppinut kävelemään, konttajalle ahdas mökki ei kyllä oli kivoin paikka.

Tässä kuvassa on Puuilosta löytämäni keinutuoli joka sopii mökkiin hyvin kun jalakset on lyhyet. Eläimet ja nukkekin on kirpputorilöytöjä. Nuken kehto on oman isäni lapsilleni tekemä. Sen maalaaminen jää seuraavaan kesään.


Kuvassa  näkyvät nukenvaunut on myös Papan tekoa. Niiden kukat on taas oma äitini maalannut. Niitä en kyllä malta maalatakaan koskaan. Nukenvaunuihin mieheni vaihtoi uudet pyörät.  Toivo on niirtä työnnellyt ahkerasti, viimeksi nyt perjantaina. Milloin mitäkin on kyydissä: kiviä, palloja, käpyjä mutta myös mökin eläimet ja nukke!

Kontista löytyi myös kivat naulakot sekä pituusmittataulukko. Ystävältä saimme mökkiin pienen  liitutaulun.

Mökissä olen myös viettänyt sateella aikaa Toivon kanssa.

Hänen lempipuuhiaan on tämän pikkuhyllyn esineiden järjestäminen!

Hyvää syyskuun sunnuntaita teille. Täällä ainkin on ihanan kesäistä!

8 kuukautta

 

Olen saanut onnellisena olla mammana jo pian puolitoista vuotta. Se millaista iloa isovanhemmuus on tuonut elämääni, en voi edes kertoa. Tänään tämä nuorimmainen lapsenlapsistani, Alisa,  täytti tänään

8 kk ja on jo iso tyttö. Alisa oli niin pikkuinen, nyt hän painaa jo yli 9 kiloa!

Viimepävinä ovat mieltäni ilahduttaneet konttausvideot, joita olen saanut päivittäin. Samoin on puhelimeen tullut hauskoja kävelyvideoita, joita on vanhimman lapsenlapsen Toivon äiti lähettänyt.

Pienenä yksityiskohtana kuvassa on ihan paras klassikkomyssy, joka kyllä hienosti "kasvaa" lapsen mukana!

Hyvää joulua!

 

 

Joulu tulla tupsahti. Joulukuutani rytmitti Niina Laitisen suunnittelema joulukalenteri, joka rytmitti päiviä hienosti. Olen tehnyt kolme sukkaa, toisesta parista toinen sukka tulee jälkitoimituksena. Usein jo aamulla herättyäni ennen töihin lähtöä neuloin päivän "luukun". Tämä joulusukkakalenteri oli ihan mahtava juttu. Enpä olisi uskonut näin hienoja sukkia syntyvän näin pienellä päivittäisellä panostuksella.

Kiitos ja kiitos Niinalle tästä hienosta kalenterista.

 

 

Tykkäsin sukkien joustinkantapäästäkin, ihanan pehmoinen pullero. Mukava, että vanha kettukin oppii uusia juttuja!

 

Joulu on tullut kotiin ja tänään olen viettänyt aaton vain kaksistaan miehen kanssa. Enpä ole koskaan ennen pukeutunut yöpaitaan jo klo. 17! Vähän kuin olisi mökillä. Huomenna silti tulee se todellinen  joulu, kun pikkuihmiset tulevat vanhempineen mammalaan. He ovat niin suloisia. Tästä kuvasta molemmat ovat jo kasvaneet. Ottaahan jo vanhempi ensiaskeliaan ja nuorempi harjoittelee kääntymistä!

 

Oikein hyvää joulua kaikille teille, jotka vielä jaksatte lukea laiskaa bloggaajaa.

Kannattaa pysyä kuulolla, koska suunnittelen arpajaisia puolen miljoonan lukemisiskerran kunniaksi. Se o humpsahtanut täyteen kuin vahingossa syksyn aikana!

Kisuhousut

Tässä mamma kuvaa pikku-Toivon kisuhousuja olohuoneen lattialla. Resorit sopivat hyvin mamman sukkiin. Mukavaa, että tänään näitä vielä sovitetaan.

Ihania kankaita tänä päivänä löytyy kaikista mahdollisista nettikaupoista. Hintakaan ei ole huima. Postimaksuja ei paljoa tule ja tämäkin kangaspala tuli ihan kotiin saakka.

Puolen metrin kangaspalasta tekee vauvalle helposti kaksikin vaatetta. Tästä on vielä tulossa lippamyssy tällä mainiolla kaavalla. Yhden jo tein ja pari on tilauksessa.

 

Näiden housujen kaavat löytyivät Ottobre-lehdestä. Se on ihan ykköslehti, jos lastenvaatteista puhutaan.

 

Täällä taas!

 

Syksy on hurahtanut syyslomaan. Ihana tämä syksyinen loma. Kymmenen viikkoa koulua mennä hurahti nopsaan. Blogi sen sijaan on ollut hissukseen. Sekä myös muiden blogien lukeminen. Oikeastaan olenkin ollut tietokoneella tosi vähän ja siirtynyt puhelimen käyttäjäksi. Uusi tietokone ja uusi käyttöjärjestelmä vaatii totuttelua, siihenkin ehkä nyt pääsen tutustumaan paremmin lomalla.

 

 Instagramin käyttö puhelimella on helppoa.  Olenkin hurahtanut siihen. Jos haluatte katsella kuviani Instagramissa, minut löytää sieltä  nimellä avreskola. Siihen olen kuvannut myös pieniä käsitöitä, jotka ovat valmistuneet ja saman tien päässeet käyttöön, pääsemättä koskaan tähän blogiin. Silti en meinaa blogiakaan unohtaa. Nyt alkaa olla sellainen olo, että sitäkin voisi alkaa taas päivitellä, pieni tauko teki terää.

 

Muutamia blogipäivityksiä on siis tiedossa, mutta aloitan tästä ehdottomasti tärkeimmästä. Eilen vietimme pienellä porukalla ristijäisjuhlaa. Tyttäreni tytär Alisa Katriina sai nimen ompelemassani kastemekossa. Mekosta lupaan kuvia myöhemmin.

 

Kahvipöydän komistus on tietenkin kakku. Alisan kunniaksi leivottu kakku olikin hieno.

Siitä on vielä parempia kuvia Tyrniä ja tyrskyjä -blogissa. Sari kyllä osaa kakun teon.

 

 

 

Kuten arvata saattaa vaaleanpunainen oli se pöydän väri. Minkäs sille mahtaa, että se vain on niin tyttö-väri! Alisan tädin leipomat kuppikakut olivat myös kauniita ja hyvän makuisia.

 

 

 

Alisasta on kahdessa kuukaudessa tullut pieni pyöreäposkinen tyttö. Hän on suloinen!

Ollaan onnellisia

 

Tässä suvun nuorin lapsi, tyttäreni tytär Alisa, jolla on huomenna ikää tasan kolme viikkoa. Mamman villapeitto antaa turvaa ja hyvät päiväunet. Kaikki meni loppujen lopuksi hyvin, kiitos lääketieteen ja suomalaisen terveydenhoidon. Vauvan vatsaa jouduttiin leikkaamaan ja tyttö pääsi kotimaisemiin Tyksin reissun jälkeen ja kotiin kahden viikon iässä. Pelästys muuttui suureksi helpotukseksi ja kiitollisuuden tunteeksi. Vauva on suloinen ja kasvaa hyvää vauhtia ottaen kiinni ikätovereitaan. Maitokin maistuu, kun saatiin ensin ne suolet ojennukseen.

 

Hän on suloinen ja kaunis lapsi. Tämän kokemuksen kautta tuli pistetyksi asiat oikeaan järjestykseen ja taas muistaa, mikä täällä elämässä on olennaista ja tärkeää.

 

 

Mamman neulomissa vaatteissa on lievästi sanottuna kasvuvaraa. Toisaalta, eipä näillä helteillä se pieninkään tarvitse villaista!

 

Loppukesää

 

Kylläpä on ollut vaisu kesä... ainakin ilmojen suhteen. Mutta myös bloggaamisen ja myös käsitöiden suhteen. Silti en kuulu niihin hellefaneihin, jotka valittavat koko ajan vaan sitä helteen puuttumista.

Tähän ikään on jo mahtunut hellekesiä ja toivottavasti niitä on vielä tiedossakin.

Tässä kuvassa kaikki mitä olen saanut aikaiseksi käsitöiden rintamalla.

 

 

Malli oli kevään Kauneimmat käsityöt-lehdessä. Ohjeesta poiketen neuloin tämän Novita Wool-langasta, jota ostin "muutaman" kerän alkukesän Punkaharjun reissulla, poiketessani Korialle Novitan tehtaanmyymälään.

 

Malli on mielestäni söpö ja varmaan sitä on ihan milloin vaan syntyvä lapsenlapsikin.

Jännittää!

Hyvää lankalauantaita

Tämä pääsiäistauko tulee aina tässä keväällä hyvään aikaan. Ennen koulun loppurutistusta se tuntuu kovin hyvältä paussilta.

Tänään olen jatkanut iloista vauvanpeittoprojektia elokuun tyttövauvalle. Ajattelin, että tässä on kaikki kesän punavihreät värit: mansikat, vadelmat ja viinimarjat kukkia unohtamatta. Hienoa, että näitä vauvoja nyt tuntuu syntymän pitkän pitkän tauon jälkeen sukuun: aikalailla neljän kuukauden välein. 

Malkamaanantaina minusta tuli ensimmäisen kerran isotäti ja elokuussa mammauteni tuplaantuu <3.

Loman alkupäivinä poikkesi vieraita. Pashaa en ole yleensä tehnyt mutta tulipa nyt kokeiltua tätä Tyrniä ja tuiskuja-blogin herkkureseptiä. Oli hyvä ja raikas, omenassa piilee varmaan sen salaisuus. Karjalaistaustaisen Riitta-ystäväni kanssa leivoimme myös viitisenkymmentä karjalanpiirakkaa. Kyllä se sukupolvilta toiselle siirtynyt tietotaito vaan jyrää kirjareseptit. Kolmannen kerran leivoimme niitä ja nyt niitä on sitten jäljelle enää vain lautasellinen. 

Rahkapiirakat ovat minun pääsiäisperinteitäni. Niitä olen leiponut iät ja kaiket. Nyt niitä tulikin leivottua melkein umpipellilliset, kun taikina vaan kohosi ja kohosi!

Nyt jatkan virkkaamista, ajattelin tänään katsella virkatessani digiboksin kovalevyä tyhjäksi.

Oikein hyvää pääsiäisen jatkoa kaikille blogiystäville!

Mielenkiintoista puuhaa

Vauva tykkää tutkia kaikkea mahdollista. Tein hänelle äitinsä ompeleman kassikankaan jämistä renksuliinan.

Sitä on kiva paitsi tutkia myös maistella. Hän on suloinen. Ikää on nyt  melkein 4.5 kuukautta. Kehitys on huimaa tässä vaiheessa.

Toivo on oikea kullunmuru. Sitä mammalässytyksen määrää ei heikkohermoinen kestä kuulla, kun me  kohtaamme. Kunhan Toivo vaan nukkuisi yöt paremmin ja nimenomaan säännöllisen hyvin. :) Välillä kun on kunnolla nukuttuja öitä, ainakin jos on ollut tarpeeksi ohjelmaa päivällä. Viime viikonlopun Ikea-reissu Tampereelle äidin, tädin ja mamman kanssa sai aikaan kunnon yöunet. 

Sitä ihmettelen miten olen voinut kaiken unohtaa niin hyvin vajaassa kolmessakymmenessä vuodessa. Yövalvomiset ja muut jutut. 

 Pian tulee jo sekin aika, ettei Toivo-poika herää millään. Viimeistään kun pitäisi lähteä kouluun....

Liina oli nopea tehdä. Tein sen eilen välitunnilla!

Hei vaan hiihtolomalta!

Ohoh, ihan itsekin hämmästyin, että onpa kulunut aikaa edellisestä postauksesta.  Aika on hurahtanut lomaa edeltävien työkiireiden kanssa huimaa vauhtia, eikä ole ollut oikein resursseja muuhun kuin arjen pyörittämiseen. Mitään käsitöitäkään ei ole esiteltävänä, koska yksi lahjaprojektiki on vielä kesken ja lahjojahan ei esitellä ennen luovutusta! Pienet sukat neuloin loppulomasta Toivo-vauvalle kevättä ajatellen, koska äiti esitti toiveen, että rintarepun käyttöön otettuaan vauvan pienet jalat kaipaisivat lämpöiset polvisukat. Matkin ihan suoraan Tiinan vauvan sukkia Muita ihania-blogissa.

Tälläistä kantapäätä en ollut ennen tehnyt, mutta kyllä ne sain aikaiseksi hiukan miettimällä. 

Lomalla tilasin lisää kivoja nauhoja ja tuttinauha-tarvikkeita, koska niitä on nyt kyselty. Muutama työkaveri esitti tilauksen ja tuntuu, että tästä omasta suvustakaan ei vauvat tunnu loppuvan, vauvabuumi meneillään siis.

Ja lisää ostoksia. Näihinhän sorruin välittömästi. Arnen&Carloksen sukkalangat saavat vielä hetken odottaa, mutta eivät varmaan kauaa. Vaikuttavat jotenkin hiukan erilaisilta sukkalangoilta, eikä hintakaan ollut minusta paha. Regian sukkalangathan ovat hyvälaatuisia.

Tänään alkaa viikonlopun leffa- ja sukkaputki. Mikäs sen kivempaa,. varsinkin kun ulkona tulee märkää räpäskää ja jo eilen kävin kaupassakin, ettei nokkaa tarvitse ulos pistää. Rakas aviopuolisoni saapuu luokseni tänään viideksi ja lupasin hänelle pitsaa! Tämän kahden talon aviolitto tuntuu kyllä mahtavalta, vaikkei sitä kyllä vamaan kaikki ymmärräkään, mutta siitä viis...  On ihanaa välillä olla ihan yksin ja ihan superia sitten taas olla kaksin!  <3

Alkuloma meni Helsingissä, jossa kokoonnuimme porukalla juhlimaan seuraavaa suvun vauvaa, joka syntyy ensi kuussa. Käytiin tyttären kanssa sushilla ja kierreltiin kaupunkia.

Koska minä olen vähän sitä mieltä, etten tarvi mitään (huono shoppilija) keskityin vaunuvahtiin kun lapsen äiti kierteli kivijalkakauppoja. Lapsukaiselle ostin kyllä jotakin. Vauvan ensimmäisestä junamatkasta jäi muistoksi juna-aiheihen puuhelistin.

Tässä yksi lahja tulevalle vauvalle, jo toinen samalla mallilla. 

Oikein hyvää ja helmikuista viikonloppua kaikille. Jos eivät kelit suosi ulkoilua, niin ainakin kummastakin päästä pidentynyt päivä tuntuu piristävän. Kevättä kohti mennään, vauhdilla!

Sairaanhoitajaa pukkaa

Sairaanhoitajaa pukkaa: sukuun.... ja siis myös puikoilleni. Se saanko muunnetuksi Debi Birkinin Nurce Florencen suomalaiseksi miessairaanhoitajaksi on sitten jo eri asia. Mutta lahkeet on jo hyvässä mallissa! Piti lainata tyttärelle muutama vuosi sitten tekemääni nukkea malliksi, vaikka ohjeenkin löysin (ihme) monistekasoistani...

Palaan asiaan ja esittelen teille Nurce Andrewin lähipäivinä!

Tuttinauhatalkoot

Tänään tehtiin talkoilla tuttinauhoja. Se olikin kivaa puuhaa ja yksinkertaista. Koko homma hoitui vauvan vaununokosten aikana, kun oli kaksi tekijää. Tytär toimi suunnittelijana ja leikkaajana ja minä suristin ompelukoneella  nauhat valmiiksi. Eilen poikkesimme Eurokankaassa ostamassa kivannäköisiä palakankaita ja niitähän ei näihin tarvinnut paljon ostaa. Se kangaskauppavisiitti olikin muuten vauvan ihkaensimmäinen kauppareissu!

Vauva lähti kotiin nauhat mukanaan. Hän on kovin suloinen ja rauhallinen vauva. Silti heräsi mieleen muistot vauvojen hoidosta yösyöttöineen ja -heräämisineen kun sen ääniä kuului naapurihuoneesta. On se aika rankkaa aikaa ädille, onneksi tuo tytär tuntuu olevan rauhallinen ja kärsivällinen. 

Huomenna vaihtuu vuosi. Sitä vietämme minä, mies ja hyvä ystävämme kolmistaan ihan täällä meillä maalla, ilman mitään sen kummempia ohjelmia. Tarkoitus on lähinnä syödä joulu pois ja ottaa iisisti kaikinpuolin.. Kinkusta meinaan suurimman osan häivyttää leipomuksiin sekä myös paketin voitaikinalevyjä. Suunnitteilla on siis kinkkupestonyyttejä, joissa tarvitaan kumpiakin.. Samankaltainen respti on täällä. Omassa reseptissäni vain korvataan basilika pestolla.

Hyvää vuodenvaihdetta ja hyvää ja onnellista uutta vuotta 2015!

Menneitä ja tulevia

 

Pyhäinpäiväviikonloppu meni, että hurahti ja huomenna taas ollaan arjessa... Pyhäinpäivänä muistellaan menneitä polvia ja täällä myös muisteltiin perinteisesti hautuumaakäynneillä ja muutenkin. Mutta totuuden nimessä on myönnettävä, että meikäläisen ajatukset suuntaa kovin vahvasti tulevaan sukupolveen, koska marraskuun pitäisi tuoda meille uuden sellaisen.  Neuloin lapsoselle pienen ja perinteisen myssyn, sen missä kavennetaan ja levennetään vuoronperään ja mikä istuu hyvin päähän. Muistan neuloneeni äidilleen smanlaisen, mutten sitä löytänyt. On tainnut mennä nukenvaatteiksi joskus... Tämä myssy päässä vauva tulee varmaan kotiin sairaalasta sitten kun se aika tulee. <3

Musta tausta myssylle on musta pöytäliina, josta olen kovin tykännyt. Ihana tausta syksyn keltaväreille!

Äidiltä äidille

Eilen me kaksitoista naista vietimme tyttäreni vauvakutsuja, Baby Showereita. Nehän ovat tulleet Amerikan maalta ja ilmeisesti ovat nykyään kovin suosittuja. Silti uskon, että kautta aikojen vähän samalla tavoin naiset ovat kannustaneet ja tsempanneet äidiksi tulevaa, ihan ympäri maailmaa.  Näissä juhlissa oli eri-ikäisiä, jo äitejä, sekä niitä joille äitiys on vielä tai ehkä tulevaisuuden asia. Ystäväni Paula oli virkannut kaikille vieraille rintarossit, jotka minä koristelin asianmukaisella tekstillä ja rusetilla. Kuvassa tuleva äiti keinuttelee keinutuolissa rintakoru rinnassa.

Kiitos vielä Paula näistä koruista, niistä tykkäsivät kaikki kovin ja niiden jakaminen oli kiva ohjelmanumero. Niitä oli yhteensä 12 ja kaikki erivärisiä aina samanvärisine rusetteineen.

Vauvakutsuissa muistetaan äitiä ja vielä syntymätöntä ja varmaan ennenkaikkea tsempataan tulevaa äitiä uuteen vaiheeseen elämässään.  Hieno lahja oli  tulevan isotädin yllätyslahja vauvalle. Tytär sai hänen poikiensa vanhoja vauvanvaatteita kertomuksien kera ja olipa joukossa minunkin ompelemani ulkoilupuku suoraan 90-luvulta.

Hienoin lahja kaikista oli minusta äitini kirjoma villainen vuoritettu peitto, jonka äitini oli antanut pikkusiskolleni, tällä tulevalla isotädille hänen tullessaan äidiksi. Äitimme tuntien tiesimme peiton syntyhistorian. Todennäköisesti äidillä oli ollut valkoinen villakangaspala ja hän oli sitä pyöritellyt ja siitä se idea sitten oli lähtenyt. Vihreät virkkaukset ympärille ja kaikki kedon kukkaset tulevalle vauvalle onnea tuomaan.

Itselläni ei ole mitään havaintoa kyseisestä peitosta, se on minulta mennyt ihan ohi, todennäköisesti omien kiireiden takia. Olkaa hyvät ja ihailkaa äitini kirjontataitoa. Oli hienoa, että äitikin oli läsnä näissä kekkereissä. Hänhän kuoli runsas seitsemän vuotta sitten ja olisi täyttänyt  tänä vuonna 87 vuotta lähes päivälleen ensimmäisen lapsen lapsen lapsensa laskettuna syntymäaikana.

Nyt palaan taas arkeen mukavan viikonlopun jälkeen. Runsas kuukausi pitää vielä malttaa odottaa, kunnes olen oikeasti Mamma.

 Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille blogiystäville!