Työviikon virkkauksia

Työviikko lähenee loppuaan. Minulla on perjantai viikon helpoin päivä. Maanantai ja torstai ovat viikon raskaimmat päivät, koska silloin on koulun vaihto kesken päivän. Kuuden kilometrin ajo toiseen kouluun, jossa minulla on neljä tuntia kumpanakin päivänä. Kaksi työpaikkaa on silti toisaalta rikkaus: kahdet työkaverit ja mm. kahden työpaikan kivat vapaa-ajantouhut. Tässä "sivukoulussa" on paljon hyviä ystäviä, koska  sielläkin olen ollut jo vuodesta 1997. Toisesta koulusta ovat jo ne vanhimmat työkaverit jääneet eläkkeelle, olen vanhin naispuolinen aineenopettaja, joka on koulussa ollut jo 80-luvulta saakka. Toinen koulunihan elää tuossa muodossaan, yhtenäiskouluna, alkuvuosiaan. Sinne sain taas roppakaupalla uusia mukavia työkavereita kun naapurimme ala-aste yhdistettiin meidän yläkouluumme.

 Opetan Ruosniemen koulussa viides- ja kuudesluokkalaisia. Tässä viidesluokkalaisten oppilaiden virkkaamia amigurumeja. He suorastaan yllättivät minut kun annoin vähän vastahakoisesti patalapun virkkaamisen jälkeen kokeilla Amigurumi-kirjojen ohjeilla virkkaamista. Niistä tuli mielestäni tosi hienoja. Kaikki oppivat kaventamisen ja lisäämisen merkityksen ja osa teki näitä niinsanotusti "omasta päästäänkin". Esimerkiksi etana on Veeran ihan oma keksintö!

Kun otin töistä kuvia, yksi tyttö harmitteli, että haluaisi ottaa kuvan omasta ja kaverinsa otuksesta. Kun hän sai luvan käyttää kamerakännykkäänsä olivat tytöt innoissaan ja pian koko porukka kuvasi virkkauksiaan. Koulussahan kännykän käyttö on yleensä kielletty. Se oli jotenkin hauska tilanne!

Tässä sitten 6-luokkalaisten tyynyjä, jotka he virkkasivat sen Novitan peiton jälkeen. Isoäidin neliö oli heistä kiva työ ja uskon, että se jäi varmaan monen mieleen niin, että voi olla, että joku joskus myöhemmin kaivaa vanhat opit jostakin ja alkaa vielä virkata peittoa.

Hyvää viikonloppua kaikille! Kiva, että jaksatte lukea ajatuksiani, viime viikollahan tuli jo 20 000 sivun lukua täyteen. Se tuntuu ihan uskomattomalta määrältä!

Utmaning

Minulla ei ole mitään käsityötä esitettävänä kun projekti on kesken. Tässä tunnelmia leikkisän Nekun käänteistä.  Nekku on innostunut leikkimään ja tekee mahtavia hyppyjä! Korkeimmat loikat ovat yli metrin!

.

Opiskelukaverini Sanne jo aikakausia sitten lähetti minulle "utmaningen"in. Koska Sanne puhuu äidinkielenään ruotsia, otin suoraan Sannen ruotsinkieliset paljastukset, mutta jatkoin niitä suomen kielellä.

Tässä siis minun paljastukseni itsestäni.

1. Skulle gärna ...

olla järjestelmällisempi

2. Gillar ....

eri vuodenajoista 

3. Älskar havet,

mutta pelkään  veneessä

4. Äger

akkuporakoneen, trimmerin ja kaksi ruohonleikkuria ja osaan myös käyttää niitä

5. Är livrädd för ormar...

näin parivuotta sitten  kyyn pihassa kun loikoilin lukemassa

6. Är jätte

innostunut virkkaamaan isoäidin neliöitä

7. Gillar att köra bil...

kesällä valossa

8. Har känt min man

pian yhdeksän vuotta

Tätä en jatka kenellekään, mutta olipa hauska ruotsin kielen harjoitus.

Muutenkin on kiva lukea  ruotsinkielistä blogia, vaikka olen niin avuton sitä puhumaan. Kommentoimme Sannen kanssa toistemme blogeja omilla kielillämme, vähän kuin yhteisestä sopimuksesta.

Innostava reunuskirja

 Asun  10 km:n päässä keskustasta. Viime vuosina kun olen asunut pääasiassa yksin, olen pyrkinyt siihen, että kun tulen töistä kotiin, en sitten lähde mihinkään jos ei ole ihan pakko. En viitsi ajaa autolla pariakymmentä kilometriä käydäkseni ärrällä ostamassa irtokarkkeja (esim...! ). Säästyy bensaa ja ehtin nauttia kotona olosta, kun olen usein väsynyt töiden jälkeen.
No, tänään seitsemältä, kun olin juuri menossa suihkuun, tuli tekstiviesti. Adlibris-paketti oli saapunut. No se oli PAKKOtilanne! Vaatteet päälle, auto tallista ja J jäi ihmettelemään minne häivyn. Sanoin vaan, että pakko käydä postissa.  Ihana reunuskirjani oli saapunut. En pettynyt siihen. Se oli oikeastaan parempi kuin kuvittelinkaan.

 No, sitten kirjaan.
Kirjassa on 150 erilaista reunavirkkausohjetta seikkaperäisine piirrosohjeineen. Hienoa on se, että jokaisessa selitetään aina myös kääntyminen kulmassa. Jotakin hienoa haluan tehdä tilkkupeittoni reunaan, koska mielestäni loppuviimeistely on aina se viimeinen silaus.
Pitää vähän kehua vielä Adlibris-kirjakauppaa. Tilasin kirjan perjantaina ja nyt se jo tuli. Ja tässä välissä oli sentään viikonloppu. Kirja maksoi 13,10 €, postikulut eivät mitään ja ostin siis mielelläni vielä SOS-lapsikylän kirjamerkin eurolla. Lasku tuli mukana ja maksuaikaa on 14.4 saakka. En kyllä tiedä miksi postikulut eivät maksaneet. Ehkä joku tarjous, en huomannut sitä missään muutakuin sitten "kassalla". Täytyy sanoa, että kirja on mielstäni usein edullisempi ostos kuin usein aikalailla toisiaan toistavat lehdet, esim. Novita-lehdet. Tästä kirjasta uskon riittävän ideaa vuosikausiksi. Parin lehden hinnalla saa jo tälläisen kirjan.

 Tilkkupeittoni edistyy. Ja nälkä kasvaa virkatessa. Nyt olen jo ylittänyt alkuperäisen tavoitteen. Päätin kuitenkin tehdä isomman, vaikken kauhean isoa.  Hyvää illan jatkoa kaikille ja hyvää viikonjatkoa myös! Taas ollaan jo pian kääntymässä viikon "paremmalle" puolella eli kohti viikonloppua. Miten aika huristaakaan!

Kakkublogi

Tänään uutisissa on  uutisoitu kakkublogeista. Niitä on kuulemma satoja. Niinpä nyt minäkin sitten heitän kakun kehiin, tosin täytyy heti sanoa, että eipä ole tämä kakku minun tekemäni. Tämän on tehnyt tyttäreni luultavasti kesällä 2009 heinäkuussa, jolloin vietettiin hänen syntymäpäiviänsä tai sitten vaan muuten kahviteltiin ulkona isommalla sukulaisporukalla. Kakussa on valkosuklaakuorrutus ja se oli kyllä tosi hyvää. Tästä tulee niin ihanasti kesä mieleen.

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa!

Pienenä tyttönä

Täällä blogeissa on ollut ihania vanhoja kuvia. Juuri niitä näin Heleenan ja Seijasiskon  blogeissa. Niinpä nyt minäkin kokeilin ensimmäistä kertaa skannata oman kuvani. Tässä kuvassa olen kolmevuotiaana kodisamme Porin Yyterissä, jossa asumme ihan viimeisiä aikoja. Kaupunki pakkolunasti uuden talomme, kun siihen ihan viereen alettiin rakentaa Vuorikemian tehdasta. Kuvassa näkyy innostuminen kuvan otosta. Olen saanut  parhaat nuket syliini. Vauvanukke on minun ja isompi siskoni Paulan. Näitä sanottiin silmänukeiksi, koska niillä oli avautuvat ja kiinni menevät silmät. Minulla on kuvassa paksut sukat ja todennäköisesti sukkanauhoilla kiinnitettävät. Muistan, että sain ensimmäiset sukkahousut, kun mentiin  häihin. Kirjahyllyssä näkyy Aarteiden kirja-kirjasarja, joka meille lapsille oli ostettu, Täällä Pohjantähden alla, tietokirjasarjoja, pieniä keraamisia posliiniesineitä ja valokuvia. Monet näistä esineistä on vieläkin josskin tallella, hajasijoitettuina eri koteihin. Minulla on ajan tyyliin rusetti päässä. Varmaan punainen.

Tässä alemmassa kuvassa on samainen lasivitriini, omassa kodissani. Sen sisällä on lasiesineitä, perittyjä ja ostettuja. Alla oikealla on jo äitini lapsuuden kodissa olleita Arabian Fasaani-sarjan posliiniesineitä.  Näiden kuvien välillä on varmaan runsaat 50 vuotta. Kunpa voisin ajan siivin lentää tulevaisuuteen ja nähdä missä nämä minulle tärkeät ovat  silloin.

Virkkauskirjoja ja päättelytekniikkaa

 Esittelen ihan ensimmäiseksi kaksi mahtaavaa kirjaa niille, jotka tykkäävät virkata paloja. Vasemmanpuoleisesta Melody Griffinsin kirjasta on jo suomenkielinenkin versio. Oikean puoleinen Edie Eckmanin kirja on suosikkini, koska siinä on sivujen kierrekiinnitys. Se pysyy virkattaessa siis hyvin auki.

Kummassakin kirjassa on selkeät piirrokset virkkaamisesta niin, että ei tarvitse paljoa välittää kielestä.

Tämän kirjan olen tilannut kirjakauppa Adlibriksestä, mutta se ei ole vielä tullut. Se maksaa muistaakseni alle 14€. Katselin sitä Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa ja ihastuin, mutta mielestäni se oli siellä kallimpi, enkä ostanut.

  Pyynnöstä ohje siitä, miten päätellään isoäidin neliö niin, ettei tarvitse päätellä neulalla jälkikäteen. Oikeastaan olen miettinyt tätä ohjetta koko kevään, koska koulussa virkkasimme tilkkuja Novitan ohjeella, jonka ongelma on siinä, että joka toinen kerros päättyy eritavalla. Voi kuvitella miten vaikea tälläistä on ymmärtää viides-kuudesluokkalaisen, joka ei vielä ymmärrä virkkausta kovin hyvin. Tämä on tälläinen maalaisjärkinen ohje.

Kuvat ovat aika selvät mutta pieni selostus kuitenkin. Kerros virkataan normaalisti loppuun ja sitten jatketaan piilosilmukoita pylväsryhmän päälle ja edelleen seuraavan ketjusilmukkaketjun päälle sen loppuun. Katkaistaan lanka.N. 3cm pituiseksi.

             
 Vedetään lanka silmukan läpi ja vedetään vielä koukulla takaisin päin niin, että langan suunta vaihtuu.(kuva1). Tällä olen ajatellut estää sen, etteivät piilosilmukat pääse purkautumaan.Sitten aloitetaan seuraavan kerroksen virkkaaminen niin, että siirrytään edelliseen kulmaan(kuva2). Perustelu: näin ei samassa kulmassa ole liikaa langanpäitä. Aletaan virkata ketjusilmukoita ihan normaalit 3kpl. Lankaa ei tarvitse jättää kuin n. 3 cm pitkäksi.

 Otetaan lanka koukusta. Silmukka venytetään isoksi, ettei se karkaa. Virkkuukoukulla päätellään pariin kertaan ketjusilmukkaketjuun langanpää niin, että sen suunta vaihtuu pariin kertaan.Jatketaan virkkaamista normaalisti langan pätkän päälle. Aloitan uuden kerroksen kulmasta sitä varten, että siihen tulee kokonaista kuusi pylvästä niin, että lanka varmasti jää sisälle!

Sitten jatketaan virkkaamista normaalisti ja katkaistaan lanka. Seuraavan kulman ohitettua on kaikki langat siististi päätelty. Näin yksinkertaista. Jokainen kerros alkaa näin samalla tavalla, eikä tarvitse lopussa ärsyyntyä lankojen päättelystä.

Virkkaamista ja tunnustus

Olen ihan innoissani virkannut tilkkuja. Tavoite meinasi jo karata käsistä, mutta eilen mukavana virkkausiltana kirin. Tavoitehan oli viisi päivässä. Olohuone on kyllä aikamoinen verstas ja kissat kokoajan kirittämässä. Tilkut olen virkannut sillä periaatteella, että päättelen langat samantien. Itseni tuntien se on hyvä systeemi. Kun virkkaa langanpäät samantien piilosilmukoilla reunaan ja pujottelee vielä lopuksi niin, että ne jäävät seuraavan kerroksen silkumoiden sisään, säästyy ärsyttävältä päättelyhommalta. Neulaa ei tarvita koko työssä kun tekee näin.

Sain taas tunnustuksen, nyt Marilta. Kiitos Mari! Sinä jo kiitit minua silloin, kun sait saman tunnustuksen minulta ja tämäkin vielä. Siis kopittelimme! Nyt en siis vastaa kysymyksiin, kun niihin jo olen vastannut. Enkä myös pistä tätä eteenpäin kun senkin olen jo kahdesti tehnyt! Mutta silti, kieltämättä tälläinen lämmittää mieltä. Tuntuu, että täältä saa kyllä niin positiivistä palautetta, että se kyllä vääjäämättä tekee terää itsetunnolle! Kiitos siitä, että on niin paljon niitä, jotka ahkerasti kommentoivat kirjoituksisani. Tuntuu kivalta huomata, ettei täällä ihan syyttä suotta jorise.

Pitsiä ja kissa

Katselin tuossa yhtenä päivää valokuvaa, jonka toin nelisen vuotta sitten lapsuudenkodistani. Siinä on kuva 80-luvun lopulta lapsuudenkotini sohvalta. Kuvassa istuvat omat lapseni ja yhden siskoni lapset. Isommilla lapsilla on mamman kutoma puuvillaneulepaita. Paidoissa on neulottu isokokoiset kuviot. Se oli silloin 80-luvulla erittäin suosittua ja onhan niitä malleja vieläkin lehdissä.Vauvalla, jota on serkun vaikea pitää sylissään, on samaiselta serkulta peritty essumekko, joka on mamman ompelema . Kuvassa on hauska tunnelma.

Takana näkyy pitsinen verho. Se on kalalangasta virkattu ja niitä verhoja oli useampi kappale, en edes tiedä enää kenellä ja missä niitä nyt on. Minulla ainakin pari.

Vanhin näistä kuvissa olevista lapsista täyttää muuten huomenna 30 vuotta: onnea vaan Aino!

                        Tässä yksityiskohtaa verhosta.

Nekku ei tietenkään voinut pysyä poissa, vaan oli heti änkeämässä jokaiseen kuvaan.

Myös tässä on äitini virkkaama verho. Näitä hän on virkannut minulle ja muistaakseni jollekin muullekin. Minulla on nämä joskus ollut ikkunassa, nyt ei moneen vuoteen. Ehkä ensi kesänä voisin miettiä mihin ikkunaan ne pistäisin.

Tämä päiväpeitto on taas virkattu paksusta puuvillangasta ja se oli varmaan ihan loppuun saakka käytössä. Kun sain tämän käytin sitä yhden nojatuolin päällä, kunnes se kului rikki. Nyt se pitäisi korjata.

En tiedä olisiko minusta koskaan näin pitkäjännitteisten töiden tekijäksi. Varsinkin jos pitäisi tehdä vielä monta samalaista verhoa, päiväpeittoa. Muistaakseni äiti virkkasi päiväpeittoja 60- ja 70- luvulla ihan tilauksesta monille tuttavilleen, parisänkyihin... Huh huh... Ei ihan meikäläisen hommaa sentään..

Muovikoreja Neferin malliin

Mukavan blogiystävän Neferin pitäisi saada Tiimarilta hyvistystä korien markkinoinnista, hän kun esitteli omiaan muutama päivä sitten blogissaan. Kommentoin hänelle silloin, että niin käteviä lankojen järjestelykoreja kuin olla saattaa. Lisäsin, vielä, että onneksi rakkaat lapseni eivät lue kommenttiani, koska hehän riemastuisivat tästä järjestelykori-ideasta, koska meidän huushollihan on täynnä koreja. (Mutta: huom. ei aikaisemmin näin värikkäitä. ) No, piti muutama Tiimari kierrellä ennenkuin löysin ja heti ostin neljä ja ne yhteensä maksoivat vain 12€, eihän paha hinta? No, nämähän voivat olla erinomaisia myös vaikka omenien keräämiseen syksyllä.

Yksi muovikori sai täytteekseen kaikki langat, joista alan tehdä isoäidinneliöitä. Koska niitä nyt virkataan jokapuolella Suomea ja kummassakin koulussani, päätin myös minä aloittaa virkkaamaan itselleni pientä kevyttä torkkupeittoa.Ajattelen, että olen ihan tarpeeksi osallistunut Novitan tempaukseen, koska olen osallistunut aktiivisesti monen peiton tekemiseen. Peiton suunnittelu vaan ei ole ihan yksinkertaista. Pitää kokeilla ja purkaa. Hiihtolomalla näin Päivin hillityn harmaan, mutta silti värikkään peiton, joka oli juuri sellainen sopivan kokoinen jalkojen päälle heitetäväksi.Pidän kovasti väreistä ja ajattelin heti, että virkkaan oikein värikkään peiton, joka sopii vihreään sohvaani. Tähän työhön en meinaa ostaa yhtäkään lankakerää.

Viime kesänä virkkasin paljon ja silloin jäin ihan koukkuun Elizabethin blogiin, joka on aivan ihanan värikylläisyydessään.Myös attic24 virkkausblogi on aivan upea. Laskeskelin Päivin opastuksen mukaan, että 7X7=49 tilkkua riittää. Teen tilkkuihin seitsemän kerrosta. Jos tekisi viisi päivässä niin siihen menisi kymmenen päivää. (Tälläiset laskelmat ja suunnitelmat: niin tyypillistä minua!) Vahinko vaan, että olen tälläisissä projekteissa kovin maaninen tyyppi ja vaarana on se, että poltan iteseni pian loppuun tai saan niveltulehduksen, niinkuin kerran kun virkkasin pyöreän maton! 

Kevättä ilmassa

Ihana kevätpäivä. Lumesta huolimatta. Pistin nokkaani sen verran ulos, että kuvasin eilen valmiiksi saamani huivin. Huivi on aina vaikea kuvattava. Tämä huivi on ihan yksinkertaista pitsineuletta. Lanka on vironvillaa, jota nyt olen urakalla yrittänyt kuluttaa. Ohje oli Suuressa käsityölehdessä, lehden numero 5/2009 Tähkäpitsineulehuivi, malli Toika ky/ Marja Rautiainen.                         

Oikeastaan näissä sisäkuvissa huivin värit tulevat paremmin esille. Pehmeämpinä, kevätaurinko kun on niin kovin voimakas valossaan.

Yökylässä

Rosvo, reipas kissatyttö oli viime yön yökylässä. Kuuden aikaan lähdettiin eväspussi ja hiekkapussi mukana. Mentiin oikein Porin keskustaan. Tässä innostunut matkalainen matkalle lähdössä. Automatka on kurja. Autossa kuului miu miu MIU!!

 Kyläpaikssa kantolaatikko oli tuttu etappi. Paikassa ei silti oltu ensi kertaa, siellä on tullut ennenkin poikettua ja yötäkin on oltu.

Välillä oltiin oikein rehvakasta tyttöä!

Kattaus oli hienompi kuin kotona, keväiset kulhot ja ruokailualusta.

 Kun kissaemäntä tuli hakemaan kotiin oli kissa kovin hellällä päällä. Sekä yökyläpaikan "kummitäti", että kotiin hakija saivat kyhnytykset.

Pikku-Nekkukin joskus kuulemma pääsee samaan paikkaan kylään. Nyt hän jäi vielä kotiin.

 Jälleennäkeminen oli innostunut!

                                       

Aitoja ja alkuperäisiä

Tyttäreni ovat perineet isänsä äidiltä ihania astioita. Useimmat näistä esineistä ovat sijoitttetuna kotiini, koska tytöillä ei ole vielä lopullista omaa kotia. Toini-mummulla oli ihan varmaan käyttämättömiä Kastehelmi jälkiruokakulhoja alkuperäiseesä pakkauksessaan. Niitä on kuusi kappaletta. Ne ovat turkoosin värisiä. Näitähän valmistetaan taas. Mutta nämä ovat aitoja ja alkuperäisiä, suoraan 70- luvulta, oletan...

Kopiteltiin Paula-siskon kanssa tällä ja se muutti väriä!

Edullinen ostos

Edullinen ostos... Näinhän me aina selitellään sortumisiamme.Eilen olin lankakaupassa ja näin siellä jättimäisiä vyyhtejä:100%villaa 250g 5€. Pakkohan ne oli ostaa. Tästähän eivät vihreät enää parane!. Siellä oli vielä muita värejäkin ja nyt taistelen itseni kanssa...Pitäisikö poiketa? Tarvin, en tarvi, tarvin...
Myyjä selitti, että ne ovat kanavatyölankoja, joiden myynti lopetetaan, koska kanavatyöpakkaukset sisältävät langat.

Silloin muistin, että ihan saman kuulin Priimassa Helsingissä kun hypistelin näitä ihania pikkukeriä. Ne oli keritty kanavatyölankavyyhdeistä... Nyt minulla on samaa lankaa, mutta eri hintaista: kallista ja halpaa. No, ei harmita yhtään nuo Priiman langat silti: Priima oli niin hieno lankakauppa, että mielelläni nämä sieltä ostin! Ja sitäpaitsi noita värejä ei Porissa ollut. Kaikista parasta, kaikki kuusi väriä sopivat hyvin yhteen!