Eilen kerin lankoja. Viuh viuh... Sekös oli kissoista kivaa. Kumpikin katseli hypnoottisena kerinpuiden pyörimistä. Olen aikaisemminkin esitellyt kerinpuitani. Ne ovat yksi niistä jutuista, joiden alkuperää en ehtinyt äidiltäni kysyä. Mutta, epäilen, että ne ovat tosi vanhat. Ties vaikka sadan vuoden vanhat olisivat! Katsokaapa yksityiskohtia.
Puukierteet, pinnat hioutuneet kiiltäviksi.
Nämä olivat aina minun lapsuudenkodissani. Vanhat esineet saavat minut aina miettimään menneitä.
Kerinpuut kuuluvat samaan sarjaan kuin
ja puinen mittakeppi, varmaan ihan museokamaa.
Tässä kuvassa on sama ompelukone ja minulle muitakin tuttuja esineitä. Tuoli on jollakin siskollani, piironki Merikarvian siskollani täällä. Tämä kuva on muuten otettu palmusunnuntaina 1927 Yyterin kartanon sepän kotona. Äitini syntyi 1927 marraskuussa. Hän oli Yyterin kartanon seppä Blomgrenin tyttären kasvattina. Syksyllä 2010 oikein etsin tietoa ompelukoneesta. Siskoni muistivat äidin kertoneen, että se oli ilmeisesti ostettu Anni-tädille osittain rippilahjana vuonna 1900. Se täyttää siis tänä vuonna 112 vuotta! Tutkin merkkiä ja sain selville, että se on Gritzner Durlach, mistä löysin tietoa vaikka kuinka ja paljon.
Jännä juttu, yksi hakusana, millä blogiini löydetään usein, on tilastoissa juuri tuo kyseinen Gritzner Durlach , johtuu aiheen aikaisemmasta postauksesta!
21 kommenttia:
Ihania vanhoja aarteita sinulla! Ja niiden arvoa nostaa se, että sinulla on niin paljon tietoa hstoriasta, puhun tunnearvosta.
Mukavaa viikonloppua!
Minäkin kerin eilen illalla lankoja. Ja oli täälläkin innokas kissa antamassa kerinpuille vauhtia.
Sinulla on ihania vanhoja aarteita! Ja erittäin hieno Ystävä♥ Voin kuvitella kissojasi kun kerinpuut viuhuiva:D Mulla on vanhan ompelukoneen jalat johon on teetetty savulasista ovaalinmuotoinen kansi. Mukavaa viikonlopun alkua!
Vanhat aarteet on ihania ja vallan jos niitä voi vielä käyttää kuten nuo vyyhdinpuut. Toimiiko tämä kaunis Ystävä-merkkinen ompelukone?
Komeat ovat esineesi. Minulla on myös kerinpuut tallessa, ei tosin näin hienot kuin sinulla! Mutta sanottiinko niitä myös "viipsinpuiksi" vai olivatko ne sitten jotakin ihan muuta? Enpä nyt muista.
Ompelukoneesi on aarre.
Mukavia vanhoja esineitä sinula on, mummolla oli Singer merkkinen ompelukone. Hiukan samantyylinen kuin sinun.
Oi, mitä aarteita! Tavarat ei ole enää pelkkiä tavaroita sen jälkeen kun niihin liittyy tarina.
Mielettömän ihanat kerinpuut.
En usko, että Ystävä toimii, vaikka näillä olen itsekin aloitellut koneompelua. Suurin ongelma taitaa olla se, että hihna, joka pyörittää konetta on katkennut ja nyt sitä ei ole enää tallellakaan. Siinä on myös erittäin harvinainen "venesukkula", ei taida olla niitä pieniä metallipuolikaan jäljellä, jotka siihen mahtuivat.
Kauniita vanhoja tavaroita. Ja tuo kollaasi kerimisestä, paras siellä on kissa joka istuu ja pitää lankaa tassuissaan.
Edell.kirjoituksesi sai mutt heti ostamaan Meri-mukin. Tai siis laitoin ostopyynnön kotiin ja kuulemma muki on jo ostettu.
Suloiset vanhat ystävät sinulla siellä! Ihanaa viikonloppua toivottelee Maikki
Tosi ihana ompelukone ja sinulle ihana muistelun paikka. Kumma joskus kuvasta osuu jokin heti silmään. Minä huomasin tuon mittakepin ja juuri sellaista olen haaveillut itselleni.Pitkä huokaus...
Kerinpuut olisi ostoslistalla...nämä näyttävät tosi hienoilta.
Viuh vauh viikonloppua :)
Tuoli on minulla ja odottaa entrausta. Olen joskus teininä maalannut sen kirkkaan vihreäksi. Pitäisi jynssätä maalikerros pois. Isä muuten vei kerran tuolin meiltä ja pyysi Salon Erkkiä vahvistamaan istuinosaa, jossa launkut repeilivät irti toisistaan. Palauttaessaan tuolin isä sanoi, että nyt tämä kestääkin sitten ikuisesti.
Todella upeita aarteita sinulla!
Nuo kerinpuut olivat meillä kotona aina ja aina siinä samassa paikassa piirongin ja seinän välisessä kolossa. En tosin muista missä niitä pidettiin Yyterissä asuessamme. Sainoiko äiti niitä kerinpuiksi, vai oliko niillä jokin muu nimi? En yhtään muista. Mahtoiko mittakeppi olla kyynärköppi, en oo varma siitä kyynärästä. Tuosta "neulomakoneesta" olen oppinut ihailemaan kaikkia vanhoja ompelukoneita, katson niitä aina sillä silmällä. Noi on niin itsestäänselviä ja muistorikkaita tavaroita. Sitten oli vielä se sienen muotoinen puuesine. Mitäs sillä oikein tehtiin? Mahdettiinko sitä käyttää paikkaamisessa? Onko se sulla?
Paula, se oli parsinsieni. Ei ole vielä silmään osunut Mamman tavaroista, vaikka mulle tuli niitä neulatyynyjä sun muita lankakasakoreja!
Löysin tänään blogisi ja sait minusta heti lukijan. Porilaisuus se taisi olla "viimeinen pisara"!
Asuin aikoinaan Porissa ja Ulvilassa ennen kuin isän työn perässä lähdimme muualle, silti tunnen aina olevani porilainen. Satakunnan keskussairaalassa syntynyt.
Seppä Blomgren oli isänäidinäidinisä.
Mulla on sama kuva sepän tuvasta ja talosta. Myös sepästäkin löytyy pari kuvaa ja hänen vaimostaan.
Hienoa Esa, kiva kuulla. Olemme siis vähän kuin sukulaisia, emme tosin biologisesti. Silti muistan, että Sjöholmeista äiti ja isä aina puhui, isäni oli Eskola (ja minäkin kun olen ottanut tyttönimeni jälleen)
Olipa mukava löytää blogisi, Ystävän avulla. Tänään miulla on ilo myös olla Ystävän omistaja. En ollut koskaan aiemmin kuullut tällaisesta konemerkistä. Ostin sen netin kautta, ja koko ilta on mennyt ihmetellessä ja ihaillessa. Se venesukkulakin on miusta ainutlaatuinen. Kyllä vanha on kaunista! "Onni on omistaa Ystävä." ♥
Lähetä kommentti