Pienelle juhlavaa

Tein vauvalle juhla-asun ristiäisiin. Asu pistettiin päälle sen jälkeen, kun kastemekko oli otettu pois. Koska vauvan pukeutumisen pitää olla helppoa, tein haalarista vähän kun vale-paitahousuyhdistelmän.

Kaavana käytin käsityölehden perushaalaria, koko oli 60cm ja risat. Leikkasin kaavan erikseen vyötäröltä ja alaosaan tein valetaskut ja vyötärökaitaleen, mutta ompelin kappaleet yhteen. Niinpä puku pysyi hyvin muodossaan lapsen kiertäessä kahvittelun välissä sylistä syliin. Koska tietenkin kaikkien kummien, tätien ja isotätien puhumattakaan mummusta ja mammasta piti pitää vauvaa sylissään. Irralliset henkselit ompelin olalta kiinni ja sekin oli hyvä idea: henkselit pysyivät paikallaan.  Kalvosimien sisällä kulkee kuminauha niin, että hihat on helppo pukea päälle. Napit löytyivät jo edesmenneen Mamman, äitini, nappilaatikosta. Ovat aitoa vintagea, varmaan vuosisadan alun kangasnapit. Epäilen , että ne ovat olleet joskus jonkun suvun miehen aluspaidan napit.

 Nimi kirjottuna  tuttiketjuun kruunasi herrasmiehen mittatilauspuvun.  <3

Esittelyssä reilu takki

Eilen tein itselleni reilun takin. Jos johonkin, niin tähän takkiin sopii sana reilu, se on kovin konstailematon ja vaikka kaiken maailman lisukkeita ja yksityiskohtia, joita takeissa tällä hetkellä tuntuu riittävän. Takin kaavat piirsin ihan suoraan jo lähes kymmenen vuotta sitten ostamastani Rilsin mustasta pilkullisesta kevät/syystakista, jonka olen kuluttanut jo lähes puhki. Takki on reilusti A-linjainen ja siinä on kuminauha helmassa. Kuminauha kokoaakin hyvin väljyyttä ja ehkä hiukan keventää yleisvaikutelmaa. Tällä hetkellä tuntuvat takit olevan kovin tyköistuvia ja vyötäröä korostavia ja meikäläisen vartalotyypille ne eivät kyllä istu kunnolla. Tuntuu, että lähinnä Marimekon takkivalikoimissa on tälläisiä minun mielestäni kivan  pelkistettyjä takkeja. Ja hinta sitten sen ruhtinaallisempi! Enpä ole varmaan pariin vuosikymmeneen ommellut itselleni takkia mutta tätä takkia olen suunnitellut jo vuoden verran!

Kankaat ostin jo kuukausi sitten. Hintaa takille tuli kolmisenkymmnetä  euroa. Eilen aamulla puoli kymmeneltä aloin ommella takkia, jonka sain valmiiksi sitten puoli kolme.  Ensin piirsin kaavat ja leikkasin kaikki kappaleet ja kiinnitin tukikankaat. Sitten alkoikin kolmen unnin ompeluputki! Ompelukokemuksen ja työni takia minun ei tarvi paljoa miettiä yksityiskohtia, kaikki on tullut niin moneen kertaan jollekin neuvottua, mikä tietysti helpottaa. Takista tuli just sellainen kuin olin kaavaillut, mutkaton ja väljä. Ja yllätys yllätys sininen kangaskin tuntuu kivan  raikkaalta.  Takin sisälle mahtuu vaikkapa villatakki ja silti en tunne itseäni siinä ihan pontsoksi. Vuorina on ohut tikkivuorikangas, hupussa minulle mieluinen pilkkukangas ja sen sisällä vielä fleece välivuorina. Kaikki materiaalit vetoketjua lukuunottamatta on ostettu Eurokankaasta, päälikangas vieläpä palalaarista. 

Eiliseen ompeluhätään ei ollut nyörinpäitä ja ompelinkin ne itse kankaasta, minusta niistäkin tuli kiva yksityiskohta.

Läppätaskun painonapin matkin ihan suoraa alkuperäisestä, nappi on piilotettu läpän vuoriin, eikä näy päälle.

Nyt sitten pitääkin alkaa neuloa pipoa, huivia ja lapasia.Mitää sinistä minulla ei tosiaankaan ole! Olisivatko sinipilkulliset liian pilkulliset tähän kokonaisuuteen? Mitä ehdotat?