Näytetään tekstit, joissa on tunniste koti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koti. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Tervetuloa leikkimökkiin







 Kesällä 2014 aloin mieheni kanssa tehdä leikkimökin remonttia. Linkistä näkyy miten se alkoi. Mökki oli aikalailla räjähdyspisteessa. Ensin kunnostimme sen lahonneet laudat ja uusimme katon. Kuisti meni kokonaan uusiksi. Itse vietin tunnin jos muutaman maalaten lattian salmiakkiruudut. Tässä siitä. Muistan vielä sen, että heinäkuu oli kuuma ja helteinen. Selkä tuli kipeäksi, koska lattian maalaaminen ei ollut ihan kerralla valmis.

 

Viime kesänä mökki oli ihan vaan itsekseen. Tosin siskontytär Aino yöpyi siellä neljän kuukauden ikäisen Elsa-vauvan kanssa muutaman yön, kissa-allergia kun estää sisätilojen käyttämisen. Tänä kesänä, kun lasteni lapset pääsivät molemmat jo lähes taaperoikään,  kunnostin alkukesän aikana mökin lopulliseen kuntoon. Olipa muuten kiva sisutusprojekti! Aikaa siihen meni muutama viikko. 


Pihaan hankittiin myös hiekkalaatikko sekä keinu. Kyllä on tänä kesänä kelvannut viettää aikaa mammalan pihalla. 


Suurin osa sisustuksesta on kirpparikamaa tai omia vanhoja juttuja. Miranolia ostin usempaakin väriä. Brion hellan kyllä ostin uutena ja jonkin verran Plaston muoviastioita.


Paljon astioita ja "leikkiruokia" ostin myös Kontista. Sieltä löysin mm. muovisia vihanneksiaja hedelmiä isoja pusseja muutamalla eurolla.


Olen ihan rakastunut tähän leikkimökkiin. Siskontyttökin poikkesi  täällä tyttärensä kanssa, nyt Elsa on jo iso tyttö. He nukkuivat tänä kesänä sen heinäkuun kauniimman viikon pihalla teltassa.  Meidän suvussa on tällä hetkellä siis kolme taapero-ikäistä lasta. Kyllä heillä oli mökissä hauskaa, yksin ja erikseen, ja ensi keäsnä varmaan vieläkin hauskempaa. Pikkuisinkin jo on oppinut kävelemään, konttajalle ahdas mökki ei kyllä oli kivoin paikka.


Tässä kuvassa on Puuilosta löytämäni keinutuoli joka sopii mökkiin hyvin kun jalakset on lyhyet. Eläimet ja nukkekin on kirpputorilöytöjä. Nuken kehto on oman isäni lapsilleni tekemä. Sen maalaaminen jää seuraavaan kesään.


Kuvassa  näkyvät nukenvaunut on myös Papan tekoa. Niiden kukat on taas oma äitini maalannut. Niitä en kyllä malta maalatakaan koskaan. Nukenvaunuihin mieheni vaihtoi uudet pyörät.  Toivo on niirtä työnnellyt ahkerasti, viimeksi nyt perjantaina. Milloin mitäkin on kyydissä: kiviä, palloja, käpyjä mutta myös mökin eläimet ja nukke!



Kontista löytyi myös kivat naulakot sekä pituusmittataulukko. Ystävältä saimme mökkiin pienen  liitutaulun.



Mökissä olen myös viettänyt sateella aikaa Toivon kanssa.


Hänen lempipuuhiaan on tämän pikkuhyllyn esineiden järjestäminen!


Hyvää syyskuun sunnuntaita teille. Täällä ainkin on ihanan kesäistä!





sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Lunta!

Täällä Porissa lumi katosi aikalailla hiihtoloman aikana.. 

Aamun yllätys olikin sitten aikamoinen.


Onneksi linnuilla ruokaa piisaa...


ja kissalla katseltavaa!

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Menneitä ja tulevia

 

Pyhäinpäiväviikonloppu meni, että hurahti ja huomenna taas ollaan arjessa... Pyhäinpäivänä muistellaan menneitä polvia ja täällä myös muisteltiin perinteisesti hautuumaakäynneillä ja muutenkin. Mutta totuuden nimessä on myönnettävä, että meikäläisen ajatukset suuntaa kovin vahvasti tulevaan sukupolveen, koska marraskuun pitäisi tuoda meille uuden sellaisen.  Neuloin lapsoselle pienen ja perinteisen myssyn, sen missä kavennetaan ja levennetään vuoronperään ja mikä istuu hyvin päähän. Muistan neuloneeni äidilleen smanlaisen, mutten sitä löytänyt. On tainnut mennä nukenvaatteiksi joskus... Tämä myssy päässä vauva tulee varmaan kotiin sairaalasta sitten kun se aika tulee. <3


Musta tausta myssylle on musta pöytäliina, josta olen kovin tykännyt. Ihana tausta syksyn keltaväreille!

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Leikkimökkiremppa jatkuu


Leikkimökin maalausvastuu on ollut minulla koko ajan. Mies tekee kaikki vasaraa ja sahaa  vaativat hommat, minä fiilistelen näillä sisutushommilla. Tänään pääsin tosi toimiin ja mieluisiin sellaisiin.


Maalaan lattiaan vinoruudut koko lattian leveydellä. Niitä viilattiin siskon kanssa, jonka oivallinen ehdotus oli se, että ruudutuksen koko saadaan hyvin säädetyksi yksivärisillä reunuksilla. Tänään sitten menin "mökkisaunaan" (KUUMA!) maalarinteipin, pitkän teräsviivottinen ja puhelimen laskimen kanssa. Seurasi tarkat jakolaskut. Piirsin tussilla viivoituksen ja sitten alkoi varsinainen jumppahetki, kun teippasin neliöt ja kolmiot reunoistaan ennen maalausta. Koska maali on kovaksi ja kiiltäväksi kuivuvaa lattiamaalia, piti teipit repiä heti maalaamisen jälkeen, etteivät juutu kiinni.  Siinä oli selkävaivaiselle hyvää selkäjumppaa. Tyynyn päällä kyllä olin välillä polvillanikin. Huomenna sitten uusi teippaus, ja uusi maalikerros. Turkoosit (nyt vihreät) ruudut maalaan ensi viikolla. saa siis valkoinen osuus kunnolla kuivua. Olen innoissani! Minusta tästä tulee ihan sikahieno!

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Kiva pieni puuha


Viime viikko oli aika kiireinen. Perinteisesti Porin Jazz ja Suomi areena tuo meille vieraita, niin tänä vuonnakin.  Onneeksi vieraat ovat tuttuja ja mutkattomia, niinpä jatkosimme miehen kanssa joka päivä myös leikkimökkiremonttia. Vierailu oli sellainen Bed and Breskfast -tyylinen, toki silti itsekin vähän osallistuin Porin tapahtumiin. Yhtenä kauniina päivänä pihassa istuessamme tuli mieleen toteuttaa idea maalata lisää pöytäliinan painoja. Lapseni maalasivat niitä muutama vuosia sitten ne  ja ovat säilyneet tähän päivään.


Tässä uudet akryylimaaleilla maalatut pöytäliinan painot. Viiden ihmisen väritulkinta. Tämä oli kivaa puuhaa. Nauroimmekin, että vähän kuin Vain elämää-ohjelman puuhat, ilman tosin lauluja ja itkuja. 


Yksi maalaajista sanoi, ettei ole kuin viimeksi lukiossa tehnyt jotakin tälläistä.  Tarpeen siis tuli tämä taidehetki!


Puutarhapainot toimivat  hyvin ja ovat hauskoja pöytäkoristeita. Akryylimaali muuten on yllättävän kestävää ja tarttuu hyvin kiveen.



Tässä lapsukaisten hedelmäiset ja marjainen tulkinta pöytäliinan painoista. Yllättävän hyvin ovat väritkin säilyneet monen vuoden auringon porotusta.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Remppaa


14.7 on minulle merkityksellinen päivä. Silloin nimittäin tasan kolmekymmnetä vuotta sitten sain ensimmäisen lapseni. Tänään olen herkistellyt hiukan asian kanssa. Tässä tämä kyseinen tytär lähes nelivuotiaana on puuhakkaana isänsä ja pappansa apuna maalaamassa leikkimökkiä. Tästä kuvasta on siis 26 vuotta, niin se aika vaan on hurahtanut.


Viikko sitten karsin korallikanukkaa mökin takana. Se oli riehaantunut kasvamaan ihan kiinni mökkiin ja loppujen lopuksi mies veti moottorisahalla sileäksi metrin verran pusikkoa mökin takana. Siinä sitten huomasimme, että perustukset olivat huvenneet olemattomaiksi ja mökki seisoi melkein maassa lahoamassa.  Mökki on ollut vuosikaudet romuvarastona, eikä sitä ole oikein huomattukaan katsoa tarkalla silmällä.


Nyt sitten katsottiin ja koputeltiin (en minä tosin koputellut, koska en ole mikään asiantuntija missään rakennushommissa, jos pelkkä näköhavainto ei riitä) No sitten todettiin, että kuisti on laho,


ja kattolaudoista osa kaipaa uusimista.  Ja loppujen lopuksi koko katon bitumikate.


No, siinä sitten riittää puuhaa. Onneksi mies tykkää tehdä hommia, ja minä mielelläni olen hengessä mukana ja keitän kahvia pyynnöstä.


Tänään sitten jo ostettiin kuistin laudat ja katon kate.


Sisustushommat ovat minun mieleeni ja niitä pystyn paremmn tekemään. Mökin muovimatto sai kyytiä ja odotan innolla sitä, että saan alkaa maalata lattiaa. Suunnitelmissa on maalta selkeä vinoruudullinen turkoosi-harmaa salmiakkiruudutus lattiaan.  Myös seinät saavat päivityksen . 80-luvun vaaleanpunainen seinä katonrajan ruusuboordeineen on aikansa elänyt. 
Ylihuomenna tulevat sisko ja miehensä jazz-kyläilemään. Sisko on suunnitellut ammatikseen taloja vuosikaudet ja luulen, että saan hänestä hyvän makutuomarin värikarttaa tutkimaan.

Odotan jo hetkeä, kun saan julkaista ennen ja jälkeen kuvat!




perjantai 4. heinäkuuta 2014

Kesäkivaa


Tosiaan, tänään oli ensimmäinen vähän lämpimämpi lomapäivä. Kävin kaupungilla pikaisesti. Sieltä löytyi muutamalla eurolla muovinen viirinauha. Edellinen, viimekesänä virkkaamani roikkuikin nurjaantuneena. No tämä kestää varmaan sateetkin. Nyt se heiluu  tuulessa kaikin kirkkain värein. Koska sitä on vieläkin monta  metriä pitää vielä keksiä toinenkin paikka. 


Ikeasta ostin aurongossa lataantuvaa kukkanauhaa, sekä pallon.




Ihana kesä! Kiva, että se tuli vihdoin ja viimein. Kyllä meitä suomalaisia onkin kesäkuun ajan  koeteltu!
Hyvää kesäistä viikonloppua kaikille!

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Arkea 4/5: Kesäpihan klaarausta


 Eletään  ihanaa aikaa, mutta ei pidä luulla, että olisin pihakiireiltäni jättänyt arkikuvahaasteeni viikoksi. Ihan muita kiireitä on ollut sekä työkiireitä. Ja ärsyttävä tauti, joka iski, mutta on nyt lääkkeillä talttumassa. Töiden jälkeen olen raatona vaan huilannut melkein viikon!


Nyt on työasiat viittä vaulle viilattu ja niinpä nyt sainkin rauhassa tutkailla pihaani, joka on kokenut muutoksia sitten viime kesän.


Takapihan puolelle on kevään aikana tehty uusi tie ja lähipelto tontitettu kunnallistekniikan hienouksilla. Oma kunnallistekniikkani (uusi vesijohto, viemäri, sekä hulevesiviemäri) odottavat tontin rajalla, sitä, että ne jossakin vaiheessa kesällä yhdistetään taloon. 
Uuden vimäriliitännän tieltä kaadettiinkin sitten kolme isoa puuta (n. 16 yhteensä on kaadettu tämän vuosituhannen puolella!) Kesällä pihassani on varsinainen hurlumhei, kun kaivuri  myllää nurmikkoa ja puskia sileäksi.


Kannot on vielä "vaiheessa", mutta polttopuuta riittää,


 pätkinä 


 ja pinossa. Nauroinkin tässä miehelle sitä, että kun silloin  12 vuotta sitten sanoin miehelle, etten tarvi ketään pihatöitäni tekemään, niin näissä hommissa en kyllä pärjää.


Muutenkin tässä pihassa eletään uudistusten aikaa. Viime viikolla tästä sai kyytiä kuusi mustaherukkapensasta, vanhaa ja surkeaa.


Eilen mies veti pyynnöstäni sileäksi usean neliömetrin perennapenkin, jotaka romahtivat selkävaivojeni takia muutamassa vuodessa rikkaruohoryteiköiksi. Silti oli kiva huomata , että komean lupiinikokoelman oli mies säästänyt yhteen nurkkaan ihan ilman , että huomasin sitäö ehdottaa. Siinä se onkin hyvä, nurmikkoon rajoittuvana!



Ensimmäiset puskat kukkivat, äsken istuskelin pihalla vain kuunnellen linnunlaulua, sitä en nyt tässä voi jakaa, valitattavasti.


 Pihan villikot ilahduttavat ja kauhistuttavat. Lemmikkejä pihassa kasvaa vaikka kuinka paljon,


mutta jättipalsamin taimet hirvittävät. Niitä pihassani on ollut vain pari vuotta, ja niistä haluan eroon.

Runsas viikko lomaan, jee! Oikein hyvää kesäistä  loppuviikkoa kaikille!