Tänä koko kevät tuntuu nyt olevan vaan yhtä virkkausta, eikä loppua näy. Aloin sairaslomalla maaliskuussa virkatuilla pikkupehmoilla, vauvan puuvillapeiton kautta siirryin virkkaamaan siskoltani saaduista turkkilaisista puuvillalangoista isoäidin kuusikulmoita. Näita sitten runsaassa viikossa virkkasinkin mielipuolisella vimmalla illat ja aamutkin...sekä muutamt välitunnit. Tässä valmiit. Lankaa piti ostaa lisää ja tämä projekti jatkuu, jatkuu. Nyt virkkaan lisää sinisiä.
Lähdin turkoosin ja vihreän kautta keltaiseen ja oranssiin,
punaiseen ja violettiin.
Mutta kyllä näitä tillkkuja tarvitaan paljon, jotta saisi edes jonkinkokoisen peiton!
Mies pyöritteli siinä vaiheessa päätään, kun fiilistelin, että osaan periaatteessa virkata silmät kiinni kerroksen alusta loppuun. Tässä kun on helppo vasemmalla kädellä tunnustella, mihin seuraavaksi oikea käsi iskee koukun. Hmm... onkohan tämä jo huolestuttavaa hourupäisyyttä!
Meinaan yhdistää sitten joskus tilkut äidiltä perimällä markka-ajan valkoisella langalla, jota on muovikassillinen. Uskon, että se raikastaa. Nyt kuitenkin jatkan välillä villalla. Minua odottaa lähes valmis nojatuolin päällinen, jota aloittelin edellisessä postauksessa, sekä ystäväni Päivin lankapussi, josta lupasin virkata hänelle aaltoraitasen torkkupeiton.
Mutta sokerina pohjalla, oppilaitten tänään valmistuneita virkkauksia. <3 Klikatkaa kuva suuremmaksi. Kuinka hienosti jo viidesluokkalaiset osaavat virkata, heistä kun suurin osa ei ollut virkannut aikaisemmin kuin ketjusilmukoita.
6 kommenttia:
Noin innostuneen open opissa ei voi tulla muuta kuin hyvää!
Huima määrä noita isoäidinkuusikulmaisia, on sinulla siinäkin pikkuinen humma, kun kaikki ne yhteen laitat. Lopputulos on varmasti huikean hieno!
Noiden virkkaamiseen on tainnut mennä jonkin verran aikaa. Ihania sävyjä olet virkannut.:)
Mielenkiintoista nähdä, miten nämä yhdistelet!! Virkkaus vie mennessään, on se vaan koukuttavaa...
Oi, mikä ihana värien kirjo - noista syntyy varmasti jotakin ihanaa! Ja tosi hienoja ovat myös oppilaiden virkkaustyöt!
Minä neuloin joskus aikoinaan kalapeiton paloja pimeässä muun perheen nukkuessa näkemättä mitä tein ;) Joskus peittoprojektit vaan vie mennessään!
Ihania lappusia melkoinen kasa! Odotan mielenkiinnolla, millainen on lopputulos :)
En tiedä, johtuuko keväästä, vai mistä, mutta myös minulle on virkkausinto nostanut päätään melkoisesti. Tuloksena on jo kaksi tyynynpäällistä ja lisää on tulossa. Myös paloista virkattua jakkua tai liiviä olen suunnitellut, langat on jo hankittu.
Lähetä kommentti