Tässä kuvassa on isäni Leon lapuudenkoti nykyasussaan. Se ei enää kuulu suvulle vaan on myyty muille.
Se sijaitsee Yyterissä lähellä merta, mutta ihmeellistä kyllä lähes järven rannalla. Isäni kertoi, että he lapset kantoivat järvestä pesuvedet ämpäreissä, mutta astiat mentiin kesällä tiskaamaan järven rantaan. Se oli lasten hommaa.
Piha on ihan villiintyneiden juhannusruusujen ja ruohojen vallassa. Tänään vietin iltapäivän näissä maisemissa vanhaa setääni tapaamassa. Hän oli viettämässä juhannusta tyttärensä kanssa. Lapsuudestani muistan vierailut Fatijärven rannalla. Siellä asui kaksi setää ja yhden tädin kesämökki oli myös alueella, sekä tietysti sisarusten isän Emilin koti tässä kuvien pihapiirissä.
Kävelin rantaan, samaa polkua pitkin mitä serkkujen kanssa juostiin saunaan ja takaisin kun olin heillä yötä. Fatijärvi on pieni, pyöreä kirkasvetinen järvi, lähellä merta toisella puolella Yyterin korkeaa dyyniä .
Joskus kuulin jostakin, että se jopa voisi olla meteoriitin muodostama, tiedä sitten.....
Fatijärveä ympäröi kaunis metsä, suorastaan huimaava ja rehevä sekametsä, silti toisella puolella meren lähistölle tyypillinen kangasmetsä ja hiekkapohja on sitä minulle läheisintä metsäyyppiä.
Tässä minä ja vanha Timo-setäni serkun kuvaamana pihakeinussa.
Tässä kuvassa isäni sisarineen kotinsa portailla ätinsä kanssa. Kuvassa isä pojista vanhimpana keskimmäisin, veljistä Timo pienin. Kuinka paljon mahtuukaan vuosia näiden postauksen viimeisen ja ensimmäisten kuvien välille, ja ihmiskohtaloita... sama porras silti vielä on pytyssä....
5 kommenttia:
Kauniita lapsuuden muistojesi maisema ja ihanan näköin järvi. Suloista juhannuksen aikaa sinulle ♥
Teillä oli varmaan mielenkinntoinen iltapäivä muisteluiden merkeissä. Hyvin minäkin muistan aidan vieritse kulkevan polun Fatijärvelle. Jossain polun varrella oli iso muurahaispesä ja järvessä iilimatoja.
Mielenkiintoinen kuvaus! :) Ja todella kauniit maisemat näyttävät olevan. Heti tuli mieleen piipahtaa kameran kanssa meidän vanhalla mökillä, joka on isäni lapsuudenmaisemia...
Kiva muistelo kuvineen ja toi mieleeni omat lapsuudenkesät Kuhmossa Lentua-järven rannalla mummon ja ukin mökillä. Pitäis käydä siellä joskus muistelemassa.
Muistan sen Eskolan kuistin, että se oli jotenkin hieno, ja pelakuita ikkunoilla kesäisin. Oli kiva, että tapasit Timon ja Sirpan.
Lähetä kommentti