lauantai 21. tammikuuta 2012

Vitamiinia täälläkin

 Olen yrittänyt tuunata kotia joulun jälkeen kevättä enteileväksi. Punaisen tilalle keltaista, oranssia, vihreää. Vitamiinivirkkaus sopii myös hyvin joulun jälkeiseen mahdolliseen alkavaan kevätväsymykseen (josta jo viime viikolla sain ensituntumaa...) . Blogiystävä Kardemumma kirjoitti postauksessaan vitamiiniruiskeesta, sitä samaa minäkin ajattelin tänään ihaillessani pientä, mutta lupaavaa alkua..
 Täytyy sanoa, että vaikka virkkaus on vapaamuotoista, ei se ole kovin nopeaa. Verrattuna isoäidinneliöihin suorastaan hidasta. Olen nyt päätynyt siihen, että jokainen tilkku kannattaa virkata just oikeaan paikkaan ja heti oikean malliseksi. Ja kiinnittääkin samantien. Olen kiinnittänyt tilkut virkkaamalla kiinteillä silmukoilla ja nyt vain toisesta silmukan lenkistä niin, ettei saumasta tule kovin paksuja, kolmiuloitteisia.  Eilen virkkaamani kymmenen tilkkua, joita virkkasin mutu-tuntumalta, oli aika työlästä sovittaa kokonaisuuteen. Mutta, mutta, onnistui kuitenkin.

 Yksikään tilkku ei ole samanmuotoinen, ja värejäkin on paljon välillä vaaleanvihreä-oranssi. Minun mahtavissa lankavarastoissani oli vihreää varmaan toistakymmnetä eri sävyä. Ja toistaiseksi en ole aikeessa ostaa yhtään lankaa tähän työhön.
                Tämä paistettu kananmuna keskellä minua kyllä hiukan harmitti!
Tässä havainnollinen kuva "räätälöinnistä". Yritän tehdä teräviä kulmia, jos niitä tarvitaan, pitkillä pylväillä. Tälläisen peiton virkkaaminen vaatii sen, että osaa virkata "näppituntumalla", ilman mitään laskemisia. Niin, että tilkut säilyttävän littanan muodon, eivätkä käänny kupeiksi tai lerppareunaisiksi. Jos on hiukankin enemmän virkannut niin tuntuma tulee kyllä ja voi siirtyä siihen niin sanottuun vapaavirkkaukseen ilman mitään rajoituksia. Suosittelen lämpimästi tälläisen virkkauksen kokeilemista niille jotka eivät jaksa orjallisesti noudattaa "kaavaa" ja laskea lisäyksiä. Ja pienet kuprutkin oikenevat höyryttämällä ja mitäs ne pikkukuprut ja lörpsähdykset haittaavat, loppujen lopuksi.

17 kommenttia:

Daisy kirjoitti...

Kyllä piristää. Ihanalta näyttää.

Paula kirjoitti...

Näyttää todellakin vitamiinipeitolta.

710 East Myrtle Avenue kirjoitti...

Kirjoitat niin hauskasti, blogiasi on ilo lukea! Kauniista kasitoista puhumattakaan...

tiinaniit kirjoitti...

Ihana, tosi pirteät värit! :) tuommoinen vitamiinipeitto olisi kyllä tarpeellinen täälläkin.

amuk kirjoitti...

Siis tuo on aivan ihana palapeli. Olet mielestäni edennyt todella nopeasti kun ajattelee esim. tuota palasten sovittelemista ja suunnittelua. Seuraan hurmioituneena edistymistäsi...

Mammutti kirjoitti...

Mielenkiintoinen projekti ja kiva seurata edistymistä näin kuvienkin kautta!

Taina kirjoitti...

On melkoinen palapeli, ei onnistuisi minulta. Hienoa on.

Zzz kirjoitti...

Kyllä siitä näköjään hyvä tulee :).

Mukavaa sunnuntaita.

Paula Kristiina kirjoitti...

Tulee oikein hieno! Tästä kyllä piristyy ja on kiva seurata miten viitamiinipeittosi etenee:D

sinisukka kirjoitti...

Juu, vaikutus tuntuu täälläkin - siis noiden vitamiinivärien :D Mukavaa seurata tätä jatkokertomusta! Onko siinä sekalaisia lankoja vai jotakin tiettyä?? Näyttää vähän puuvillalta??

Piri kirjoitti...

Kaikki appelsiininvärinen ilahduttaa pimeän kauden jälkeen.

Auli kirjoitti...

710 East Myrtle Avenue, kiva, että joku sieltä rapakon takaa kommentoi kun olen huomannut,että blogia luetaan jonkin verran siellä. En kyllä löytänyt blogiisi, mikähän sen osoite on?

Sinisukka, nämä ovat villa- ja villasekoitelankoja kaikki. Sekavaa seurakuntaa, tosin

Saila kirjoitti...

Ihan totta, tuollaisesta tuleekin kivoin ja paras työ, kun saa työtä tehdessä antaa mennä vain :-)
Värit on kyllä niin herkulliset, minun silmään ei yhtään sattunut se kananmuna, mutta siellähän on reunallakin samanlainen, ehkä teit sen tahallasi sinne sitten.

Riitta Sinikka kirjoitti...

IHANA,ihana,ihana!!!!

Mari kirjoitti...

Juu, monenmonta vitamiiniväriä olet peittoon yhdistänyt, aivan ihana!

Hiipu kirjoitti...

Todella kaunis virkkaustyö!

Lotta kirjoitti...

Nätti peitto! Sinulla on kiva blogi :).