Hienon kesän kukat

Tänään, viimeisenä lomapäivänä päättelin pari viimeistä langanpäätä keskikesän peitosta, jonka virkkasin oikestaan heinäkuun aikana. Ajattelen, että tästä peitosta tulee vähän kuin tämän kesän muistopeitto. Kepeän kesäinen ja kevyt, kuten tämä heinäkuukin. Olen tätä virkannut muutaman palan silloin tällöin , useimmiten ulkona. Eilen yhdistin peiton palaset, se oli hiukan kuumaa puuhaa helteessä osittain peiton alla! Toivon, että syksy antaa vielä lämpimiä iltoja, jolloin voi käärityä tämän peiton alle nauttimaan ulkoilman hämärästä.

Peiton virkkasin 4.5 virkkuukoukulla tällä Dropisn ohjeella kaikenlaisilla langan lopuilla. Peitto on kokoa 136x 136 cm ja siinä on ruutuja 6x6, siis 36 kukkaa.  Alkuperäissuunnitelma oli 7x7, mutta minusta tästä tuli ihan sopiva näinkin. Yhdistin tilkut alkuperäisen mallin mukaan, mutta reunuksen tein kuitenkin omalla tyylillä ja olen kyllä lopputulokseen tyytyväinen. Reuna antaa peitolle hiukan leveyttä ja ehkä hiukan myös sitä kepeyttä.

Tälläisestä läpinäkyvästä peitosta tulee mieleen yksi äitini kertoma tarina hänen ja isäni seurusteluajoista. Äiti asui pienessä mökissä kasvatustätinsä kanssa ja tädillä oli mustankirjava virkattu peitto, josta näkyi läpi. Koska talossa oli vain kamari ja kööki, nuoripari joutui seurustelemaan tädin valvovien silmien alla. Täti muka nukkui peiton alla. Äiti ja isä olivat sitä mieltä,että hän katseli koko ajan silmä tarkkana peiton läpi, ettei nuoripari vaan tee mitään sopimatonta! Olivat kokeneet olonsa vaivautuneeksi siinä tädin muka kuorsatessa kamarin toisella puolella. Olen nähnytkin peiton, se oli samallalailla musta taustaltaan, mutta perinteisiä isoäidinneliöitä.

Painoa tällä minun peitollani on 1080g, mutta kuitenkin peitto tuntuu rakenteensa vuoksi paljon paljon köykäisemmältä. Se onkin muuten jännää, että peiton tuntu on ihan erilainen riippuen virkkaustavasta. Minusta isoäidinneliöinen on painavin ja tämä taas kevyin, siis omista isoista virkatuista peitoistani. Laskujeni mukaan tämä on nyt seitsemäs. Yksi peitto on pikkusiskolla, kaksi tyttärillä ja loput omassa käytössä.

 Värit peittoon valitsin jämälangoistani. Tässä on keltaisia, oranssia ja punaisia sävyjä. Valkoista on keventämässä ja raikastamassa lähes jokaisen tilkun keskustassa. Viisi sinistä tilkkua  antavat hiukan sitä viileyttä muuten niin punakeltaiseen värimaailmaan. 

Päivi -siskon vierailulla juttelimme käsitöistä. Päivi vähän pohdiskeli sitä, ettei tarvi enää yhtään peittoa, mutta haluaisi silti virkata uuden peiton. Omana kantanani sanoin, että minusta käsitöissä myös se prosessi on tärkeä, suunnittelu ja toteuttaminen ja luovuuden purkaminen omaan tyyliin. Kuka oikeastaan tarvitsee sen kummemmin vaikkapa tauluja.  Peittoja voi pitää vaikka kasassa sängyn päällä, tai heitellä sohvan selkänojille. Minusta olikin hauskaan se kun alkuvuodesta sisko toi meille entisen opiskelukaverinsa toiselta puolen Suomea katsomaan käsitöitäni. Hän lukee blogiani ja oli hauska se spontaani kommetti: vau, onpa hienoa nähdä nämä peitot livenä! Kyllä siis ne omat käsityöt ilahduttavat monen muunkin silmää, kuten taulut, patsaat ja mikä vaan käsin tehty. Se vaan on niin, että jos sisimmässä elää tekemisen tarve niin miksi sitä jarruttelee! Tämä on nyt jo neljäs itselleni virkattu peitto. Silti nyt himmaan peittosuuunnitelmia ja siirryn hiukaksi aikaa neulomisen ihmemaailmaan, mitä nyt huomenna alkavilta töiltä ehdin.