Muistan jo lapsuudenkodistani sen, että siskollani Päivillä oli ahkerassa käytössä niinsanottu unirätti, jota Päivi kutsui nimellä Kisupeitto. Enpä oikein tiedä mistä se peitto oli lähtöisin. Joku nuhjaantunut riekale se minun silmissäni oli. Äiti varmaan salaa pesi sitä välillä. Päivillä se kuului ilman muuta nukahtamiseen illalla. Olemme tästä peitosta jutelleet ja Päivi sanoo vieläkin muistavansa sen turvallisen tunteen, minkä se unirätti hänelle toi. Itse en muista, että minulla olisi ollut mitään unilelua saatikka riepua. Sen sitten taas muistan, että pikkusiskollani Annalla oli: äidin pitkät kiharat hiukset. Niitä Anna kieputti sormiensa ympäri ja jos äiti lapsen nukahdettua häipyi varovasti paikalta, niin usein kuului samantien epätoivoinen kiljunta: tukkaa! Vanhin tyttäreni otti taas tavakseen silittää käsivarttani ja lirissä olin minäkin! Kun yritin jossakin vaiheessa hiipiä pois, seurasi epätoivoista huitomista ja käsi piti vielä hiukaksi aikaa palauttaa lapsen ulottuville...
Nykyään näitä niinsanottuja unipeittoja myydään valmiina leluosastojen- ja kauppojen vauvaosastoilla ja netti on pulloillaan niiden ohjeita, sekä neule-että virkkausohjeita kumpiakin. Jos googlaa englanninkilellä "Safety blanket" tai "Lovey blanket" tai hakee niitä Pinterestistä, niin niitä löytyy ohjeineen vaikka kuinka paljon.
Vauvan pikkupeiton tarkoitus on kai se, että vauva saa sitä puristella ja helliä unta odottaessaan ja sen voi vaikka laittaa kasvoilleen luomaan turvallista oloa ja auttamaan unen saapumista. Monilla ihan tutut sideharsoliinat toimivat samoin. Tänään tiesin vauvaperheen tulemaan meille syömään. Niinpä ajattelin toteuttaa lupauksen ja virkata vauvalle uni- tai halipeiton, mikä se nyt sitten onkaan!
Minusta siitä tuli söpö ja väritkin olivat äidille mieluisat.
Tästä pupusta otin vähän osviittaa, mutta lähes samanlaisia oli pilvin pimein. Tosin minä halusin virkata pupulle myös kädet, koska minusta se näytti vähän kurjalta ilman niitä.
Lankana tässä oli Dropsin Cotton Lightin vähän murretut sävyt.
Tänään sitä vähän testailinkin, kun vauva nukkui sylissäni. Sievästi hän peittoa rutisteli pikku käsillään.
Se, mistä tulee sitten se tärkeä unijuttu onkin sitten vauvan hallussa, sitähän ei vielä tiedä kukaan...
13 kommenttia:
Mikä ihanuus:) Meillä kolmesta lapsestani kahdella kelpasi sideharsoliina, mutta tuo kuopus rakastui erääseen froteeankkaan niin, että kun viimein tajusin, ettei hän siitä luovu ennen armeijaa niin enpä samanlaisia tahtonut löytää mistään. Loppuvaiheessa ressulla oli jäljellä enää pohjaverkko ja kaikki froteen nukat olivat jo lähes hävinneet.
Ihana unirätti!
Mulla oli pienenä "Hankku-peitto" tai oikeastaan peiton pala (jota salaa uusittiin ja pestiin) ja peukaloa söin myös. Toiseksi nuorimmalla tytöllä oli vielä ainakin ekalla luokalla nuket, flanelliset ommellut (ilmeisesti steinernukiksi sanotaan) jotka olin odotusaikana hänelle ommellut (ja peukalo myös). Tätinsä "osti" sitten moneen kertaan korjatut nuket pois ja antoi rippijuhlissa takaisin ja itkuhan tuli tytölle (ja mulle). Nyt nuket on hänen aarrearkussaan. Niitä nukkeja olen sitemmin ommellut jokaiselle suvun vauvalle, vielä ei ole tullut toista nukkeriippuvaista, mutta eiköhän perinne jatku jossain vaiheessa...
Ihastuttava!
Vähän äidin / isän tuoksua tuohon pupuun sekaan, niin unirätti on täydellinen!
Itselläni muistan olleen "pikkutyynyn" eli aivan pikkuinen tyyny normaalikokoisen lisäksi, se oli mukanani ihka ensimmäiseen omaan kotiini asti =)
Todella söpö unikaveri!
Suloinen uniriepu ♥ Voittaa mennen tullen kaupasta ostetut.
Minulla oli lapsena vanha täkki, josta nyhdin aina vanua nenään. Vähän väliä sitten oltiin lääkärissä tonkimassa mätänevää vanua nenästä ulos. Vähemmällä olis päästy, jos olis ollut joku tämmöinen uniriepu =)
Mukava unikaveripeitto.
Suloinen!!
Meillä Pupunen nukkuu jättikokoisen nallen kanssa, kaivautuu iltaisin sen kainaloon. Aamulla, kun tulee vanhempien sänkyyn katselemaan Pikkukakkosta, asettelee nallen tyynyjemme väliin, levittää nallen jalat ja käy "syliin" eli nojailee nallen vatsaan. Nalle on rakas, vaikka ekan kerran nähdessään huusikin suoraa huutoa silkasta kauhusta... :o)
Onpas söpö ja ihana lahja vauvalle ja miksei isommallekin lapselle.
Söpö!
Tosi suloinen ja niin ihana lutunen.
Voi miten suloinen unipupu!
Tarttisin varmaan tollasen. Taas olen nukkunut tämän yön pätkäunta ja ajatukset kiertävät omaa rataansa. Taidan alkaa virtualisoimaan sitä muinaista kisupeittoani :)
Lähetä kommentti