Sosiaalista mediaa ja työvoittoja

Syksy on kääntynyt pimeään aikaan. Töissä olen tällä viikolla kokenut työvoittoja. Yks kaks on kutosluokkalisten neulominen kokenut edistystä, suurimman osan kohdalla. Silti on hienoa, että kohdallani on ikä tuonut monen muun hyvän asian myötä myös suhteellisuuden tajua. Niinpä muutamien oppilaiden kanssa sovittiinkin tänään helpompien kämmekkäiden neulomisesta, kun ei se kaikilla ole se neulomisen edistyminen itsestäänselvyys.... Kun ei jaksa millään, sitä se on välillä....

Tänään ilahdutti mieltä myös se, että tällä tytöllä alkoi neulominen sujua, liekö syynä se, että langat on hänen kotimaansa lipun värit. Joskus pitää käyttää vähän psykologiaa, sellaista se opettajan työ on.

Pari päivää on mennyt aikalailla sosiaalisessa mediassa, muttei tässä omassa blogissa.

Maanantai aamulla kymmenen aikaan sain soittopyynnön, jossa Ylen Satakunnan toimittaja kaipaili yhteydenottoa. Oli jättänyt viestin vanhaan puhelinnumerooni, enkä sitä siis ollut saanut..

Lyhyellä varoitusajalla siis astui luokkaani 14 kolmosluokkalaista, sekä toimittaja kameroineen. Hiukan siinä meinasi paniikki iskeä. No, enpä ehtinyt silti etukäteen jännittää, enkä kaunistautuakaan. Hän haastatteli minua aiheena sosiaalinen media ja käsityö. Videossa näette myös monille blogini lukijoille tutun Paulan ahkerana apunani, vaikka hänellä on vielä sairauden hoidot kesken! <3

Jos olette halukkaita katsomaan videon Lounais-Suomen uutisista, se löytyy tästä linkistä, missä se on katsottavissa kuukauden verran. Alapalkista voitte etsiä oikean kohdan, osuuteni alkaa 06,37 minuutin kohdalta. Huomioikaa myös kainalossani luokkamme maskottiapinat, jotka on Suden tekoa!

Illalla oli sitten video poikinut uutisen valtakunnallisille Ylen nettisivuille. Uutinen taas löytyy täältä ja aamulla meinasin pyörtyä kun katsoin Kaarisillan käsityö-blogin tilastoja. Blogia oli eilen luettu 4000 kertaa ja tänäänkin jo yli 3000. Kieltämättä tuli onnellinen ja ylpeä olo!

Uutisen loppu oli minusta hauska ja niin totta, varmaan myöskin joidenkin kutosluokkalaisten mielestä:

–Käsityö on iloinen asia ja parhaimmillaan jopa meditatiivista puuhaa. Itse huomaan rauhoittuvani, kun lanka juoksee sormissa ja värit vaihtuvat. Se on miellyttävää ja laskee verenpainetta. Toki on myönnettävä, että jos homma ei suju, paine voi myös nousta.

Hyvää viikonjatkoa kaikille!

Nimikkosukat

Työkaveri pyysi minulta palvelusta. Voisnko neuloa hänen tyttärenpojalleen sukat. Poika ei ole järin iso, jalatkin kokoa 24. Eilen sain sukat alkuun. Olen näitä nimisukkia neulonut tähän perheeseen ennenkin. Kolmet nimisukat häälahjaksi ja muutamia jo jälkipolvelle.

Pieni kiva sukkatyö. Toivottavasti sukat ovat mieluisat ja ainakin yhden asian tiedän. Nimikkosukat eivät mene hukkaan vaikkapa hoitopaikassa. Kiva ohje ja kirjainmallisto löytyy Ullasta.

Syksyn sukat

Lomalla on ollut mukava neuloskella kirjoneuletta. Näiden sukkien kirjoneuleen löysin Pinterestin näistä lapasista ja koska malli oli just sopivasti jaollinen 16:lla silmukalla, sopi se jetsulleen näihin sukkiin, joissa silmukoita on sama määrä puikoilla, yhteensä siis 64. Lankana on Lidlin musta, sekä mukavasti syksyn oranssin sävyinen samasta kaupasta.

Sinivalkoiset pallolapaset

Edellisiltana aloin neuloa näitä lapasia ja tänään, ensimmäisen lomapäivän aamun vietin niitä neuloen seuranani aamutv sekä ystävä, jonka luon vierailin ensimmäisen lomayön. Ystävä ystävällisesti päätteli kasan villasukkia.  Ehtipä hän nämätkin päätellä vielä tänään, ennenkuin suunnistin takaisin kotiin.

Lapasia aloin neuloa ihan ilman mitään ohjetta ja toisen lapasen neulominen olikin sitten vähän haasteellistä. Neuloin sen toisen peilikuvaksi silmukoita laskeskelleen ilman mitään muistiinpanoja, enhän nyt sellaisia jaksanut kirjata muistiin ensimmäitä neuloessani! Symmetrisen peukalokiilan neulominen vaati aikamoista tihrustelua. Lopputulos on mielestäni kivan raikas. 

 Lankana on Novitalta hyvityksenä saamani sininen Seitsemän veljestä. Huomasin kotona kerän ostettuani, että lankaa oli kerässä vain 100 g, vaikka olisi pitänyt olla 150! Lähetin sähköpostia ja parin päivän päästä sain 200g siniset langat kotiin kirjekuoressa. Siniset siksi, että samassa postissa valitin sitä, että lankavärit Novitan värikartassa vaihtuvat niin nopeasti, ettei perässä pysy. Ja kaikkia perusvärejä, kuten nyt sinistä, ei ole siinä lainkaan. Kannattaa siis reklamoida. Mitään toditusaineistoa vajaasta kerästä minulta ei pyydetty. Selittivät vaan pahoittelujen kera, että kerimislaitteessa on ollut vika ja lanka katkennut ennen aikojaan. 

Esittelyssä reilu takki

Eilen tein itselleni reilun takin. Jos johonkin, niin tähän takkiin sopii sana reilu, se on kovin konstailematon ja vaikka kaiken maailman lisukkeita ja yksityiskohtia, joita takeissa tällä hetkellä tuntuu riittävän. Takin kaavat piirsin ihan suoraan jo lähes kymmenen vuotta sitten ostamastani Rilsin mustasta pilkullisesta kevät/syystakista, jonka olen kuluttanut jo lähes puhki. Takki on reilusti A-linjainen ja siinä on kuminauha helmassa. Kuminauha kokoaakin hyvin väljyyttä ja ehkä hiukan keventää yleisvaikutelmaa. Tällä hetkellä tuntuvat takit olevan kovin tyköistuvia ja vyötäröä korostavia ja meikäläisen vartalotyypille ne eivät kyllä istu kunnolla. Tuntuu, että lähinnä Marimekon takkivalikoimissa on tälläisiä minun mielestäni kivan  pelkistettyjä takkeja. Ja hinta sitten sen ruhtinaallisempi! Enpä ole varmaan pariin vuosikymmeneen ommellut itselleni takkia mutta tätä takkia olen suunnitellut jo vuoden verran!

Kankaat ostin jo kuukausi sitten. Hintaa takille tuli kolmisenkymmnetä  euroa. Eilen aamulla puoli kymmeneltä aloin ommella takkia, jonka sain valmiiksi sitten puoli kolme.  Ensin piirsin kaavat ja leikkasin kaikki kappaleet ja kiinnitin tukikankaat. Sitten alkoikin kolmen unnin ompeluputki! Ompelukokemuksen ja työni takia minun ei tarvi paljoa miettiä yksityiskohtia, kaikki on tullut niin moneen kertaan jollekin neuvottua, mikä tietysti helpottaa. Takista tuli just sellainen kuin olin kaavaillut, mutkaton ja väljä. Ja yllätys yllätys sininen kangaskin tuntuu kivan  raikkaalta.  Takin sisälle mahtuu vaikkapa villatakki ja silti en tunne itseäni siinä ihan pontsoksi. Vuorina on ohut tikkivuorikangas, hupussa minulle mieluinen pilkkukangas ja sen sisällä vielä fleece välivuorina. Kaikki materiaalit vetoketjua lukuunottamatta on ostettu Eurokankaasta, päälikangas vieläpä palalaarista. 

Eiliseen ompeluhätään ei ollut nyörinpäitä ja ompelinkin ne itse kankaasta, minusta niistäkin tuli kiva yksityiskohta.

Läppätaskun painonapin matkin ihan suoraa alkuperäisestä, nappi on piilotettu läpän vuoriin, eikä näy päälle.

Nyt sitten pitääkin alkaa neuloa pipoa, huivia ja lapasia.Mitää sinistä minulla ei tosiaankaan ole! Olisivatko sinipilkulliset liian pilkulliset tähän kokonaisuuteen? Mitä ehdotat?

Yksinkertaiset pallosukat

Ruskeasta ja valkoisesta Citymarketin Suomalaisesta sukkalangasta syntyi yksinkertaiset pallosukat. Sen verran jäivät nämä pallukat kutkuttamaan, että seuraavat teen kokonaan palloilla, myös sukkaosan. Saas nähdä miten pallot sopivat kavennusten kanssa kantapään jälkeen. Tälläiset haasteet aina ovat mielenkiintoisia...

Kaksi päivää töitä ja sitten koittaa syysloma.  Ihanaa! Tänään olin tosi tyytyväinen, että sain ommeltua itselleni takin. Sen minun piti tehdä vasta syyslomalla, mutta aamulla olin niin hyvässä vedossa, että aloin heti aamulla sitä ommella. Hienoa, että sain sen tehtyä niin, että voin lomalla keskittyä vaikkapa takin ulkoiluttamiseen. Siitä kun tuli reipas on ulkoilutakki. Ompeluun meni  viisi tuntia kaikkiaan ja lopputulos oli parempi kuin osasin kuvitellakaan. Siitä varmaan huomenna tarinaa, kun saan sitä työpaikalla tarkemmin takin kuvatuksi. 

Oikein hyvää alkavaa syysviikkoa! Pakkasia on kuulemma tiedossa.

Mansikka-suklaapirtelöä

Neuloin parissa päivässä vähän sekavat kirjoneulesukat. Näiden mallin löysin täältä. Tämä Pinterstin sivu taitaa olla valokuva kirjan "Around the world in  knitted socks" sivulta. Koska tarkempaa ohjetta ei ollut, tein sukan vähän omalla tyylillä, mutta ihan hyvin sain silmukat sopimaan.

Koska kirjava Nalle-lanka on vähän sekavahkoa ei mallineulekaan näytä ihan täsmälliseltä, mutta jotakin kivaa näissä sukissa on. Itselleni tulee varren kuvioista vähän rikkoontuneet kaakelilaatat ja nämä nähnyt työkaveri sanoi , että tulee mieleen Geisha-suklaa.

Vähän tuntuu, että teen toiset samanlaiset sukat ihan yksivärisistä langoista, että saan oikein pirtsakat syyssukat.

Ommeltua, pitkästä aikaa

Viime kesänä tytär haaveili pussikosta vauvan hoitopöydän taakse. Siis sellaisesta, missä kaikki talkit ja pumpulipuikot sun muut vauvajutut olisivat sievästi esillä.  Kesällä Ikeasta Tampereelta löytyi paksua raidallista puuvillakangasta, sekä Eurokankaasta pilkullista. Itse ehdotin, että teen muutaman läpinäkyvän taskun Etolan kristallimuovista. Suunnitelma tehtiin yhteistyössä aiemmin syksyllä ja olen tätä välillä koulussa hyppytuntisin ommellut.

Lupasin, että teen pussikon valmiiksi viikonloppuna ja niinpä tänään aamulla aloitinkin pussikon ompelun. Olin saanut vain alimman taskurivistön tehtyä ja pussikon valmiiksi ompelemisessa menikin  muutama tunti.

Tälläisessä työssä on tosi paljon miettimistä. Pussit upotin saumoihin ja siksi niiden pohjia ei tarvinnut ommella kiinni. Raidallisessa kankaassa näitä saumoja ei edes huomaa.

 Osiin muovitaskuista tein alosan kankaasta, yhden pienen muovitaskun upotin kahden kankaisin väliin.

Kaikissa taskuissa on laskokset reunoissa, jotta niihin mahtuu kunnollatavaraa.

Äitini nappi- ja nauhaperinnöstä löytyi kaksi metallirenkasta, jotka kiinnitin yläreunaan. Niihin voi vaikka laittaa roikkumaan pikkuisen harjan, helistimen tai tuttiketjun. Yläreunan sisälle on piilotettu metalliputki, joka pitää pussikon suorana. Seinään se kiinnitettän roikkumaan lenkeistään koukkuihin.

Sitten edellisen postauksen kysymyksiin virkkauksesta. Olen virkannut suurimman osan aalto-peitoisitani tällä Attic24-blogin ohjeella. Vaikka se on englanninkielinen siitä saa mielestäni hyvin selvää.

Vauvan peitto

 

Viikon sisällä mukavana välityönä syntyi vauvanpeitto vaunuihin. Kokoa peitolla on 70x60 cm.

 

Tämä virkkaus on minulla jo luissa ja ytimissä, niin monta peittoa tällä systeemillä on jo syntynyt.

 

Lankana tässä on sekalaisia lankoja lankavarastostani. Paljon Karismaa ja myös muita vastaavan vahvuisia villasekoitelankoja.

 

Uskoisin, että peitto sopii vaunuihin, joissa on samoja värejä.

Pikkukuvioita

Aamulla kun heräsin aikaisin (vaikka menin vasta yhdeksäksi) sain neulottua nämä Lidl-sukat valmiiksi. 

Keltaiset raidat tein molempiin sukkiin samanlaisiksi, mutta harnaan langan annoin vapaasti virrata. Pariksi sukat kyllä yhdistää, vaikkeivat kuviot ihan samlaiset ole. Lanka on mukavan villaista ja ehkä hiukan karheaakin. Ja sitten seuraavien kerien kimppuun!

Karkasi käsistä

Mikä? Langanlaskenta. Viime vuoden laskin onnistuneesti langan menekin ja kulutuksen. Miksi? Ihan vaan nähdäkeni kulutanko enemmän kuin ostan.  Tänä vuonna kumpikin laskenta meni pieleen. Olen unohtanut kirjata monen monen lankakerän oston ja nyt lopetin myös langan kulutuksen seurannan, vaikka jo ostin itselleni uuden tarkan vaa´an.  Hmm... joskus vaan kaikki ei käy kuten suunnittelee.

Voipi johtua itsesuojeluvaistosta tämä lepsahtaminen, koska en taatusti ole käyttänyt niin paljon lankaa kuin mitä olen ostanut.

Viimeksi ostin Roosa nauha-lankaa Taito shopista (hyvä  tarkoitus pyhittää sortumuksen?) ja totaalinen sortumuminen tapahtui  Lidlin käynnillä, kun näin siellä ohuita sukkalankoja. Niistähän aina tykkään (ja niitähän aina tarvitaan). No nämä ovat ihan selviä herkkuvärejä, vaikkapa tämä ihana keltainen ja raidoittuva harmaa. Sitäpaitsi olen ennenkin ostanut Lidlin lankoja ja ne ovat olleet hyviä, kestäviä ja ennenkaikkea halpoja...

Ja tässä lisää niitä herkkuja Saksan maalta. Eli hei hei kulutuspalkki blogin sivupalkissa. Mitä sitä suotta vääntää veistä haavassa. Ratkesin jo talvella kun tein monta langannoutoreissua Liljan Lankakauppaan Siikaisiin. En edes uskalla ajatella kaikkia niitä keriä. joita on monessa kaapissa, monessa laatikossa  ja mitä mielikuvituksellisemmissa paikoissa. Kuin kaappijuoppo pulloja, minä piilottelen  keriä sängyn alla. Mutta kun sille ei voi mitään  ja jos luovuuskohatus iskee niin silloin pitää olla värejä. Piste!

Äidiltä äidille

Eilen me kaksitoista naista vietimme tyttäreni vauvakutsuja, Baby Showereita. Nehän ovat tulleet Amerikan maalta ja ilmeisesti ovat nykyään kovin suosittuja. Silti uskon, että kautta aikojen vähän samalla tavoin naiset ovat kannustaneet ja tsempanneet äidiksi tulevaa, ihan ympäri maailmaa.  Näissä juhlissa oli eri-ikäisiä, jo äitejä, sekä niitä joille äitiys on vielä tai ehkä tulevaisuuden asia. Ystäväni Paula oli virkannut kaikille vieraille rintarossit, jotka minä koristelin asianmukaisella tekstillä ja rusetilla. Kuvassa tuleva äiti keinuttelee keinutuolissa rintakoru rinnassa.

Kiitos vielä Paula näistä koruista, niistä tykkäsivät kaikki kovin ja niiden jakaminen oli kiva ohjelmanumero. Niitä oli yhteensä 12 ja kaikki erivärisiä aina samanvärisine rusetteineen.

Vauvakutsuissa muistetaan äitiä ja vielä syntymätöntä ja varmaan ennenkaikkea tsempataan tulevaa äitiä uuteen vaiheeseen elämässään.  Hieno lahja oli  tulevan isotädin yllätyslahja vauvalle. Tytär sai hänen poikiensa vanhoja vauvanvaatteita kertomuksien kera ja olipa joukossa minunkin ompelemani ulkoilupuku suoraan 90-luvulta.

Hienoin lahja kaikista oli minusta äitini kirjoma villainen vuoritettu peitto, jonka äitini oli antanut pikkusiskolleni, tällä tulevalla isotädille hänen tullessaan äidiksi. Äitimme tuntien tiesimme peiton syntyhistorian. Todennäköisesti äidillä oli ollut valkoinen villakangaspala ja hän oli sitä pyöritellyt ja siitä se idea sitten oli lähtenyt. Vihreät virkkaukset ympärille ja kaikki kedon kukkaset tulevalle vauvalle onnea tuomaan.

Itselläni ei ole mitään havaintoa kyseisestä peitosta, se on minulta mennyt ihan ohi, todennäköisesti omien kiireiden takia. Olkaa hyvät ja ihailkaa äitini kirjontataitoa. Oli hienoa, että äitikin oli läsnä näissä kekkereissä. Hänhän kuoli runsas seitsemän vuotta sitten ja olisi täyttänyt  tänä vuonna 87 vuotta lähes päivälleen ensimmäisen lapsen lapsen lapsensa laskettuna syntymäaikana.

Nyt palaan taas arkeen mukavan viikonlopun jälkeen. Runsas kuukausi pitää vielä malttaa odottaa, kunnes olen oikeasti Mamma.

 Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille blogiystäville!

Valmista

Tänään töiden jälkeen (kun tokenin huilattuani) viimeistelin eilen valmiiksi saamani vauvan housut. Kostutin ne eilen asettumaan ja tänään kieputin nyörin niihin miehen ystävällisellä avustuksella. Olen tosi tyytyväinen kokonaisuuteen ja pipostakin tuli suloinen. Sen tein vähän mittailemalla ja tutkimalla eri ohjeita, Dropsin sivuilta. Halusin tehdä senkin ainaoikein, koska se mielestäni sopi parhaiten housuihin ja takkiin.

 Tuskailin sisällä kuvaamisen kanssa. Kyllä kiiltävä merinolanka on hankalaa kuvattavaa. Alakuvan lähikuva paljastaa sen, että joka ikinen hiukankin epätasainen silmukka piirtyy tarkasti kameran kuvaan ja neule näyttää ihan surkealta, vaikkei luonnossa näyttäisikään.