Kissanelämä on aika mukavaa

 Nekku viettää sinistä hetkeä. Ulkona hämärtää pian. Ihana lämpö kohoaa alla olevasta patterista. Pikku haava vatsassa on enää pikkuruinen rupi.

Välillä kellitään lattialämmön päällä pesutiloissa.Siellä tarkenee aina.

Kevään keltaista

Ihme on tapahtunut. Aurinko näyttäytyi tänään ja ulkonakin pakkanen on hellittänyt. Täällä Porissa aina sitten kun pakkanen menee, tulee hirveä viima. Vähän sama tunuu olevan Helsingissäkin, meri sen varmaan tekee.

Jotakin valmistakin olen saanut lomalla. Lähinnä matkoilla ja eilen sitten illalla telkkaria katsoessa, valmistuivat keltaiset sukat. Novitan Nalle kukkaketo- langoista taitaa tämä päivänkakkara olla suosituin. Täällä blogeissakin kun olen nähnyt useammat keltaiset sukat. Varmaan monet, minä muun muassa, niin kovin kaipaavat kevättä ja kesää, että pitää tehdä jotain keltaista. Nämä ovat ihan perussukat, pienempiin jalkoihin kuin omiini.

Kolmas tiskiliinanikin on keltainen. Ties mitä puuvillasekoitesukkalankaa. Tintin ohjeen esittelyssä sanotaan, että tiskikukan alkuperäisenä ideana on säilyttää sitä kupissa tiskipöydällä. No, ei ehkä ihan minun juttuni, ehkäpä liian amerikkalaista. No, tässä se nyt kuitenkin "kukkii" ennen ensikäyttöä. 

Arkea

Hiihtoloma on lopuillaan. Vietin siitä suurimman osan Helsingissä sisarteni ja tyttäreni kanssa. Kävin teatterissa, elokuvissa ja Ateneumin taidemuseossa. Nyt sitten palaa arki ja seuraava tauko työnteossa onkin sitten huhti-toukukuun vaihteen seutuvissa, jolloin pääsiäisloma ja vappu ovat lähekkäin, saman viikon eri päissä.... Oli ihan mukava pitää blogitaukoa, sekin on joskus tarpeen.
Kuva on tyttäreni opiskelija-asunnosta. Viirinauhan hän teki viime kesänä täällä Porissa käyttäen vanhoja tilkkuja, joita äitini on säästänyt ja leikannut varmaan ajatuksena tehdä niistä tilkkupeitto.

Ateneumin taidemuseossa ja  näyttely Arjen sankarit. Suosittelen sitä kaikille, joita kiinnostaa entisajan elämä ja sen kuvaaminen. Se oli mielestäni hieno näyttely ja sen taulut pysähdyttivät miettimään entisajan elämää.

Muuten sitten kiertelin vähän pääkaupungin lankakauppoja. Mielenkiintoisin oli ilman muuta Priima Mäkelänkadulla. Siellä sorruin ihaniin lankoihin. Nyt sitten sormet jo syyhyää... Tälläiset langat ovat sellaista ylellisyytä, jota joskus pitää saada. Täällä Porissa kun ei kauhean isoja lankavalikoimia ole, vaikka täällä silti on ihan hyvä lankakauppa. Onneksi sentään se, että joskus saa jotakin muutakin lankaa kuin markettien peruslankaa, jota sitäkin kyllä meikäläisellä kuluu.

Kilpikonnani muutti Helsinkiin siskoni kilpikonnan kaveriksi. Talvihorroksestaan jo herännyt Liemi-kilpikonna ei paljoa piitannut uudesta ystävästään, ruoka kyllä tuntui maittavan :)!

Maakuntamatkailua

Meillä oli eilen J.n kanssa yhteinen shoppailumatkailupäivä halki Satakunnan aina Hämeeseen, Forssaan. Matka alkoi huonoissa merkeissä, minkä olisimme kyllä voineet välttää, jos olisimme tehneet etukäteisselvityksiä. Ensin poikkesimme Kokemäelle Sini-tehtaan tehtaanmyymälään: se oli kiinni. Siitä sitten jatkoimme kohti Humppilaa ja ei voinut välttää ajatusta Satakunnan laulun sanoista:

                           "Kauas missä katse kantaa
                           yli peltojen,
                           missä kaartaa taivon rantaa
                           salo sininen...."

Kaikkialla vaan peltoa, peltoa....

Seuraava ostospaikka oli Tilkkutex Humppilassa: sekin kiinni. Tämä tietokin kyllä luki ihan selvästi nettisivuilla, jos olisin vain vaivautunut vilkaisemaan. Se harmitti, siellä kun on kaikkea niin kivaa käsityömateriaalia.

No onneksi sitten Humppilassa shoppailimme mielenkiintoisia ostoksia: esimerkiksi moottorisahaöljyä, kirvesmiehenkyniä ja kahdet työhaalarit...

Forssassa sitten pääsin lempipaikkaani, Finlaysonin tehtaanmyymälään, mikä on kyllä loistopaikka. Porissakin oli aikaisemmin samainen tehtaanmyymälä, tavallaan siis tuttu paikka. Olen kyllä niin katkera kun sitä myymälää ei ole enää Porissa! Siellä tein ihanan lapsellisia ostoksia tosi edullisesti.Kahden ja puolen metrin pala ihanaa pingviinikangasta 3,75€, muumipussilakanat 13€ kipale. Paluumatkalla sitten poikkesimme vielä ostamaan menomatkalla Iittalan tehtaanmyymälässä mieltä vaivaamaan jääneet Jars-lasipurkit. No, sellaista kulutusjuhlaa taas tuli vietettyä.
 Matkalla kudoin ekologista tiskirättiä, hm.... vähän ristiriitaista? No, vähän voin lievittää omaatuntoani sillä, että mitään en näistä pidä itselläni, vaan ne menevät henkilöille, joilla kulutusjuhla ja kodin kokoaminen on vielä alkutaipaleella. No, ehkä sen pingviinikankaan pidän, kun se on niin söpö!

Tänään matka jatkuu. Veturinkuljettajan tyttärenä VR: ään kohdistetuista kaikista moitteista huolimatta, junalla Helsinkiin, opiskelukaupunkiin, missä vietän aikaa tyttäreni ja kahden kivan siskoni kanssa

Sieltä palaan vasta perjantaina, hyvää viikon jatkoa siis !

Vaarallisia tilanteita

    Voi hitsi kun täällä astiakaapin päällä on kivaa! Nekku ei huomaa mua...

Kiva lamppukin tuolla katossa.

No, miks toi tänne tuli. Se aina matkii mua! Tääl on ihan liian ahdasta.. Ihmeen purkkeja ja kulhoja...Pitää häipyä...

No miks se Rosvo lähti pois. Se on just tommonen... Just kun meillä oli kivaa!

       Miten täältä uskaltaa hypätä. Tuo pahuksen kaulurikin haittaa...

                 Noiiin... viuuh... siitä vaan!

Ja sit jo tänne oven päälle! Mites täältä sit tullaan alas?

Hellekesän virkkauksia

 

 Vuoden 2010 kesä jää varmaan kaikkien mieleen mielettömän kuumana ja helteisenä. Ja entäs talvi 2010-2011... Tiedätte kaikki! Nyt tuntuu uskomattomalta muistella sitä helleaikaa. Ihankuin olisimme olleet jossakin toisessa maailmassa, runsas puoli vuotta sitten! Kesällä saimme tyttäreni kanssa virkkausinnostuksen. Tytär ei ollut virkannut mitään sitten yläasteen ja siitä on jo lähes 10 vuotta.Ihmeesti virkkaaminen sitten palautui hänenkin mieleensä.Istuimme auringossa aurinkovoiteiden tuoksuisina mehutuoppi vieressämme monta helteistä päivää virkaten, radiota kuunnellen.Voi miten ihanalta ajatus siitä tuntuu nyt...Silloin ajatuksenani oli virkata kesäinen tyyny terassille ja keinuun. Se ei tullut valmiiksi, ennenkuin eilen.

Nyt tyyny odottaa kesää. Se pääsee varmaan puutarhakeinuun jonkun pään alle. Sen päällä on kiva köllötellä linnunlaulua kuunnellen.

Myös tälläinen jäi viime kesänä kesken. Jää arvoitukseksi, koska se tai mitä siitä valmistuu.Tämä oli myös hyvin koukuttavaa. Ohje löytyy ainakin Käspaikasta.

Tiskirättejä

 Jos täällä netissä pyörii neuleblogeja tutkimassa ei voi välttyä törmäämästä neulottuihin tai virkattuihin keittiöliinoihin. Ne jakavat mielipiteitä. Itse en koskaan pidä mitään tiskirättejä kertakäyttöisinä, vaan pesen kyllä kaikki Chifonetit ymt pesukoneessa tiuhaan. Ne kestävät kyllä tosi kauan.No, joka tapauksessa minäkin neuloin eilen illalla muutaman tiskikukan. Tintin ohje tiskikukkaan oli selkeä ja kiva. Niitä voisi neulo enemmänkin. Nämä on neulottu Novitan Bambu-langasta.

Viime kesänä virkkasin jonkun kesälehden ohjeen mukaan tälläisiä liinoja. Ne ovat tosi kauniita, mutta kuivuvat turhan hitaasti. Siksi onkin nyt mielenkiintoista testata mitä eroa on neuleen ja virkkauksen kuivumisellä. Voisin kuvitella, että tiskikukka on tässä suhteessa huomattavasti ilmavampi, kuin näiden liinojen seitsemän pylvään ryhmät.

Virkattu kilpikonna

 Aloitin torstaina virkkaamaan kirjan " Virkkaa amigurumi" ohjeiden mukaan kilpikonnaa. Ohjetta tuli vähän muunneltua.Sitä oli kyllä kiva virkata. Näiden pehmojen virkkaaminen on kivaa, kun vaan tajuaa perusasiat. Yllättävää, että jo viidesluokkaiset oppilaatkin osaavat näitä virkata, kun oppivat vaan lisäämään ja kaventamaan. Sitten voi vaan antaa mielikuvituksen lentää ja syntyy ties mitä pikkuötököitä.Pienet virheet eivät haittaa, tuloksesta tulee vaan hauskempi ja mielikuvituksellisempi, kun se ei ole ihan mallin mukainen!

 Tässä kilpikonna lähti ryömimään kukkaruukkuun. Meillä kukkaruukut on kissojen takia täynnä kiviä. Kissat kun ovat kovia kauhomaan tassuilllan multaa lattialle.

Nekkukin on kilven alla. Hän on jo aikahyvin sopeutunut tilanteeseen ja varmaan jo maanantaina pääsee kauluksestaan, kun vatsan haava näyttää parantuneen hyvin.Kauluri haittaa kulkua.Ei toimi oikein hyvin näkö, puhumattakaan viiksikarvojen antennit. Kissa on kovin varovainen hypätessään ja kapeissa paikoissa törmäilee.

Nyt sitten meikäläisellä alkoi hiihtoloma! Hienoa! Pakkaset vaan saisivat vähän hellittää!

Hoivaamista ja virkkaamista

 Vielä tiistaina Nekku-kissamme oli kovin vauhdikkaalla päällä. Hänen lempipuuhaansa on ovien päälle hyppääminen. Siellä hän sitten ihmettelee, että mites täältä nyt tullaan alas! Eilen lähdimme viemään häntä sterilisaatioleikkaukseen, Merikarvialle, mistä hänet heinäkuussa haimme. Hän on siskoni löytö Merikarvialaiselta maatilalta.Samainen siskoni sitten eilen hänet leikkasi. Illalla tokkurainen kissa heräili.

 Tänään hän on toipilas. Ärsyttävä, masentava kauluri kaulassa. Se oli pakko laittaa, koska kissa onnistui heti kiskomaan hampaillaan laastarit mahastaan.  Silti hän kömpi ihan  viereeni kun jatkoin koulussa aloittamaani kilpikonnan virkkaamista. Tuntuu, että tässä kuvassa kissa ja kilpikonna on yhtä romuna! Välillä otamme kauluria pois, että kissa voisi syödä ja juoda. No, onneksi tämä kaulurihomma kestää vain muutaman päivän.

Huomisen päivän jälkeen alkaa täällä Porissa talviloma. Aika menee nopeasti, pianhan on jo maaliskuu!

Pilkun viilaamista

Tänään sain valmiiksi nämä J:n peruskirjoneulelapaset. Ne kertaalleen puretut. Niistä täytyy sanoa, että ne olivat kyllä otsikon mukaan: pilkunviilaamista. Yritin saada peukalokiilan häviämään kirjoneuleeseen ja onnistuin siinä kyllä hyvin. Aikalailla siinä piti laskeskella, miten niitä pilkkuja tulee lisää peukalokiilan lisäysten myötä niin, ettei kuvio sekoa. Ihan vaan tekiessäni funtsailin. Lapaset on kuulemma hyvän tuntuiset isoissa kourissa ja varmaan lämpimät, kun niissä on koko matkalta kirjoneuletta. Lankana näissä oli Seitsemän veljestä, silmukoita puikolla 12.

Porilaista kädentaitoa

Porilaisena tunnen ylpeyttä, kun esittelen Sarpanevan pataa, jonka tyttäreni sai miesystävältäni lahjaksi. Nyt on kummallakin lapsellani pata, vanhemmalla isompi ja nuoremmalla pienempi. Tämä pienempi pata on kuulunut äitini äidille Hiljalle, jonka huushollista sain sen aikoja sitten hänen kuoltuaan, kun äitini jakoi jotain tavaroita meille lapsille. Annoin sen myöhemmin siskolleni, koska pata oli niin pieni, ettei meidän nelihenkisen perheemme pataruuat olisi siihen mahtuneet. Sisko sitten antoi sen kummitytölleen, kun ei ollut sitä käyttänyt.Eli se on oikein reissannut suvun naisilla ristiin rastiin. Tämä isompi pata on edelleen täällä meillä, koska tytär ei ole oikein vielä asettunut lopulliseen asuntoonsa, minne voisi kaikki tavaransa viedä. Tässä padassa on kokonaista kolme kertaa valmistettu ruokaa kotonani. Joka kertaa Burgundin pataa punaviineineen kaikkineen.

Tässä padan pohjassa oleva leima.  R tulee nimestä Rosenlew,joka on ollut porilainen perheyritys. Se on tuottanut kaiken maailman metallitöitä,alkeellisista puimakoneista jääkaappeihin ja jossakin välissä paistinpannuja ja patoja. Joku voi muistaa Rosenlewin merkin jääkaapeista, niistä pulleista, joita oli tosi yleisesti käytössä 60-luvulla.Nykyäänkin Rosenlew-merkkisiä kodenkoneita on, mutta niitä ei enää valmisteta Porissa.

Tämän vanhan paistinpannun leima on saman yrityksen, nimi vaan on ollut toinen. Pannu on tosi vanha, mutta ihan hyvä vieläkin.

Nykyään Sampo-Rosenlew valmistaa leikkuupuimureita Porissa ja ei kuulu enää Rosenlew-suvulle. Kävin kerran tutustumassa tehtaaseen ja jännä yksityiskohta oli se, että Sampo-leikkuupuimureiden polttoainesäiliöt valmistetaan samalla muotilla, millä on valmistettu niitä entisajan pulleita jääkaappeja.

Jos satutte pistäytymään Porissa tai jopa olette siellä parhaillaan, suosittelen lämpimästi tutustumaan Rosenlew museoon. Se on tosi hieno teollisuusmuseo, josta saa hyvän käsityksen teollisuuden kehittymisestä.

Ystävänpäivää!

Hyvää ystävänpäivää kaikille ! Tämä blogimaailma on jännä. Täällä oikeasti voi tutustua ja tuntea ystävyyttä ja yhteenkuuluvuutta samanhenkisten kanssa. Täältä voi myös löytää vanhoja ystäviä.Tapasin täällä muutama kuukausi sitten vanhan opiskelukaverini Sannen. Olemme alkaneet pitää blogejamme molemmat lokakuussa. Opiskelimme Helsingissä 70-luvun lopussa. Emme ole olleet missään tekemisissä tämän jälkeen, ennenkuin nyt tänä talvena, jolloin meistä tuli blogiystävät. Sanne pitää blogissaan arpajaiset. Käykääpä katsomassa voittoja ja osallistukaa.

Nekku-kissalla, joka tässä esittelee notkeuttaan, on jännät paikat edessä. Keskiviikkona hänet leikataan. Jännää ja aina hiukan pelottavaa. Nekku on silti jo neljäs kissa, jota vien leikattavaksi.

Onneksi hänellä on mukana leikkauksessa molemmat tyttäreni, joista toinen jo pian sairaanhoitaja ja lekurikin on lähisukua. Pitäkää peukkuja pystyssä!

Hamahelmiä ja neulomista

Uusimmassa Taito-lehdessä näin ensimmäisen kerran hamahelmiä neuleessa. Asia kiehtoi minua niin, että piti lauantaina ostaa sekavärinen hamahelmipakkaus Porin Muksu-Massista. Siellä oli vaikka minkälaisia helmiä muutamalla eurolla, hopeisia ja kultaisiakin. Taito-lehden meikkipussin ohjeessa oli neuvottu miten virkkuukoukulla koukattiin helmi ennen neulomista lankaan. Kokeilin, ärsyttävää...

Tässä ensimmäinen kokeilu. Virkkuukoukun sijasta kokeilin pujottaa helmet lankaan ennen neulonista. Pujotin lankaan vuoronperään valkoisia, liloja ja pinkkejä helmiä. Neuloin kokeilun niin, että helmet tulivat lomittain joka neljännelle kerrokselle, jokaisen helmen väliin jäi kolme tavallista silmukkaa. Sitten työ leivinpaperin väliin ja siitä tuli selvästi ranskalaiset pastillit!

Laskelmien ja suunnitelmien jälkeen kokeilin ihan vaan epämääräiset pujoitukset lankaan, päävärit täydennettynä valkoisella, vihreällä ja oranssilla. Neuloin 16 helmiriviä, silmukoita työssä 31. Nyt riveittäin, ei lomittain. Neuloessa helmet muljahtelevat miten sattuu. Ennen silitystä ne kannattaa asetella siististi oikealle puolelle.

 Silitys, tässä piti vähän säätää ja kokeilla, miten ne helmet sulavat.

Nyt en halunnut ihan niin pyöreitä helmiä.

Vinkki: jos tällä tavalla haluaa valmistaa jonkun ommeltavan tuotteen, kannattaa jättää riittävästi saumanvaraa ilman helmiä. Minulla oli vaikeuksia ommella koneella reunoja kiinni.Tässä minun penaalissani olen käyttänyt Novitan Tennessee-lankaa, puikot 2.5. Voisin silti ajatella, että kalalanka sopisi tähän tosi hyvin, koska on vähän napakampaa.