I am back!

 

Huh huh... Hurahtipa nopeasti yksi kaksi kolme ja lähes neljä kuukautta. Blogi on uinunut ruususen unta. Ja myös muiden blogien seuraaminen. Kuitenkin olen ajatellut jatkaa. Toivottavasti joku vielä lukee tätä blogia. Kesällä neuloin lapsenlapselleni Alisalle neuletakin. Lanka on Dropsin alpakkalankaa, ja mallikin samaisen lankafirman.

 

Alisa sai tämän yksivuotissynttärilahjaksi.

 

Vielä ei ole näin lämpimälle villatakille ollut tarvetta. Nytkin taas on tosi lämmin ja kesäinen päivä.

 

Oikein hyvää syksyn alkua kaikille blogin lukijoille. Tilastoista huomasin, että kyllä täällä joitakin on päivittäin käynyt katsomassa ja onpa muutama tuttu ihmetellytkin miksi täällä ei ole mitään nykyään.

 

Itse aloittelen viimeistä työvuottani tässä käsityönopettajan virassani. Mielialat vaihtelevat vielä hiukan, vaikka ihan varman ratkaisun eläkkeelle jäämisen suhteen olen tehnytkin.

Toukokuun alkupuuhia

 

 

Kuukausi hurahti vauhdilla. Neulomistauko oli aikalailla sen mittainen. Ja blogitauko.

Liekö aurinko herättänyt minut kevätväsymyksestä kun jaksoin alkaa virkata Alisalle puuvillanuttua.  Lankana tässä oli Drops Cotton Light joka onkin ihana pehmeä puuvillalanka. Tosin löyhäkierteisyydessään vähän tarkkaa virkattavaa.

 

Strömsön sivuja selaillessa osui silmiini tämä kiva virkkausjuttu: kahdesta kuusikulmiosta virkattu nuttu.

Ohje löytyy täältä Ylen Strömsön sivuilta.

 

Olipa helppo virkata.

 

 

Tässä kaksi kuusikolmiota ennen taittelua  nutun muotoon.

Nyt on ihanan lämmintä. Kevät oli pitkä ja kalsea, nyt sitten vaan tätä lämpöä.

Tämän me ansaitsemme!

 

Pikkuiselle

 

Viime vuosi oli aika vaisu käsityövuosi, vaikka tahti kiihtyi hiukan loppua päin. Melkein kaikki mitä  tuli tehtyä, oli tehty vauvoille. Kaikkea en tänne blogiinkaan ole laittanut.

Vauvat kasvavat huimaa vauhtia ja tämäkin pikkuneiti on jo yli seitsenkiloinen. Ikää hänellä on nyt reilut viisi kuukautta. On kyllä huima muutos, kun vertaa näihin kuviin. Perjantaina vauvan äiti lähetti mammalle kuvan tytöntypykästä ja jaan sen nyt tässä muillekin, kun kuva on minusta niin söpö. Alisa kun oli perjantaina ottanut käyttöön jo muutama kuukausi sitten saamansa sukat ja myssyn. Nyt niistä oli sitten jo tullut ihan hyvän kokoiset!

Hyvältä näyttää nämä perinteiset: myssy vanhaan malliin sekä junasukat!

Tossuja

 

Muutamat junasukat valmistui tällä viikolla.

Vauvalle

 

Neuloin vauvalle junasukkien ohjetta soveltaen junalapaset. Niihin tuli aika pitkät varret, mutta ovat kuulemma pysyneet hyvin käsissä. Lankana näissä on Dropsin Merino Extra Fine

 

Pikkupeukun paikalleen asettamisen vuoksi kannattaa tehdä peukalokiila. Kuvaaminen ei vaan ole helppoa, kun on niin touhukkaat kädet.

 

Onneksi nekin joskus rauhoittuvat.

Kisuhousut

Tässä mamma kuvaa pikku-Toivon kisuhousuja olohuoneen lattialla. Resorit sopivat hyvin mamman sukkiin. Mukavaa, että tänään näitä vielä sovitetaan.

Ihania kankaita tänä päivänä löytyy kaikista mahdollisista nettikaupoista. Hintakaan ei ole huima. Postimaksuja ei paljoa tule ja tämäkin kangaspala tuli ihan kotiin saakka.

Puolen metrin kangaspalasta tekee vauvalle helposti kaksikin vaatetta. Tästä on vielä tulossa lippamyssy tällä mainiolla kaavalla. Yhden jo tein ja pari on tilauksessa.

 

Näiden housujen kaavat löytyivät Ottobre-lehdestä. Se on ihan ykköslehti, jos lastenvaatteista puhutaan.

 

Ollaan onnellisia

 

Tässä suvun nuorin lapsi, tyttäreni tytär Alisa, jolla on huomenna ikää tasan kolme viikkoa. Mamman villapeitto antaa turvaa ja hyvät päiväunet. Kaikki meni loppujen lopuksi hyvin, kiitos lääketieteen ja suomalaisen terveydenhoidon. Vauvan vatsaa jouduttiin leikkaamaan ja tyttö pääsi kotimaisemiin Tyksin reissun jälkeen ja kotiin kahden viikon iässä. Pelästys muuttui suureksi helpotukseksi ja kiitollisuuden tunteeksi. Vauva on suloinen ja kasvaa hyvää vauhtia ottaen kiinni ikätovereitaan. Maitokin maistuu, kun saatiin ensin ne suolet ojennukseen.

 

Hän on suloinen ja kaunis lapsi. Tämän kokemuksen kautta tuli pistetyksi asiat oikeaan järjestykseen ja taas muistaa, mikä täällä elämässä on olennaista ja tärkeää.

 

 

Mamman neulomissa vaatteissa on lievästi sanottuna kasvuvaraa. Toisaalta, eipä näillä helteillä se pieninkään tarvitse villaista!

 

Loppukesää

 

Kylläpä on ollut vaisu kesä... ainakin ilmojen suhteen. Mutta myös bloggaamisen ja myös käsitöiden suhteen. Silti en kuulu niihin hellefaneihin, jotka valittavat koko ajan vaan sitä helteen puuttumista.

Tähän ikään on jo mahtunut hellekesiä ja toivottavasti niitä on vielä tiedossakin.

Tässä kuvassa kaikki mitä olen saanut aikaiseksi käsitöiden rintamalla.

 

 

Malli oli kevään Kauneimmat käsityöt-lehdessä. Ohjeesta poiketen neuloin tämän Novita Wool-langasta, jota ostin "muutaman" kerän alkukesän Punkaharjun reissulla, poiketessani Korialle Novitan tehtaanmyymälään.

 

Malli on mielestäni söpö ja varmaan sitä on ihan milloin vaan syntyvä lapsenlapsikin.

Jännittää!

Kesäkuulumisia

Hyvää kesää kaikille! 

 Blogissani taisi olla pisin yksijaksoinen tauko sitten sen synnyn, lähes  viiden vuoden jälkeen. Töiden loppuminen ja loppukiireet ottivat koville, samoin alkuloman väsymys on ollut aikamoinen. Ensimmäinen lomaviikko Punkaharjulla meni ihan sade-ja myrskytunnelmissa, niin tuulista ja koleaa oli Puruveden rannalla. Tosin tulipa nukuttua, monetkin päiväunet joka päivä! Kotiin tultuani menin ostamaan kaikki mahdolliset vitamiinit, kun tuntui, että olisi  vaan nukuttanut ja nukuttanut. Tänään sanoin miehelleni, että tuntuu, että olen palaamassa taas normaalitilaan! Täytyy sanoa, että huomaan. että iän myötä työstä palautuminen vaatii enemmän ja enemmän aikaa.

Sateinen, tuulinen ja kolea sää ei ole pahemmin auttanut asiaa. Ja jos tähän yhdistää vielä sen, että koko piha myllättiin viemäriin liittämisen takia (homma vieläkin ihan kesken) niin on siinä ollut alkukesää ihan riittävästi.

Meille tehtiin uusi vesijohto, hulevesijärjestelmä ja viemäriliitäntä. Onneksi sentään kaikki ihan samaa kaivuureittiä pitkin. Tällä hetkellä mies vielä hiukan lisää hulevesijärjestelmään putkistoa myöhempää varten. Osa sadevesistä kun vielä menee ojaan, myöhemmin nekin liitetään hulevesijärjestelmään. Ja hyvä niin, siitähän nyt maksan vuosimaksua.

Viime loppuviikosta oli muutama vähän lämpimämpi päivä ja sain hiukan kesää pihaan. 

Käsitöitä olen hiukan tehnyt. Tässä neulomani vauvan nuttu elokuussa syntyvälle lapsenlapselleni, toiselle sellaiselle. Tytölle tällä kertaa. Tämän nutun ohje oli aika uudessa Kauneimmat käsityöt-lehdessä 3/2015.

Lankana tässä on Novita Wool, jota ostin useampaakin väriä matkalta Punkaharjulle.

Perinteinen vauvanmyssy on ihan must jokaiselle vauvalle ja tälläinen oli ahkerassa käytössä viime talvena tulevan vauvan poikaserkku Toivolla.

Vaihteeksi neulepeittoa.

Pari viikkoa sitten aloitin uuden työn. Aika hidasta menoa on ollut. Jos pienen peiton virkkaa suit sait sukkelaan, ihan samaa ei voi sanoa neulotusta peitosta. Näissä siis kannattaakin pysyä vain vauvanpeitoissa.

Nyppylämallin  löysin kirjastani "Neulojan käsikirja"

(Lesley Stanfield & Melody Griffins 2000 Otava )

Malli on muuten helppo, mutta se nyppyläkerros on aina haaste. Koko iso työ (olenhan nyt jo loppusuoralla ja työ alkaa jo painaa) pitää kääntää joka nypyn kohdalla käsissä muutaman kertaan ja yli kahdenkymmenen nypyn  neulominen kääntämällä on aika rasittavaa.  Nyppykerroksen jälkeen kummasti helpottaa neuloa muutama kerros vain oikeaa ja nurjaa.

Lankana tässä on puuvilla- ja puuvillasekoitelankoja. Kaivelin vähän varastojani... Reunusta mietin vasta sitten kun peitto on valmis. Ehkä siinä jatkuu sateenkaariteema, ehkä siitä tulee rauhoittavan yksivärinen.

Valmista

Pääsiäisloma aikana sain kuin sainkin vauvanpeiton valmiiksi ja myös tuleva äiti tykkäsi siitä, hän näki sen tosin vaan kuvana.  Usein vauvoille tehdään hyvin vaaleita pastellisävyisiä peittoja, mutta minä tälläisenä väri-ihmisenä tykkään, että vauvoillakin saa olla väriä.

Peitto on kokoa 100 x 80 cm. Ei siis mikään ihan pieni vaunupeitto.

Tähän peittoon sain kulutettua muutamia vuosia lankavarastoissa pyörineen langanlopun, kuten vaaleimman punaisen, joka on vaikka kuinka vanhaa hiukan kirjavaa Woolia. Samaahan on myös sinisenä ja ainakin harmaana (myös varastossa minulla) ja tätä vauvanpeittoa oli niin kiva tehdä, että jo ajattelin, että pitäiskö tehdä toinen vauvavarastoon.

Tässä on punaisia sävyjä monta, mutta vihreitä vain kolme. Liilaa ei ole lainkaan, vaikka kuvasta voisi niin päätellä. Lnagat ovat erilaisia Woolin vahvusia villa- ja villasekoitelankoja. Vauvan peiton haluan silti aina tehdä koneessa pestävistä langoista.

Reunaksi valitsin reunuskirjastani helpon pylväspykäreunan. 

Mukava ajatella, että pieni suloinen vauva nukkuu loppukesästä tämän peiton alla.

Hyvää lankalauantaita

Tämä pääsiäistauko tulee aina tässä keväällä hyvään aikaan. Ennen koulun loppurutistusta se tuntuu kovin hyvältä paussilta.

Tänään olen jatkanut iloista vauvanpeittoprojektia elokuun tyttövauvalle. Ajattelin, että tässä on kaikki kesän punavihreät värit: mansikat, vadelmat ja viinimarjat kukkia unohtamatta. Hienoa, että näitä vauvoja nyt tuntuu syntymän pitkän pitkän tauon jälkeen sukuun: aikalailla neljän kuukauden välein. 

Malkamaanantaina minusta tuli ensimmäisen kerran isotäti ja elokuussa mammauteni tuplaantuu <3.

Loman alkupäivinä poikkesi vieraita. Pashaa en ole yleensä tehnyt mutta tulipa nyt kokeiltua tätä Tyrniä ja tuiskuja-blogin herkkureseptiä. Oli hyvä ja raikas, omenassa piilee varmaan sen salaisuus. Karjalaistaustaisen Riitta-ystäväni kanssa leivoimme myös viitisenkymmentä karjalanpiirakkaa. Kyllä se sukupolvilta toiselle siirtynyt tietotaito vaan jyrää kirjareseptit. Kolmannen kerran leivoimme niitä ja nyt niitä on sitten jäljelle enää vain lautasellinen. 

Rahkapiirakat ovat minun pääsiäisperinteitäni. Niitä olen leiponut iät ja kaiket. Nyt niitä tulikin leivottua melkein umpipellilliset, kun taikina vaan kohosi ja kohosi!

Nyt jatkan virkkaamista, ajattelin tänään katsella virkatessani digiboksin kovalevyä tyhjäksi.

Oikein hyvää pääsiäisen jatkoa kaikille blogiystäville!

Mielenkiintoista puuhaa

Vauva tykkää tutkia kaikkea mahdollista. Tein hänelle äitinsä ompeleman kassikankaan jämistä renksuliinan.

Sitä on kiva paitsi tutkia myös maistella. Hän on suloinen. Ikää on nyt  melkein 4.5 kuukautta. Kehitys on huimaa tässä vaiheessa.

Toivo on oikea kullunmuru. Sitä mammalässytyksen määrää ei heikkohermoinen kestä kuulla, kun me  kohtaamme. Kunhan Toivo vaan nukkuisi yöt paremmin ja nimenomaan säännöllisen hyvin. :) Välillä kun on kunnolla nukuttuja öitä, ainakin jos on ollut tarpeeksi ohjelmaa päivällä. Viime viikonlopun Ikea-reissu Tampereelle äidin, tädin ja mamman kanssa sai aikaan kunnon yöunet. 

Sitä ihmettelen miten olen voinut kaiken unohtaa niin hyvin vajaassa kolmessakymmenessä vuodessa. Yövalvomiset ja muut jutut. 

 Pian tulee jo sekin aika, ettei Toivo-poika herää millään. Viimeistään kun pitäisi lähteä kouluun....

Liina oli nopea tehdä. Tein sen eilen välitunnilla!

Hei vaan hiihtolomalta!

Ohoh, ihan itsekin hämmästyin, että onpa kulunut aikaa edellisestä postauksesta.  Aika on hurahtanut lomaa edeltävien työkiireiden kanssa huimaa vauhtia, eikä ole ollut oikein resursseja muuhun kuin arjen pyörittämiseen. Mitään käsitöitäkään ei ole esiteltävänä, koska yksi lahjaprojektiki on vielä kesken ja lahjojahan ei esitellä ennen luovutusta! Pienet sukat neuloin loppulomasta Toivo-vauvalle kevättä ajatellen, koska äiti esitti toiveen, että rintarepun käyttöön otettuaan vauvan pienet jalat kaipaisivat lämpöiset polvisukat. Matkin ihan suoraan Tiinan vauvan sukkia Muita ihania-blogissa.

Tälläistä kantapäätä en ollut ennen tehnyt, mutta kyllä ne sain aikaiseksi hiukan miettimällä. 

Lomalla tilasin lisää kivoja nauhoja ja tuttinauha-tarvikkeita, koska niitä on nyt kyselty. Muutama työkaveri esitti tilauksen ja tuntuu, että tästä omasta suvustakaan ei vauvat tunnu loppuvan, vauvabuumi meneillään siis.

Ja lisää ostoksia. Näihinhän sorruin välittömästi. Arnen&Carloksen sukkalangat saavat vielä hetken odottaa, mutta eivät varmaan kauaa. Vaikuttavat jotenkin hiukan erilaisilta sukkalangoilta, eikä hintakaan ollut minusta paha. Regian sukkalangathan ovat hyvälaatuisia.

Tänään alkaa viikonlopun leffa- ja sukkaputki. Mikäs sen kivempaa,. varsinkin kun ulkona tulee märkää räpäskää ja jo eilen kävin kaupassakin, ettei nokkaa tarvitse ulos pistää. Rakas aviopuolisoni saapuu luokseni tänään viideksi ja lupasin hänelle pitsaa! Tämän kahden talon aviolitto tuntuu kyllä mahtavalta, vaikkei sitä kyllä vamaan kaikki ymmärräkään, mutta siitä viis...  On ihanaa välillä olla ihan yksin ja ihan superia sitten taas olla kaksin!  <3

Alkuloma meni Helsingissä, jossa kokoonnuimme porukalla juhlimaan seuraavaa suvun vauvaa, joka syntyy ensi kuussa. Käytiin tyttären kanssa sushilla ja kierreltiin kaupunkia.

Koska minä olen vähän sitä mieltä, etten tarvi mitään (huono shoppilija) keskityin vaunuvahtiin kun lapsen äiti kierteli kivijalkakauppoja. Lapsukaiselle ostin kyllä jotakin. Vauvan ensimmäisestä junamatkasta jäi muistoksi juna-aiheihen puuhelistin.

Tässä yksi lahja tulevalle vauvalle, jo toinen samalla mallilla. 

Oikein hyvää ja helmikuista viikonloppua kaikille. Jos eivät kelit suosi ulkoilua, niin ainakin kummastakin päästä pidentynyt päivä tuntuu piristävän. Kevättä kohti mennään, vauhdilla!

Unipeitto-halipeitto

Muistan jo lapsuudenkodistani sen, että siskollani Päivillä oli ahkerassa käytössä niinsanottu unirätti, jota Päivi kutsui nimellä Kisupeitto. Enpä oikein tiedä mistä se peitto oli lähtöisin. Joku nuhjaantunut riekale se minun silmissäni oli. Äiti varmaan salaa pesi sitä välillä. Päivillä se kuului ilman muuta nukahtamiseen illalla. Olemme tästä peitosta jutelleet ja Päivi sanoo vieläkin muistavansa sen turvallisen tunteen, minkä se unirätti hänelle toi. Itse en muista, että minulla olisi ollut mitään unilelua saatikka riepua. Sen sitten taas muistan, että pikkusiskollani Annalla oli: äidin pitkät kiharat hiukset. Niitä Anna kieputti sormiensa ympäri ja jos äiti lapsen nukahdettua häipyi varovasti paikalta, niin usein kuului samantien epätoivoinen kiljunta: tukkaa! Vanhin tyttäreni otti taas tavakseen silittää käsivarttani ja lirissä olin minäkin! Kun yritin jossakin vaiheessa hiipiä pois, seurasi epätoivoista huitomista ja käsi piti vielä hiukaksi aikaa palauttaa lapsen ulottuville...

Nykyään näitä niinsanottuja unipeittoja myydään valmiina leluosastojen- ja kauppojen vauvaosastoilla ja netti on pulloillaan niiden ohjeita, sekä neule-että virkkausohjeita kumpiakin. Jos googlaa englanninkilellä "Safety blanket" tai "Lovey blanket" tai hakee niitä Pinterestistä, niin niitä löytyy ohjeineen vaikka kuinka paljon.

Vauvan pikkupeiton tarkoitus on kai se, että vauva saa sitä puristella ja helliä unta odottaessaan ja sen voi vaikka laittaa kasvoilleen luomaan turvallista oloa ja auttamaan unen saapumista. Monilla ihan tutut sideharsoliinat toimivat samoin. Tänään tiesin vauvaperheen tulemaan meille syömään. Niinpä ajattelin toteuttaa lupauksen ja virkata vauvalle uni- tai halipeiton, mikä se nyt sitten onkaan!

Minusta siitä tuli söpö ja väritkin olivat äidille mieluisat. 

Tästä pupusta otin vähän osviittaa, mutta lähes samanlaisia oli pilvin pimein. Tosin minä halusin virkata pupulle myös kädet, koska minusta se näytti vähän kurjalta ilman niitä.

Lankana tässä oli Dropsin Cotton Lightin vähän murretut sävyt.

Tänään sitä vähän testailinkin, kun vauva nukkui  sylissäni. Sievästi hän peittoa rutisteli pikku käsillään. 

Se, mistä tulee sitten se tärkeä unijuttu onkin sitten vauvan hallussa, sitähän ei vielä tiedä kukaan...