Tervetuloa leikkimökkiin

 Kesällä 2014 aloin mieheni kanssa tehdä leikkimökin remonttia. Linkistä näkyy miten se alkoi. Mökki oli aikalailla räjähdyspisteessa. Ensin kunnostimme sen lahonneet laudat ja uusimme katon. Kuisti meni kokonaan uusiksi. Itse vietin tunnin jos muutaman maalaten lattian salmiakkiruudut. Tässä siitä. Muistan vielä sen, että heinäkuu oli kuuma ja helteinen. Selkä tuli kipeäksi, koska lattian maalaaminen ei ollut ihan kerralla valmis.

 

Viime kesänä mökki oli ihan vaan itsekseen. Tosin siskontytär Aino yöpyi siellä neljän kuukauden ikäisen Elsa-vauvan kanssa muutaman yön, kissa-allergia kun estää sisätilojen käyttämisen. Tänä kesänä, kun lasteni lapset pääsivät molemmat jo lähes taaperoikään,  kunnostin alkukesän aikana mökin lopulliseen kuntoon. Olipa muuten kiva sisutusprojekti! Aikaa siihen meni muutama viikko. 

Pihaan hankittiin myös hiekkalaatikko sekä keinu. Kyllä on tänä kesänä kelvannut viettää aikaa mammalan pihalla. 

Suurin osa sisustuksesta on kirpparikamaa tai omia vanhoja juttuja. Miranolia ostin usempaakin väriä. Brion hellan kyllä ostin uutena ja jonkin verran Plaston muoviastioita.

Paljon astioita ja "leikkiruokia" ostin myös Kontista. Sieltä löysin mm. muovisia vihanneksiaja hedelmiä isoja pusseja muutamalla eurolla.

Olen ihan rakastunut tähän leikkimökkiin. Siskontyttökin poikkesi  täällä tyttärensä kanssa, nyt Elsa on jo iso tyttö. He nukkuivat tänä kesänä sen heinäkuun kauniimman viikon pihalla teltassa.  Meidän suvussa on tällä hetkellä siis kolme taapero-ikäistä lasta. Kyllä heillä oli mökissä hauskaa, yksin ja erikseen, ja ensi keäsnä varmaan vieläkin hauskempaa. Pikkuisinkin jo on oppinut kävelemään, konttajalle ahdas mökki ei kyllä oli kivoin paikka.

Tässä kuvassa on Puuilosta löytämäni keinutuoli joka sopii mökkiin hyvin kun jalakset on lyhyet. Eläimet ja nukkekin on kirpputorilöytöjä. Nuken kehto on oman isäni lapsilleni tekemä. Sen maalaaminen jää seuraavaan kesään.


Kuvassa  näkyvät nukenvaunut on myös Papan tekoa. Niiden kukat on taas oma äitini maalannut. Niitä en kyllä malta maalatakaan koskaan. Nukenvaunuihin mieheni vaihtoi uudet pyörät.  Toivo on niirtä työnnellyt ahkerasti, viimeksi nyt perjantaina. Milloin mitäkin on kyydissä: kiviä, palloja, käpyjä mutta myös mökin eläimet ja nukke!

Kontista löytyi myös kivat naulakot sekä pituusmittataulukko. Ystävältä saimme mökkiin pienen  liitutaulun.

Mökissä olen myös viettänyt sateella aikaa Toivon kanssa.

Hänen lempipuuhiaan on tämän pikkuhyllyn esineiden järjestäminen!

Hyvää syyskuun sunnuntaita teille. Täällä ainkin on ihanan kesäistä!

Käsityöostoksia

 Käsityömarkkinoilta löysin kivoja käsitöitä. Mutta voiko yli viisikymppinen ostaa nukkeja? Tässä tapauksessa voi. On aina kiva tukea nuoria käsityöläisiä. Nämä hassut nuket ovat Kerttukaupasta.

 Kankaanpäästä oleva pärekopan tekijä Jorma Kallio on mestari jo neljännessä polvessa.  Ostin ihan tuoreen, vielä kosteanpainavan  pärekorin, joka oli juuri äsken saanut muotonsa näytöksessä. Kori on nimeltään Pimukori, se on tarkoitettu kauppakoriksi.  Pärekorin tekijä hakee mäntynsä Venäjän Karjalasta, paras pärepetäjä on 250 vuotta vanha, sellaisia ei Suomesta kuulemma enää saa. Tämän korin tekemiseen mieheltä meni tunti.

Perintöjä, isän ja äidin...

 Ensi viikolla tulee kuluneeksi neljä vuotta äitini kuolemasta. Isäni kuolemasta on pian kulunut jo 20 vuotta. Äitini ja isäni asuivat molemmat Yyterissä, joka oli silloin Porin maalaiskuntaa. He  ovat olleet samalla luokalla vaikka olivatkin eri vuosina syntyneet. Koulu oli pieni ja siinä oli vain kaksi luokkaa. Niinpä he ovat samoissa luokkakuvissa. Jostakin syystä niitä ei ole silti kuin yksi, äidin huolellisesti pieneen albumiinsa liimaama. Onkohan isä edes ottanut luokkakuvaa? Tai sitten tuleva äitipuoli on ne hävittänyt, niinkuin useimmat perheen kuvat. Isäni oli 18-vuotias ja sodassa, kun hänen äitinsä kuoli. Se oli ensimmäinen loma rintamalta, kun hän lähti äitinsä hautajaisiin. Hän kertoi, että koko reissusta viimeinen muisto oli se, kun hän meni junavaunuun ja jäi eteiseen seisomaan kun hän näki vaunussa olevan korkeita armeijanmiehiä. Isä pelkäsi, että he puhuttelisivat ja hän tajusi olevansa niin sekaisin, ettei muistanut kuka on mikäkin, kapteeni, luutnantti jne.. Niinpä hän sitten järkyttyneenä ja varman murheissaan seisoi eteisessä melkein koko matkan, halki Suomen Poriin. Koko hautajaisista hän ei muistanut mitään. Vanhana miehenä jokavuotisen syysalakulonsa ja vatsahaavansa tähden äiti "pakotti" hänet lääkäriin. Lääkäri oli sanonut, että nuoruuden täydellinen muitinmenetys on tyypillinen sotatrauma: sota ja äidin kuolema on aiheuttanut sen, että mieli on "suojellut" isää... Isä ei koskaan puhunut sodasta mitään. Sen sijaan näki painajaisia ihan loppuun asti ja huusi unissaan.

 Kaikki jotka ovat blogiani seuranneet tietävät, että perin taitavalta käsityöihmiseltä, äidiltäni paljon käsitöitä. Kodissani on myös kaksi metriä leveät kangaspuut, joilla viimeksi syksynä siskoni Päivi kutoi kaksi kaunista mattoa. Äiti on ostanut  kangaspuut 60-luvulla itselleen ja ne on nyt minun kodissani.

 Kun me lapset, neljä tytärtä, tyhjensimme lapsuudenkotiamme kesällä 2007 jaoimme perintöä monella tavalla. Pidimme mm. arpajaisia, joihin valitsimme mielestämme neljä yhtä arvokasta esinettä ja arvoimme ne. Joskus tosin sitten arpajaisten jälkeen vielä vaihtelimmekin... Se oli jotenkin tosi kivaa ja varmaan yhdisti meitä. Isällä oli paljon työvälineita, koska hän oli innokas tekemään kaikkea.

 Minulla on nyt hänen työkalupakkinsa. Se on nyt Itsellisen Naisen Työkalupakki. Tosin osa sisällöstä on miesystäväni J.n minulle ostamia "naisellisia " kätöseeni sopivia, kuvassa etualla punaisia ruuvimeisseleitä. Vanhaan taloon jäi iso höyläpenkki, koska talon ostaja sanoi arvostavansa sitä. Isä oli ennen sotaa ammattikoulussa. Isä oli hyvä koulussa ja Yyterin koulusta meni sinä vuonna vain kaksi ammattikouluun. Sodan jälkeen isä meni kysymään rautatieltä tarvitaanko siellä työntekijöitä ja niin hänestä sitten lukuisten kuurssejen jälkeen tuli ensin veturinlämmittäjä, sitten veturinkuljettaja.

 Nämä ovat työkalupakin aarteet. Oletan, että nämä ovat suurimmalta osin isän itse tekemiä. Ammattikoulussa isä oli tehnyt paljon työkaluja. Suuri harmini on , että sellaisen pienen vasaran, jonka isä antoi minulle ja sanoi tehneensä ammattikoulussa, kadotin ensimmäisessä työpaikassani, Porin ammattikoulussa! Se on varmaan vielä jossakin siellä, vein sen kerran sinne kun sillä oli niin kätevä kiinnittää painonappeja.

 Työkalupakissa on myös tämä. Tämä on naula, joilla on kiskoja kiinnitetty. Se on jotenkin mielestäni liikuttavaa, että isä on tälläisen (yhden) säilyttänyt.

 Otin myös isän vanhoja oppikirjoja. Kirjat todistavat, että isä on oikein tosissaan opiskellut.

Tässä konkreettinen jälki isä kädentöistä. Vanhimmelle tyttärelleni Ullalle varmaan kaksivuotislahjaksi tehdyt nukenvaunut. Näitä on muitakin. Nukensänky, lelulaatikko ja jokunen vauvan "veto"lelu. Keinuhevosen olen antanut nuorimmalle siskolleni, koska pappa ei koskaan ehtinyt hänen  neljälle pojalleen mitään tehdä. Vanhin oli isän kuollessa alle  vuoden.

Nukkekodin kalusteita eri vuosikymmeniltä

Tänään penkoessani yhtä kaappia löysin laatikon, jossa oli vanhoja nukkekodin kalusteita. Aikaisemminkin olen kirjoittanut kerran tekstin, joka koski nukkekotia, jonka olen perinyt lapsuudenkodistani. Silloin siskojeni kommenteissa oli puhetta niistä kalusteista ja tänään ne tupsahtivat yhdestä laatikosta. Tämä metallinen tiskipöytä oli se Paulan klohmoksi sanoma vähän turhan iso Haaparaannasta 60-luvulla ostettu. Nyt sitä on jo ruoste raiskannut, eli ties missä on pyörinyt. Ihme, että on tallella. Se edustaa sen aikakauden leluja; se on metallia ja kestävä. Huomioikaa merkki: Elecktnic. Made in Japan.

Sen uunin luukkukin aukeaa vielä.En tiedä sitten onko uunin viereinen kaappijääkaappi, se ei aukea. Tämä voidaan siis laskea olevan nykyisten mökkien hella-jääkaappi-tiskipöytäyhdistelmien prototyyppi!

No niin. Sitten siirrymme 70-luvulle. Nyt on jo elintaso noussut ja nukkekotiin on tehty keittiöremontti.Nyt on jo kaappirivistöa kolminkertainen määrä edelliseen ja materiaali on muuttunut muoviksi. Tällä on varmaan pikkusiskomme Anna leikkinyt kavereineen ,koska vaikuttaa vähän rähjäiseltä.

Jääkaappi on merkkiä Modella ja edelleen kaikki saranat tallella.

Tästä kuvasta tulee mieleeni yksi vuokrasunto johon muutin 80-luvun alussa ja jonka keittiö oli niin kauhea, että ensimmäiseksi piti kaikki vuorata kirjavalla hyllypaperilla!

Nyt siirrymme saniteettipuolella. Ulkohuussista on siirretty  sisävessaan. Nukkekodissamme oli vain neljä huonetta ja sitten kun tuli tämä vessa taloon tehtiin laajennus: vessan virkaa teki puinen pieni laatikko talon kyljessä.

Nukkekotiin on hommattu myös design-huonekaluja. Tämä olisi tälläkin hetkelllä erittäin trendikäs monessa huushollissa.

Tämä nyt ei oikein kuulu sarjaan mutta on pakko esitellä. Tämä on sitten 70-lukulainen muovikuusi. Tässä kodissa on ilmeisesti elänyt moderni perhe.

Amigurumi

Kissojen hyysäykseltä ehdin vähän eilen virkatakin. Virkkasin japanilaisen pehmomaskotin, josta käytetään nimitystä amigurumi. Amigurumi on kai japaniksi pehmoeläin. Kirjassa, josta ohjeen otin selitettiin asian taustaa. Japanilaisessa kulttuurissa on pitkä käsityöperinne ja nuket ovat aina kuuluneet oleellisesti siihen. Silti virkkaus ei ole perinteistä japanilaista käsityötä, mutta japanilaiset ovat se omaksuneet ja muokanneet oman kulttuurinsa mukaiseksi.Nuket kuulemma seuraavat japanilaislasten mukana läpi elämän kannustaen ja rohkaisten vaikeina aikana. Niitä kuulemma näkee Japanissa roikkumassa aikuistenkin laukuista ja toimistoissa istumassa tietokoneiden päällä.Japanilaista nukkeperinnettä jatkavat amiguramihahmot tuovat valoa ja lohdutusta harmaisiin päiviin.Sitähän nyt täällä just tarvitaan. Minulla on jo kaksi tilausta: yksi kilppari ja yksi kissa!

Nukkekotiblogi

Olen tutustunut nettien lukuisiin nukekotiblogeihin. Ne ovat upeita. Minulla ei vaan kestäisi hermot niiden pienten juttujen kanssa vaikka olenkin kätevä käsistäni. Minunkin lapsillani on nukkekoti.Sen minä ja siskoni olemme saaneet vanhemmiltamme lahjaksi 60 luvun alussa. Se on isämme vanerista tekemä ja äitimme tapetoima ja sisustama.Se lankesi etukäteisperinnöksi meille, koska meillä oli eniten tyttöjä sisarusten perheistä. Nukkekoti vaan on niin sanottuna huonossa hapessa. Vaikkei ihan heti uskoisi se siivottiin viime kesänä. Se on varmaan viimeiset viisitoista vuotta ollut vaatehuoneen ylähyllyllä täynnä lasten vanhoja kirjoja. Viime kesäloman ensimmäiset lomapäivät käytin vaatehuoneen siivoamiseen. Se koko vaatehuone kun oli hyrskyn myrskyn ja suorastaan piikki lihassani. Niinpä otin kaikki kamat pois ja kierrätin turhat rojut minkä minnekin ja siitä tuli siisti vaatehuone. Nukkekotikin pestiin ja kirjat saivat uuden säilytyspaikan. Kissani joka innokkaasti auttoi siivoamisessa kurkki minua välillä vaatehuoneen ylähyllyltä nukkekodin yläkerroksesta... Kissa sai huutia ja Mamman ostamat Euro-marketin leimakeräysnuket (koko sarja!) saivat nukkekodista uuden sijoituspaikan. Varmaan nukkekotien ja hienojen antiikkijäljitelmänukkejen ystävät kauhistuisivat moista.No tämäkin pitää paljastaa (ennen asianosaisen henkilön kommentointia): meinasin myydä nuket kirpputorilla mutta rakas tyttäreni torpedoi suunnitelmani: "Mamma on ne mulle ostanut!. No, tiedoksi vaan : täällä ne odottavat parempaa sijoituspaikkaa!