Tänään mies kiikutti minulle korin tuliaiseksi. Tämä on muistaakseni jo kolmas häneltä saamani. Ilmeisesti tässä runsaassa kymmenessä vuodessa, hän on tullut tuntemaan heikkouteni koreihin... Kissat osoittivat heti suurta innostusta uuden uutukaiseen pärekoriin, jolla on kuulemma ikää parikymmentä vuotta.
Huushollini on täynnä koreja. Niissä on lankoja, tosi monessa, mutta myös lehtiä, kirjoja.... Tässä kaksi erilaista, jotka kuuluvat
kukkapeittoprojektiin. Nämä ovat ns. halpiskoreja, ties missä lapsityönä tehtyjä.
Tämä kiinalainen kiehtoo ajatuksia, siihen sisältyy hiukan silti ahdistusta. Kuka kiinalainen on kiinalaisista sanomalehdistä punonut tämän? Ja nyt se myydään täällä halvalla. Silti sen sitten minäkin ostin....
Tänään saamani kori (kun kissat siihen kyllästyivät) täyttyi kukilla. Kukkaurakkaa riittää: peitossa pitäisi olla ainakin 214 kpl nyt on ehkäpä kolmannes valmiina, osa vielä kiinnittämätättä.
Tämä kori on taas halpissarjaa. Rottinkikori joka on sopiva erimittaisesten niiden pienimpien sytykepuiden kantamiseen, koska siihen sopii monen mittaisia oksia.
Tämä on myös mieheltä. Tällä on kuulemma ikää sen viitisenkymmnetä vuotta. Tällä haen isompia klapeja. Tämä on tukeva ja ajan patinoima,(niinkuin monet meistä viisikymppisistä)
Tämän ostin viime kesänä ihan juuri punottuna korimestarilta. Se oli vielä kostea ja painava kun sen sain käsiini. Sen olen myös uhrannut puunhakuun, vaikkei se kovin käytännöllinen olekaan. Silti kahdessa viimeisessä näkyy perinteinen korinpunonnan jälki. Ei niittejä, nauloja, eikä mitään muitakin vippaskonsteja. Kaikki vain punottua ja kierrettyä, sangatkin on kuusen juuresta .