Vitamiinia täälläkin

 Olen yrittänyt tuunata kotia joulun jälkeen kevättä enteileväksi. Punaisen tilalle keltaista, oranssia, vihreää. Vitamiinivirkkaus sopii myös hyvin joulun jälkeiseen mahdolliseen alkavaan kevätväsymykseen (josta jo viime viikolla sain ensituntumaa...) . Blogiystävä Kardemumma kirjoitti postauksessaan vitamiiniruiskeesta, sitä samaa minäkin ajattelin tänään ihaillessani pientä, mutta lupaavaa alkua..

 Täytyy sanoa, että vaikka virkkaus on vapaamuotoista, ei se ole kovin nopeaa. Verrattuna isoäidinneliöihin suorastaan hidasta. Olen nyt päätynyt siihen, että jokainen tilkku kannattaa virkata just oikeaan paikkaan ja heti oikean malliseksi. Ja kiinnittääkin samantien. Olen kiinnittänyt tilkut virkkaamalla kiinteillä silmukoilla ja nyt vain toisesta silmukan lenkistä niin, ettei saumasta tule kovin paksuja, kolmiuloitteisia.  Eilen virkkaamani kymmenen tilkkua, joita virkkasin mutu-tuntumalta, oli aika työlästä sovittaa kokonaisuuteen. Mutta, mutta, onnistui kuitenkin.

 Yksikään tilkku ei ole samanmuotoinen, ja värejäkin on paljon välillä vaaleanvihreä-oranssi. Minun mahtavissa lankavarastoissani oli vihreää varmaan toistakymmnetä eri sävyä. Ja toistaiseksi en ole aikeessa ostaa yhtään lankaa tähän työhön.

                Tämä paistettu kananmuna keskellä minua kyllä hiukan harmitti!

Tässä havainnollinen kuva "räätälöinnistä". Yritän tehdä teräviä kulmia, jos niitä tarvitaan, pitkillä pylväillä. Tälläisen peiton virkkaaminen vaatii sen, että osaa virkata "näppituntumalla", ilman mitään laskemisia. Niin, että tilkut säilyttävän littanan muodon, eivätkä käänny kupeiksi tai lerppareunaisiksi. Jos on hiukankin enemmän virkannut niin tuntuma tulee kyllä ja voi siirtyä siihen niin sanottuun vapaavirkkaukseen ilman mitään rajoituksia. Suosittelen lämpimästi tälläisen virkkauksen kokeilemista niille jotka eivät jaksa orjallisesti noudattaa "kaavaa" ja laskea lisäyksiä. Ja pienet kuprutkin oikenevat höyryttämällä ja mitäs ne pikkukuprut ja lörpsähdykset haittaavat, loppujen lopuksi.