Toiset helminauhaa

 

Tässä toinen versio edellisistä. Tykkään ehkä enemmän kuin edellistä. Valkoinen raikastaa!

Mielenkiintoista puuhaa

Vauva tykkää tutkia kaikkea mahdollista. Tein hänelle äitinsä ompeleman kassikankaan jämistä renksuliinan.

Sitä on kiva paitsi tutkia myös maistella. Hän on suloinen. Ikää on nyt  melkein 4.5 kuukautta. Kehitys on huimaa tässä vaiheessa.

Toivo on oikea kullunmuru. Sitä mammalässytyksen määrää ei heikkohermoinen kestä kuulla, kun me  kohtaamme. Kunhan Toivo vaan nukkuisi yöt paremmin ja nimenomaan säännöllisen hyvin. :) Välillä kun on kunnolla nukuttuja öitä, ainakin jos on ollut tarpeeksi ohjelmaa päivällä. Viime viikonlopun Ikea-reissu Tampereelle äidin, tädin ja mamman kanssa sai aikaan kunnon yöunet. 

Sitä ihmettelen miten olen voinut kaiken unohtaa niin hyvin vajaassa kolmessakymmenessä vuodessa. Yövalvomiset ja muut jutut. 

 Pian tulee jo sekin aika, ettei Toivo-poika herää millään. Viimeistään kun pitäisi lähteä kouluun....

Liina oli nopea tehdä. Tein sen eilen välitunnilla!

Pienelle juhlavaa

Tein vauvalle juhla-asun ristiäisiin. Asu pistettiin päälle sen jälkeen, kun kastemekko oli otettu pois. Koska vauvan pukeutumisen pitää olla helppoa, tein haalarista vähän kun vale-paitahousuyhdistelmän.

Kaavana käytin käsityölehden perushaalaria, koko oli 60cm ja risat. Leikkasin kaavan erikseen vyötäröltä ja alaosaan tein valetaskut ja vyötärökaitaleen, mutta ompelin kappaleet yhteen. Niinpä puku pysyi hyvin muodossaan lapsen kiertäessä kahvittelun välissä sylistä syliin. Koska tietenkin kaikkien kummien, tätien ja isotätien puhumattakaan mummusta ja mammasta piti pitää vauvaa sylissään. Irralliset henkselit ompelin olalta kiinni ja sekin oli hyvä idea: henkselit pysyivät paikallaan.  Kalvosimien sisällä kulkee kuminauha niin, että hihat on helppo pukea päälle. Napit löytyivät jo edesmenneen Mamman, äitini, nappilaatikosta. Ovat aitoa vintagea, varmaan vuosisadan alun kangasnapit. Epäilen , että ne ovat olleet joskus jonkun suvun miehen aluspaidan napit.

 Nimi kirjottuna  tuttiketjuun kruunasi herrasmiehen mittatilauspuvun.  <3

Tuttinauhatalkoot

Tänään tehtiin talkoilla tuttinauhoja. Se olikin kivaa puuhaa ja yksinkertaista. Koko homma hoitui vauvan vaununokosten aikana, kun oli kaksi tekijää. Tytär toimi suunnittelijana ja leikkaajana ja minä suristin ompelukoneella  nauhat valmiiksi. Eilen poikkesimme Eurokankaassa ostamassa kivannäköisiä palakankaita ja niitähän ei näihin tarvinnut paljon ostaa. Se kangaskauppavisiitti olikin muuten vauvan ihkaensimmäinen kauppareissu!

Vauva lähti kotiin nauhat mukanaan. Hän on kovin suloinen ja rauhallinen vauva. Silti heräsi mieleen muistot vauvojen hoidosta yösyöttöineen ja -heräämisineen kun sen ääniä kuului naapurihuoneesta. On se aika rankkaa aikaa ädille, onneksi tuo tytär tuntuu olevan rauhallinen ja kärsivällinen. 

Huomenna vaihtuu vuosi. Sitä vietämme minä, mies ja hyvä ystävämme kolmistaan ihan täällä meillä maalla, ilman mitään sen kummempia ohjelmia. Tarkoitus on lähinnä syödä joulu pois ja ottaa iisisti kaikinpuolin.. Kinkusta meinaan suurimman osan häivyttää leipomuksiin sekä myös paketin voitaikinalevyjä. Suunnitteilla on siis kinkkupestonyyttejä, joissa tarvitaan kumpiakin.. Samankaltainen respti on täällä. Omassa reseptissäni vain korvataan basilika pestolla.

Hyvää vuodenvaihdetta ja hyvää ja onnellista uutta vuotta 2015!

Joulutossut pikkuiselle!

Eilen oli kiva saada Poriin  siskoni  Päivi. Päivin kanssa vietimme eilisen iltapäivän ja illan tutustumassa uuteen perheenjäseneemme Toivoon, hyväntuuliseen sunnuntailapseen.

Päivi-siskoni on ollut pienestä saakka vauvahullu. Itse taas olen aina ollut vähän pidättyneempi outojen vauvojen suhteen. Siksi tuntui niin hienolta kokea se välitön siskoni rakastuminen siskonsa tyttärenpoikaan. Päivi jopa aamulla kertoi nukkuneensa huonosti, kun oli nähnyt koko yön unta pikku-Toivosta.

 Tänään minä ompelin pikkuiselle joulutossut ja kun lähetin kuvan hänen äidilleen tuli vastaus: Toivo on joulun söpöin tonttu! Tossun kaavoitus oli yksinkertaista: eilen kun olin Toivoa tapaamassa mittasin hänen jalkansa: etusormeni pituinen jalka! 

Esittelyssä reilu takki

Eilen tein itselleni reilun takin. Jos johonkin, niin tähän takkiin sopii sana reilu, se on kovin konstailematon ja vaikka kaiken maailman lisukkeita ja yksityiskohtia, joita takeissa tällä hetkellä tuntuu riittävän. Takin kaavat piirsin ihan suoraan jo lähes kymmenen vuotta sitten ostamastani Rilsin mustasta pilkullisesta kevät/syystakista, jonka olen kuluttanut jo lähes puhki. Takki on reilusti A-linjainen ja siinä on kuminauha helmassa. Kuminauha kokoaakin hyvin väljyyttä ja ehkä hiukan keventää yleisvaikutelmaa. Tällä hetkellä tuntuvat takit olevan kovin tyköistuvia ja vyötäröä korostavia ja meikäläisen vartalotyypille ne eivät kyllä istu kunnolla. Tuntuu, että lähinnä Marimekon takkivalikoimissa on tälläisiä minun mielestäni kivan  pelkistettyjä takkeja. Ja hinta sitten sen ruhtinaallisempi! Enpä ole varmaan pariin vuosikymmeneen ommellut itselleni takkia mutta tätä takkia olen suunnitellut jo vuoden verran!

Kankaat ostin jo kuukausi sitten. Hintaa takille tuli kolmisenkymmnetä  euroa. Eilen aamulla puoli kymmeneltä aloin ommella takkia, jonka sain valmiiksi sitten puoli kolme.  Ensin piirsin kaavat ja leikkasin kaikki kappaleet ja kiinnitin tukikankaat. Sitten alkoikin kolmen unnin ompeluputki! Ompelukokemuksen ja työni takia minun ei tarvi paljoa miettiä yksityiskohtia, kaikki on tullut niin moneen kertaan jollekin neuvottua, mikä tietysti helpottaa. Takista tuli just sellainen kuin olin kaavaillut, mutkaton ja väljä. Ja yllätys yllätys sininen kangaskin tuntuu kivan  raikkaalta.  Takin sisälle mahtuu vaikkapa villatakki ja silti en tunne itseäni siinä ihan pontsoksi. Vuorina on ohut tikkivuorikangas, hupussa minulle mieluinen pilkkukangas ja sen sisällä vielä fleece välivuorina. Kaikki materiaalit vetoketjua lukuunottamatta on ostettu Eurokankaasta, päälikangas vieläpä palalaarista. 

Eiliseen ompeluhätään ei ollut nyörinpäitä ja ompelinkin ne itse kankaasta, minusta niistäkin tuli kiva yksityiskohta.

Läppätaskun painonapin matkin ihan suoraa alkuperäisestä, nappi on piilotettu läpän vuoriin, eikä näy päälle.

Nyt sitten pitääkin alkaa neuloa pipoa, huivia ja lapasia.Mitää sinistä minulla ei tosiaankaan ole! Olisivatko sinipilkulliset liian pilkulliset tähän kokonaisuuteen? Mitä ehdotat?

Ommeltua, pitkästä aikaa

Viime kesänä tytär haaveili pussikosta vauvan hoitopöydän taakse. Siis sellaisesta, missä kaikki talkit ja pumpulipuikot sun muut vauvajutut olisivat sievästi esillä.  Kesällä Ikeasta Tampereelta löytyi paksua raidallista puuvillakangasta, sekä Eurokankaasta pilkullista. Itse ehdotin, että teen muutaman läpinäkyvän taskun Etolan kristallimuovista. Suunnitelma tehtiin yhteistyössä aiemmin syksyllä ja olen tätä välillä koulussa hyppytuntisin ommellut.

Lupasin, että teen pussikon valmiiksi viikonloppuna ja niinpä tänään aamulla aloitinkin pussikon ompelun. Olin saanut vain alimman taskurivistön tehtyä ja pussikon valmiiksi ompelemisessa menikin  muutama tunti.

Tälläisessä työssä on tosi paljon miettimistä. Pussit upotin saumoihin ja siksi niiden pohjia ei tarvinnut ommella kiinni. Raidallisessa kankaassa näitä saumoja ei edes huomaa.

 Osiin muovitaskuista tein alosan kankaasta, yhden pienen muovitaskun upotin kahden kankaisin väliin.

Kaikissa taskuissa on laskokset reunoissa, jotta niihin mahtuu kunnollatavaraa.

Äitini nappi- ja nauhaperinnöstä löytyi kaksi metallirenkasta, jotka kiinnitin yläreunaan. Niihin voi vaikka laittaa roikkumaan pikkuisen harjan, helistimen tai tuttiketjun. Yläreunan sisälle on piilotettu metalliputki, joka pitää pussikon suorana. Seinään se kiinnitettän roikkumaan lenkeistään koukkuihin.

Sitten edellisen postauksen kysymyksiin virkkauksesta. Olen virkannut suurimman osan aalto-peitoisitani tällä Attic24-blogin ohjeella. Vaikka se on englanninkielinen siitä saa mielestäni hyvin selvää.

Koulussa taas !

Tänään olin koulussa. Koulussamme kävi entisiä koulun oppilaita luokkakokouksessa. He olivat päässeet peruskoulusta vuonna 1975. Itse en ole ollut vielä silloin edes ylioppilas, mutta virkaani silloisen Pohjois-Porin yläasteen kouluun astuin vuonna 1985 niin, että meidän tiemme eivät kohdaneet , sitten  ennenkuin tänään.  Itse asiassa tajusin, että nämä koulun entiset oppilaat olivat vain kaksi vuotta minua nuorempaa ikäpolvea. Hauskaa oli se, että heillä oli mukanaan  silloinen luokanvalvojansa, liikunnanopettaja. Meillä kahdella, minulla ja Raililla, tiet koulussa sivusivat vain muutaman vuoden, koska hän on jäänyt eläkkeelle 26 vuotta sitten ja minä tulin kouluun 29 vuotta sitten.  Ihan hullu juttu miten aika hurahtikaan nopeasti tähän päivään.

Vieraat kahvittelivat opettajanhuoneessa mutta he tulivat tutustumaan kolleegan johdolla myös toiseen rakennukseen, jossa sijatsevat peruskorjatut taito- ja taideaineiden luokat. Olin luvannut tulla esittelemään luokkaani. Siinä odotellessani ajattelin ommella itselleni koulun alkua piristämään uuden avainnauhan. Kotoa nappasin mukaani pienen palan Marimekon kangasta, jonka ostin joskus Marimekon palalaarista. Minusta hauskan raidallinen kangas sopii hyvin tälläiseen nauhaan.

Koulussa sehlatessani jo ehdin hukata puhelimeni ja niinpä ajattelin ommella myös puhelimelle pussukan. Laukusta löytyi karbiinihaka roikkumasta ja niinpä sitten tuumasta toimeen.

Tein pussista vanulla pehmustetun vuorillisenja niin napakan, ettei puhelin putoa kassissa. 

Kyllä kelpaa aloittaa työt maanantaina!

Onnistuin!

Ulkovarastosta löytyi tuoli, jonka olin sinne pistänyt odottamaan kierrätystä. Eurokankaasta löytyi edullista (Ikean) vahvaa kangasta palana. Ikean vahva puuvillahan on ihan markiisi-kankaan vahvuista. Nyt minulla on uusi tuoli. Ja olipa muuten helppoa. Tutkin aikani vanhaa tuoli ja ihmettelin, että miten se kangas on sinne pistetty. 

Kun tajusin homman se olikin sitten ihan vaan helppo suoraa saumaa ja päärmettä. Eipä tarvinnut yhtäkään ruuvia aukaista, kaikki tuntuu tässä ohjaajantuolissa toimivan ihan vaan "painovoimalla". Niinpä ajattelinkin sen säästää kevyemmille vieraille, sen verran hutera istuin on, vaikka tein kankaasta kaksinkertaisen, varmuuden vuoksi.

Kannatti korjata, vai mitä?

Onnistumisen iloa

 Vaikka olenkin kaikkea mahdollista ompelun saralta kokeillut, on  kukkarokehyskukkarot  jääneet minulle kokeilemisen asteelle. Syy? Koskaan en ole ollut tyytyväinen oikein siihen kiinnityssysteemiin, koska kehykseen tulee helposti rumat painanteet, jos niitä yrittää kotikonstein puristaa. (Pilkun viilaaja?.. no tässä suhteessa ehkä hiukan...) No onhan olemassa liima, jota kovin kehutaan. Mutta olen ajatellut, että jos kehys maksaa puolet liimaputelin hinnasta ja liimaa uppoa varmasti koulussa vaikka kuinka paljon pursottavien pienten ja vähän isompien kätösten toimesta  (myös sinne minne ei pitäisi) niin voiko lopputulos olla hyvä. Ennakkoluuloinen? Ehkä sitäkin. Itseasiassa minulla on hiukan liimaa ja kehyksia luokassa, mutta kokeileminen on antanut vielä odottaa itseään.

 Niinpä olin innoissani kun löysin näitä muhkeita ommeltavia kehyksiä ja mielestäni aika edullisesti, hiukan alle neljän euron hintaan. Minulle sopii erinomaisesti se, että tässä on vähän enemmän myös sitä käsityötä, ettei työ ole hetkessä valmis, se oikea työn ja hinnan suhde kun on kyllä näissä koulukäsitöissä tärkeä.

Pohjaan tein kaavaan pulleutta antavat laskokset, jotka antavat tilavuutta pussille huomattavasti enemmän. Ja myös sitä oppimista ja haastetta.  Kaksinkertaisella helmilangalla ommellut tikkaukset ovat kauniita. Sen huomasin, että ne kannattaa alkaa keskeltä kehystä toiseen reunaan, siitä keskustan kautta toiseen reunaan ja lopulta päätellä keskelle. Näin pystyy välttämään sen, ettei kukkaro tulee vinosti kehyksiin.

 Lopputulokseen olen ihana mahdottoman tyytyväinen, tästä tuli niiiin ihana ja samaa sanoivat työkaverit ja oppilaat, joista kahdeksan tänään alkoivat tehdä omia kukkaroitaaan. Kukkaroni kankaasta täytyy vielä sanoa, että se on aitoa todennäköisesti 60-luvun kangasta, jota työkaverini lahjoitti kouluun äitinsä taloa tyhjentäessään.  Tämä oli pienehkö pöytäliina, joka saa uuden elämän hienoina pussukoina ja muina kivoina juttuina!

Kaavan piirtäminen on tarkkaa puuhaa, koska pussiin täytyy saada tarpeeksi leveyttä. Tässä kaavassa on saumanvarat ja kuvasta saa suurinpiirtein systeemin selville. Huomioikaa muuten, että kukkarossa on myös hihna- tai ketjulenkit. Oppialaille sanoin, että pistäkää kaavat talteen. Kun kangas hiipuu käytössä niin, näihin kehyksiin voi ommella uuden kukkaron. Sekin vielä!

Totaalisortumus

Olipas helppo sortumus eilen Tampereen Ikeassa jonne poikkisin naisseurassa. Alle kymmenellä eurolla 150 20x20cm tilkkua ja värimaailma tämä. Tykkään kovin! Syyslomapuuhana taitaa olla tillkupeitto! Neljä päivää vielä pitää jaksaa, jaksaa.... ja kyllä jaksaa..... :)

Kurpitsasatoa

Mitään valmista en ole itse saanut viimeaikoina, vaikka muutama työ on kesken. Siispä nyt esittelen tässä oppilaiden töitä, viidesluokkalaisten kivat kurpitsat koottiin näyttelyksi Ruosniemen koulun käsityöluokan hienolle leveälle ikkunanlaudalle. Tälläiset ikkunanlaudat ovat niin hienoja 50-luvun koulurakennuksissa.  Kurpitsoja valmistuu yhteensä yli 30!

Ompelukokeiluja

 Pari viimeistä viikkoa on mennyt töitä miettiessä ja niihen liittyviin kokeiluihin ja ohjeisiin. Tänään koulussa tein muutaman neulatyynyn oppilaille malleiksi kirjasta "Supersöpöt neulatyynyt". Koska minulla on keskiviikkoisin aamupäivällä oikeastaan ne viikon ainokaiset vapaatunnit, on kiva nauttia luokan rauhasta ja tehdä näitä juttuja. Niin ne eivät tule mukanani kotiin. Neulatyynykirjan kirjoittaja Kate Haxell on kyllä keksinyt monta suloista neuletyynyä.  Nämä pikkuiset kurpitsat ovat söpöjä (melkein liian söpöjä neulatyynyiksi) mutta oli niissä aika näpertely. Mielenkiintoista nähdä miten huomenna neulatyynyjen ompelu sujuu viidesluokkalaisilta! Tämä työ on vähän sellainen lämmittelytyö ennen isompaa työtä.

 Kuudesluokkalaiset saivat jo viime torstaina omat siilinsä hyvään vaiheenseen. Myös tästä mallikappaleesta tuli suloinen, miten tätä malttaa pistää nuppineuloilla?

Kiitos!

 Tämä koulun päättäjäispäivä on sellainen, että muistetaan ja kehutaan toisia. Minä olen onnekas, että minulla on paljon kivoja työkavereita. Ja vieläpä kahdessa eri koulussa! Eritysikiitoksen saa mainio työparini Paula, jonka kanssa melkein luemme toistemme ajatukset. Mutta Paula hei, mistä tiesit, että minulla on liila pyötä, kun et ole sitä nähnyt? Kahteen vuoteen en ole pyöräillyt, mutta sitä aloittelin jo. Paulalle kirjoitinkin kesäntoivottelukortissa , että tulen käymään pyörällä, kun on nyt pehmusteetkin p------n alla!

 Suunnittelin koulumme maahanmuuttajille kivan vuorillisen kassin. Heistä ei monikaan ole ommellut koskaan sähkökoneella. Yhteistä kieltäkään meillä ei ole, koska suurin osa ei osaa englantiakaan, mutta hyvin tultiin juttuun ja asiat meni perille. Ja voi sitä iloa, kun työt olivat valmiita ja onnistuneet. Niitä oli kotonakin ihmetelty. Tässäkin oli Paula suurena apuna, mutta meiltä löytyi myös Janne, joka oli hyvä auttamaan kaikessa. Tänään kehuinkin hänen avustajan taitojaan. Ihan muissa hommissa aikuinen ollut mies voi olla hyvinkin ennakoluuloton ja kaikelle avoin, vaikkei kuulemma käsitötitä ole harrastanutkaan. Kun vaan asenne on kohdallaan. Tämä todistaa sen, että kaikki sujuu, jos halutaan! No, pääasiaan! Paula sitten teki minulle samalla idealla ihanan kesäkassin.

Eikä tässä kaikki! Ihan ylläri oli kassiin sopiva pieni meikkipussi, just sopiva minun puuterilleni, huulipunalleni sekä Betty Boop-pillerirasialleni.

Kiitos Paula ja kaikki mukavat työkaverit ja ihanat oppilaat! Hyvää kesälomaa!

Ompeluksia

 Tänään olosuhteiden pakosta, jouduin  aamulla töihin jo kuuden jälkeen. Koska oli aikaa, nappasin mukaani 3 euron kankaan ja ompelin itselleni kivan kesätunikan...Koulu kun alkoi vasta klo 9. Kun oppilaat saapuivat pelipaikalle oli open juhlavaate valmis!

Huomioikaa jojo-koriste.Tämä on minun kevätjuhla-asuni.  Ihanaa, on kiva päästä lomalle!

Niin syksyä

 Illat ja aamut ovat molemmat alkaneet kummasti pimetä. Aamuisin, kun herätyskello soi klo. 6 on pimeää ja illallakin pimeys tulee jo tosi nopeasti. Samoin väsymys. Syksyn  väsähtanyttä menoa piristi ystäväni Paula ompelemalla minulle pöytäliinakankaastani oranssipinkin pöllön.

 Nekkukin on väsynyt iltaisin. Nykyään Nekku vaanii lempipaikkaani sohvalla.Melkein  heti kun siitä nousen ja käyn jossakin, Nekku menee paikalleni nukkumaan ja minä saan tyytyä toiseen paikkaan. Nekku on varmaan huomannut, että istumapaikkani on hyvin lämmitetty.

Rosvon nykyinen lempinukkumapaikka on takan takana takan ja seinän välissä. Minusta paikka vaikuttaa tukalan kuumalta.

Miehen syyskauden huomaa villasukkiin siirtymisestä. Näissä sukissa onkin ollut tikuttamista kun jalka on kokoa 46.