Kahden kauppa

 Eilinen ilta meni sukkaa kutoessa. Oli niiiiin kiva neuloa taas tällä irroittelutyylillä kahdella langalla "mitä vaan tulee"- kirjoneuletta. Näitä olen tehnyt jo muutamat ja näitä tulee varmaan lisää, koska minulla on mahtavat määrät jämälankoja, joista monet raitalankoja.

Sukka painaa 30 grammaa ja kerien loput vielä yhteensä 56, eihän nämä siis lopu vieläkään!

Miehelle esittelin innoissani, että katso nyt millaista näistä langoista tulee. Se on ihme, hän tokaisi, mutta rehellisyyden nimissä ei nyt ihan kauhean innoissaan ollut tästä ihmeestä... Langat ovat muuten Tico Ticoa ja muistaakseni Onlinen sukkalankaa, joskus Vihreästä Vyyhdistä ostamaani. Yhdistelmä on melkein tulinen, vai mitä?

Sydämellistä sunnuntaita

 Sain eilen illalla valmiiksi Onnenapila- lapaset, joiden langat kerin viime viikolla. Kyllä taas näiden neulomisen jälkeen vannon 100%:n villan nimeen, vaikka sekoitelankoja on kaapit pullollaan. Langat olen neulonut Aarni-langasta, joka on luonnonväristä ja kasvivärjättyä ja suomenlampaan villasta kehrättyä.

 Langat ja ohjeet on Riihivillan  ja ostin ne täältä. Jos suomenlampaan villa on kalliinpaa kuin vaikkapa markettien Novitat, on sen neulominen jo niin hienoa, niin hienoa... Tuntuu, että silmukat asettuvat niin hienosti rinnakkain ja monta kertaa piti lapasta sovitella käteen ihan vaan sen lämpöisen villan tunnun takia.

Lapaset oli valmis tarvikepaketti, jossa ohjeet ja langat mukana. Ostin lisäksi vielä vyyhdin toisen sävyistä punaista lankaa ja näin sitten voin neuloa vielä toisetkin samanlaiset yhdistellen omia Suomen lampaanvillalankojani, joita ostin muun muassa kesällä Kerimäeltä. Näissä on yhteensä 36 erikokoista sydäntä, jotka sitten muodostavat niitä onnenapiloita. Erityisen hieno yksityiskohta oli peukalon kaksi pientä sydäntä, erikokoiset ja eri värisen punaiset!

Oikein sydämellistä ja onnekasta sunnuntaita teille kaikille blogiystävät! Ja onnea myös uuteen viikkoon!

Viuh viuh viikonloppuun vanhoja muistellen

Eilen kerin lankoja. Viuh viuh... Sekös oli kissoista kivaa. Kumpikin katseli hypnoottisena kerinpuiden pyörimistä. Olen aikaisemminkin esitellyt kerinpuitani. Ne ovat yksi niistä jutuista, joiden alkuperää en ehtinyt äidiltäni kysyä. Mutta, epäilen, että ne ovat tosi vanhat. Ties vaikka sadan vuoden vanhat olisivat! Katsokaapa yksityiskohtia.

Puukierteet, pinnat hioutuneet kiiltäviksi. 

Nämä olivat aina minun lapsuudenkodissani. Vanhat esineet saavat minut aina miettimään menneitä.

Kerinpuut kuuluvat samaan sarjaan kuin 

                                    ompelukone, merkkiä "Ystävä"

ja puinen mittakeppi, varmaan ihan museokamaa. 

 Tässä kuvassa on sama ompelukone ja minulle muitakin tuttuja esineitä. Tuoli on jollakin siskollani, piironki Merikarvian siskollani täällä. Tämä kuva on muuten otettu palmusunnuntaina 1927 Yyterin kartanon sepän kotona. Äitini syntyi 1927 marraskuussa.  Hän oli Yyterin kartanon seppä Blomgrenin tyttären kasvattina. Syksyllä 2010 oikein etsin tietoa ompelukoneesta. Siskoni muistivat äidin kertoneen, että se oli ilmeisesti ostettu Anni-tädille osittain rippilahjana vuonna 1900. Se täyttää siis tänä vuonna 112 vuotta! Tutkin merkkiä ja sain selville, että se on Gritzner Durlach, mistä löysin tietoa vaikka kuinka ja paljon. 

Jännä juttu, yksi hakusana, millä blogiini löydetään usein, on tilastoissa juuri tuo kyseinen Gritzner Durlach , johtuu aiheen aikaisemmasta postauksesta!

Helsinkiä ja Satakuntaa

 Jokainen on varmaan (muutamaan) kertaan kuullut mainittavan, että Helsinki on tänä vuonna maailman designpääkaupunki. Pitihän tänne Satakuntaankin ostaa  pari aiheeseen liittyvää tuotetta, koska olivat mielestäni niin kivoja. Arabian Kotikaupunki- sarjan suunnittelija on Miira Zukale. Ostin itselleni Kortteli-mukin.

 Täällä Porissa on maailmankirjat olleet sekaisin, koska maakunnan ykköslehti Satakunnan Kansa muuttui viime viikolla tabloidi-kokoiseksi. On siinä ukkojen toriparlamentti varmaan ollut tohkeissaan. Minusta pieni lehti on mukava ja paljon parempi aamiaisseura siihen isoon lehteen verrattuna. Sentään saamme maitoa ihan tutussa tölkissä ja omasta meijeristä. Minulle uudet Valion maitotuotteiden designit on tuttuja vain kuvista, vaikka kyllä täältä Valion maitoakin saa, ainakin vissiin Ärrältä!

                 Mukava on lukea jossakin tuotteessa Made in Helsinki.

Toinen ostamistani mukeista on nimeltään Meri. Meri onkin Poria ja Helsinkiä yhdistävä asia. Tästä mukista löytyi monia minullekin tuttuja rakennuksia.
Helsinkihän  on minulle tuttu paikka ja ehdottomasti Porin jälkeen Suomen kaupungeista se tutuin. Onhan se ollut opiskelukaupunkini, siellä opiskeli myös vanhin tyttäreni ja nyt siellä asuu toinen siskoni. Jännä juttu silti (ehkäpä olen vähän maalainen, tai ainakin perussatakuntalainen), en opiskeluaikanakaan koskaan ajatellut jääväni Helsinkiin. Tänne Poriin piti vaan päästä ja hyvä olikin kun sain heti töitä, 23-vuotiaana. Mutta Helsinkiin on aina kiva mennä ja kotiin, tänne Poriin on aina kiva tulla takaisin. Runsaan kolmen viikon päästä taas talviloman alussa suuntaankin sinne. Kiva nähdä mitä tämä desingnpääkaupunkius sisältää?

Kouluhommia

 Tänään tein työhommia. Kivat virkkausideat ovat aina tarpeen. Keväällä alkavat virkkaamaan sekä kuudes-, että viidesluokkalaiset. Viime vuonna virkattiin amigurumeja, joiden virkkaaminen on aika haastavaa. Suurin osa oppilaista virkkasi myös ainakin yhden isoäidin neliön siihen maailman suurimpaan tilkkupeittoon , joka levitettiin sinne Senaatintorille viime syksynä. Todella hyvä virkkausblogi on Attic24, jota olen aikaisemminkin suositellut. Linkki edellä vie juuri siihen postaukseen, josta tämä päivä lähti.

Olin muutenkin suunnitellut leipovani, mutta olipa hyvä syy avata aprikoositölkki ja leipoa näitä rahka-aprikoosipiirakoita, purkin saadakseni. Näitä sitten mussutetaan vaalivalvojaisissa.

 Tämä purkki on sopiva kynä tai vaikkapa virkkuukoukkupurkki. Voisin kuvitella, että vaikkapa viidesluokkalaiset innostuvat asiasta. Tässä on sitäpaitsi se hyvä juttu, että saadaan myös kierrätysmateriaalia käyttöön.Aloitin niin, että virkkasin tiukasti ympäryksen mittaisen ketjusilmukkaketjun ja siihen sitten kiinteitä silmukoita. Tämä idea ei ole mitenkään ihan uusi, onhan näitä ennenkin näkynyt kirjoissa ja netissä. Silti minusta juuri Atticin purkin suojukset olivat ihanan värikylläisiä ja sopivat hyvin tähän kevään odotukseen.

Kevätesikkoon virkkasin vähän erilaisen purkinsuojuksen. Pikkuruukku juuri ja juuri upposi (vähän runtaten tosin) matalaan ja vähän leveämpään ananaspurkkiin. Aika kiva idea vaikkapa pääsiäiskukkaankin. Tämä oli helppo työ ja onnistuu siltäkin virkkaajalta, jolla ei taidot tahdo riittää lisäyksien laskemiseen. Virkkasin nämä vielä ihan ilman kerroksen vaihtoa spiraalina niin, että  ei tule näkyviin kerroksen vaihtoa. Ennen pylväskerrosta lopetin tässä kerroksen muutamalla piilosilmukalla. Pylväskerrokseen voisi vaikka pujottaa nauhan vaikkapa kangaskaitaleesta. Kiitos vaan Attic24 kivasta kouluideasta!

Vitamiinia täälläkin

 Olen yrittänyt tuunata kotia joulun jälkeen kevättä enteileväksi. Punaisen tilalle keltaista, oranssia, vihreää. Vitamiinivirkkaus sopii myös hyvin joulun jälkeiseen mahdolliseen alkavaan kevätväsymykseen (josta jo viime viikolla sain ensituntumaa...) . Blogiystävä Kardemumma kirjoitti postauksessaan vitamiiniruiskeesta, sitä samaa minäkin ajattelin tänään ihaillessani pientä, mutta lupaavaa alkua..

 Täytyy sanoa, että vaikka virkkaus on vapaamuotoista, ei se ole kovin nopeaa. Verrattuna isoäidinneliöihin suorastaan hidasta. Olen nyt päätynyt siihen, että jokainen tilkku kannattaa virkata just oikeaan paikkaan ja heti oikean malliseksi. Ja kiinnittääkin samantien. Olen kiinnittänyt tilkut virkkaamalla kiinteillä silmukoilla ja nyt vain toisesta silmukan lenkistä niin, ettei saumasta tule kovin paksuja, kolmiuloitteisia.  Eilen virkkaamani kymmenen tilkkua, joita virkkasin mutu-tuntumalta, oli aika työlästä sovittaa kokonaisuuteen. Mutta, mutta, onnistui kuitenkin.

 Yksikään tilkku ei ole samanmuotoinen, ja värejäkin on paljon välillä vaaleanvihreä-oranssi. Minun mahtavissa lankavarastoissani oli vihreää varmaan toistakymmnetä eri sävyä. Ja toistaiseksi en ole aikeessa ostaa yhtään lankaa tähän työhön.

                Tämä paistettu kananmuna keskellä minua kyllä hiukan harmitti!

Tässä havainnollinen kuva "räätälöinnistä". Yritän tehdä teräviä kulmia, jos niitä tarvitaan, pitkillä pylväillä. Tälläisen peiton virkkaaminen vaatii sen, että osaa virkata "näppituntumalla", ilman mitään laskemisia. Niin, että tilkut säilyttävän littanan muodon, eivätkä käänny kupeiksi tai lerppareunaisiksi. Jos on hiukankin enemmän virkannut niin tuntuma tulee kyllä ja voi siirtyä siihen niin sanottuun vapaavirkkaukseen ilman mitään rajoituksia. Suosittelen lämpimästi tälläisen virkkauksen kokeilemista niille jotka eivät jaksa orjallisesti noudattaa "kaavaa" ja laskea lisäyksiä. Ja pienet kuprutkin oikenevat höyryttämällä ja mitäs ne pikkukuprut ja lörpsähdykset haittaavat, loppujen lopuksi.

Haipakkaa ja viikkoväsymystä

Tämä viikko on ollut työssä aika haipakkaa. Kahtena aamupäivänä olemme kouluavustaja- Paulan ja oppilaiden kanssa kävelleet aamulla Kirjurinluodon läpi, kahden sillan yli Satakunnan museoon Porin keskustaan.

Nämä talviset kuvat Kirjurinluodon sillankupeelta ovat eiliseltä reissulta, tänään kun lähdimme klo. 7.50 kävelemään oli lumituisku. Puskin polkua kuin kanaemo ja oppilaat kävelivät perässä parijonossa. Oli hämärää ja uskomattoman kaunista. Sanoinkin, että tämä on nyt ehdottomasti se Winter Wonderland! Miten erilainen paikka Kirjurinluoto on näin talvelle, kuin kesäisenä Porin Jazzin konserttipaikkana. Tässä kuva koulumme ohi kulkevasta Luotsinmäenhaarasta, joka ei ole ison virtauksen takia vielä jäässä sillan kohdalta. Sillan takana on heti Kirjurinluto Arena, Kirjurinluodon konserttialue.

                         Tässä palaamme takaisin kouluun Kaarisillan yli.

Syy aamuiseen matkaamme oli käsityöpaja museossa. Tämän kuvan nappasin vanhasta koulutaulusta työtilan seinältä. Siinä on Porin perustaja Juhana Herttua ratsuineen.

Käsityöpajassa teimme poronnahkaiset historiallisen nahkapussit. Olisiko tämä sitten se "tuluskukkaro". Ties vaikka Juhanalla olisi ollut samanlainen. Omani on tässä. Sen verran innostuin, että ajattelin ostaa kouluun naskaleita nettikaupasta. Tuntui tosi kätevältä välineeltä verrattuna reikäpihteihin. Jos joku haluaa katsoa enemmän pussin tekemisestä niin täältä löytyy.

Kotona odotti kiva yllätys, jota Rosvo tässä esittelee. Kiitos Lila! Kouluun tuli taas iso kasa materiaalia, mistä voimme tehdä kivoja pikkutöitä.
Olen ollut ihan poikki koko illan. Maannut sohvalla ihan raatona, kun pääsin kotiin kolmen jälkeen. Tänään oli vielä museoreissun jälkeen koulunvaihto, kun minulla on myös se "kakkoskoulu", jossa käyn kahdesti viikossa. Joskus sitä ihan ihmettelee miten iän myötä väsähtää niin totaalisesti. No, ei ihme: ensi viikon jälkeen olen jo lähempänä kuutta- kuin viittäkymmentä....

Loppukevennykseksi vielä pieni tilannekatsaus Rosvon "terassiprojektiin", joka yllättäen onkin kääntynyt harjakattoiseksi teltaksi.  Tätä hän on tehnyt jo viime vuoden puolella ja loppua ei ole näkyvissä, ainakaan niin kauan kuin pahvilaatikosta on mitään jäljellä! 

Hyvää viikon viimeistä työpäivää niille joille perjantai on viikon viimeinen työpäivä ja muille vaan muuten hyvää loppuviikkoa!

Virkkaussuunnitelmia

Viime vuonna virkkasin kaksi peittoa. Nyt taas langat huutelevat virkkaamaan ja mikäs sen kivempaa onkaan sen jälkeen, että olen neulonut sukkia ja lapasia viime aikoina.

Minulla on monta kirjaa, joista etsin kivaa mallia. Selailin niitä inspiraatiota kaivaten.  Mikään näistä tilkkumalleista ei kolahtanut... Jollakin tavalla on välillä tosi kiva tehdä työ ihan näppituntumalta, ilman mitään ohjetta.

                       Niinpä päädyin tämän vanhan, mainion kirjan oppeihin.  

Aamulla ennen töihin lähtöä oli pakko jo kokeilla muutama. Mukavan iloista virkkaamista. Ympyrät tehdään pyörylöinä, jotka eivät ole tasaisia pyörylöitä, vaan sen mallisia, että mahtuvat sopivaan koloon. Olen näissä käyttänyt kiinteitä silmukoita, puolipylväitä, pylväitä ja pitkiä pylväitä sen mukaan mitä muoto kaipaa. Yhdistin pyörylät kiinteillä silmukoilla samantien ja nyt niitä on jo melkein toinen samalainen määrä odottamassa kiinnitystä. Koukuttavaa, niinkuin virkkaus aina! Se mitä tästä tulee onkin sitten jo eri juttu. Kunhan teen ja niin kauan kuin huvittaa! Värit antavat energiaa, siihen uskon ainakin minä!

Lämmintä tajunnanvirtaa

 Tampereen käsityömessuilta ostin englantilaista Freedom Spirit lankaa neljä kerää.  Punaisemmasta neuloin palmikkolapaset joululahjaksi siskolleni. Jäljelle jääneistä langoista neuloin itselleni lämpöiset kirjonelelapaset. Tekniikka on vähän sama kuin Jenni Östermanin ja Ilona Korhosen Neulekirjassa olevien "Jänikset maailmankartalle sukkien" kirjoneule: tehdään mitä sattuu tulemaan. Ihanan iloittelevaa viisien pallolapasten jälkeen. Muuten nämä on ihan peruslapaset, joissa on peukalokiila.

 Kokonaisuuteen kuuluu tietysti myös pipo, josta itse asiassa aloitin. Piposta tein ajanhenkeen sopivan löysän ja vähän pidemmän. Sopii hyvin kyllä meikäläisen hiuksiin, jonka luonnonkiharuus vaatii aina vähän enemmän tilaa....

Tässä lähikuvaa neulepinnasta. Freedom Spirit on 100% villaa, siinä on kierrettä tuskin lanikaan, vähän kuin Puro-lankaa, mutta ohuempaa. Pipon neuloin nelosen puikoilla, lapaset 3,5:n.
Mies on joutunut viimeaikoina kuvaamaan lapasia ja kiltisti hän tänäänkin haki silmälasit ja aloitti. Jos olette tarkkoja niin ylimmässä kuvassa näkyvät myös kuvausapulaiset: toisesta näkyy häntä ja toisesta toinen tassu!

Päätin,että tänä vuonna yritän kirjata kaikki itse kehittelemäni mallit muistiin. Olen tässä suhteessa ollut aina äärimmäisen laiska. Niinpä sitten kun joku on joskus kysellyt jostakin, olen ollut ihmeissäni, kun en muista  jälkeenpäin mitään! Ja on niin ärsyttävää kun joutuu laskemaan silmukoita neuleesta ja miettimään, että mites ne kavennukset menikään. Esimerkki on just tästä samaisesta langasta neulomani palmikkolapaset: ei mitään muistiinpanoja, ei hajuakaan miten ne tein. No, se on sitten eri asia ymmärränkö omista muistiinpanoistanikaan yhtikäs mitään! Saas katsoa, pitääkö tämä uudenvuodenlupaus?
Oikein hyvää sunnuntaita kaikille ja nautitaan lumesta ja pakkasesta.
Ja muuten, eilen kun kävin kaupungilla piti käydä katsomassa: nyt se joki on sitten jäässä ja jäätyy varmaan vielä lisää, koska täällä on varmaan tämän talven pakkasennätys: -10 astetta!

Ranteenlämmittimet

 Loppiaisena syntymäpäiväjuhlissa vieruskaverini kehui kädessäni olevia ranteenlämmittimiä. Lupasin neuloa hänelle sellaiset beigestä langasta ja se olikin mukava rento homma eilisillaksi viiden kirjoneulelapasparin jälkeen. Lanka on Janne-lankaa.

 Samalla mallilla neuloin aikaisemmin jo runsas vuosi sitten Wetterhoffin Sivilla-silkkivillalangalla Wetterhoffin mallilla huivin ja rannekkeet. Tämän Wetterhoffin mallin suunnittelija on  Marie-Anne Hagge Alvfors ja sitä ohjetta en tässä julkaise. Nämä olivat minun koulujoulujuhlien koristeeni jouluna 2010.

 Joulun 2010 jälkeen neuloin toiset samantapaiset Suomen lampaan villasta, ohjetta yksinkertaistaen, langan paksuudesta johtuen. Nämä  minulla oli loppiaisena 2011 hautajaisissa ja ne olivatkin ihana juhla-asun lämmike, yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa. Ranteenlämmikkeiden toiseksi ylintä lähikuvaa tutkittaessa näkee idean. Neulominen aloitetaan rannekkeen yläreunasta, sormien puolelta. Ylimmässä versiossa on silmukoita 80 yhteensä (puikon vahvuus on 3). Neulotaan 7o 3n (neljällä puikolla 20s) ja "rimpsun" saatua sopivan pituuden, aletaan kaventaa oikeiden silmukoiden molemmissa reunoissa joka toisella kerroksella niin kauan, että jää vain yksi oikeista silmukoista ( viimeinen kavennus, kun on kolme oikeaa silmukkaa jäljellä : nosta 1 s oikein neulomatta, neulo kaksi oikein yhteen, nosta neulomatta nostettu yhteenneulottujen yli) Näillä lopuilla 1 o 3 n (yht. 32s.) silmukoilla neulotaan sopiva rannekkeen pituus. Yksinkertaista! Mallia on helppo muuntaa langan vahvuuden mukaan. Laittaa vain vaikka yhden rimpsun lisää. Nämä on aika napakat, mutta saavatkin olla, niinhän ne tuntuvat lämpimiltä. Selvyyden vuoksi pitää sanoa, että Sivillassa ranneketta aloitettaessa silmukoita on 168, eli selittämäni yksinkertainen ohje on paljon yksinkertaisempi ja nopeampi neuloa kuin tästä ihanan ohuesta silkkilangasta neulotut rannekkeet, joita minä kyllä pidän oikein ylellisyysrannekkeina.

Modernin raikkaat ja jotakin tuttua

Nyt jo alkaa tilanne olla hälyyttävä mutta, ei hätää: nyt lopetan!
Muutenhan tämä blogi menee tosi yksipuoliseksi (vaikka enköhän näistä kehittäisi vaikka kuinka monta vielä) .Nyt EN enää neulo näitä hetkeen, mutta nämä oli pakko kokeilla. Annoin tyttärelle ne  toiset tällä mallilla neulomani lapaset. Hän sanoi, että haluaisi vielä toiset, Marimekon harmaa-musta-keltaisen Räsymatto-kankaan sävyset. Lapaset nähtyään hänelle oli heti tullut mieleen Marimekon räsymatto- kuosi. Tuskinpa Marimekko pahastuu värimaailman lainaamisesta.

Kieltämättä tässä yksinkertaisessa neulesuunnittelijan ja kankaan suunnittelijan mallissa on ihan sama meininki.  Minun harmaani lapasissa on vaan vähän vaaleampi kuin kankaassa.

Ja tässä on ne edelliset kirkkaat neulomani. Nämä kuvat todistavat sen, että yksinkertainen on usein kauneinta. Sen tietävät myös Marimekon huippusuunnittelijat, jotka aina jaksavat ilahduttaa meitä suomalaisia uusilla ihanilla kankailla. Neulemallin suunnittelija "handepande", kuka lieneekään, on oivaltanut ihan saman kuin Marimekon Maija Louekari. Tutustupaaka hänen värimaailmaansa. Kuvat Marimekon tuotteista olen lainannut Marimekon sivulta.

Joku sanoi, että vaikka raitalangasta saa hienot helposti, on se vaivan näkö kuitenkin vaivan väärti. Että päättelee ne nelisenkymmentä lankaa.... Mutta jos sen vaivan näkee saa itse suunnitella ja miettiä väritykset ihan omanlaisekseen (tai lainata Marimekon väripaletista...). Silti, meinaan kyllä muutamat pikaiset neuloa vielä raitalangoistakin.

 Minullakin on kaksi Marimekon Räsymatto-kuosista Oiva-kulhoa. Tässä siis kahden suunnittelijan tuotteet kohtaavat toisensa, tuotteen valmisti himoneuloja, joka jäi taas pahasti mallin koukkuun.