Kiitos!

 Tämä koulun päättäjäispäivä on sellainen, että muistetaan ja kehutaan toisia. Minä olen onnekas, että minulla on paljon kivoja työkavereita. Ja vieläpä kahdessa eri koulussa! Eritysikiitoksen saa mainio työparini Paula, jonka kanssa melkein luemme toistemme ajatukset. Mutta Paula hei, mistä tiesit, että minulla on liila pyötä, kun et ole sitä nähnyt? Kahteen vuoteen en ole pyöräillyt, mutta sitä aloittelin jo. Paulalle kirjoitinkin kesäntoivottelukortissa , että tulen käymään pyörällä, kun on nyt pehmusteetkin p------n alla!

 Suunnittelin koulumme maahanmuuttajille kivan vuorillisen kassin. Heistä ei monikaan ole ommellut koskaan sähkökoneella. Yhteistä kieltäkään meillä ei ole, koska suurin osa ei osaa englantiakaan, mutta hyvin tultiin juttuun ja asiat meni perille. Ja voi sitä iloa, kun työt olivat valmiita ja onnistuneet. Niitä oli kotonakin ihmetelty. Tässäkin oli Paula suurena apuna, mutta meiltä löytyi myös Janne, joka oli hyvä auttamaan kaikessa. Tänään kehuinkin hänen avustajan taitojaan. Ihan muissa hommissa aikuinen ollut mies voi olla hyvinkin ennakoluuloton ja kaikelle avoin, vaikkei kuulemma käsitötitä ole harrastanutkaan. Kun vaan asenne on kohdallaan. Tämä todistaa sen, että kaikki sujuu, jos halutaan! No, pääasiaan! Paula sitten teki minulle samalla idealla ihanan kesäkassin.

Eikä tässä kaikki! Ihan ylläri oli kassiin sopiva pieni meikkipussi, just sopiva minun puuterilleni, huulipunalleni sekä Betty Boop-pillerirasialleni.

Kiitos Paula ja kaikki mukavat työkaverit ja ihanat oppilaat! Hyvää kesälomaa!