Iloinen piha

Ajattelin tässä yhtenä päivänä, että minulla on enemmän iloinen kuin tyylikäs piha. Todellakin. Jotkut paikat ovat vähän rempsallaan, vaikka tänä vuonna on edistystäkin  tapahtunut. Lämmitti mieltä, että serkkuni kehui pihaani jopa hyvin hoidetuksi. Esimerkiksi tässä kuvassa naapurin aita, joka hajosi poppelia kaadettaessa, kuuluu epätäydellisiin yksityiskohtiin.. Mutta minua ei haittaa tuollaiset pikkuyksityiskohdat. Olen aika (tai todella) suuripiirteinen ihminen. Tänä kesänä olen panostanut istumaryhmiin ja Päivi-sisko vinkkasikin minulle postauksen aiheen näistä eri tuoliryhmistä. Nämä ovat vuosien saatossa muodostuneet ja tänä helteisenä heinäkuuna onkin ollut mukavaa, kun on voinut valita joko aurinko-tai varjopaikan.

Pihan keskellä on pääistumaryhmä, joka koostuu useampaa eri vuosikertaa olevista ruskeista kalusteista, joita olen ahkerasti öljynnyt jo vuosikausia. Muutama vuosi sitten ompelin kasan pulleita pyöreitä tyynyjä ja heinäkuussa nekin ovat saaneet olla paikallaan, kun ei ole yleensä ollut välitöntä sateen vaara . Kuten huomaatte, värejä ja raitoja riittää tässä ryhmässä. Tässä ollaankin syöty jo kahviteltu yhteen putkeen jo pian kolme viikkoa ja eilen viimeksi.

Männyn alla varjossa on kevyempi ryhmä. Siinä on omia punaisia tuolejani. Tyttären pöytä ja tuolit, jotka ovat "hoidossa" täällä, koska niille ei ole nyt käyttöä sopivat iloisesti punaisen seuraan. Tämä on kevyt kahviryhmä ja helposti siirreltävissä. Ryhmän kruunaa miehen minulle antama kärrynpyörä, joka pääsi ihmisten ilmoille varaston uumenista.

Kasvimaalla Päivi siskoni-värispesialisti kiinnitti huomiota siihen, että lyhdylläni ei ole "väriparia". Nyt sitten on viime viikolla verhoilemastani tuolista. Mitä tuumaat Päivi. Tässä voisi vaikkapa lueskalla mukavaa kesäkirjaa.... Punkaharjulta saamani apinankukka kukoistaa muhkena. Toivon, että saan sen kellarissa säilymään hengissä talven yli. Eilen tilasinkin kuvasta paperiversion, jonka lähetän lähes kahdeksankymmenvuotiaalle mökkinaapurille kiitokseksi kukasta, joka matkasi toiselle puolen Suomea kesäkuun alussa.

Perennapenkit ovat saaneet kyytiä tänä vuonna, ainakin osittain. Tämän kuvan taustalla oleva kuuluu hävitettävään ryhmään, sen tilalle talon seinustalle olen suunnitellut terassin jatkoa ensivuonna rakennettavaksi. Nämä tuolit ovat nuorison suosimia auringonottotuoleja. Tänä keskikesänä ne ovat olleet myös suosittuja varjolepopaikkoja.

Puugrillin edessä on penkin paikka. Siinä tuijotetaan tulta ja vahditaan paistoksia. Tätä grilliä on lämmitetty vain alkukesästä, nyt sen kuumuus olisi jo liikaa. Tämä on pimenevinä ja hiukan viilenevinä elokuun iltoina kiva paikka pihassa.

Rauhallinen keinupaikka on sellainen, jossa usein iltaisin istuskelen virkkaamassa ja radiota kuuntelemassa. Siihen aurinko osuu iltapäivällä, kun aurinko ohittaa pikkukalusteiden ison männyn. Tällä hetkellä vasta neljän aikaan täydellä teholla. Mutta se tarjoaa mukavan puolivarjoisen istumapaikan jo aikaisemmin, kolmen aikaan. Olen siinä  ottanut muutamat torkutkin, kun on noitä tyynyjä.. Keinu on vanha mutta hyvin huollettu. Se on kesät talvet ulkona mutta on vielä kunnossa, vaikka sillä on ikää varmaan jo 25 vuotta. Öljyäminen kyllä maksaa vaivan näissä puukalusteissa.

Tänään olen ollut ahkera. Matot ovat ulkona ja imuroitu, koska viime viikolla en ehtinyt lainkaan. Nyt voinkin sitten viedä matot pakoilleen ja käydä maalaamassa muutaman ruudun leikkimökin lattiaa. Sitten meinaan katsoa taivaalle ja miettiä mihin istumaryhmään istun päivää jatkamaan. Vähän tuntuu siltä, että valitsen varjopaikan. Mutta onneksi on vielä kesää... ja lomaa jäljellä. Ja lämpöä ja aurinkoa... En valita lämmöstä, kyllä sen kestää ja kylmää tulee ihan varmasti!